Sotahuuto

Satuin lukemaan jostain että "halpametallin" voi päällystää hopealla kuljetamalla sähkövirran hopeasta veden kautta esim kypärään tai muuhun vastaavaan jolloin hopea-ionit siirtyvät veden kautta ja tarttuvat esineeseen. Onko kellään tietoa tästä tai kokemusta, ja mitä mieltä on ideasta.Hopeahan ei siis ruostu.

Halvemmalla ja helpommalla pääset, kun ostat vain sitä rosteria kypärääsi, näin ainakin on oma mielipiteeni, jos tuota ruostumattomuutta etsit.

Ongelmaksi muodostuu varmaan myös se, että tuo hopea tuossa pinnassa voinee kadota helpostikkin lyöntien seurauksena, joten voi olla hieman lyhytaikainen juttu.

Riippuu siitä kuinka paljon hopeaa siihen käyttää.
Mutta joo ehkä ei kannattavaa.

Kyseessä siis oli Hopea-IONIT joten käsittääkseni hopea ei jurikaan vähene. Uskoisin myös että se kestää suhteellisen hyvin.Varma en ole, joten kokeilen pienellä esineellä.Ja Hopeoitu kypärä vain olisi hemmetin siisti.

Nimenomaan vain hopeaionit. Ioneista tulee siihen metallin pintaan niin ohut kerros, että se kuten Ketku sanoi lähtee irti lyödessä ja/tai lommoutuessa.

No antakaa hänen edes yrittää oli lopputulos mikä tahansa

Koulussahan tuota vastaavaa tehtiin kuparilla. Ja lopputulos on juurikin sellainen, ettei se käyttöesineissä kestä. Lähinnä koriste-esineisiin sopiva tapa pinnoittaa.

Siinä vedessä pitää olla niitä hopeaioneja valmiiksi jotta homma toimisi, siis hopeasuolaa. Pinnoitusmenetelmällä voidaan saada myös kestäviä ratkaisuita, esimerkiksi monet kromaukset tehdään juuri näin.

Käsittääkseni niissä teollisissa versioissa on vaan sellaiset jännite ja virtamäärät käytössä, ettei ihan kotikutoisesti saada sellaisia aikaiseksi.

Vahvavirtapistorasia löytyy varmaan kun lähtee toissaan etsimään.

viikinkisoturi kirjoitti:No antakaa hänen edes yrittää oli lopputulos mikä tahansa

...vielä tappaa ittensä ku lähtee sähkön kää pelleilee...

Mutta jos haetaan vain ruosteenestoa niin saattaisi toimia niinkin, että laittaa kypärän johonkin nurkkaan kiinni pienen palan jotain epäjalompaa metallia uhrimetalliksi. En sitten tiedä toimiiko tämä käytännössä kun ei ole mitään ioneja välittämässä virtaa. Kannattanee kysyä SOSsin porukoilta. Nehän on teekkareita.

Pahistonttu kirjoitti:Vahvavirtapistorasia löytyy varmaan kun lähtee toissaan etsimään.

Suosittelen ennemmin akkuja tai vanhanaikaisia akkulatureita, johto vahvavirtapistorasiasta suoloja sisältävään veteen saattaa nimittäin kummasti käräyttää sulakkeita. Väliin pitäisi myös saada aika järeä diodisilta, vaihtovirta kun ei tähän tarkoitukseen kelpaa. Tulos olisi siis pamahtanut sulake, mahdollisesti tulipalo, turhan takia.

Toisekseen mainittakoon, että jos joku lähtee tätä oikeasti kokeilemaan, älkää mieluusti tehkö sitä sisätiloissa. Yleisin hopea-yhdiste on hopeanitraatti ja siitä saattaa elektrolyysin aikana muodostua typen oksiideja, jotka ovat pääosin varsin myrkyllisiä.

Kolmanneksi voidaan vielä todeta, että pinnoitteesta pitäisi saada kohtalaisen paksu, muuten se naarmuuntuu/halkeaa nopeasti. Jos niin pääsee käymään, se on menoa. Hopeoitu teräs nimittäin ruostuu galvaanisen korroosion ansiosta kuin Fiat loskakelillä. Jos siis haluat ehdottomasti hopeoida kypäräsi (en suosittele) kaiva mieluummin keltaiset sivut esiin. Sähkövirran ja happojen kanssa leikkiminen on nimittäin aika hasarditouhua, varsinkin jos ei tiedä ihan tarkkaan mitä tekee.

En tahtaisi mitenkään kuulostaa ilkeältä ja kalkkikselta, mutta unohda kyseinen projekti. Hopeointi kestää korkeintaan koriste-esineissä, eikä niissäkään mairittelevan hyvin. Hopeoitu pinta näyttää ainoastaan rumalta, jos se saa kolhuja ja siihen paljastuu länttejä alkuperäisestä metallista. Paljon näyttävämmän saat, kun yksinkertaisesti kiillotat kypäräsi hyvin. Ei ruostukaan niin helposti. Vielä vähemmän ruostuu, kun pidät huolta kypärän huollosta säännöllisesti.

Teknisesti en hopeoinnista oikeastaan sitten tiedäkään, mutta ainakin koululla hopeointipöntöissä käytetään kemikaaleina mm. syanidia ja muuta mukavaa, joten en ole ihan varma touhun autotallissa tekemisen järkevyydestä.

Olen kuullut ranskalaisista jousimiehista (100 vuoden sota, joku eliittiväki), joilla oli hopealla päälystettyjä sallet-tyyppisiä kypäriä. En muista, olivatko ne hopeoituja tai ehkä käytettiin muuta menetelmää.

No, kiitos kuitenkin tiedoista. Kyllä tässä jotain keksitään.

Leon kirjoitti:Olen kuullut ranskalaisista jousimiehista (100 vuoden sota, joku eliittiväki), joilla oli hopealla päälystettyjä sallet-tyyppisiä kypäriä. En muista, olivatko ne hopeoituja tai ehkä käytettiin muuta menetelmää.

Käytettiinkö kyseisiä kypäriä myös taistelussa, vai kuuluivatko vain paraatipukuun?
Pinnoitusmenetelmä kuitenkaan tuskin oli elektrolyysi

Puhutiin paraatista, mutta tuntuu, että he osallistuivat taisteluissa myös, hienot "hopeasallet"it päässä.
Elektrolyysistä- mm- http://en.wikipedia.org/wiki/Baghdad_Battery

Veikkaisin että jos vanhoista hopeoiduista/kullatuista esineistä puhutaan niin päällystys on tehty valssaamalla haluttu jalometalli oikein ohueksi ohueksi, kullasta puhuttaessa lehtikullaksi. Tämä paperia ohuempi kerros on sitten kiinnitetty tavalla tai toisella halutun kappaleen pintaan.

Ainut että tuo kestää käyttöä vielä huonommin kuin kunnolla tehty elektrolyysipinnoite.

Loppuun vielä tosin täytyy todeta että en oikeasti tiedä paskaakaan kultaamisesta saatikka hopeoimisesta. Mutumutu.

Vielä-
http://fi.wikipedia.org/wiki/Amalgaami

Eli samaa tavaraa kuin useimmat ruokailuun tarkoitetut hopea-astiat.

Roomalaisethan tietääkseni galvanoivat joitain paraativarusteitaan, mutta en ainakaan ole kuullut että varsinaisille sotavarusteille olisi näin tehty. Yksi ihan tyylikäs tapa (tämäkin tietääkseni roomalalisten käyttämä) on metallin sinertäminen. Käsittääkseni kyseessä on jollain hapoilla tehtävää metallin kontrolloitua ruostuttamista tjsp. Kertokaa joku viisaampi jos on tietoa. Ei kuitenkaan taida olla mitään autotallitouhua tuokaan.

Teräslevy/panssarilevy kuumennetaan ja sitten jäähdytetään öljyssä- saadaan tummanvärisen pinnan.
Rasvapoltto on vanha "seppien" tekniikka, jossa kappale kuumennetaan noin 200C asteeseen, ja upotetaan öljyyn (seuraa aikamoinen kiehunta ja musta savu, joten älä tee solukeittiössä). Rasvapoltossa pitää pitää varansa, ettei vahingossa päästä kappaletta uudelleen. Rastapolttossa hiiliyhdisteitä ja polymeerejä kiinnittyy pintaan, ja käsittely on yllättävän kulutuksen- ja säänkestävä.
http://www.aarnimetsa.org/mwl.php

Hei,
Roomalaiset tinasivat metallinkappaleita upottamalla ne sulaan tinaan. Tätä tehtiin ainakin lorica segmentatan levyille ja joissain tapauksissa hamatan rengaspanssarirenkaille. Keskiajalla muun muassa brigandiinien levy tinattiin ruostumisen ehkäisemiseksi.

Käytettiinkö kyseisiä kypäriä myös taistelussa, vai kuuluivatko vain paraatipukuun?

Voi hyvinkin olla taistelussa käytettyjä tavaroita. Keskiajan ylimykset eivät liiemmin piitanneet hienojenkin esineiden hajoamisesta, likaantumisesta tai kulumisesta. Prameiden tavaroiden näyttäminen oli tärkeämpää.
Lesotavaroilla oli tarkoitus osoittaa omien resurssien rajattomuutta ja muutenkin oman munan mittaa. Esimerkiksi burgundin herttua 1400-luvulla puki oman saattueensa kalliisiin sametteihin sadekelillä. Kankaan tietenkin menivät huonoiksi ravassa ratsastaessa, mutta varallisuuden näyttönä tempaus oli onnistunut.
Isojen jehujen omat haarniskat ja varusteet olivat erityisen prameita; se oli ritarillisessa sodankäynnissä henkivakuutus. Hienojen varusteiden kantajalla on taatusti rahaa, joten kannattaa vaatia lunnaita ennemmin kuin tappaa.

Kypärien pinnoitus saattoi olla lehtihopeaa, mutta todennäköisemmin ne oli pinnoitettu Leonin pistämän Amalgaami-linkin kuvailemalla tavalla. Ainakin elohopeakultaus oli keskiajalla käytetty menetelmä. Kun elohopea höyrystyi pois, kulta jäi kappaleen pintaan. Haittapuolena oli kultaajien erittäin lyhyt elinikä -- elohopeahöyry tekee eläkejärjestelmät taatusti tarpeettomiksi.

/Lauri

Leon kirjoitti:Teräslevy/panssarilevy kuumennetaan ja sitten jäähdytetään öljyssä- saadaan tummanvärisen pinnan.
Rasvapoltto on vanha "seppien" tekniikka, jossa kappale kuumennetaan noin 200C asteeseen, ja upotetaan öljyyn (seuraa aikamoinen kiehunta ja musta savu, joten älä tee solukeittiössä). Rasvapoltossa pitää pitää varansa, ettei vahingossa päästä kappaletta uudelleen. Rastapolttossa hiiliyhdisteitä ja polymeerejä kiinnittyy pintaan, ja käsittely on yllättävän kulutuksen- ja säänkestävä.
http://www.aarnimetsa.org/mwl.php

Kyseessähän on siis öljypoltto. (Ellei sitten yleisnimitys tämän tyyppiselle värjäämiselle ole rasvapoltto tms.) Saman asian ajaa myös terva (puhutaan siis tervapoltosta). Sanoisin, että yleisestä ottaen helpoin ja vähintäänkin halvin mahdollinen tapa saada metalli värjättyä on tehdä öljypoltto. Öljypoltto kun perustuu siihen, että käytetty öljy on mahdollisimman paskaista ja muljuista tavaraa niin se tarttuu parhaiten. Jäteöljyjä.

Falcatan mainitsema sinistäminen taas ei liity mitenkään aiheeseen polttoihin, värjäystapa se on kyllä. Siihen käytetään kemikaaleja, eikä kappaletta kuumenneta. Käytetty tavara olikin sitten jo melko hazardia ja purkin kyljessä on jos jonkinmoista varoitustarraa. Tarkemmin en koostumusta muista, kun olen ainoastaan kerran sinistänyt ja sekin oli joku epämääräinen testipalanen. Eli ei välttämättä mitään autotallitouhuja sekään.