Sotahuuto

Lähi vuosina skenaariot on vedetty todella kovalla tahdilla ja aikatauluista on pidetty erittäin kurinalaisesti kiinni. Näin sen pitää ollakkin.

Kehittäisin kuitenkin toimintaa sitten, että mikäli armeija pyytää lisäaikaa, niin sitä annetaan kohtuuden rajoissa. Jos yksittäisellä ryhmällä on ongelmia, he ilmoittavat siitä armeijallensa ja armeijan johtajien kokous / briiffi sitten päättää odotetaanko sekä pyydetään lisäaikaa.

Tämä nostaisi varmasti peli-iloa. Nyt aikaa on juuri ja juuri johtajabriiffiin. Kun ryhmänjohtaja pääse takaisin ryhmänsä luokse ehtii hän epäselvästi selittää mitä nyt tapahtuu jos sitäkään. Rivi sotilaat ovat usein kujalla siitä mitä tapahtuu ja mikä idea tässä oli. Johtia myös harmittaa kun eivät saa rauhassa kertoa ryhmän ja armeijan taisteluajatusta.

Viime vuonna armeijabriiffit saatiin vedettyä todella nopeasti, mutta siihen se aika menikin. Viime vuonna oli myös ohje, että skenaariobriiffiin tulee ryhmästä kaksi johtajaa, joista toinen lähtee heti johtajabriiffin alettua kertomaan omalle ryhmälle skenaarion säännöt ja tavoitteet. Välillä tuntui, että tähän ei ollut aikaa tai sitä ei toteutettu? Käytäntö on kuitenkin hyvä ja sitä pitää korostaa. Jos ryhmä ei saa omia sotureitaan kuuntelemaan tai kahtaihmistä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan niin se on sitten voi voi.

Mutta yhteenvetona jatketaan samalla linjalla, mutta varataan 5 minuuttia lisää aikaa ja armeijalle oikeus pyytää aikalisää.

Hyvä huomio ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Pistetään mieleen.

Joo samaa mieltä. Tuntui että juuri kun kaikki johtajat olivat päässeet johonkin yhteen läjään, kuulutettiin "MINUUTTI! JÄKITTÄÄ!".

Tähän ajanhallintajuttuun jatkan tätä keskustelua hiukan sivuraiteille siinä mielessä, että vaiva ei ihan oikeasti ole skenaarioiden väliin jätetty aika vaan todellisuudessa se on se, että ryhmänjohtajia kuormitetaan niin paljon, että johtajapalavereita ei ehdi kunnolla pitää.

Tällä hetkellähän on lähtökohtaisena oletuksena, että ryhmänjohtaja skenaarioiden välissä
a) kasaa ryhmän (ei ihan oikeasti mikään helppo tehtävä ainakaan Maahinkaisissa ja veljeksissä )
b) kovistelee tiedon ulos kuinka monta jäi henkiin
c) kovistelee saatiinko lippuja
d) kovistelee menetettiinkö lippu
e) kovistelee muilta mielipidettä kuka veti hyvin
f) ja kuka veti huonosti
g) kuuntelee avautumisia siitä kuinka Vishna ei taaskaan ottanut osumiaan ja Muerte ryösti lipun tälläkin kertaa
h) ...ja tässä vaiheessa kuulee, että ryhmänjohtajapalaveri on paraikaa käynnissä, ehtimättä oikeasti edes kunnolla täyttää lappua.
i) Jossain välissä pitäisi sitten käydä kusellakin,
j) hieroa panssareiden remmejä ja muutoin säätää varusteita,
k) muistaa nestetankkaus,
l) ottaa vähän suolapähkinää ja
m) kertoa kuin siistiä oli tappaa viistoista vihollista hilparilla edellisessä skenaariossa.
n) ja tekee tän kaiken samaan aikaan, kun jokaista 20 muuta ryhmäläistä kiinnostaa enemmän kertoa samaan aikaan edellisen skenaarion sankariteoista kuin pohtia, mikä vastapuolen ryhmä ansaitsee kunniamaininnan.

Fiksuimmat on varmaan tässä vaiheessa Sotahuutoja tajunneet, että ryhmänjohtajan ei kannattaisi oletusarvoisesti tehdä tätä kaikkea, mutta väitän ja uskon että useimmissa ryhmissä jokainen ylläluetelluista on edelleen suurelta osin ryhmänjohtajan harteilla. Tällä kaikella oikeastaan haluaisin sanoa, että jos jo lähtökohtaisesti järjestettäisiin asia niin, että selvästi erotetaan ryhmänjohtaja ja skenaariopalautelomakkeiden antaja - joista ryhmänjohtaja ei koko tapahtuman aikana edes näe skenaariopalautelomaketta eikä skenaariopalautelomakkeen täyttäjä koskaan osallistu sanallakaan ryhmänjohtajien palavereihin - oltaisiin oikeasti aika iso harppaus edempänä kohti taktisesti mielekkäämpää Sotahuutoa.

käsittämätöntä mitä sitä muuten ehtii tehdä kun on pakko? Mutta niin kuin korujen hovihankkiamme sanoi hauskaa se ei aina ole ja laatu on huonoa.

Rämässä homma toimi juuri ja juuri kun johtaja keskittyi tulevaan, varajohtaja vei laumaa, KAKSI palaute täyttäjää keräsi dataa (jotka olivat vielä valittu soveltuvuudensa ja lahjakkuuden perustee lla) . Tämän lisäksi vielä vihanen rj räksytti ihmisille.

Yksi erittäin oleellinen asia on myös jäänyt kiireessä pois nimittäin hengen nostatus! Niin armeija kun ryhmä tasolla.

Itse touhasin aika monessa välissä kaikkia asioita 40+ kokoisessa ryhmässä. Vei aika hyvin mehuja ja oli kyllä jonkinasteinen urotyö ehtiä hoitamaan kaikki hommat. Onneksi loppua kohden alkoi jo ymmärtää avun tärkeyden.

Jonkinsorttinen kulttuurimuutos suuntaan, jossa lipunkantaja, erikseen nimetty vastuumie...henkilö tai muu kylänmies vastaisi palautelippurumbasta on toivottava. kukakohan siihen ryhtyisi suunnanäyttäjäksi?
Tottahan on, että ryhmänjohtajiksi valkkautuu innokasta sakkia, joka itse ottaa liikaa tehtävää itselleen.Hävettää vähän, kun annan muitten ressata ryhmän pyörittämisestä ja palautteenannosta.

Skenaarionpriifausta ei paranna pelkästään siihen käytettävä aika, vaan myös havainnollistavat työkalut. Taistelukuvioita läpikäydessä on monesti tuntunut siltä, että voi kumpa olisi kynä ja paperia, tai edes rautalankaa mukana. voisi siitä sitten väännellä, kivasti.
viime vuoden sohussa oli sodanjumalille pyhitetty taktiikkahuone, jossa oli alueen karttoja ja ryhmiä esittäviä pikku-ukkoja. En tiedä käytettiinkö niitä ahkerasti ja missä ne olivat tänä vuonna(tiedän niistä vain, koska kävin ihastelemassa maalausjälkeä). ajatuksena hauska, tuollainen figukartta, kunhan se olisi riittävän helposati taistelukentän tuntumaan siirrettävä.
Taistelusuunnitelmia voisi selkettää, jos visualisointiapua olisi kulloisenkin sotaherran likaista mielikuvitusta enemmän. Vaarana on tappeluun kuulumattoman säheltämisen lisääntyminen. Kuinka paha sekään nyt olisi?

Joku harmaasusi varmaan tietää siitä pikku-ukkopöydästä enempi ja aikavähän tällä viestillä on skenaarionvalmistelun ajankäytön kanssa mitään tekemistä, että voisiko joku moderaattori ampua tähän suuntaan.

Kieltämättä viimeiset Sotahuudot ovat olleet ryhmänjohtajana aika kiireiset skenaarioiden aikaan. Kaikki pitäisi hoitaa ja puolet ryhmästä utelevat mitä ihmettä viimeisimmässä taistelussa kävi? Kuka voitti? Keitä nuo nyt olivatkaan?

Muutama minuutti lisää skenaarioiden väliin helpottaisi ryhmyrien elämää Sotahuudon osalta(ainakin jotenkin) ja lisäisi mahdollisten rivisotilaiden ymmärrystä siitä missä mennään ja lisäisi mielenkiintoa yksittäistä taistelua kohtaan.

Täydellisessä maailmassa kun skenaario päättyy:
* kaksi miestä menee seuraavan skenaarion briefiin (johtaja ja varajohtaja) jonka tarjoaa järjestäjät
* samaan aikaan kolmas mies kutsuu oman ryhmän miehistön kasaan ja kerää pistedatat
* briefissä kerrotaan heti seuraava skenaarion tavoite.
* kun järjestäjä on sen kertonut, kakkosmies menee miehistön luokse tiedottamaan tulevasta ja valmistelemaan sen iskukuntoon.
* johtaja jää briefin jälkeen johtajakokoukseen päättämään taktiikasta, ja palaa sen jälkeen ottamaan oman valmiina odottavan ryhmänsä ohjat käsiinsä.

Näin triumviraatti toimii kaikki yhtäaikaa joten odottelua tulee mahdollisimman vähän mutta silti kaikkien työmäärä on siedettävä.

Viime vuoden helteikkäässä Sotahuudossa teki muuten oikein hyvää kunnon pituinen ruokatauko. Tai sitten se vain tuntui hyvin pitkältä ajalta. Siinä ajassa oli hyvä levähtää nurmella, sulattaa syöty ruoka ja laittaa lisää aurinkorasvaa, ja tietenkin nesteyttää.

Tuli vain mieleeni.

joo

Toiset juoksi kentältä käsidesinfioinnin kautta ruoanjakoon.

Mut joo. Hyvän mittainen tauko on tarpeen ruoan perään. Varsinkin helteellä.

Mikä se desifiointi hässäkkä on ?

mithnaw kirjoitti:Mikä se desifiointi hässäkkä on ?

Ripuli



edit: tai lähinnä että ei ois

edit2: en ollutkaan kommentoinut itse asiaa vielä, pitkä tauko oli hemmetin kiva, kun pe-la yönä en saanut huonounisuuttani unta kuin noin kaksi tuntia. Kivasti ehti hiukan levätä, jaksoin varmasti paremmin kuin olisin lepäämättä jaksanut (vaikka viimeisissä skenaarioissa silti pimeni silmissä enkä tiennyt missä mennään).

Taukojen mitta on tarpeeksi pitkä. Ryhmänjohtaja voi tuntea (ja tunteekin) tauot liian lyhyiksi jos tekee kaikki hommat yksin. Todellinen johtaja osaa delegoida asiat muille ihmisille. Esim meidän ryhmällä minä olin managerina vastuussa palautelapuista, kaikki olivat vuorotellen vastuussa huoltorepusta ja johtajakokoukseen meni eri tyypit.

Voin kertoa että rivimiehelle odottaminen on yhtä tuskaa ja tauot eivät heille ole liian lyhyitä.

Ei nuo meijän ukot kaikkensa antaneina ole hirveesti odottamisesta valitelleet. Odottamisen tuskasta puhuminen lienee jo melkoista liitoittelua. Tai ehkä nuorimmat ja salskeimmat uhkuu vielä intoa, mutta vanhan ja röppäkuntoisen pitää jo päästä vähän hengähtämäänkin välillä.

Rivimiehenä en oo koskaan valittanut siitä että on enemmän aikaa huilia ja heittää huonoa läppää.

Sen sijaan olen kerta toisensa jälkeen seurannut ryhmäjohtajien stressiä kun yrittävät ehtiä saada lomakkeet täytettyä ja briiffin jälkeen yrittää saada jotain koherenttia suunnitelmaakin aikaa ja vielä välittää tämä suunnitelma meille rivimiehille.

Skylark kirjoitti:Täydellisessä maailmassa kun skenaario päättyy:
* kaksi miestä menee seuraavan skenaarion briefiin (johtaja ja varajohtaja) jonka tarjoaa järjestäjät
* briefissä kerrotaan heti seuraava skenaarion tavoite.
* kun järjestäjä on sen kertonut, kakkosmies menee miehistön luokse tiedottamaan tulevasta ja valmistelemaan sen iskukuntoon.
* johtaja jää briefin jälkeen johtajakokoukseen päättämään taktiikasta, ja palaa sen jälkeen ottamaan oman valmiina odottavan ryhmänsä ohjat käsiinsä.

Pohjan Väki sovelsi näitä neljää kohtaa ryhmän briiffauksessa tänä vuonna ja omasta kokemuksesta voin sanoa sen toimineen erinomaisesti. Minä lähdin viemään tiedon perustaktiikasta lopulle porukalle, samalla kun komentaja jäi hiomaan taktisia kuvioita. Toimi moitteettomasti. Pistelappujen täyttö oli ongelmallista kansan hajaannuttua etsimään vettä, nuolia, lippua tai muuta vastaavaa, mutta kaipa tämäkin asia otetaan esille ja käsitelyyn ensi vuotta varten.

Näin vielä yleisenä kommenttina mainitsen, että edes minuutti tai pari lisä-aikaa skenaarioiden alkuun olisi hirmuista timangia. +1

Skylark kirjoitti:Täydellisessä maailmassa kun skenaario päättyy:
* kaksi miestä menee seuraavan skenaarion briefiin (johtaja ja varajohtaja) jonka tarjoaa järjestäjät
* samaan aikaan kolmas mies kutsuu oman ryhmän miehistön kasaan ja kerää pistedatat
* briefissä kerrotaan heti seuraava skenaarion tavoite.
* kun järjestäjä on sen kertonut, kakkosmies menee miehistön luokse tiedottamaan tulevasta ja valmistelemaan sen iskukuntoon.
* johtaja jää briefin jälkeen johtajakokoukseen päättämään taktiikasta, ja palaa sen jälkeen ottamaan oman valmiina odottavan ryhmänsä ohjat käsiinsä.

Näin triumviraatti toimii kaikki yhtäaikaa joten odottelua tulee mahdollisimman vähän mutta silti kaikkien työmäärä on siedettävä.

Jep. Tässä on ne avaimet onneen. Mielestäni tähän pyrittiin jo viime kesänä, että skenaarion alkuinfoon tulisi kaksi, ja toinen menisi kertomaan perustavoitteet miehistölle samalla kun ylitaktikko jää puimaan sotajuonia. Kuinka monessa ryhmässä tämä onnistui?

Vähänkään isommassa ryhmässä kannattaa miettiä työnjakoa ja jakaa vastuita. Yksi mies tai nainen ei yksinkertaisesti selviä kaikista vastuutehtävistä.

Rämässä tämä onnistui, mutta aikaa oli silti liian vähän. Über johtaja ei ehtinyt kunnolla selittää armeijan taktiikkaa, eikä nostattamaan henkeä.

Moe !!

Toisinaan kyllä skenaarioiden väli tuntuu lyhkäiseltä kun pitää vesitankkauksen ja ryhmäbrieffin ohella etsiä myös nuolet. Nuolien hakemiseen voi mennä tahtomattakin aikaa, koska kaikki äpä...hömm...osallistujat eivät tuo nuolia sovittuun paikkaan, vaan niitä on yleensä jemmattu kahtaalle, joskun kolmaallekin paikalle. Ja koska nuolia saapuu pisteelle sitä mukaa kuin pelaajiakin, niin joutuu odottelemaan hetken ennenkuin voi olla varma siitä, että suurin osa on nyt tuossa isossa kasassa, jossa viisitoista muutakin tyyppiä etsii nuoliaan...

Ja olisi tietenkin aina kiva, että nuolien palautuspiste ILMOITETTAISIIN aina ennen skenaarioiden alkua. Uskokaa pois, ei se yksi kerta riitä. Auttaa asiaa huomattavasti, etenkin kun skenaarioita siirrellään paikasta toiseen, niin ei tarvitse arvailla, siihenkin kun menee aikaa kun porukassa ihmetellään, notta mihin ne nuolet on oikein viety.

Nih.

Jo kenttätaisteluissa on se ongelma, että nuolien palautuspiste on harvoin siellä, missä oma kerääntymisalue, ja silloin harva jaksaa koukata palauttamassa löytämiään nuolia. Tämä on tältä osin skenaariosuunnittelun haaste. Tosin ei kai se haittaisi, että tämä huoltopiste olisi merkitty isoilla lipuilla / plakaateilla / tmsllä (tuo tänne nuolet, ota täältä vettä, ensiapu jne).