Sotahuuto

Pistäkäähän tulemaan!

pienen alkukangistelun ja jännityksen jälkeen toiminta alkoi näyttämään erittäin hyvältä, pientä sekoilua ja epäröintiä lukuun ottamatta ryhmänä ja yksittäisinä taistelijoina riskissä toimitte hyvin.

isot peukut kaikille.

nii ja se tietin 1 tytteli on muuten mulle raatoliinan velkaa, mut menköön vaikka essuksi kotiin niin pysyypähän hellan ääressä ^^

ollaanpa rehellisiä : olin pettynyt neljän ensimmäisen skenaarion maahinkaiseen. Se oli hitaampi ja jätti vähemmän tapettuja vihollisia jälkeensä kuin ennen. Mutta tapahtuman edetessä tahti parani huomattavasti (kuin punakone aikanaan) ja tulosta alkoi syntymään. Joukkueturnaus osoitti että hyviä yksiköitä maahinkaissa on se 10+ (mikä ei toisaalta tule uutena).

Onnittelut turnausvoitosta!

Teillä on monia todella kovia yksilötaistelijoita, mutta joukkuepeli taisi välillä takkuilla. Mistäköhän jäi kiikastamaan?

Jesua Sukaton ja Sampo ovat kovia poikia juoksemaan, juoksevat vain eri syistä

No olipa reissu jätkät! (ja tytöt)

Vaikka megamaahinkainen ei toiminut osakseen saaneitansa odotuksia vastaavalla tavalla armottomana tappoameebana, näytti työskentelynne toisena päivänä, varsinkin Rämän hyvässä seurassa, selviä paranemisen merkkejä. Joukkueturnauksessa top10:ne teki odotettuakin kauniimpaa jälkeä. Erikoismaininnat ansaitsevat Sampon erinomainen nopeus ja tilannetaju, Falcatan tunnelmannostatukset ja Jurin verryttelyt.

Kiitos myös kaikille lauantai-illan dueleihin ja iltamättöihin osallistuneille taistelijoillenne. Varsinkin minimaahinkaisen nouseva kyky tarjosi itselleni kovaa haastetta.

Maahinkaisen kanssa on ihan älyttömän kiva boffata. Vastaan tai puolesta. Teitä on kiva kohdata skenaarion jälkeen, oltiin sitten juuri oltu kanssanne tai vastaan ja hävitty tai voitettu. Teillä on ihana meininki.

Sampon palkinnosta paljon onnea!

Foorumeilla nostettiin etukäteen kovat odotukset Maahinkaiselle. Se kertoo ainakin osaltaan siitä arvostuksesta, jonka te olette pitkällä työllänne skenemme eteen tehneet. Pitkälle tielle sattuu aina kivikkoisiakin pätkiä, mutten epäile sekuntiakaan, ettettekö te osaisi ottaa niistä opiksenne ja tulla aina entistä nälkäisempänä takaisin. Tästä myös mielestäni kertoo sijoituksenne, joka ei ollut millään tavalla huono.

Maahinkainen on paitsi instituutio myös hieno joukko upeita ihmisiä, niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Tänäkin vuonna koin hienoja hetkiä kanssanne puolella ja vastaan. Yksilötaso on teillä aivan huikea, etenkin haluan korostaa turnauksen ulkopuolelta keihässotureitanne ja jousiampujianne. He ansaitsevat suurta kunniaa tämänkin vuoden perusteella.

Rautaristi meni aivan oikeaan osoitteeseen. Kiitos Sampo kovasta ja väsymättömästä työstäsi!

Oon tainnu aiemmin ujostella tai jotain muuta tyhmää, mutta nyt oli aivan älyttömän siistiä käydä teiän luona halal-lampaamme kanssa ja törmäillä muuten vaan tuttuihin naamoihin (viime vuoden tura-vierailijoita tai muuten vaan).

Seuranne niin taistelussa kuin sen ulkopuolellakin on mitä mainiointa - vaikka vastaankin joutuisi tappelemaan. Innolla uusia mähinöitä odotellessa siis :)

Kovaa vääntöä oli, murruitte kuitenkin aikaisemmin Reilun Abdulin kamelin selkä. Olette kova ryhmä ja tulette olemaan, odotan innolla ensi vuotta.

Noxbosta mieleen jäi vain "ne vaan syö meitin, niitä on nyt noin paljon..." Mutta yllätyin suuresti ettei juna lähtenyt heti alkuun niin kovaa liikkeelle. Mutta lähti kuitenkin ja saatiin hyviä vääntöjä!

Muutaman ensimmäisen kentän aikana mietin jo uusien piilarien ostamista koska maahinkaisen posse näytti aivan valtavalta. Kunnes tajusin että samassa läjässä oli possut ja RiskiRetkeläiset. Säväyttäviä hetkiä.

Ja sitten suuri pahoitteluni kenttäriskissä tapahtuneelle välikohtaukselle teidän keihäsmiehenne kanssa. Tilanteessa pääsin keskilipulla rivin reunasta joukon keskelle napsimaan ihmisiä, jotka eivät mitään huomanneet. Pelistä tipahtanut keihäsmiehenne piti keihäästään kiinni joka pysäytti koko liikkeeni kohti loppuja. Ajatukseni oli että nyt saattaa keihäs katketa ja mun liike tyssää, joten huusin päästämään irti ja saatoin sanoa rumastikkin siinä tilanteessa. Olen tästä hyvin pahoillani. Adrenaliinia oli paljon veressä ja selkiä oli paljon edessä. Jälkeenpäin tajusin ettei olisi pitänyt huutaa asiasta koska en olisi kuitenkaan pitkälle siellä edennyt...

Oli mahtavuutta taistella samassa armeijassa ensimmäistä kertaa teidän kanssa. Hienoja tyyppejä ja taistelijoita. Herrasmiesmäisyyttä löytyy, kuten aina.
Oli ikävä katsella kuinka maahinkaiselle asetettiin jäätävät odotukset ja paineet. Ja hyvinhän te suorititte, mutta aina sekään ei riitä. Kaikista tappioista huolimatta en silti vaihtaisi liittolaisuutta teidän kanssa pois! Ryhmäturnauksessa oli upea fiilis kun katsella juuri ennen finaalin alkua millaisia nimiä teidän riveissänne oli ja miettiä, että oli päässyt samaan matsiin niiden kanssa. Ei paljoa rehdimpää ryhmää olisi siihenkään voinut vastukseksi saada. Juri myös opetti minulle tärkeän asian turnauksen viimeisessä matsissa.
Teidän positiivinen asenne auttoi myös itseä pitämään hyvän fiiliksen läpi tapahtuman tappioputkista huolimatta.
Yksi hienoimmista liittolaisista ikinä, kiitos.

Lönnit <3 Laser-Lasse <3 Juuso, Joonakset, Surma-Kitola ja koko saakutin kööri <3

Hemmetin harmi, että pitkään odotetun yhteistyön vuonna tähdet olivat väärässä asennossa, eikä Suuren Puustisen herääminenkään pelastanut tilannetta. Mutta no, minkäs teet.

Musta oli kuitenkin jumalattoman hauska tapella teidän viekussa. Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että vietin enemmän aikaa Maahinkaisten mukana kuin possulaumassa juosten.

Tästä eteenpäin voidaan aina yhdessä voivotella sitä tuskaa ja hammasten kiristelyä, mikä seuraa yli 50-päisen soturilauman ohjastamisesta. Hyvin työ tappelitte, suurin näkemäni ongelma oli siinä, että vastapuoli sekä tappeli hyvin että pysyi järjestyksessä ja liikkeessä paremmin.

Ensi vuonna tapatte kaikki. KAIKKI.

Ihana katsoa millainen meininki teillä on. Teidän kanssa on todella mukava mättää. Porukalla on fiilistä vaikka olisikin mennyt huonommin. Se on jopa kadehtittavaa.
Huomasin myös miten tärkeä on jousimiehelläkin panssari. Teidän jousimiehet ja naiset kun sattuivat jonkun verran targetoimaan allekirjoittaneeseen.
Sunnuntaina oli jo aistittavissa hyvää meininkiä kun piditte siinä ruokailun jälkeisessä missiossa isointa osaa vihollisesta kun taifa rämpi karseassa pusikossa ja kuopissa ennenkuin päästiin tukemaan teitä. Todella isot pisteet siitä taistelusta mun puolelta. Teillä myös taistelijat ottivat erinomaisesti nuoliosumat.
Kiitos!

Kiitos mahtavasta ja opettavaisesta sotahuudosta!
Riveissänne oli kunnia taistella! Innoittavan ja huomioivan ryhmähenkenne ansiosta Riskiretkeläiset saivat potkun hyvään suuntaan.

Toivottavasti tapaamme taas taistelukentällä.

Omasta puolestani lisään vielä kiitokseni sille maahinkaiselle, joka jelppasi tämän kääpiön ojan yli taistelukentällä
Se saattoi näyttää siltä, että karkaan väärään suuntaan, mutta tosissaan etsin vain ylityspaikkaa

JonTzu postaili tuonne järjestäjäpalautteeseen tuosta tieskenaariosta ja siitä mulla tulikin mieleen pari juttua Maahinkaiselle sanottavaksi taas:

JonTzu kirjoitti:Tuskin Sotahuudossa kuitenkaan tarkoituksena on kerta toisensa jälkeen mennä ottamaan turpaan rohkeasti, nopeasti ja aivottomasti mitään tilannetta muuttavaa yrittämättä. Olen aina ajatellut että tarkoituksena on heikoilla olevankin pyrkiä taistelemaan parhaansa mukaan niillä väleineillä eväillä joita tarjolla on. Joskus jopa vastustajan vahvuuksia torppaamalla ja omia mahdollisuuksia parantamalla.

Tuosta täytyy sanoa et saatiinpa treenileirillä KARVAS muistutus tästä juurikin teiltä.

Niinpä Sotahuutoviikonloppuna aina kun oltiin Aragoniaa vastaan oli pakko muistaa, että kun Maahinkainen ottaa kerran turpaan, se tulee ens kerralla eri tavalla ja pahemmin, eikä ykskään meidän sotureista saa tehdä sitä virhettä et ajattelee hetkenkään et mikään skenaario teitä vastaan on selvä juttu.

Pakko siis lähettää teille kehuja, Maahinkainen on juurikin tuosta syystä helkkarin kova ryhmä.

Ja suoritittehan te siinä tienvaltausskenaariossakin jälleen hyvin, oli upea fiilis kun näki että oltiin onnistuttu täydellisesti siinä et Taifa on puskenut oikealta läpi ja nyt rullataan Aragonian kanssa vihollista pussiin siihen tielle. <3

Muutenkin sunnuntain Aragonia oli loistava heti aamusta lähtien. Saattoskenaariossa oli upeaa kun Rämä tikkaa vihollista kypäränposket räässä ja takaa alkaa paistaa sinivalkoisia kilpiä ja kohta molemmat alkaakin huutaa "Omia! OMIA!"

Joensuu kirjoitti:Saattoskenaariossa oli upeaa kun Rämä tikkaa vihollista kypäränposket räässä ja takaa alkaa paistaa sinivalkoisia kilpiä ja kohta molemmat alkaakin huutaa "Omia! OMIA!"

Word!

saloneju kirjoitti:

Joensuu kirjoitti:Saattoskenaariossa oli upeaa kun Rämä tikkaa vihollista kypäränposket räässä ja takaa alkaa paistaa sinivalkoisia kilpiä ja kohta molemmat alkaakin huutaa "Omia! OMIA!"

Word!

Eipä muuten kerennyt enää kissaa sanomaan, kun Maahinkainen painoi Perkeleen selästä läpi tuossa skenaariossa. Olin jo ihan varma ennen tuota, ettei enää kauaa tarvitse vääntää Rämän ja Spartan kanssa, jotta olisi päästy hätyyttelemään kuningasta.

Tosiaan lauantaina Maahinkaisen ameeba oli vielä hieman kohmeisen oloinen, mutta sunnuntaina saitte jostain taijottua aivan toisenlaista henkeä ja välillä meno yltyi siihen perinteiseen Maahinkaismyllyyn!

Eipä muuten kerennyt enää kissaa sanomaan, kun Maahinkainen painoi Perkeleen selästä läpi tuossa skenaariossa. Olin jo ihan varma ennen tuota, ettei enää kauaa tarvitse vääntää Rämän ja Spartan kanssa, jotta olisi päästy hätyyttelemään kuningasta.

Tosiaan lauantaina Maahinkaisen ameeba oli vielä hieman kohmeisen oloinen, mutta sunnuntaina saitte jostain taijottua aivan toisenlaista henkeä ja välillä meno yltyi siihen perinteiseen Maahinkaismyllyyn!

Toi oli se skenaario, jossa meikäläinen oli perkeleen selustaa vahtimassa lyhyen keihäksen kanssa. Tietenkin Saloneju käveli pikkuhiljaa kilpikaverinsa kanssa kohti meikäläistä keihäs tanassa. En mä siinä kauaa kerenny seistä ku koko maahinkainen seuras perässä Hyvä meininki, ja kiitokset kun ette olleet myyneet meikäläisen (tai oikeastaan kaverin ) lainapanssareita kenellekään!

Päivää.

Halusin vain mainita yhdestä tapauksesta. Erään kenttätaistelun aikana ammuin jotakuta isoa ja hyvin panssaroitua kahdella miekalla taistellutta maahinkaista kahdesti rintaan ja kun hän meni polvelle erääseen hänen kollegaansa suunnattu nuoli tipahti vielä hänen rintaansa. Kyseessä oli silkka vahinko enkä yrittänyt huomauttaa mitään. Pahoittelen mahdollisia väärinkäsityksiä.

Kiitokset Maahinkaiselle hyvästä seurasta. Pitäkää lippu korkealla.

Kuulemiin.

Tv: Valkoisen Komppanian jousi

Epe kirjoitti: nii ja se tietin 1 tytteli on muuten mulle raatoliinan velkaa, mut menköön vaikka essuksi kotiin niin pysyypähän hellan ääressä ^^

Mie ainakin löysin jonkun raatoliinan maasta, enkä tiennyt kenen se oli, eli saattaa olla miusta puhe. Liina on tallessa ja voin lähettää sen siulle vaikka postissa, essuksi se on kovin pieni ;D

Ratoliina, jota Epe tarkoitti, lienee se, jonka minä toin alkubriiffissä jollekin Maahinkaisen blondille (?) tytölle.

Tällainen ajatus syntyi tässä vähän aikaa sitten:

Maahinkainen 55 henkeä + RR ~12 henkeä = vajaa 70 henkeä. Aloittelijoitakin taisi olla verrattain paljon?

Olisiko ollut järkevää jakaa ryhmä kahteen pienempään ryhmään? Pienemmän ryhmän komentaminen ja sen toimivuus yhteen voisi olla mielestäni parempaa kuin mitä se oli nyt. Linjan pysyminen tiiviisti kasassa oli todella hankalaa ja 20 metriä leveän linjaston liikkuminenkaan koordinoidusti tuntui välillä vaikealta.

Tällainen juttu mitä voitte pohtia, jos ensi vuonna ryhmäkokonne lähentelee kuuttakymppiä.

Jopotzuki kirjoitti:Tällainen ajatus syntyi tässä vähän aikaa sitten:

Maahinkainen 55 henkeä + RR ~12 henkeä = vajaa 70 henkeä. Aloittelijoitakin taisi olla verrattain paljon?

Olisiko ollut järkevää jakaa ryhmä kahteen pienempään ryhmään? Pienemmän ryhmän komentaminen ja sen toimivuus yhteen voisi olla mielestäni parempaa kuin mitä se oli nyt. Linjan pysyminen tiiviisti kasassa oli todella hankalaa ja 20 metriä leveän linjaston liikkuminenkaan koordinoidusti tuntui välillä vaikealta.

Tällainen juttu mitä voitte pohtia, jos ensi vuonna ryhmäkokonne lähentelee kuuttakymppiä.

Tämä ajatus on minullakin käynyt mielessä... ennakoin ettemme ole ainoita. Iso hidas ameeba on huonompi kuin monta pientä ja nopeaa. Lisäksi - varma asiasta en ole - luulen, että Possutkin olivat vielä jollain tavalla osa tuota lihonutta ja läskistynyttä mega-Maahingaista. Eiköhän ne ota tästä opikseen, siellä on sen verta terävää porukkaa kuitenkin remmissä, niillä on tapana ollut oppia virheistään... silloin harvoin kun niitä tekevät.