Sotahuuto

Se hetki kun veit kerralla kolme vastapuolen edustajaa täysin kahville, kun kaappasit neljä lippua kainaloon, teit rynnäkön tai otit sellaisen vastaan. Tai todistit jotain todella herrasmiesmäistä, upeaa, hauskaa tai eeppistä jonkun muunkin tekemänä! Tänne kaikki tarinat ja laulut parhaista hetkistä taistelukentällä!

Olipa kerran kaksi Coronaa (joista toinen oli minä!) jotka jyräsivät yksittäisiä possuja kovaa vauhtia ja pelastivat lippunsa takaisin. Henk. koht. disglooriaa sille joka päätti viedä kaikki liput kun vielä tappelin vikoja tyyppejä vastaan siinä. Hädin tuskin antoi meidän lippume edes takaisin Liput pitäisi antaa lipunkantajan tappajalle IMHO, tai edes jakaa. Mehän se työ siinä tehtiin.

Toinen tarina:

Olipa kerran vastassa SOS, Hurtat ja vähän KuoLaa. Corona ja Rämä tuhosivat heidät yhdessä rynnäkössä. I like.

Mä sain olla työllistettynä täyspäiväsesti rinne II skenun vasemmassa laidassa. Aluksi vain oli pientä häiriköintiä, kun Imperaattorit kytistelivät paikkoja. Helvetti repesi siinä vaiheessa, kun koko hyökkäys tulee vasempaan (oikeaan hyäkkääjistä) laitaan yht'äkkiä. Hyökkääjät tulevat päälle raivon lailla, vain voitto silmissä kiiluen, kun kädet ja keho saavat tehä täyttä työtä vastustajien tikkaamisessa. Vastustajaa kaatuu kasoittain, kun moni kokeilee onnea tai katsoo muualle. Muutaman henkiin heräämisen jälkeen voimat yksinkertaisesti eivät riitä ja siirryn hilparin varteen tarkkailemaan linjaa, kunnes ukkosenjumalat katkaisevat skenaarion.

Jossain metsäskenaariossa tuli eteen Possujen linja (!) jota vastaan rynnäköimme. Duellasin putkeen zweikalla neljä possujen pitkillä aseilla varustetua soturia hengiltä, mukaanlukien heidän komentajansa, menettäen itse panssaripisteet päästä ja torsosta. Oli aika kunkkuolo sen jälkeen.

Mitä tästä opimme: Kun se panssarihirviö pääsee riehumaan sinne possujen paljaan lihan äärelle, jälki on hirveää.

Ryhmänä Leviaattanin hienoimpia hetkiä oli varmaan sunnuntain kentällä, kun ensin pelastimme Spartan flankkaajilta ja sitten pääsimme viewlä itse jatko tilanteeseen vastustajien selkään. Loppu skenaario meni itsellä siinä kun pisteli Kuolalaisia keihäällä kumoon hyvässä tahdissa.

Muuten ei ollut yksittäistä henkilökohtaista mahtikohtaa. Läpi tapahtuman ilmestyin iskemään vihollisia kylkeen tai edestä päähän keihäällä. Pitkä keihäs ja yllätysetu on mahtava yhdistelmä

Toinen Leviaattanin hetki oli kun hyökkäsimme tukemaan KuoLan linjaa ekassa kentässä, jossa armeijat oli siroteltu alueelle. En selittää osaa sen tarkemmin, kuolin itse samoin suurin osa Leviaattania, mutta KuoLasta ja Corona väittivät hienoksi, Coronan yksi soturi totesi suunnilleen " Siinä rynnäkössä oli sitä munaa mitä tänne tultiin hakemaan" Hieno fiilis siitä rynnäköstä jäi

Toinen hajautettujen armeijoiden pelautus isolla kentällä. jättäydyn oman poplan kyyditä suojatakseni armeijalippua kiertäjiltä.aseenani mitäänkompensoimattoman suuri miekka.

linjat kohtaavat ja väki alkaa vähetä. linjamme laidalta murtautuu läpi joukko kuolalaisia ja lähden ottamaan heitä vastaan.
Kuolalaiset tulevat eteeni jonossa ja niittaan heitä kaksi hyvällä tahdilla ja elokuvaelkein. loput etsivät makoisampia maaleja.
sittä, aiva yllätäen, siihen saapuu paikalle nämä violettitabardiset kaverit. Niitä on siinä se viis tahi kuus. tuijotamme siinä toisiamme tuimasti hetken, ja kun kumpikin selvästi päättää, ettei ainakaan muista olevansa samalla puolella, alkaa minun sankaritekoni. tapan tapan kaksi violettitapardista soturia(Fs joku?), nappaan lipun toisen uhrini vielä kylmenevistä kourista, hätistän muut tiehensä ja lähden iloisena kohti kentän laitaa.
Sitten kaadun liukkaalla nurmella kuperkeikan kautta mahalleni ja joku possu taputtelee minut hengiltä...Ja skenaarion jälkeen minulle paljastuu, että ne violetit kostajat oli omalla puolella`niisk`.

FSC oli se violetti tabardinen posse

Risk-skenaario. Taistelen jossain linjan keskivaiheilla, kun eteeni aukeaa ~10m aukko vihollisen selustaan. Livahdan läpi, kaarran tienpuoleiseen laitaan ja naputtelen koko laidan takaapäin kuoliaaksi. Kuolin itse viimeisen vastustajan ehtiessä kääntymään ja tekemään muistaakseni tuplat (?), mutta omien hurraukset saattelivat minut onnellisena respalle.
Lämpimästi tulen tätä muistelemaan varmasti vielä pitkään, parhaita boffaushetkiäni tähän mennessä.

Jousiraskasta ryhmää komentaneena hullut propsit myös kaikille ekan mäen hyökkääjien jousille. Loistavia laukauksia ja paljon!

siellä kukkulan valtauksessa oli kyllä parasta kaikki ja ukkonen teki siitä eeppisen, vielä kun kitaran ois jostain saanu...

joka tapauksessa kun oltiin ajamassa kotiin jossain "kymmenen" kilometrin
päässä oli paloautoja ja talo josta oli lähtenyt koko katto kiertoradalle

joten ehkä oli hyvä lopettaa ajoissa

Päädyin jossain sunnuntain kentässä kuolan rynnäkön seurauksena (yllätyksekseni hengissä) linjan keltaisemmalle puolelle ja jatkoin matkaani kuolan keihäiden varsia pitkin lähimpään muerten jousimieheen. Tapettuani arviolta 5 soturia olin jo jatkamassa matkaa takaisin kohti kuolan linjan selkiä kun huudettiin HOLD ja vilkaistessani ympärilleni näin MrBigMr:in laskevan pettyneenä miekkakätensä metrin päässä takanani. Otin tilanteen kuolemaksi koska tuolta etäisyydeltä kuulemma jo lähdössä ollut isku tuskin olisi voinut mennä ohi ja nyt pääsin poistumaan kentältä tauon aikana. Kuolleena kävin vielä hyvän keskustelun muerten jousen kanssa. Paras SoHu-hetki koskaan!


Myös rinneskenussa koin hienoja hetkiä saatuani yksikätiseltä keihäsmieheltämme 4,5-metrisen lainaan. Tappoja tuli uskomatonta vauhtia.

Taistelin keihäällä riskissä pitkin linjaa, missä milloinkin tarvittiin tai oli mehukas paikka, mutta eniten mieltä lämmitti kun olin oikealla puolella missä oli erittäin hajanaista. Kummallakin puolella oli vain pari keihästä. Vastassa Camulosta, Veljeksiä, Spitaalisia ym. välillä myös kiusasin Sosin reunaa.

Skenaarion keskivaiheilla tuli aivan mieletön putki, yhtäkkiä havahtui miten onkaan pysynyt näin kauan hengissä vaikka on jatkuvasti kontaktissa. Keihäällä sai vastustajaa perääntymään, pari pientä rynnäkköäkin pysähtyi keihästelyyn, linja pidettiin todella tehokkaasti, mutta se todellinen kunnian hetki tuli kun oma rivi oli erityisen harvana:

Vastapuolella Entalian Olli (pahoittelut jos erehdyn identiteetistä) huutaa "niitä on vähemmän kuin meitä, yli vaan!" Vastasin tähän huutamalla "täällä on turalainen, tästä ei tuu kukaan!" Sitä rynnäkköä ei sitten tullutkaan

Skenaarioiden ulkopuolelta parhaat hetket koettiin kyllä joukkueturnauksessa zweikalla. Kaikki tämä, ja kun vielä perjantaiaamuna proppeja väsäillessä tein niin hirveän viillon sormeen että luulin tämän sohun menevän pelkäksi lipunkannoksi. Sen sijaan sohu vedettiinkin itsetehty solumuovisuoja kiinni sormessa!

Eeppisimpiin suorituksiin ylsin mielestäni jousen varressa. Oli upeaa huomata miten sen pystyy vaan soveltamaan tuon norminuolten ammunnan tuohon puuhaan. Näteimpiin pudotuksiin kuuluin kaksi rämäläistä, Aarimoto ja kasvottomaksi jäänyt keihäsmies jonka nappasin kilpien välistä pienen kohouman päältä sunnuntaiaamupäivän kenttäskenuissa.

Oli myös kiva hetki kun oman rivin takaa pistin skenun aloituksena parit headshotit. Toisen tosin torjui valppaana ollut Hurtta kun niiden komentajaa ammuin. tai ainakin se oli kovassa äänessä ja huuteli ohjeita riville kun laukauksen päästin sormistani. Kilpi heilahti eteen viime tingassa ja oman rivin jätkät kehuivat laukausta. Seuraava nuoli nasahti SOSilaista sotilasta keskelle taulua. Joku siitä jälkikäteen tuli oikeen kättelemäänkin. "Upeaa ammuntaa jätkä vetää." Tuntui oikein hienolta kyllä.

Se tunne kun Morrigan+Granbark vei Sisilian armeijan lipun.

Se lauantai-iltapäivän pienoiskenttä, jossa Kuola kaikkine karvaisine kavereineen päätti kävelllä SOS:sta ylitse kentän (meistä katsottuna) aivan vasemmassa laidassa. Sitä lähdettiin eteenpäin ja huomattiin, että nyt tulee silmille sellainen hyökyaalto, ettei sitä pysäytä Erkkikään. Parasta oli sitten tilanteen jälkeen huomata että uhraus kannatti ja skenu voitettiin, vaikka koko SOS taisi kaatua samaan läjään.

Myös ne molemmat mäenvaltausskenut olivat eeppistä vääntöä.

Possut ensimmäisessä skenaariossa.

Hauskin tapahtuma sohussa:

Riskissä Hyden näytti pelihuumoria ja -silmää, kun hän tunsi omien voimiensa loppuvan keihästeurastuksen vaikutuksesta. No, hän ei hämmentynyt vaan tuli minun viereen ja käski minun pudottaa kilven ja miekan maahan ja ottamaan keihään. Tein työtä käskettyä ja sen jälkeen Hydeni rupesi laulamaan kannustuslaulua 50centin hengessä: "go Hannu, it´s your birthday, go Hannu, go..!" Tässä vaiheessa Hydenin henki täytti minut, oma väsymys unohtui ja frägejä rupesi tulemaan liukuhihnalta Uskomaton jätkä

Zweikalla rynnäköin sunnuntaina riskissä vasemmasta reunasta (kuolan näkökulmasta katsottuna) kahden keihään ja glaiven läpi tappaen jokaisen heistä ja siitä jatkaen vielä sossin ja leskentekijöiden kylkeen. Päässä kuului vain ääni "killing spree".

Kuka näki kun juoksin Veljesten Sampoa karkuun 200 metriä metsärinnettä alas?

Viimeinen lauantain metsäkohtaaminen oli lähestymässä loppua. Katsoin rinteen ylälaelta alas muutamaan Maahinkaiseen ja heidän perässään lymyävään Sampoon, joka kantoi hilparia kädessään. Minulla käsissäni olivat lyhyt miekka ja tikari. Mietin millaisella taktiikalla tästä vielä saisi muutaman vastustajan surman aikaiseksi ja sillmääni pisti kaatuneen entalialaisen keihäs. Tuumasin että sen mitalla voisin kenties viedä ylämäestä voiton kokeneeseen Veljekseen, omasta keihään kokemattomuudestani huolimatta. Tuumin hetken liian pitkään, sillä siinä missä Maahinkaiset jo astelivat minusta sen koommin välittämättä mäkeä alas, Sampo alkoi päättäväisesti nousta minua kohti. Muistan miettineeni "mitä mies aikoo?". Tulin tulokseen etten enää ehtisi tarttua keihääseen, enkä tahtoisi ryhtyä painimaan taitavaa varsiaseen käyttäjää vastaan niin lyhyillä aseilla kuin minulla oli. Päätin olla vaivautumatta ja otin askelta rinnettä alas, viistäen pois päin vihollisista. Sampo nosti tahtiaan.
Aika alkoi hidastumaan päässäni. "Miksi tuo iso mies lähtee ajamaan minua takaa? Mitä hän yrittää saavuttaa minut surmaamalla?" Otin kevyttä juoksua alas päin. Kyllähän hänen pitäisi luovuttaa. Käännän pääni, Veljes edelleen kintereellä. Nyt juoksen. Juoksen oikeasti. "Hullu mies", ajattelen. "Miten noin iso jätkä pysyy metsässä minun perässäni?" Harpon risujen yli, yrittäen säilyttää tasapainoni. Ajattelen että ennen pitkää hänen täytyy luovuttaa. Ohitamme muita yksittäisiä sotilaita, en kiinnittänyt huomiota mistä ryhmistä, saatika armeijoista. He kääntelevät päitään ihmeissään, "Mitä Anselmi ajaa takaa? Ei! Mikä ajaa Anselmia takaa?!". Väännän niin paljon kuin rispaantuneista tossuistani pääsen. Maasto on juurien ja risukasojen takia hyvin epätasainen, mutta pakko vielä katsoa onko se otus vielä perässäni. Joudunko hyökkäämään vastaan? Kuulen jokaisen sydämeni iskun, käännän vielä kerran pääni taakse päin ja Sampo lähestyy minua hilpari lyöntivalmiina, vain odottaen saapuvansa iskuetäisyydelle. Ja sillä ratkaisevalla hetkellä kenkäni tarttuu johonkin. Menetän tasapainoni ja kaadun ilman halki kasvot edellä. Onko minulla vielä B -suunnitelmaa?
Iskeydyn maahan mutta muutama kierähdys pehmentää iskua. Vasen polveni kuitenkin lyö kiveä tai juurta vasten. Irvistän kivusta. Pidä prioriteetit!, ajattelen ja käännyn niin nopeasti kuin ehdin ylärinteeltä saapuvaan viholliseeni. Pystyn lukemaan tavut hänen taisteluhuudostaan: "Sat-tuks pa-has-ti?", edelleen valmiina iskemään minut. Hän lähettää lyöntinsä ja minä toteutan vielä minkä pystyn: nostan vasemman käteni miekan hilparin tielle ja kuin ihmeen kaupalla se torjuu Sampon hyökkäyksen. Sampo ei ehdi kuitenkaan reagoida äkilliseen pysähdykseen ja on painaakseen minusta vasemmalle ohi. Tilaisuus! Käännän lantiotani maassa ja kurotan tikarikädelläni. Isken, yks!, kaks!, hänen selkäänsä tämän ohittaessa minut kohti mäen tyveä. Mahdotonta. Veljes toteaa itsensä kuolleeksi vielä jarruttaessaan ja minä kiipeän hitaasti tutiseville raajoilleni, hengissä. Skenaarion torvi soi.

Haha, hyvä Anselmi! ;D

Amileontti kirjoitti:Pystyn lukemaan tavut hänen taisteluhuudostaan: "Sat-tuks pa-has-ti?", edelleen valmiina iskemään minut.

Eeppistä.

woottis kirjoitti:Zweikalla rynnäköin sunnuntaina riskissä vasemmasta reunasta (kuolan näkökulmasta katsottuna) kahden keihään ja glaiven läpi tappaen jokaisen heistä ja siitä jatkaen vielä sossin ja leskentekijöiden kylkeen. Päässä kuului vain ääni "killing spree".

Ainiin. Ja tietysti jokainen kuolan riveissä tehty rynnäkkö oli eeppinen

Samaisessa lauantain viimeisessä metsäkohtaamisessa Sampon kanssa paineltiin vasemmalla hyökkäyksen keihäänkärkenä mäkeä ylös perässämme hyvä lössi liittolaisia. Viholliset perääntyivät edeltä ja karjuttiin vaan täyttä kurkkua 'YLI VAAN!' ja niitettiin tieltä kaikki ne jotka olivat liian rohkeita pakenemaan tai liian hitaita ehtiäkseen karkuun. Ravilaput lämähtivät silmille frägihuuruissa ja tunkeuduin hieman liian syvälle, huomasin sivusilmällä miten vasemmalle puolelleni oli jäänyt yksi reilu puolen tusinan osasto, joka oli perääntymässä päätäpahkaa oikealle, eli olin käytännössä yksin suoraan niiden reitillä. Mielessä ehti käydä 'Voi v***u' ja ehdin ottaa ehkä puolikkaan askeleen taaksepäin kun Skylarkin hilpari lävähti torjunnan läpi kypärään, josta oli jo lähtenyt panssaripiste aiemmin.

Toinen hieno skenu oli joku kenttätaisteluista, jossa pääsin ensin oikeassa laidassa läpi ja niittämään 3-4 jousiampujaa, muutaman kaverin sotakoneen miehistöstä, pari yksinäistä varsiasetta ja lopussa vielä taistelin katkeraan loppuun asti kunnes minut niitettiin maahan. Hävittiin skenu mutta teki gutaa KDR:lle.

hyvä tarina Anselmi, pistäkääs muutkin näppikset sauhuamaan. Täytyy sanoa että riskissä (joka oli muuten tänä vuonna hemmetin hyvä) Anselmi toi unohtumattomia hetkiä, kun sain nähdä kerran miten Hydeni esti Ruton lipun ryöstämisen käsittämättömällä refleksipyörähdysnaamapistolla. Tämän lisäksi vielä sekä Rämän Susikukko, että meidän Woottis pysäytti Drizzt-do-Ameliontin juoksun syvällä takalinjoissa vanhalla kunnon halkipoikki-iskulla suoraan mahaan, niin että mies tuntui menevän jo ilmassa kaksinkerroin Lämmitti mieltä, toivottavasti ei kuitenkaan sattunut.

Tuli mieleen lisää. Vikassa RISK:issä otin hilparin ja lähdin taisteluun. Jossain vaiheessa sitä tuli sitten huomattua yksittäinen leski ikävän flank-maisessa paikassa. Siitä tuli eeppisin vääntö mitä olen tässä SoHussa kokenut. Hemmetin hyvin osasit ottaa siitä hilparin varresta, ja näin torjua lyöntini. Oli oikein ilo painia se peräpiikki esiin ja lyödä sillä niskaan kuoliaaksi

Sitten muuta, pidin SOS:in kyljestä niin paljon että niittasin keihääni sinne yhdellä kädellä, ja löin porukkaa pois ihailtavalla nopeudella. Oikea killing spree frägfest minulle. Laskin vähintään 7 tappoa ja aimo kasa panssaria/raajoja.

Ja vielä kiitokset Spartalaiselle joka tarjosi oikein hyvän kilven jonka ohi piti yrittää lyödä jotenkin. Sain lopulta piston alapuolelta rintakehän kohdille osumaan. Sitten minua lyötiin selkään.