Sotahuuto

Röh röh.

Possut on kivoja.

olho kirjoitti:Possut on kivoja.

niin on, ne toi meille suklaatakin.

Voisin tässä itse palautella ja pyydellä muilta anteeksi sitä kun kukkulan valtauksessa en tuntenut hyökätessä kukkulalle että mua hakattiin jalkaan kyseinen ruumiinosa oli niin kipua muutenkin ettei hennon ihmisen läpsytys enää tuntunut ennenkuin asiasta ääneen mainittiin...

My bad, me very sorry

Jousenne ja keihäänne olivat yleinen kuolinsyy tälle keihäsmiehelle. Te pahukset!

Jos jotain rakentavaa sanoisin, niin riskissä possujen rynnäköt olisivat voineet olla tujakampiakin. Pysähtyivät vähän turhan helposti tappoalueelle, kun olisi pitänyt mennä loppuun saakka.

Tehokasta toimintaa, kun pääsitte taistelemaan omilla ehdoillanne ja hyvä ilme päällä sekä kentällä+leirissä.

Pasi ja haba <3

Oli varsin levollinen olo kun olitte vieressä kentällä

Teitä vastaan oli ehkä hauskinta tapella! Oikeesti! Moni tilanne missä oltiin vastatusten oli tosi tasasia ja pistitte tosi hyvin kampoihin. Teillä on semmonen letkeä meininki eikä teidän kanssa tartte pelätä niitä "täysillä niskaan" -lyöntejä tai hampaiden kiristelyä muutenkaan. Olitte te sitten puolella tai vastaan niin toitte hymyn huulille.

Tänä vuonna tunnuitte silti vähän aloitekyvyttömämmiltä kuin ennen. Rynnäkkönne ja häröpalloilunne olivat aika laiskoja ja monessa tilanteessa pikkusen koordinoidummin toimimalla olisitte kääntäneet helposti kelkan teidän voitoksi. Myös, röhkitte paljon vähemmän kuin ennen! Hei come on, se on teidän juttu! Mutta se ei haittaa. Upeita olitte joka tapauksessa!

Tuntupa muuten hyvältä ku siinä yhdessä pikkukentässä juoksitte halaamaan meitä kun vaihdettiin puolta Näitä tällasia lisää.

Oli todella kivaa, kun olitte kyljessä kiinni. Välillä tuli itsekin ammuskeltua jousella possujen kanssa jossain rykelmässä.

Erityiskiitos Kisulille armeijan vyötunnuksista! Tulimme itse niin myöhään perjantaina, ettei niitä saatu, mutta sunnuntaina lähdin itse niitä etsimään, koska halusin välttämättä itselleni sellaisen! ;3

Toivottavasti nuolikatonne oli pieni!

Tarkkaa ammuntaa jousilla! Lisäksi sain possuilta uusia kokemuksia kun bevourini oli täynnä räkää, kuolaa, hikeä ja muita ruumiineritteitä joita ihmisestä voi vaan lähteä ja nuoli napsahti siihen napakasti niin että kaikki tavara tuli silmille.

Hyvä meininki teillä ainakin tais olla

Taisteluissa olisi juuri ehkä vähän enemmän sitä aloitekykyä voinut olla, esimerkiksi siinä paavin saatossa jäädyitte sinne metsään aika pahasti. Ei muuta kuin vähän luottoa siihen omaan porukan määrään ja taitoon ja rohkeasti päälle!

Ja iso kiitos suklaasta skenaarioiden lopussa ja bussiseurasta..

Tätä on jo tullut, mutta pyydän lisää: rakentava kritiikki = awesome! Leikatkaa suorituksemme siivuiksi ja kertokaa, mikä meni pieleen. Jos voitte kertoa, missä skenussa ja missä tilanteessa jokin ei toiminut, niin aina vaan helpompi toimia paremmin ensi vuonna.

Bonuskyssäri: millainen oli ensivaikutelmasi, kun kilttisankari käveli vastaan ensimmäisen kerran leirissä, alkubriiffissä tms? Etenkin tämän vuoden ensikertalaiset ja uudet ryhmät, plz!

Possuja! <3
Kiltit possut otti pienen eksyneen ja yksinäisen Entalialaisen mukaan omaan leiriinsä perjantain alkuillasta, vallaten siinä samassa meidän suunniteltua leirialuetta. Tarjositte hyvää eläimellistä seuraa, makkaraa, kahvia ja pillin-tsydeemin. Yay!
Autoin teitä kokoamaan homehtuneen teltan ja saitte lopulta joukkueturnauksessa Sotakakkua '11. Toivottavasti maistui.

Kentällä oli lipunkantajana mukavaa huomata possujen olevan yleensä aina hengissä siinä, missä oma joukkue oli toivottoman tilanteen seuraksena joko hajaantunut yksilöiksi tai kuollut kokonaan. Aina pystyi juoksemaan possujen luo ja niiden mukana suojaten omaa lippua, sillä tiesi ettei possut ihan heti jäänyt alakynteen - ainakaan siltä osastoltaan.

Sunnuntaina sain kivasti värjättyä valkoisen paitani siniseksi keräämällä haleja normannitovereilta. Nyt pitää harkita pitkään, että uskaltaako sitä pestä.

Pekonit on kivoja <3

Erityiskiitokset sille keihäsmiehelle, jonka keihäästä sain päähän RISKissä, kun otin osumaksi niin alkaa vihollisten rivistä kullua, että: "Älä ota se oli varsi!"
Herrasmiesmäistä toimintaa.

Ollaan nyt kahdessa SoHussa peräkkäin oltu teitä vastaan, joten teistä on tullut Pohjalaisille varsinainen nemesis. Toivon mukaan ensi vuonna kuitenkin asia muuttuu, sillä teidän kanssa oli tosi kivaa mättää riskissä. ^^
Teitä on btw myös kivaa ampua, kun teillä ei liikaa panssaria ole, ja nuoliin jää yleensä sinistä maalia osuman jälkeen.

Tohveli kirjoitti:Possuja! <3
Autoin teitä kokoamaan homehtuneen teltan

Kiitusta oli sen teltan viimeinen matka, kyllä se 50 vuotta palveli hyvin. Ja tavaroita se suojasi, no rakeisiin asti ainakin
Mutta Suuri kiitos avusta, ilman teitä se ei olisi noussut pystyyn.
Ensi vuonna jotain modernimpaa.

Kiitos possuille minunkin puolestani, aika näyttää mitä sitten ensi vuonna
<3

Cadiac kirjoitti: esimerkiksi siinä paavin saatossa jäädyitte sinne metsään aika pahasti. Ei muuta kuin vähän luottoa siihen omaan porukan määrään ja taitoon ja rohkeasti päälle!

Aamen, ainakin tätä komentajaa suoraansanottuna v-tutti armottomasti kyseinen skenaario. Meillä kävi vähän niin että toinen komentaja huusi etenemisen ja lähti siihen asti tieltä kokoon ehtineiden possujen kanssa etenemään, kun puolet porukasta vasta valui tieltä paikalle. Muodostimme sitten sellaisen 150m pitkän possumakkaran joka jäi tehokkuudessa vajavaiseksi.

Sen verran kyllä siitä skenusta vielä että siinä Camulos jätettiin vasemmalle aika oman onnensa nojaan; Entalia oli alavasemmalla mutta kaikki raskaat jyrät pistettiin johtajapalaverin toimesta oikealle kun annettu info ei käynyt toteutuneen jutun kanssa yksiin. Tästä järjestäjät kyllä hiukan myöntelivätkin että skenu oli vähän suunnittelultaan vähän torso ja voimatasapaino venkuralla.

Possuille kiitos osumienottamisesta, ammuskelin teitä jousella pienemmän kentän skenaariossa ja hyvin otitte osuman. Nuoleenkin jäi hyvin merkki että osuma tais tulla (sininen nuolen pää).
Olitte myös mukavia omalla puolella, joiden kanssa juosta ja skirmata vihollisen kylkeen.

Demolicious kirjoitti:Erityiskiitokset sille keihäsmiehelle, jonka keihäästä sain päähän RISKissä, kun otin osumaksi niin alkaa vihollisten rivistä kullua, että: "Älä ota se oli varsi!"
Herrasmiesmäistä toimintaa.

Kiitän, lämmittää syäntä. Oli mukava nähdä, että viesti ehti oikeisiin korviin.

Kiitos hyvästä tapahtumasta. Teitä vastaan oli mukava otella ja teidän kanssa oli pari kertaa kiva juost toisten kylkeen. Ja erityis kiitos sille possulle joka auttoi keihääni purkamisessa(eihän sen purkamiseen tarvittu loppujen lopuksi vain kuusi miestä, taisin laittaa turhan tiukkaan kiinnikkeet).

Hyvin olitte aina mukana kun mentiin jonnekin. Esimerkiksi viimeisessä metsässä se vyörytys rinnettä alas oli hieno (kunnes SOS saapui etanakierrollaan selkäämme).

Onneni on täysi!* Jo kauan olen haaveillut erään armottoman taitavan ja
skenen loisteliaimpiin juosiampujiin kuuluvan juosi-autereen nuoleen
tippumisesta, possu-Mikon nimittäin. Hän kuuluu ehdottomasti heihin joiden
pelkkä oleskelu jollakin rintamanlohkolla saa vastustajien päät painumaan ja
josta mainitaan kuten aikoinaan Blachernae:n muureja v. 1453
puolustaneesta Theodorus Karystoslaisesta, "paras jousiampuja
maanpäällä." Kuinka viehättävä tapa, tiedämme jonkun olleen siellä,
ja aavistamme, hän oli hyvä.

*Taisi osua olkapäähän, toinen osui kypärään.

Ince kirjoitti:Onneni on täysi!* Jo kauan olen haaveillut erään armottoman taitavan ja
skenen loisteliaimpiin juosiampujiin kuuluvan juosi-autereen nuoleen
tippumisesta, possu-Mikon nimittäin. Hän kuuluu ehdottomasti heihin joiden
pelkkä oleskelu jollakin rintamanlohkolla saa vastustajien päät painumaan ja
josta mainitaan kuten aikoinaan Blachernae:n muureja v. 1453
puolustaneesta Theodorus Karystoslaisesta, "paras jousiampuja
maanpäällä." Kuinka viehättävä tapa, tiedämme jonkun olleen siellä,
ja aavistamme, hän oli hyvä.

*Taisi osua olkapäähän, toinen osui kypärään.

Mikko veikin possujen sisäisen kovimman ja asenteikkaimman sian palkinnon tänä vuonna, eli oikeuden kantaa Camuloksen viiriä koko vuoden ja tuoda sen SoHuun 2012. HooAH!

Mikkotuksella taisi tulla helposti se sata tappoa jousella täyteen mitä lähti hakemaan SoHusta..

On se kyllä oikeasti pirun kova ampumaan ja jousikin taitaa olla tapahtuman parhaita vempeleitä. Iso respecti tälle possujen imagoaseen mestarille!!

Possut on kyllä yksi niistä ryhmistä mihin voisi harkita joskus loikkaavansa. Taisin luvata että joskus kun tatuointini valmistuvat (pitkähihainen liivimalli runsaalla kelttimenolla) haen heidän riveihinsä liittymisoikeutta. Tähän toki voi kestää vielä jokunen vuosi..

Pakko on itsekin tänne myöntää että possut ovat jollain erikoisella tavalla sydäntä lähellä, ja Automaattista lainaten jopa ryhmä jonne voisi harkita loikkaavansa. Uljaiden karjujen ja karjuttarien juostessa kentällä on aina hauskaa, olivatpa ne sitten omalla tai vastustajan puolella. Uljas sininen nahka auringossa kiiltäen nämä skottipirut viipottavat röhkien kentällä kiltit viuhuen ja myös välillä kauhua herättäen. Tunnen myös aina eräänlaista ylpeyttä voidessani todeta että on sitä meikäläisessäkin hiukka Possua (tarkoittaen yleensä taistelun rytinässsä tarttunutta ihomaalia).

Ja saipa myös perjantai-iltana boffaustuntumaa hakiessa kunnon naurut kun viitisen possua puhuvat vastapuolella taktisesta kuviosta joka ilmenikin ripeäksi etenemiseksi vastustajasta poispäin. Heräsi siinä sellainen olo että on se mukava olla täällä taas.

Röh-röh, Mörri-Sparta kuittaa. Tulipahan taas tarinoitua.