Sotahuuto

Eli Sotahuudon hallitus toivoo jälleen sääntömuutosehdotuksia. Takarajana ehdotuksen antamiselle on 1.2.2013. Tarkoituksena on, että helmikuussa on tiedossa tulevan Sotahuudon säännöt.
Hallitus pyytää jälleen kerran sääntöehdotuksia, jotka on perusteltuja ja joissa on pohdittu mitä hyötyjä ja haittoja ehdotus antaa. Myös jos kyseistä muutosta on testattu pienemmissä tapahtumissa, niin siitä on hyvä mainita tuloksista.
Sääntömuutosta tehdessä kannattaa lukea Gnomuksen kirjoitus vuodelta 2008 tästä linkistä (ensimmäinen viesti). Hyvin perusteltu ja kattava sääntömuutos auttaa hallitusta päätöksenteossa.

Sääntömuutokset tähän ketjuun!.
Kaikki ylimääräiset viestit ja kommentoinnit tullaan kyseisestä ketjusta poistamaan.


Seuraavia asioita hallitus mitä luultavamminkin tulee pohtimaan ja mahdollisesti linjaamaan suuntaan tai toiseen, vaikkei niistä erikseen sääntöehdotusta tehtäisi foorumilla:
- Nuolien bluntin levikkeen pakollisuus (sekä sen minimihalkaisija)
- Nuolen sulkien määrä (vaikka säännöissä sanotaan että kaksi sulkaa riittää, käytäntö tarkastuksissa on vaatinut kolmea)
- Tuleeko nuolen kärjen olla tasapintainen
- Pää- ja/tai silmäsuojien pakollisuus alaikäisiltä osallistujilta
- Pillien käyttö taistelussa
- Saako jousella tai lipulla torjua
- Nahkasuojat, varsinkin nahkasplintit


Hyvää uutta vuotta Sotahuutajille!

Täydensin muutosesitysketjua järjestäjien ohjeiden perusteella...

Itse aion tehdä sääntömuutosesitykset koskien seuraavia panssarisääntöjen kohtia:

- Täsmennystä eri chainikudosten panssaripistekelpoisuuteen
- Splinttimateriaalit koskemaan myös muita panssaripistekelpoisia materiaaleja kuin levyä
- Rengaspanssareille minimiainevahvuus
- Rengaspanssareihin täsmennys litteiden lenkkien ainevahvuudesta
- Keinonahkan käyttäminen
- Vastaavuus "ulkonäöltään, painoltaan, vahvuudeltaan" -lauseke -> "ulkonäöltään, painoltaan, vahvuudeltaan ja kestävyydeltään"

Tuolla "vahvudella" taidetaan viitata juuri kestävyyteen, ei aineen paksuuteen.

Joo, nimenomaan. Mutta nyt se ei ole ihan selvää, niin parempi olisi tehdä se yksiselitteiseksi.

Vahvuus on monitulkintainen sana. Samoin on kestävyys: se voi tarkoittaa sitä kuinka paljon panssari kestää kulutusta kunnes puhkeaa, tai kuinka "kova"/suojaava se on yksittäiseltä iskulta.
Parempi lienee puhua paksuudesta ja kovuudesta

Sinänsähän panssarien painosta olisi selvintä puhua pinta-alaan suhteutettuna, vaikkapa painona per 10*10cm pala. Rautapaidoissa, coat-of-plateissa ja lamellaareissa yksittäisestä osasta ei välttämättä voi päätellä kokonaispainoa, osat menevät niin paljon päällekkäin eivätkä ole täysin suorassa kulmassakaan.

Ihan kaikesta ei välttämättä tarvitse tehdä sääntöä säännön vuoksi. Esim lipulla torjuminen on aika paljon lipusta kiinni, eikä sohun lippuja välttämättä ole mitään syytä lähteä standardisoimaan.

Ehdotan, että ennemmin kuin lisäisitte sääntöjä, tarkistaisitte olemassaolevienkin tarpeellisuutta.

Pidetään säännöt mielummin lyhyinä ja maalaisjärkeä painottavina: Toiminnan tulisi aina tavoitella keskiaikaista taistelua, mahdollisimman turvallisesti, kuitenkin niin, että kaikki kontakti osallistujien välillä suoritetaan vain hyväksytyillä asianmukaisesti pehmustetuilla pelivälineillä.
Lipulla ei siis lyödä, mutta jos sillä nyt onnistuu iskun torjumaan niin samapa tuo. Jos tilanteesta lipulla torjumalla selvitään, niin ei lippua havitellut sitä olisi ansainnut muutenkaan.

Nimenomaan epäselviä tilanteita synnyttäviä sääntöjä pitäisi välttää. Esim. nykyinen "passiivitorjunta" nuolille sääntö synnyttää epäselviä tilanteita.
Sääntö saisi olla, että nuolia ei saa aktiivisesti torjua muilla kuin kilvillä. Jos kuitenkin nuoli osuu aseeseen, lippuun ilman, että sitä tarkoituksella torjuttiin katsotaan nuoli menneen ohi / tulleen torjutuksi.

Treenileirillä minulle taisi käydä niin, että kääntyessäni miekkani kärki torjui kohti lentäneen nuolen. Vastapuoli syytti aktiivitorjunnasta, vaikka kyseessä olikin puhdas sattuma. Otin sen kuolemena, mutta sohussa vastaava saattaisi harmittaa. Mielestäni nämä puhtaat sattumat saavat jäädä taistelukentälle onnekkaan eduksi.

Säännöissä tulisi painottaa reilun boffauksen henkeä, eikä keksiä rajoituksia ihmisille jotka pitävät joistain marginaalisista jutuista, kuten vaikkapa takakäden tikarista.

Sääntöjen on hyväkin kieltää esim ylipitkät keveät varstat kilven kanssa, sillä nämä todellakin olivat hieman epäurheilijamaisen murhaavia 2007. Juurikaan muita yhtä murhaavia komboja ei mielestäni edes löydy. Ei edes kilpi+keihäs yhdistelmät.

Keisari_P:n viesti on ehkä paras ikinä lukemani viesti näillä foorumeilla. Kiitos.
Ennen säännöt olivat (tai ainakin vaikuttivat) suhteellisen yksinkertaisilta. Tapahtuman säännöt pystyi käytännössä selittämään kenelle vain parilla lauseella. Nykyiset säännöt useine artikloineen tekevät lajista vaikeasti lähestyttävän. Kaikki kunnioitus toki henkilöille jotka ovat ne laatineet. Oli varmasti aikaa ja vaivaa vievä projekti.

Kuitenkin kirjoittamattomatkin säännöt toimivat erinomaisesti ja on turhauttavaa lukea sääntöjä, joissa kielletään ties mitä yksittäisiä asioita (kuten lipulla torjuminen, toisen aseesta kiinnipitäminen, jne.) Yksinkertaisuudessaan boffauksen sääntöjen pitäisi kuitenkin koskea lähinnä sitä, mitä tehdään kun toinen osuu aseella sinuun. Mitä tapahtuu kun vastustajasi lyö sinua käteen? - tyyliin. Jotta saataisiin hyvä tapahtuma niin ei tarvita sääntöviidakkoa.

Veikkaan että oon aika yksin näiden mielipiteiden kanssa tällä foorumilla, mutta toivon että viesti menee ehkä perille. Tavallisen pohvaajan peli-iloa ei nosta pitkät ja ehkä yksiselitteisetkään säännöt. Kuten ei monimutkaiset, joskin ehkä ryhmänjohtajien mielestä mielenkiintoiset skenaariot omituisine tavoitteineen.

Veikkaan että oon aika yksin näiden mielipiteiden kanssa tällä foorumilla, mutta toivon että viesti menee ehkä perille.

Et todellanaan ole. Meiänkää ryhmästä yksikään ei osaa noita sääntöjä kokonaan. Nyt onkin tässä mun mielestä yhteisöllä iso duuni saada sääntöjä yksinkertaisemmiksi ja selkeimmiksi.

Kuitenki meitsi on ehottomasti yksiselitteisten sääntöjen kannalla. Ne lisää myös sitä selkeyttä mutta alkaa helposti tuoda pituutta. Kirjoittamattomien sääntöjen kannalla en ole ollenkaan. Se alkaa tarkoitta tän kokoluokan tapahtumassa että eri sakeilla on eri sääntöjä mikä ei oo mitenkää hyvä juttu.

Keisari_P kirjoitti:Ihan kaikesta ei välttämättä tarvitse tehdä sääntöä säännön vuoksi. Esim lipulla torjuminen on aika paljon lipusta kiinni, eikä sohun lippuja välttämättä ole mitään syytä lähteä standardisoimaan.

Ehdotan, että ennemmin kuin lisäisitte sääntöjä, tarkistaisitte olemassaolevienkin tarpeellisuutta.

Pidetään säännöt mielummin lyhyinä ja maalaisjärkeä painottavina: Toiminnan tulisi aina tavoitella keskiaikaista taistelua, mahdollisimman turvallisesti, kuitenkin niin, että kaikki kontakti osallistujien välillä suoritetaan vain hyväksytyillä asianmukaisesti pehmustetuilla pelivälineillä.

Lipulla ei siis lyödä, mutta jos sillä nyt onnistuu iskun torjumaan niin samapa tuo. Jos tilanteesta lipulla torjumalla selvitään, niin ei lippua havitellut sitä olisi ansainnut muutenkaan.

Nimenomaan epäselviä tilanteita synnyttäviä sääntöjä pitäisi välttää. Esim. nykyinen "passiivitorjunta" nuolille sääntö synnyttää epäselviä tilanteita.
Sääntö saisi olla, että nuolia ei saa aktiivisesti torjua muilla kuin kilvillä. Jos kuitenkin nuoli osuu aseeseen, lippuun ilman, että sitä tarkoituksella torjuttiin katsotaan nuoli menneen ohi / tulleen torjutuksi.

...

Säännöissä tulisi painottaa reilun boffauksen henkeä, eikä keksiä rajoituksia ihmisille jotka pitävät joistain marginaalisista jutuista, kuten vaikkapa takakäden tikarista.

Hear, hear!

Vastaan itseäni kohtaan esitettyyn kritiikkiin innolla.

Suurin osa sotahuudon käytännöistä ei ole erityisesti muuttunut vuodesta toiseen. Säännöillä on pyritty yksiselitteisesti määrittämään vakiintuneet käytännöt. Olen sanonut tämän aiemminkin: kaikkien ei tarvitse lukea koko sääntöjä tai edes varsinaisia sääntöjä ollenkaan. Sitä varten on sääntötiivistelmä.

Kaiser P:n kuuluttama maalaisjärki ja yksiselitteisyys eivät yksiselitteisesti tarkoita samaa asiaa tai aja samaa asiaa. Kun säännöt kirjoitettiin uudelleen, oli tarkoituksena paljastaa ongelmia, jotka sitten korjattaisiin.

Tämä korjaustyö on juuri nyt käynnissä.

Nostalgia johonkin, jonka voi omaksua viidessä minuutissa on turhaa. Minä opetin puolelle tusinalle uudelle rämäläiselle sotahuudon säännöt perjantaina kymmenessä minuutissa ja lauantaina he taistelivat. Tuliko disglooria, olivatko huonoja? Ei normaalia enempää ja he olivat upeita.

Riittää, että ryhmänjohtajat ja aktiiviset säätäjät tuntevat pilkkujen paikat.

Silti, on hyvä tehdä tätä tarkennus-, tiivistys- ja täydennystyötä. Hyvät säännöt eivät synny mutulla ja maalaisfiilistelyllä, vaan vakavalla miettimisellä ja pyyteettömällä testaamisella.

Yksi ratkaisu sääntöjen selkeyttämiseen voisi olla se, että erotetaan taistelusäännöt ja varustusten materiaalivaatimuksen eri linkkien alle. Kenenkään ei tarvitse muistaa ulkoa nahkahaarniskan paksuusvaatimusta tai keihään kärjen minimipehmustusta. Ne voi aina lukea säännöistä silloin kun on tekemässä kyseenomaista varustetta.

Ja siinä tuli yksi oikeasti erinomainen ajatus!

Kannatan lämpimästi.

Eglardion kirjoitti:Veikkaan että oon aika yksin näiden mielipiteiden kanssa tällä foorumilla, mutta toivon että viesti menee ehkä perille. Tavallisen pohvaajan peli-iloa ei nosta pitkät ja ehkä yksiselitteisetkään säännöt. Kuten ei monimutkaiset, joskin ehkä ryhmänjohtajien mielestä mielenkiintoiset skenaariot omituisine tavoitteineen.

En usko että olet lainkaan yksin. KeisariP nostaa jälleen ansiokkaasti esiin yksinkertaisuutta ja omaksuttavuutta painottavan linjan säännöissä. Ainakin itse kannatan kyseistä linjaa - parempi tehdä vähän sääntöjä ja tarkastella sääntöjen mielekkyyttä yksi kerrallaan.

Jonkun kerran samaa kohtaa on säädetty usealla säännöllä yhtä aikaa. Itse vastustan tällaista, sääntömuutosten vaikutuksia on silloin liian vaikea arvioida. Parempi että säädetään yhtä nappia kerrallaan ja katsotaan mitä tapahtuu.

Lajissamme on ollut paljon painolastia erityisesti larppipiireistä ja angloamerikkalaisista rytketapahtumista. Lisäksi muista skeneistä on koko ajan tullut enemmän tai vähemmän toimivia vaikutteita joita on pohdittu vuosien varrella oman skenemme näkökulmasta. Minun mielipiteeni on että tällä hetkellä julkisen keskustelun ja testauksen kautta sääntöjä saadaan muutettua hyvinkin järkevällä tavalla. Lisäksi keskustelukulttuuri on muuttunut paljon sivistyneemmäksi ja strukturoidummaksi, tämä on mahtavaa seurattavaa.

EDIT:
Osa ongelmaa on että yksittäisistä kysymyksistä tehdään ongelma. Liput ovat tästä mainio esimerkki: niitä on käytetty Sotahuudossa ilman ongelmia. Silti niitä koskien haluttaisiin tehdä lisäsääntöjä. Jos jokin toimii ei siitä kannata tehdä ongelmaa.

Toisaalta oikeita ongelmiakin on vuosien varrella esiin ja turhia sääntöjä on poistettu. Hyvä niin.

Keisari_P kirjoitti:Sääntöjen on hyväkin kieltää esim ylipitkät keveät varstat kilven kanssa, sillä nämä todellakin olivat hieman epäurheilijamaisen murhaavia 2007.

Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa, että vuoden 2007 varstat rikkoivat voimassa olleita pehmustesääntöjä suorastaan törkeästi
Havainto tosin perustuu muistikuvaan vuodelta 2007 (kuka noi on oikeen päästäny läpi???) ja fabassa tehtyyn tutkimukseen yhdestä esimerkkikappaleesta. Pehmustesääntöjen mukaiset varstat eivät käyttäydy samoin.

Yleisesti olen kuitenkin samoilla linjoilla. Yksi mieluisimmista asetarkastusmuistoistani on, kun Keisari P tarkasti varstojamme: 1. Kuunteli mitä ne ovat, ja miten ne toimivat (peliteknisesti). 2. Tarkasti täyttyvätkö pehmustavaatimukset. 3. yritti tosissaan kuristaa itsensä varstan ketjulla (epäonnistui) 4. Toivotti hyvää Sotahuutoa.

JonTzu,

Hienoa pohdintaa!

Tämä kärpäsestä härkänen -diskurssi on, kuten hyvin tiedät, osa internetin keskustelupalstoille ominaista käytöstä. Tämän takia minusta tuntuukin, että parhaat kehitysideat saadaan aina tapahtumissa, missä voidaan vapautuneessa rytkeen hengessä heittää ajatuksia ilmoille ja keskustella kasvokkain. Aina talvella keskustelu menee enemmän pilkunviilaukseksi, kun siinä joudutaan tukeutumaan foorumiin enemmän.

Siksi näkisin mielelläni tulevaisuudessa tällaisia kehitystapahtumia rennossa hengessä enemmän. Yksi mahdollinen voisi olla Ropecon, sillä siellä voitaisiin ruotia hiljan käydyn sohun kokemuksia ja tehdä kehitysehdotuksia. Näin tosin tehdään jo nyt, mutta jotain olisi ehkä hyvä laittaa ns. paperillekin.

Toinen hyvä aika olisi juuri nyt talvella, ennen sääntömuutoksia ja muuta hässäkkää.

On kyllä pakko heittää tähän väliin, että lajin tulee myös olla turvallinen.

Tällä siis viittaan tuohon lipulla torjumiseen. Liput kun yleensä ovat puuta ja ties minkä muotoisia kaikkine kulmineen, niin kuka sillä voi lähteä järkevästi torjumaan iskuja?
Tästä seuraisi n. yli 9000 vaaratilannetta, kun joku lähtee blokkimaan lähelle tullutta kevyesti varustettua skirmaajaa puukepillä, jota ei ole pehmustettu. Sama homma jousilla.

En myöskään kannata lippujen standardointia tai pehmustamista. Jos jätetään torjumiset vaikkapa niille aseille, sekä kilville.

woottis kirjoitti:Jos jätetään torjumiset vaikkapa niille aseille, sekä kilville.

Rutolla (ei ainoana) on pehmustettu ase/kilpisääntöäjä sivuava lippu. Itse aion tänä vuonna torjua jousellani, vaikka kilpi jousen kaveriksi jollain keinolla sallittaisiinkin. Joko saan säännön torjumiseen, tai pehmustan sen kilpisääntöjen mukaisesti. En ole vielä päättänyt teenkö asiasta sääntöehdotuusta, mutta keskustelua jo aloitin.