Sotahuuto

Millaisia keskikupura viritelmiä olette kehitelleet? Onko kukaan tehnyt
tuontapaista?

http://www.manatee.k12.fl.us/sites/elem ... george.jpg

Yleistä:
Kokemukseni mukaan keskikupura on nimenomaan aktiivinen etäisyyden hallinta ja vastustajan miekan sitomiseen omiaan oleva kilpimalli.(mitenkäs Perkeleen isot keskikupurat ovat toimineet?!*) Itselleni jonkinlaisena "etäisyys-miekkailijana" tämä sopii. *muistaakseni tälläisia oli...

Kokemuksia: (nimenomaan keskikupuroista)
Yllättävän pienikin kilpi toimii jos saat vastustajan pysymään kaukana, lähellähän et voi pienellä kilvellä "sitoa" toisen miekkaa mitenkään, ja pataan tulee.

K.kilpi kannattaa suunnitella huomioiden lukemattomia asioita, mutta yksinkertaisemmin: 1. millaisia iskuja sillä on helppo torjua, ajaa sivuun jne. 2. mitä näkyvyydelle tapahtuu torjuessasi 3. mitä lyöntikulmia kilpi mahdollistaa. 4. kuinka helppo kilpeä on horjuttaa* 5. millaista sillä on otella useampaa vastustajaa vastaan 6. miten väistäminen yhdistyy
kilven malliin *tai pakottaa tilanteisiin, jossa se on pudotettava. 7. voiko sillä "sitoa" vastustajan miekan hankalaan paikkaan. (8. voiko (lyödä)/ työntää vastustajan kilpeä yms.; En suosittele ellet Tiedä, että tämä on kohteelle ok.) jne.

Kilven ei tarvitse olla kovin leveä, tai muutenkaan yliviritetty hyväksi yhtä vastustajaa vastaan, sillä tasaPaino ja liikuteltavuus monta vastaan kerralla otellessa olisi hyvä huomioida. (Ainakin itse olen onnistunut väsäämään pari kilpeä, joilla voi ok. otella yhtä vastaan, mutta menee kilven painopisteen heittelyn takia hankalaksi useampaa vastaan.)

Jostain syystä olen viehtynyt tekemään kädensijan suhteellisen ylös, mikä tietenkin helpottaa alas torjumista, mutta järkevä tekisi kai joko kilven keskelle tai vain hieman tämän yläpuolelle.

Sitten kiistanalainen maininta:
Säännöthän sallivat "kilvellä työntämisen" jne. mutta tämä aiheuttaa erityisesti keskikupuralla tulkinnanvaraisia tilanteita "kilvellä työnnön "muuttuessa kevyeksi "iskuksi/lyönniksi." (tilanteen muututtua) Esim. keskikupuralla voi "työntää" vastustajan kilpeä sivusta niin, että hän ajautuu huonoon asentoon tai rajatulla alueella työntää rajan yli. Mitä tästä pitäisi ajatella? (noin sääntöjen kannalta, tietenkin käytännössä kilpi"työnnän" lähinnä kavereitani ja muita Ei, ettei "lyö" vahingossa päähän jne. tuntematonta.)

Varoituksen sana:
Ei kannata yli taivuttaa k.kilpeä kun vastustaja voi huojuttaa kilpeä yksinkertaisesti lyömällä reunaan. Boffon huomattava keveys verrattuna painavahkoon puukilpeen varoittaa (sekin) tekemästä kädensijaa
liian lähelle yläreunaa.

Olisi hauska kuulla onnistuneista / epäonnistuneista keskikupura viritelmistänne. Itse ajattelin tehdä tuon kuvassa olevan tapaisen*, sen on pakko olla hyvä kun Pyhä Yrjökin luottaa siihen!

*perusteluna: suojaa (ainakin toiveunissani) helposti sivusta tulevat pää ja kylkilyönnit ja ohjaa naamaan tulevan piston sivuun samalla kun jättää ihailtavan monenlaisia iskukulmia ja näkökenttää avoimeksi. Sääriin tulevat iskut kannattaa väistää, muut torjuttavissa. Huonopuoli, eipä juuri sido vastuksen miekkaa, mutta kaikkea ei voi saada.. Toinen, en osaa sanoa millainen on ihan lähikamppailussa. (pataan?)

Noh, jospa minäkin nyt sitten keskikupuramiehenä hieman avaudun aiheesta. Koska olen laiska kirjoittaja, kaikki viittaukset sanaan kilpi tarkoittavat nyt tässä nimenomaan keskikahvakilpiä. Puhun "tavallisista" ns. remmikilvistä remmikilpinä:

Mielestäni kaikkein olennaisin seikka kilpeä tehdessä on kahva ja sen sijoittaminen. Kokemukseni mukaan täydellinen kohta kahvalle on mahdollisimman lähellä kilven massakeskipistettä. Incen "ylitaivutetussa" kilvessä on kahva muistaakseni kilven pinnassa, mutta taivutetuissa kilvissä massakeskipiste ei ole kilven pinnalla, vaan hieman siitä taivutussuuntaan päin (ja mielestäni juuri tämä on syy ko. kilven epätasapainoisuuteen ja helppoon huojuttamiseen). Samaten jos tasapintaiseen kilpeen iskee kiinni remmikilvissä käytettävän ovenkahvan (eikä siis kilven pinnassa olevaa kahvaa + kupuraa), on kahva liikaa massakeskipisteestä käyttäjään päin ja kilpi tahtoo keikata päinvastaiseen suuntaan kuin Incen kilpi. Ja ainakin oman kokemukseni mukaan huonosti tasapainossa olevia kilpiä on todella tuskaista käyttää verrattuna tasapainoisiin kilpiin. Tasapainoista kilpeä on kevyempi käyttää, vaikka kilven absoluuttinen massa ei muutukaan, ja sellaisella on mielestäni parempi torjua, kun kilpi liikkuu sinne minne haluaa.

Myös kilven muoto vaikuttaa kilven tasapainoon. Mitä symmetrisempi kilpimalli, sitä tasapainoisempi se on. Esim. pyöreä kilpi on symmetrinen kaikkien kilven halkaisijoiden kanssa, ovaalikilpi on symmetrinen kahden halkaisijan suuntaan (pystysuora ja vaakasuora) ja Incen linkittämä kilpi yhden halkaisijan (pystysuora). Kilvissä, jotka ovat symmetrisiä yhden halkaisijan suuntaan, pitää vähän miettiä aika tarkkaan se muoto, jotta kilven massakeskipiste asettuu kilven muotoon ja kokoon nähden fiksusti. Itse pidän pyöreistä kilvistä osittain jo siksi, että ne ovat lähes täydellisessä tasapainossa.

Nyt täytyy kipittää luennolle, mutta jatkan tästä kunhan pääsen sieltä.

Joo, kahvan laittaminen massakeskipisteeseen on oikeasti aika tärkeää! En oikeasti suosittele ketään hyväksi kilvenkäyttäjäksi haluavaa tekemään keskikahvallisen kilven kahvaa yhtään minnekään muualle kuin massakeskipisteeseen. Tämä lausunto pätee paitsi kahvan sijoitteluun, myös siihen, ettei keskikupuraa missään nimessä ihan oikeasti kannata toteuttaa pelkällä ovenkahvalla tms. (jonka puolesta nimimerkki Kai aikanaan aika tulisesti argumentoi, ja niinikään vieläkin olen jyräävästi sitä mieltä että jokaisen joka on sitä mieltä kannattaisi treenata ko. kilpimallilla vähän lisää...) vaan reiällä, koska ovenkahvamallilla toteutettuna se on pois kilven massakeskipisteestä. Joka ei ymmärtänyt ovenkahvapointtia tai tiedä mikä se on, unohtakaa tää lause ettette vahingossakaan jää muistelemaan sitä..

Falcata ehkä unohtaa mun mielestä yhden tärkeän pointin tässä asiassa: kahvan oleminen massakeskipisteessähän ei kuitenkaan poikkeuksetta tarkoita sitä, että kahvan pitäisi olla pinta-alaan nähden kilven keskellä. Esim. oma sotakilpi on ovaalin muotionen, josta toisesta päästä lähtee pitkä pisara alaspäin (lisäkkeeksi jalkoja suojaamaan), mutta kahva sijaitsee silti ovaalin keskellä. Se olisikin muuten pois massakeskipisteestä, mutta kun lisäsin ovaalin yläreunaan painon, joka vastasi alareunan lisäkettä, kilpi saatiin melko hyvin tasapainoon. Painotus on tietty sijoittelua vaikeampi tapa saada massakeskipiste kuntoon, mutta itsellä ainakin oli tärkeää saada kilven kahva pidettyä mahdollisimman ylhäällä, koska lisäke tuli kilpeen vain sen takia että mulla oli ongelmia 40x50 kilvellä torjua kaikkein matalimmalle tulleet lyönnit (joukkotaistelussa), mutta päähän torjuminen oli ok. Oli siis turha alkaa lisäämään tavaraa ylös.

Joo, massakeskipiste ja "pinta-alallinen keskipiste" eivät suinkaan aina ole sama asia. Tuohon koitin vähän viitata kun puhuin tuolle ylempänä pystysuoran akselin mukaan symmetristen kilpien kahvan sijoittamisesta, sillä niissä massakeskipiste ja keskipiste pinta-alan suhteen eivät ole sama asia. Tuo painojen lisääminen on varmasti ihan pätevä keino tasapainottaa tuollainen kilpi, mutta tasapainottamisen pystyy hoitamaan myös kilven muotoilulla. Itse olen pohtinut hieman nykyistä Achilles-kilpeäni korkeampaa ovaalia, mutta en välttämättä tarvitse pään suuntaan niin paljon ylimääräistä korkeutta, joten jos veistelisin kilven alaosan hieman suipommaksi, saan nostettua massakeskipisteen paikkaa ilman painojen kanssa kikkailua. Tuollainen kilpi olisi kait jonkinlainen välimuoto normannikilven ja ovaalikilven välillä (mantelikilpi?).

Mutta joo, Ince tuossa pohdiskeli keskikahvakilven ominaisuuksia. Itse pidän keskikahvakilvistä osittain jo senkin takia, että ne ovat niin valtavan monipuolisia. Sillä voi hallita etäisyyttä, sitoa toisen asetta tai kilpeä, se mahdollistaa erittäin laajan valikoiman lyöntikulmia ja sen "torjuntasektori" on paljon suurempi kuin samankokoisella remmikilvellä. Sen kanssa on kuitenkin haastavampi ottaa vastaan kovia iskuja tai pistoja kuin remmikilvellä. Pidän itseäni kohtalaisen herkästi suoraan iholle tulevana skirmaajana ja keskikahvakilpi sopii tähän touhuun erinomaisesti, sillä sen avulla pystyn kontrolloimaan asetta päälle tullessani ja suojaamaan jalkojani (yksijalkainen skirmaaja on hyödytön skirmaaja) paremmin kuin vastaavalla remmikilvellä. Toisaalta kilpi antaa myös mahdollisuuden etäisyyden kanssa pelaamiseen ja erilaisten iskukulmien hyödyntämiseen, kun ei voi tai halua mennä iholle. Sen hyvin laaja torjuntasektori tekee siitä myös remmikilpeä paremman useampaa vihollista vastaan taistellessa. Keskikahvaufo peittää oikeastaan kaikki lyöntikulmat ja sillä on hyvä torjua esim. miekkakäden puolelle tulevia iskuja tai viistosta tulevia pistoja. Laaja torjuntasektori yltää itseasiassa jopa vierustovereiden puolellekin, mikä on varsinkin avoriveissä iso plussa, joissa on samassa rivissä varsiaseita ja kilpimiehiä.

Keskikahvakilven heikkous on kovien iskujen torjuminen. Itse koen pätevän hilparimiehen kaikkein vaikeimmaksi vastustajaksi, sillä hilparia on erittäin vaikea kontrolloida keskikahvakilvellä, ja sillä jaeltavat iskut ovat haastavia torjuttavia keskikahvakilvelle.

Onkos tuossa Incen kuvassa oleva keskikahvakilpi tehty hevosella käytettäväksi vai ihan jalan? Koska kuitenkin kuvan patsas taitaa olla rikas henkilö, niin luulisi sen taistelevan hevosella ja näin ollen kilven käyttö on hieman eri asia siinä (tärkeintä on suojata jalat silloin).

Keskikahvakilvellä on todella paljon hyödyllisiä ominaisuuksia, joita on jo mainittu, itse lisäisin mm.:
- Omien lyöntien peittäminen / bofferin peittäminen kilven taakse
- Liikkuvuus mahdollistaa helpommin ryhmässä omien suojaamisen vaikeissakin paikoissa.

- Vastustajan kilven helpompi ja manipuloiminen. Ei tosin korostu boffauksessa, mutta onpahan tullut tilanteita (ainakin yksi tilanne jonka muistan SH:n skenaarioista) jolloin olen saanut väännettyä kaverin selkä mua vasten manipuloimalla omalla kilvellä vastustajan kilpeä.

Ince kirjoitti: Yleistä:
Kokemukseni mukaan keskikupura on nimenomaan aktiivinen etäisyyden hallinta ja vastustajan miekan sitomiseen omiaan oleva kilpimalli.(mitenkäs Perkeleen isot keskikupurat ovat toimineet?!*) Itselleni jonkinlaisena "etäisyys-miekkailijana" tämä sopii. *muistaakseni tälläisia oli...

Jeps, Perkeleellä on tällä hetkellä kolme noita 1m pyöreitä keskikupurakilpiä (vanerin paksuus 8-10mm). Meillä otettiin kyseisiä kilpiä käyttöön tuolla kahvamallilla koska:

A) Todella pitkät ihmiset (2) eivät ylettäneet torjua linjassa jalkoihin normaalilla käsiremmillisellä kilvellä kovinkaan hyvin.

B) Halusin kokeilla toimiiko näinkin massiivinen keskikupura kilpi.

Kahden vuoden käytön jälkeen olen ollut tyytyväinen henk.koht. kilpeen. Se on samaan aikaan tarkempi torjumisessa (aktiivista torjumista) ja kokonsa puolesta vielä menee hyvin linjaan. Miinuksena toki paino, mutta pienellä harjotuksella kilven painoonkin tottuu ja sen saa valjastettua voimavaraksi. Kantohihna on melkeinpä pakollinen näissä painoluokissa liikuttaessa, ettei skenaarioiden välissä turhaan sitten kuluta voimia.
Pienempiin keskikupuriin verrattuna huomaa sen, ettei tuo ole tarkoitettu duellausta varten, kokonsa puolesta tiellä hieman. Osaavan käsissä se toimii toki siinäkin.
Kokonaisuudessa toimii mielestäni hyvin eräänlaisena hybridinä normaali linjakilven koolla ja pienemmän duellaus/skirmaus kilveltä lainatulla torjunta tarkkuudella. (ei toki ole yhtä ketterä)

Hyviä huomioita keskikahvallisista ja allekirjoitan oikeastaan kaikki havainnot täällä.

Linjassa (keskiote)kilvellä matsaamisen osalta:

Kaikki alapäästään voimakkaasti kapenevat kilvet ovat siitä huonoja että ne jättävät joko omat tai kaverin reidet ja sääret suojaamatta. Kilpi kannattaa aina taivuttaa, jos mahdollista, jolloin sen suojaavuus paranee.

SCA:ssa yksi sotamatsaukseen hyväksi havaittu keskiotekilpimalli on ns. "spartakilpi", jossa pystyakselin ympäri hieman taivutettu kilpi ulottuu polvesta leukaan. Tällä kilpimallilla ei ole mitään tekemistä historiallisten spartakilpien kanssa. Kilpi on hieman pyöristetty suorakaiteen muotoinen keskiotekilpi jossa kahva on keskellä pystysuoraan, kuten I-kirjain.

Nämä punavalkoiset kilvet tällä videolla ovat niistä spartakilpiä:

http://www.youtube.com/watch?v=8QEkL056DFo

Kilvet ovat painavia, joten niillä pystyy helposti torjumaan kovatkin iskut.

Boffopuolelle ottaisin linjaan vieläkin pidemmäksi venytetyn kilven koska osumia tulee myös sääreen ja nilkkaan. Ehkä tuollaisen matsausasennossa puolesta säärestä leukaan asti ulottuvan jolloin nilkat saa torjuttua vähän kyykistymällä.

Pientä pyöreää kilpeä voi käyttää linjassakin jos tarkoituksena on rynnäköidä ja vastustajalla on isot kilvet joita voi käyttää avuksi. Staattisessa linjataistelussa pienet kilvet eivät kestä kauaa keihäitä vastaan.

Onko kenelläkään kokemusta roomalaistyylisistä kilvistä, siis taivutettu suorakulmio (pyöristetyillä kulmilla) suunnilleen kyynärpään korkeudelle. Ja tässä keskikahva --- suuntaisesti

Näin mutu-tuntumalla isoissa kilvissä, joissa on vaakasuora keskikahva, tullee jossain määrin ongelmaksi pääiskujen torjuminen. Roomalaisten kypärä kesti useamman kuin yhden iskun, toisin kuin boffatessa. Samaten roomalaisten piti raijailla niitä kilpiään pitkillä marsseilla niin vaakasuora kahva oli huomattavasti pätevämpi siihen touhuun. Sen verran mitä itse olen vaakasuoria kahvoja kokeillut niin ne käyvät nopeammin ranteen päälle kuin pystysuorat kahvat.

Lisäksi tasapainotus on vaikeaa, onnistunut tekele tosin olisi varmasti hieno.

Falcata kirjoitti:Näin mutu-tuntumalla isoissa kilvissä, joissa on vaakasuora keskikahva, tullee jossain määrin ongelmaksi pääiskujen torjuminen.

Enpä ole ainakaan huomannut, että olisi erityisen ongelmallista torjua päähän kohdistuvia iskuja, päinvastoin suhteessa kokoon se on helpompaa.
Olenpa vielä kokenut, että tuo vaakasuora keskikahva rasittaa kättä vähemmän, kuin pystysuora malli. (kilpeni on pyöreä, joten molempia on kokeiltu.)

Heipä hei jälleen.

Pyhältä yrjöltä lainattu kilpi ottikin konkreettisen muodon:
http://irc-galleria.net/user/Niklaus/picture/116887421

Vieressä on Falcatan suunnittelema keskikupura malli, jota en ole vielä kokeillut, mutta aavistuksena viholaisen tullessa syliin falcatan mallilla on paremmat mahdollisuudet purra naurista vielä uuden auringon noustessakin. Tuosta Yrjöltä lainatulta mallista; a. siihen on vaarassa sotkeutua joko itse tai vastustaja b. torjunta siinä vasemmalle niin hyvä, että oikea olkapää on "place to hit" vastustajalle c. mikäli toisella vain yksi käsi niin tämä on parhaita käyttämiäni kilpiä silloin juosta yli d. kilven heikkoudet ehkä oikealle ylös ja läheltä sen saa solmuun e. 6.5 mm tehtynä kevyt käyttää etäälle, mutta huojuu käytettäessä "passiivisen aktiivisesti." f. pahin miinus on falcatan mainitsema sivuttainen käyttö linja suhteessa pääiskuihin joihin ei ole regoinut ajoissa ö. vastustajan asetta ei voi sitoa "ylös" kuten remmikilvillä tai falcatan mallilla å. vauhdi/sta/ssa improvisoidut sidonta / mukellus ominaisuudet hyber-aktiivisuuteen eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset vaan kilpi luonteensa puolesta hieman jämäyttää käyttäjäänsä paikoilleen ja ottaa etäisyyttä Q. ei liene parhaita mahdollisia kilpiä vastustajan hoitelemiseen yhdellä iskulla S. keihäitä vastaan aivan jumala-kilpi Z. kapeaan tilaan reunimmaiselle melko hyvä R. omien suojelemisesta en osaa sanoa, kun en yleensä suojele omia

Klasu@ Oli hilkulla etten tehnyt kuvaamasi kaltaista kilpeä, mutta päätin kokeilla falcatan piirtämää mallia, (josta ehkä tunnelmointia myöhemmin) mutta seuraavassa kilpi-kierroksessa ajattelin tuota kokeilla.

N.Hirvelä@ Sitten näemmekin jalkautunutta ratsuväkeä.

Yleisesti; suosittelen lämpimästi huomioimaan polvi-olkapää linjan keski-kupuraakin väsätessä, ainakin kokemuksena vaikkei se omaan miekkailu tyyliin käytettävänä sopisikaan, niin voi ainakin vastustajan metkuja ennakoida sitten paremmin.

Pitää itsekin tehdä tuo oma mantelikilpi valmiiksi jossain välissä... Tai sitten kokeilen tuota Incen jo valmistunutta kaksosta ens treeneissä. Sen verran mitä nyt olen peilin edessä tunnelmoinut ja arvioinut kilven peittävyyttä, olen ihan kohtuu tyytyväinen. Matsiasennossa kilpi peittää hartiat-polvet välin oikein kivasti. Ainoa mikä huolettaa on kilven kapeus, sillä aina välillä tulee tilanteita joissa pitää matsata useampaan suuntaan. Noh, kommentteja tarkemmin sitten kun pääsen testamaan kapinetta toisitoimissa.