Sotahuuto

Tuli tyhjä viesti, miksiköhän?

e: en saa postattua haluamaani sisältöä. Foorumi vihaa minua.

Tässä kuitenkin aloitus alkuperäisestä viestistä:

Menneinä vuosina on tainnut tällainenkin ketju olla.

Tämä ei ehkä ole noloin hetki, ei muistu ylipäätään nyt mitään mieleen kun väsyttää, mutta Par huomautti omalla foorumillamme mokastani, joka varsin komeasti näkyy kuvasta http://www.jussijaaskelainen.com/Events ... 090-X2.jpg

*se ei vaan hyväksy url-tageja, piti linkittää suoraan kuvaan eikä tonne kansioon ettei tuu katkonaista rikkinäistä linkkiä

**tämä se vasta noloa kämmäilyä olikin :D

Cadiac kirjoitti:On kyl aika noloo postaa kaks kertaa tyhjä viesti?

Jumaliste. Foorumi ei hyväksyny kun käytin url-tageja tohon kuvalinkkiin. Tai muutenkaan mitään BB-koodia. Joten nyt linkki on rikkinäinen. *Edit: eipä olekaan, korjasin

Tarkoitukseni oli sanoa

Ois pitäny tiputtaa buckleri ennen kontaktia, mikäli tulkitsemme sääntöjä oikein (eli pitäähän se). Tämä olikin ohjesääntönä ja näin sitä noudatettiinkin.

Paitsi tuossa. Ja nyt kun tarkemmin mietin, ei ollu ehkä ihan täysin ainoa kerta kun tuo käteen unohtui.

Pahoittelut kanssataistelijoille, vaikka ei kilven tuolla kokoluokalla kovasti vaaratilanteita aiheutetakaan. Ei se silti reilua ollut.

On kyl aika noloo postaa kaks kertaa tyhjä viesti?

Mun oma noloin oli ehdottomasti joskus lauantain metsäriskin alussa, kun menin heittämään omalla puolella ollutta pohjanväen keihäsmiestä jalkaan heittokeihäällä. :l Näin tämän kyseisen kilpi+keihäs parin jo kaukaa, otin Santun mukaani heitä tappamaan. Taisin sanoakin "Noi suorastaan kerjää sitä, kato missä ne seisoo!". Kun päästiin lähelle kiersi Santtu heidän toiselle puolelle ja ehti juuri sanoa "Ootteks te omia?" kun innokkaana heittämäni keihäs nappasi toista jalkaan :l Sori tästä ihan oikeasti, jäi harmittamaan tosi paljon. Onneksi kyseessä oli riski että selvisit sitten nopealla respallakäynnillä, mutta tuli siitä turhaa kävelyä sinulle.

Sopiva aloitus Noloimmat hetket -ketjuun?

Nolointa oli kun tapoin pohjanväkeläisen vaikka oltiin samalla puolella.

Huomaan että muutkin vihaavat pohjanväkeläisiä niin palavalla raivolla ettei niitä voi olla tappamatta!

Nolotti myös kun sorruin huomauttamaan osumasta en enää muista kenelle. Metsässä kumminkin. Tosin siinä kyllä molemmat tuijotti toisiaan hetken kuin odottaen jotain ennen kuin sanoin mitään. Mikäli se mitään pelastaa :/

Hajaannus metsässä: Kontaktiin Rämän kanssa. Huomaa että sherpderp iskee selkään. Käännä keihästä. Koivut vieressä sanovat ei. Pakene. Kaadu. Keihästä Pakaroille.

Kusin joka ainoan ryhmäturnausmatsini, oon onnekas että mun frendit on jokainen sotaloordeja.

Lauantain kakkoskentässä gobliinien lanatessa muertea sain gobeliineilta hienon halkaisuiskun naama+ylätorso alueelle ja onnistuin huomaamaan siitä VAIN torson, joten panssarin takia jäinkin henkiin. Anteeksia ollaan pyydetty jo kahdesti ja tilanne selvitetty mutta siltikin vielä nolottaa kovasti..

"Varokaa nuolia"
*huitoo 2händerillä villisti jousimiehen suuntaan*
"Varokaa nuolia, varokaa nuolia"
*poks*
Tässä vaiheessa siis osui nuoli edellisen vasemmalta puolelta kylkeeni ja herätti molemmissa linjoissa hilpeyttä. Eikun respalle.

Noloin hetkeni oli ehdottomasti sunnuntain aamupäivän tokavikassa (varmaan?) skenussa kun Rutto lähes kirjaimellisesti juoksi ylitseni;;

Rutto oli lähtenyt kiertämään toisen pellon kautta ja Ulfnar oli pistetty niiden varalta vartioon etteivät pääsisi selkään tai kylkeen. Jossain vaiheessa tuli käsky siirtyä muualle ja siinä kohtaa Rutto sitten päätti toimia. Totesin että perkele, täytyy sitä nyt ainakin yksi nuoli ampua ennen pako yritystä. Ammuin, Ruttolainen torjui kilvellä (mikä oli odotettavissa) ja yritin sitten juosta tilanteesta poes. Säälittävä yritys tietenkin, Ruton pojat juoksevat niin julmetun kovaa. Tunsin selässä tömähdyksen ja totesin kuolleeni samalla kun Ruttolaisia juoksi ohitseni. Hidastin vauhtia ja hapuilin raatoliinaa kun tumps joku Ruttolainen juoksi päälle. Hupsistarallaa menin säälittävästi kumoon ja iskin polveni.
Loppu Sohu menikin sitten niin että yritin siellä oman ryhmän perässä nilkuttaa epämääräisesti kun ei polvi tykännyt;;;;
Harmittaa hiukan kun jouduin tämän takia jättämään aamun vikan, iltapäivän ekan skenun (metsän) ja vikan riskin välistä..

Ei helvata, tästähän tulisi romaani jos en käyttäisi ranskalaisia viivoja...

-Ryssin lähestulkoon joka ikinen kerta kun otin askeleen taaksepäin, metsä vihaa minua ja tahtoo kampata tilaisuuden tullen. Lauantaina tuli varmaan perseelleen lentämisiä useampia kuin tappoja.

-Torppasin keihäällä muutamaan otteeseen melkosen häijysti naamariin, anteeksi kävin kyllä nöyrästi anomassa jos ryhmä ja pärstä jäi mieleen.

-Sunnuntain kentällä en huomannut keihäästä saamiani kylkiosumia, asiasta mainittiin minulle ja olen todella pahoillani. Tämä on varmaankin tämän SoHu:n omakohtainen itserankaisun aihe.

-Myös minä tein saman tempun kuin Kuljeskelen. Varoitin porukkaa nuolista ja spurdoilin jotain rivin reunamilla, jostain kumman syystä jousimiehet pitivät 5m keihäällä varustettua metelöivää ja suojaamatonta idioottia varsin herkullisena fragina. Otin vastaan 3 nuolta muutaman sekunnin ajalla.

Tapoin kaksi Kylähullua sunnuntaina ja vein heidän lippunsa, vaikka oltiin samalla puolella. Tämän päätteeksi joku camulosilainen linjatoveri tappoi minut joka sai minut raivon valtaan. Kyllähän asia setvittiin jälkeenpäin, mutta pahoittelen vielä kerran. Karma.

1. Kun possujen keihäsmietä väistäessäni sunnuntain kentällä, ruhjoin polvelleen kaatunutta kuolalaista kävelemällä hänen säärensä ylitse. Näytti vähän aikaa niin pahalta että olin huutaa holdin, vaan kaveri pääsi hetken yrittämisen jälkeen pystyyn. Kävinkin skenun jälkeen kyselemässä että oliko mitään sattunut, onneksi asiaan suhtauduttiin savolaisella huumorilla. 2. Olin vähällä tappaa omalla puolella olleen Sherab Debin kenttäriskissä. Sininen maali sai kaverin näyttämään erehdyttävästi possulta rynniessään linjaamme päin.

Sille kaverille tuli palautetta asiasta possujenkin puolelta. Yritti pyyhkiä kesken taistelun sitten maalia kasvoista, vaan eihän se niin helpolla vaan irti lähtenyt.

Oli raukka joutunut possuneitojen merkkaamaksi ennen taistelua.


e: oli ne maalit kasvoilla muuten vielä kotimatkallakin selvästi erotettavissa, vaikkakin kovin kuluneen näköisinä... ihme tököttiä noilla possuilla

Taisin juosta vihollisen syliin ainakin 4 kertaa sohun aikana huutaen oma!oma!. Ei niitä vaan muista ketkä on omalla puolella...

Yhdessä metsäskenussa lauantaina olin ensimmäinen Sherabi joka kuoli. Ja täysin omaa tyhmyyttäni menin maahinkaislinjan eteen heilumaan yksin. Muuten ei oikein tapahtunut mitään mikä olisi hävettänyt hirveämmin.

Lauantaina yhdessä kohtaamisessa metsässä saimme galeneiden, gobbojen ja possujen kanssa lanattua vastustajan oikean kyljen skirmisherit. Tästä sitten avautui paikka päästä kiinni 5m päässä olevaan sherabin keihäslinjan selkään. Muutama ripeä juoksuaskel, 2 kaveria saa miekan selkäänsä ja lisää on tulossa, mutta kompastun risuryteikköön lentäen mahalleni ja armeliaasti saan kymmenkunta iskua lopettamaan kärsimykseni. Joku vain totesi: "Eiköhän se kuollut jo".

+ Samaan aikaan vieressä juossut Touko myös itse kompastuu metriä aikaisemmin.

Metsän jumalat olivat selvästi vääräuskoisten puolella.

Kahteen huutelutappoon syyllistyin, mutta molemmat oli kyllä tilanteessa hyvässä hengessä setvittyjä. Osuman jätin ilmeisesti ottamatta Peltsiä vastaan vääntäessä, kun en vaan huomannut sitten sitä ekaa kypärään osunutta huitasua, jonka luulin torjuneeni.

Noloa, mutta pitäähän ne. Huumorinolot taas tällä kertaa vähemmällä.

Yhdessä metsäskenussa:

Ammuin kukkulan päältä vasemman suuntaan vihollisen keihäsmiehiä matalaksi. Jostain syystä näin silmäkulmassa jotain liikettä oikealla oman rivistömme edessä kävellen kohti rivistöä. Tarkemmin katsomatta nopea venytys ja laukaisu kohti ryhmänkokoisen joukon ensimmäistä kypärätöntä taistelijaa. Naps. suoraan keskelle otsaa nappilaukaus. Paska homma olikin sitten, että taisipa olla vornan klaanin taistelija. Jokatapauksessa joku oma se oli. Hävetti todella paljon. Harvemmin on allekirjoittanutta nähty yhtä häpeissään pyytämässä anteeksi tapahtunutta.
Pahoittelen vielä.

Itselle tapahtuman ehkäpä nolointa antia tuli sunnuntaina kun tietä vallattiin ennen kenttäskenuja. Alkupäivän hurjan sankaroinnin innostamana lähdin johtamaan possujen pikaskirmaajia kiertämään vihulaislinjojen taakse, mutta risukko oli asiasta erimieltä. Vastapuolen päästessä tielle ja huomatessa iloisten hamemiesten rämpimisen olin itse vielä kasseja myöden risukasassa (joka on tällä possujen vakiovarustuksella erityisen mukava kokemus, en suosittele), josta hädintuskin selvisin ylös tielle. Ehdin tajuta että lauma vihuja juoksee kohti ja jotakuinkin sain selkäni käännettyä jatkaakseni pakoon, mutta henki meni. Ketutti kuin sikaa jouluna, kun risovan rämpimisen päätti säälittävä epäonnistuminen. Onnekseni kuulin muun osaston suoriutuneen selustaan saakka.

Cadiac kirjoitti:On kyl aika noloo postaa kaks kertaa tyhjä viesti?

Mun oma noloin oli ehdottomasti joskus lauantain metsäriskin alussa, kun menin heittämään omalla puolella ollutta pohjanväen keihäsmiestä jalkaan heittokeihäällä. :l Näin tämän kyseisen kilpi+keihäs parin jo kaukaa, otin Santun mukaani heitä tappamaan. Taisin sanoakin "Noi suorastaan kerjää sitä, kato missä ne seisoo!". Kun päästiin lähelle kiersi Santtu heidän toiselle puolelle ja ehti juuri sanoa "Ootteks te omia?" kun innokkaana heittämäni keihäs nappasi toista jalkaan :l Sori tästä ihan oikeasti, jäi harmittamaan tosi paljon. Onneksi kyseessä oli riski että selvisit sitten nopealla respallakäynnillä, mutta tuli siitä turhaa kävelyä sinulle.

No hard feelings. Olin se kilpimies tilanteessa, mutta ei meidän keihäällekkään käsittääkseni tuosta mitään traumoja jäänyt. :p
Olin sen jälkeen sitten hetken teidän mukana kunnes omia ryhmäläisiä taas oli tullut respalta.

Osuman jätin ilmeisesti ottamatta Peltsiä vastaan vääntäessä, kun en vaan huomannut sitten sitä ekaa kypärään osunutta huitasua, jonka luulin torjuneeni.

Tilanne oli munkin kannalta nolo kyllä ku oletin vaan iskun myöhässätulleeksi ja lähin menemään sanomatta mitään. Ihan hyvä että päästiin molemmat kentän reunalle häpeilemään

Sitten pahin eli ainakin kaksi osumaa jätin sohussa laskematta. Molemmat oli nuolia. Kaveri oli nähnyt ku mua ammuttiin selkään siihe nahkarotsiin enkä tuntenu\huomannu mitään. Ois saanu mun kaveri huutaa siitä mulle mutta pahoittelut ampujalle. Sitte epe gobboista sano että ampu mua paljaaseen rintaan enkä ollu laskenu. Ihmettelen etten sitä noteeraanu mutta se tekee mun kusetuksesta kyllä todella hävettävän.

Anselmille mettäduelin häviäminen sattu enemmän ku pallin menetys ja vielä ku se pyyhki mun kakkosmiehen ja omakouluttamani rakastajapojan niin huhhuh. Luulin että tästä ei ainakaan alaspäin enää voi mennä.
(vesa pieksi mut tässä välissä)
Sitte hävittiin goboille ryhmäturnaus..

Peltokorppi kirjoitti: Anselmille mettäduelin häviäminen sattu enemmän ku pallin menetys ja vielä ku se pyyhki mun kakkosmiehen ja omakouluttamani rakastajapojan niin huhhuh.

Hah! Ei pidä aliarvioida dualwieldaajaa.

3. Sunnuntain kentässä kun rynnittiin Rämää vastaan "Päälle vaan, se on vain Rämä!".
Olin juuri saanut Rämäläisen polenmiehen pois pelistä ja etsiskelin utta uhria, niin jokin tömähtää selkään. Käännyn ympäri ja takana seisoo itseään lähes 2x pidemmän glaiven kassa Imperiumin ulkomaalaisiin vahvistuksiin kuuluva pikkutyttö. Imperiumi sattui olemaan meidän puolella. Järkytyin tapauksesta niin, että huomasin vasta kentän laidaööe päästyäni että itsellä oli selkäpanssari.

Asia selvitettiin sitten heti skunun jälkee, että ei jäänyt sen kummemmin vaivaamaan.

Irtosin omasta joukkueesta rähinässä. Maahinkainen on selusta minua kohti ja olin menossa herkuttelemaan kunnes stumppasin jalkani ojaan ja rysähdin tarjottimelle. Yksi maahinkainen kysyi olenko elossa ja totesin et empä taida tämän keskustelun jälkeen enää. Nostin raatolipun ja lähdin nuolemaan haavojani häpeä yllä