Sotahuuto

Ajattelin, että kun innokkaita takojia nyt kuitenkin piisaa, on ehkä turhaa varjella Rämän takomistaitoja suurina salaisuuksina. Tässä alunperin Rämän sisäiseen levitykseen tekemäni esittely Sugarloaf kypärän takomiseen.

http://kuvablogi.com/blog/1904/10/

Aluksi piirretään kaavat peltiin



Leikataan palat



Merkataan kummin päin puoliskot taotaan.


Aloitetaan upotus hakemalla karkea muoto reunoilta


Reunoille ilmestyvät rypyt tulee takoa heti pois.


Liian laakealla vasaralla upotus ei onnistu…


Vasaran vaihtaminen pyöreämpikärkiseen tuotti tulosta. Upotus etenee nopeasti ja muotoa on tarkkailtava jatkuvasti




Toisen puoliskon kimpussa:


Jälki on aluksi todella muhkuraista


Huomatkaa, kuinka laakea kuoppa riittää upotukseen. Kuopan reunan symmertinen muoto vähentää pellin pompahtelua sormille. Pellin pompahtelua voi myös vähentää paremmalla takomistekniikalla.


Lopulta syvyys alkaa olla kohdallaan


Jälki on edelleen tässä vaiheessa vielä melko muhkurainen



Jo pieni siloittelu (18MB videopätkä) tuottaa tulosta.




Laakeaksi pyöristetty 1kg vasara toimii mainosti siloittelussa


Muhkuraisuus tasoittuu hienosti siloitellessa



Luonnostellaan pään mitat alustaan ja verrataan taottavan kypärän muotoa tavoitteeseen.


Kaavat ovat aina reilut, ylimääräinen leikataan pois.



Takalevy taotaan oikeaan muotoon


Etulevy taotaan oikeaan muotoon takomalla kappale kauttaaltaan tasaisesti.


Tässä etulevy on taottu puoliksi. Levy kaartuu taottaessa tasaisesti alasinta vasten.


Levyä ei ole väännelty lainkaan, kaarevuus on syntynyt pelkästä takomisesta tasaista alasinpintaa vasten.


Kypärän osat ovat melko valmiita.


Visiiri on leikattu ja siihen porataan reiät 6mm poranterällä. (Jostain syystä pelti ei ollut yhteistyöhaluinen, kolme poranterää saivat aikaiseksi yhteensä 10 reikää. Pitänee hankkia laadukkaampia poranteriä.)

Tältä piikillä lyödyt merkit tulee näyttää toiselta puolelta katsottuna.



Kun visiiri on leikattu ja reijät porattu, kannattaa piirtää muutama apuviiva, jotta muoto ei takoessa menisi pieleen.

Taotaan visiiri tasaisesti alasintavasten, kuten etu ja takalevykin



Visiirin kulmaa varten tarvitaan alasin.



Muoto näyttää tältä, kun kulma on hakattu. Sisäpuolelta pitää siloitella "posket" tasaiseksi.



Siloittelun jälkeen


Visiiri taottuna muotoonsa


Seuraavassa vaiheessa piirretään leikkausviiva ylhäältäpäin molempiin puolikkaisiin. Kypärän kaareva reuna asetetaan piirroksen kaarta vasten ja taipuisaa viivoitinta käyttäen piirretään keskiviivaa pitkin leikkausviiva. (huom kuvassa viiva on menossa väärin. Pitäisi mennä viivaa pitkin, eli työntää yvemmälle.)


Sama toistetaan toiselle puoliskolle.


Kypärän puolikkaiden merkkaus halkaisua varten.



Juuri käyttöön saamamme nakertaja on jokaisen kypäräsepän unelma. Laite jättää siistin reunan eikä roskaa. Kyseinen vekotin pystyy jopa 3mm paksuun peltiin! Moinen maksaisi uutena 200-400€. Omamme saimme käyttöömme ilmaiseksi.






Kypärä hitsataan MIG hitsauslaitteistolla. Pienellä virralla hitsaus on helppoa, mutta jälki jää helposti huokoiseksi. Isolla virralla pelti taas palaa helposti läpi, mutta jälki on tasaisempaa. Säätöjä kannattaa siis vaihdella tarpeen mukaan ja vaikka harjoitella hukkapaloilla oikeiden asetusten löytämiseksi.

Aloitetaan hitsaus edestä parhaiten yhteensopivasta kohdasta.

Taotaan hitsattavat pellit samaan tasoon aina muutama sentin hitsauksen jälkeen. Tähän tarkoitukseen soveltuu mainiosti tankoon hitsattu peräkärryn vetokoukun nuppi.

Jos rako on liian pieni kuten tässä kuvassa

Rakoa pitää avartaa.

Sauman pitää olla umpinainen




Jälki ei ole järin kaunista heti hitsauksen jälkeen




Sauma hiotaan rälläkän lamellilaikalla (kuvassa kiinni rälläkässä)


Tässä hieman mallaillaan millainen kypärästä on tulossa

visiiriä ei kuvassa ole painettu oikeaan syvyyteen, levyjä ei ole vielä kiinnitetty toisiinsa.


Kun kypärä on hitsattu, aloitetaa takalevyn sovitus. Porataan aluksi taakse keskelle reikä josta laitetaan ruuvi läpi ja kiristetään.






Takalevyn saa parhaiten sopimaan yhteen takomalla aina kiinnitetyn ruuvin jälkeen.


Etulevy asetetaan paikalleen samalla periaatteella.

Taotaan visiiri sopivaan muotoon samaa tekniikkaa hyödyntäen kuin etu ja takalevyjen takomisessa.


Piirretään aukon ääriviivat leikkausta varten.


Leikataan aukko oikean malliseksi.
irrotetaan ruuvit,
hiotaan palat,
laitetaan ruuvit takaisin,
niitataan palat toisiinsa,
kiinnitettään visiiri lukkomuttereilla,
kiillotetaan.

Salonejun kypärä hiomisen jälkeen.


Visiirin kiinnitystä varten kannattaa kiinnittää visiiri paikoilleen puristimilla.


Nautitaan valmiista kypärästä:


Ja bostaillaan hienolla visiirillä: (mannekiinina Ibu, Juhanan 2mm rottinkikypärä)


Salonejun Kypärä (mannekiinina Keisari_P)


Edit: Lisätty kuvia visiirin työstämisestä, kypärän puolikkaiden leikkaamisesta oikeaan muotoon ja hitsauksesta.
Jatkossa lisään vielä kuvia.

Ohoh, mitenkäs mun nicki on tuonne kypärän kylkeen eksynyt

Kaunista


-a

Hyvää jälkeä käden käänteessä. Kuinka kauan arvioisit tuon kypärän valmistamiseen menneen aikaa?

Panssareiden tekemiseen menee sitä vähemmän aikaa, mitä enemmän kokemusta löytyy.

Itse saisin nykyään 1,5mm paksusta pellistä taottua valmiin kypärän noin kolmessa päivässä. Yhdessä päivässä saa osat leikattua ja puolikkaat taottua oikeaan syvyyteen. Enemmänkin ehtisi, muttei välttämättä jaksa.
Periaatteessa osat leikkaa 15-20 minuutissa, puolikkaan takoo noin kahdessa tunnissa, muut palat nopeammin.

Rämän kypärien osalta pidän tavoitteena puolikkaiden takomista ja yhteensovittamista viikonlopussa. Loput vaiheet toisena viikonloppuna.



Ensimmäisen kypärän tekemiseen meni kuitenkin reilusti aikaa. Pelkästään palojen leikkaamiseen 2mm pellistä meni ensimmäisellä kerralla koko päivä. Työstettyämme näitä vielä päivän, päätimmekin tehdä ensimmäiset kypärät 1,5mm pellistä, minkä työstäminen olikin paljon helpompaa ja nopeampaa.

Saimme kuitenkin muutama viikko sitten tehtyä Juhanan kypärän (viimeisinä kuvista) viikonlopun aikana valmiiksi noista aijemmin leikatuista ja alkuun taotuista 2mm puolikkaista.

Aloittelijalle pitäisin realistisena aikataulutavoitteena:
- Päivä pellin leikkaamiseen kaavojen mukaiseksi.
- Yksi päivä jokaiseen kypärän viiteen osaan (sugarloafissa vasenpuoli, oikeapuoli, takalevy, etulevy, visiiri).
- Päivä puolikkaiden hitsaamiseen.
- Päivä palojen sovittamiseen yhteen.
- Päivä hiomiseen ja kiillottamiseen.
- Osien niitaamiseen voisi mennä vielä yksi päivä.
--------------------------------------------------------------
= 10 päivää

Epävarmuus johtaa arpomiseen, mikä syö suurimman osan ajasta. Kun tietää mitä tekee sama onnistuu noin 3 päivässä. Jos joku voi olla jatkuvasti neuvomassa, homma nopeutuu heti.

Sugarloafin voi tehdä huomattavasti nopeamminkin jos vain rakentaa suoran pöntön ilman liikkuvaa visiiriä. Sillä saisi työstä parikymmentä prosenttia karsittua ja taistelussa tapahtuvien haarniskan toimintavirheiden mahdollisuus vähenisi. Aloittelijalle se olisi parempi ratkaisu kuin liikkuvia osia sisältävän kypärän värkkääminen.

Tuo on todella arvokasta ja tällasille noboille hyödyllistä työtä/tietoa. Minä ainakin kunnioitan!

Lisätty 17 kuvaa ohjeeseen visiirin työstöstä ja puolikkaiden leikkaamisesta oikeaan muotoon.
EDIT: Lisätty vielä kuvia hitsauksesta

Oh mi muter! Juu taian sittenki tehä ensin tommosen sugarloafin ennen rohan tyylistä ratsastaja kypärää... on nääs melko näyttävä ja sattuneesta syystä helppo alottaa. Kiitos!

Respectiä

Hmm. Itselleni tuon takomisen aloitus ohjeistettiin taottavan alueen keskeltä ja siitä lähtee sitten levittämään ympyrässä ulospäin.

Miksi siis tuossa käsketään aloittaa reunoilta?

Kannattaa aloittaa takomalla karkea muoto reunoilta jotta kappale ei menisi kieroon. Jos muotoa alkaa hakemaan vain takomalla keskeltä, muoto menee helposti kieroon.

Takomista kannattaa jatkaa keskeltä kunhan reunat on käyty läpi. Reunoja ei siis tarvitse trimmata viimeisen päälle, vaan kääntää ne osoittamaan oikeaan suuntaan jotta muotoa voi tarkkailla.

Joo kyllä munkin logiikka sanoo, että reunoilta on lähdettävä. Sen sijaan mä haluisin kuulla tilanteita, joissa olisi perusteltua lähteä takomaan keskeltä.

Jotkut tykkäävät takoa keskeltä. Pienissä paloissa ei ole niinkään väliä kummin päin takoo, kun ne eivät kieroudu niin helposti.

Ainakin kilvenkupuroiden takominen lienee helpompaa aloittaa keskeltä.

Kehvo kirjoitti:Ainakin kilvenkupuroiden takominen lienee helpompaa aloittaa keskeltä.

Itse lähden kupuraa tehdessä takomaan reunoilta. Käytän sellaista pyöreää, melko syvää metallirinkulaa (vähän kuin olisi rautaputkesta leikattu pala) ja lyön reunoille niin että näkyy pellistä selvästi että missä ne rinkulan rajat menee. Taon tosin itse aina kuumana, kun on ahjo ajoittain käytössä. Moni kait takoo kylmänä joten en sitten siitä tiedä

Jos pakottaa pyöreää kappaletta(saunakauha), kannattaa aloittaa keskeltä alasimen päällä, sitten siirtyä muottiin pakottamaan. Kun muotti on just eikä melekeen kappaleen muotoinen, kieroutumiset saa oikaistua ja reunat on helppo tehdä lopuksi.

Eipä ole tullut koskaan kyllä pohdittua muotin tekemistä suojukselle, ongelmanaha siinä on se, että tulee olemaan pikkaisen työlästä, koska jokaiselle haarniskan palalle pitäisi olla oma muottinsa ja tämä ei ehkä ihan järkevää ole.

Toi on nätti

Jaa-a, luulenpa, että nämä ohjeet pääsee käyttöön, heti kun saan chainin valmiiksi ja ensin treenaan tekemällä spaulderit, joiden valmistamisen en ainakaan luulisi olevan yltiöpäisen vaikeat. Hemmetin nätti sugarloaf, myönnettäköön.

Upea on.

Väänsin perinteistä greatpönttöä ja muuten meni hyvin paitsi takaosa meni vinoon kun niittasin väärään kulmaan enkä nyt enää jaksa sitä korjailla.. 1mm alu, koristeeksi kai

Spino kirjoitti:Upea on.

Väänsin perinteistä greatpönttöä ja muuten meni hyvin paitsi takaosa meni vinoon kun niittasin väärään kulmaan enkä nyt enää jaksa sitä korjailla.. 1mm alu, koristeeksi kai

Tein kans "pöntön" 1mm (harjoitteluun) ja sama moka. paitsi että mä hitsasin takaosan.
Sain muuten sovittua teknisen opettajan kanssa niin, että seuraava työni on tuo sugarloaf

Eikös nuo kypärän kaavat oo piiretty A4 paperille? Sellasen kokosoina mä ne ainakin tulostin

viikinkisoturi kirjoitti:Eikös nuo kypärän kaavat oo piiretty A4 paperille? Sellasen kokosoina mä ne ainakin tulostin

Ymmärtääkseni nuo kaavat on piirretty tuumapaperille, eli yksi iso ruutu on noin 2,54cm x 2,54cm. Sen kokoisilla kaavoilla ainakin itse tein ja tuli ihan sopiva. Ei kannata muuten ihmetellä jos kypärän puolikas näyttää alussa Springles -lastulta, sillon on vaan takonut väärästä paikasta liikaa. Silloin kannattaa laittaa pelti lattialle ja polkaista molemmilla jaloilla sitä suoremmaksi että voi taas jatkaa upottamista.

Upottamiseen kannattaa käyttää (minun mielestä) tuollaista laakeaa 1kg vasaraa, ainakin 1,5mm pelti tottelee sitä paremmin kun kevyitä. Lisäksi se rautapallo/vetokoukunnuppi/rautatienaula on kätevä olla kun haluaa pellin taittuvan jostain tietystä kohdasta nopeammin ja tarkemmin kun upottamalla.

Toinen puolikas on jo paljon helpompi upottaa, kuin ensimmäinen kun takominen alkaa hahmottua ja jo siitä miten pelti heijastaa valoa näkee mistä pitää vielä upottaa lisää. Sinulla on vielä se etu että opettaja osaa varmasti neuvoa jos tulee ongelmia.

(Ps. ainiin kannattaa muuten katsoa kaavojen tekijän Sinricin kommentit tuosta kypärästä. Se on kirjoittanut että jos tekisi tuon uudestaan niin mm. etulevy olisi tuuman pidempi jne. Lisäksi tuota silmäaukon korkeutta voi miettiä jos ei tee tuohon visiiriä vaan pelkästään aukon silmille.)

Kaavat tulostettiin A4 kokoisina. Kannattaa tarkistaa tulostusasetukset, jotta koko ei vääristy. Ruudut kannattaa myös mitata, jotta ne ovat varmasti mittakaavan mukaiset. Kyseisissä kaavoissa taisi tosiaan olla tuuman ruuduilla.

Teknisentyön opettajilla ei välttämättä ole hajuakaan kypärien takomisesta. Ei vissiin tänä päivänä ole enää niin yleinen taito. Upotusvararan tulee olla riittävän raskas 1-1,5kg ja upotusvaiheessa mahdollisimman pyöreäksi pyöristetty. Silotteluvaiheessa hieman laakeampi muoto takaa tasaisen jäljen.
Todelliset kypäräsepät takovat kypärät pelkästään erikokoisia palloja vasten.
Viikinkikypärän takominen yhdestä kappaleesta
Tämän linkin ensimmäisessä videossa näkyy hyvin upotustekniikka. Jos kappaletta taotaan kuumana, hapettunut metalli hilseilee takoessa pois. Tämän vuoksi kuumana työstettäessä kannattaa suosiolla käyttää 2mm peltiä.


Mielenkiinnosta olisi mukava kuulla kuinka moni aikoo näiden ohjeiden perusteella tehdä oman Suragload kypärän?

Paljon tuo sugarloaf muuten valmiina visiireineen painaa? Entä oletko miettinyt noita mesiinkikoristusten (villi arvaus tuosta materiaalista... ainakin väri on melko messinkimäinen) lisäämisiä?

Painoa en ole mitannut. Pitänee etsiä käyttöön jostain riittävän tarkka vaaka. Ainakin omaan päähäni 1,5mm paksusta pellistä tehty kypärä on juuri mukavan painoinen, arvio 2kg (?). 2mm on tuntuu jo selkeästi jämerämmältä.