Sotahuuto

Oriveden treenileirillä 2k-miekkani ei alkuun meinannut päästä läpi asetarkastuksesta, koska sitä pidettiin liian painavana. Sotahuudon säännöissä ainoa asiaan liittyvä maininta on, että asetarkastaja voi hylätä vaaralliseksi katsomansa aseen, vaikka vaatimukset muuten täyttyisivät.

Tällä hetkellä tappelemista ja vääntöä kestävää 2k-miekkaa on vaikea tehdä. Varsiaseet saa tehdä bambusta, mutta 2k-miekoissa pitää tyytyä useisiin pvc-putkiin. Omani on tuplavahvuista tummaa 32-millistä pvc:tä, jossa on kaksi vahvikettä halkaistusta valkoisesta 32-millisestä pvc:stä. Lopputulos on useimpia 2k-miekkoja painavampi mutta selvästi esimerkiksi 50-millisestä pvc:stä tehtyä hilpariani kevyempi. 2k-miekkani on tehty vastustajan asetta sitovaan ja vääntävään tyyliini kun huomasin, että tavallisesta pvc:stä tehdyt miekat taittuivat väistimen kohdalta ja joustivat, kun yritin hallita vastustajan asetta. Käytännössä teen sillä ainoastaan pistoja ja kärkiviiltoja hyvin pienillä ja hallituilla liikeradoilla.

Oriveden treenileirillä testikäytössä olleilla, höyhenenkevyillä bambu-2k-miekoilla saatiin lyötyä kivuliaita osumia.

Oma näkemykseni on, että millä tahansa kahdella kädellä käytettävällä astalolla pystyy lyömään jäätäviä kallonhalkoja-iskuja aseen painosta ja jäykkyydestä riippumatta. Pesishutaisut kuitenkin ovat sen verran huonoa tekniikkaa, että niillä häviää.

Aseiden vaarallisuutta ei voida arvioida vaarallisimman mahdollisen käyttötavan mukaan. Esimerkiksi minkä tahansa nykyisen hilparin hamaralla tai varrella saa varsin helposti kaverilta tajun kankaalle, jos sen ottaa asiakseen. Jos 2k-miekasta ottaa kiinni pommelista ja rysäyttää sillä kahden käden kiertolyönnin, se sattuu, vaikka aseen pehmustus, paino ja varsi olisivat millaiset.

Pitkillä kahden käden aseilla voi kehittää enemmän lyöntivoimaa kuin yhden käden aseilla. 2k-aseilla sitä voimaa kuitenkin voi hallita vielä tarkemmin kuin 1k-aseilla. Jotkut lyövät kivuliaita lyöntejä vaikka kädessä olisi bofferisieni.

***

Eli siis, miten aseiden painoa arvioidaan/tulisi arvioida? Vai pitäisikö painolla ylipäätään olla merkitystä aseita tarkastettaessa? Haluaisin tähän selkeän linjauksen, jotta voisin tehdä aseeni niin, ettei minun tarvitse Sotahuudon perjantai-yönä tehdä uutta miekkaa.

Pakko siellä on pitää se mahdollisuus tarkastajalle omaan arvioon, koska yllättäviä tilanteita voi tulla. Itse hylkäsin asetarkastajana ollessani useita hilpareita liian painavina. Suosittelen tekemään semmoisen aseen, ettei painoa tarvitse arvuutella. Tietenkin vaihtoehtoisesti voi tehdä suoraan kaksi asetta. Viime kädessä painosta voi taistella tietenkin pääasetarkastajan kanssa (joka tänä vuonna on Ivar Kullberg aka Pahistonttu).

Osa ongelmaa on että liian joustavia (=kevyitä ja turvallisia) kahdenkädenmiekkoja, poleja ja keihäitä kielletään myös. Ei siis pelkästään joustamattomia mörkömiekkoja. Eli pitäisi jotenkin osua siihen maagiseen "fjongaa ja painaa juuri sopivasti tällä kertaa" -kohtaan. Tämä on hieman epämääräistä.

Siihen väliin ei onneksi ole mitenkään kohtuuttoman vaikeaa osua.

Maalasi järki niiden rakenteluun niin sillä pääsee jo pitkälle.

Tässä kuten muussakin tuotekehityksessä testaaminen on aikas suositeltavaa. Pyydät siis kaveria lyömään ja tökkimään itseäsi päähän kyseisellä patongilla jota olet tekemässä. Haarniskalla ja ilman, valmistautuen ja yllätyksenä. Jos tuntuu pahalta, niin tuntuu se pahalta lähimmäisenkin naamassa. Jos tuntuu terveelliseltä ja turvalliselta niin sitten samaa herkkua kannattaa tarjota lajitoverilleenkin.

Pakko yhtyä Minardilin kommenttiin.
Itse 2k-miekka miehenä tietää nuo vaikeudet aseen jäykkyyden luomisessa yms.
Siitä nyt vaan ei pääse yli eikä ympäri että kun pidemmän twaikan tekee pidemmällä otteella väntämistä varten se on pakko vahvistaa kunnolla.
Itse tappelen Tapion kanssa noin viikoittain ja tiedän Tapion tappelu tyylin joka poikkeaa omastani aivan täysin.
+ Twaikkaan tarvitsee jäykkyyden tilanteisiin joissa sitä on käytettävä ns. keihäänä. Kokemuksesta sanon että ennemmin jämäkkä ja hieman painavempi hyvin tehty twaikka kuin kevyt "fjonggaava" minuutti ennen sohua tehty twaikka.