FABA II: Itkevät Harlekiinit
Lähetetty: Keskiviikko, 02.12.2009 00:47
Näin, sama postaus riutuu epäkuolleiden omalla armeijafoorumilla, mutta aika lienee kypsä myös tänne lisättäväksi.
"Koska tässä maailmassa ei koskaan ole liikaa viihdyttävän teatteritaiteen ammattilaisia, eikä liiemmin tarpeeksi naurua, surua, vihaa, pelkoa, rakkautta tai taiteita, me olemme nyt täällä. Ennen kuin astumme estradille, voisin selventää pari seikkaa kunniakkaasta, vaikkakin kovin salaisesta järjestöstämme: Meistä jokainen on ainutlaatuinen ja uniikki yksilö, toimimme mieluiten yksin, emmekä koskaan salli ammattisalaisuuksiemme (kuten vaikkapa tavan jolla naapuriprovinssin herttuatar kuoli dramaattisesti juuri ennen uuden testamenttinsa kirjoittamista) tulla julki. Emmekä siedä tylsistynyttä yleisöä! Aiomme naurattaa teidät kuoliaiksi! Miten? Itkemällä, ulvomalla, ulisemalla ja näyttämällä mahdollisimman kurjalta. Miksi? Koska vahingonilo - se on iloista ylivoimaisesti parhain!”
”Hyvät naiset ja herrat, Härkälinnan asukit, saan ilokseni esitellä teille: ITKEVÄT HARLEKIINIT!"
Tykkäätkö proppautumisesta? Tykkäätkö hekottamisesta, tyhjännauramisesta, ulvomisesta, ujelluksesta, itkemisestä, kiljumisesta tai trikoihin ja tiukuihin pukeutumisesta, tai vaikkapa vain näyttelemisestä? Jos näin on, voisit ehkä olla kiinnostunut tästä ryhmäideastani: ollaan narreja! Narreja, mutta synkeitä ja riutuneita joille itse elämäkin on enää vain suuri vitsi jota ivata eri tavoin – niin minä ainakin tekisin jos olisin narri!
Ajattelin tätä epäkuolleiden leiriä nyt siis herätellä yhdellä ryhmäidealla seuraavaa fabaa silmälläpitäen.
Proppaukseen satsaaminen ja panostus on ehdottomasti plussaa, samaten halu ja tahto eläytyä voimakkaasti! Yksilötaito ja aseistus on hyvinkin vapaavalintaista, kaikesta lopulta saa hyvännäköistä oikeilla yhdistelmillä. En hae megaryhmää, hyvinkin pieni posse tarpeeksi innostunutta porukkaa riittää.
Mutta nouseeko kytevä ajatukseni liekkiin?
Palkeita käyttelette te, hyvät kanssaihmiset.
"Koska tässä maailmassa ei koskaan ole liikaa viihdyttävän teatteritaiteen ammattilaisia, eikä liiemmin tarpeeksi naurua, surua, vihaa, pelkoa, rakkautta tai taiteita, me olemme nyt täällä. Ennen kuin astumme estradille, voisin selventää pari seikkaa kunniakkaasta, vaikkakin kovin salaisesta järjestöstämme: Meistä jokainen on ainutlaatuinen ja uniikki yksilö, toimimme mieluiten yksin, emmekä koskaan salli ammattisalaisuuksiemme (kuten vaikkapa tavan jolla naapuriprovinssin herttuatar kuoli dramaattisesti juuri ennen uuden testamenttinsa kirjoittamista) tulla julki. Emmekä siedä tylsistynyttä yleisöä! Aiomme naurattaa teidät kuoliaiksi! Miten? Itkemällä, ulvomalla, ulisemalla ja näyttämällä mahdollisimman kurjalta. Miksi? Koska vahingonilo - se on iloista ylivoimaisesti parhain!”
”Hyvät naiset ja herrat, Härkälinnan asukit, saan ilokseni esitellä teille: ITKEVÄT HARLEKIINIT!"
Tykkäätkö proppautumisesta? Tykkäätkö hekottamisesta, tyhjännauramisesta, ulvomisesta, ujelluksesta, itkemisestä, kiljumisesta tai trikoihin ja tiukuihin pukeutumisesta, tai vaikkapa vain näyttelemisestä? Jos näin on, voisit ehkä olla kiinnostunut tästä ryhmäideastani: ollaan narreja! Narreja, mutta synkeitä ja riutuneita joille itse elämäkin on enää vain suuri vitsi jota ivata eri tavoin – niin minä ainakin tekisin jos olisin narri!
Ajattelin tätä epäkuolleiden leiriä nyt siis herätellä yhdellä ryhmäidealla seuraavaa fabaa silmälläpitäen.
Proppaukseen satsaaminen ja panostus on ehdottomasti plussaa, samaten halu ja tahto eläytyä voimakkaasti! Yksilötaito ja aseistus on hyvinkin vapaavalintaista, kaikesta lopulta saa hyvännäköistä oikeilla yhdistelmillä. En hae megaryhmää, hyvinkin pieni posse tarpeeksi innostunutta porukkaa riittää.
Mutta nouseeko kytevä ajatukseni liekkiin?
Palkeita käyttelette te, hyvät kanssaihmiset.
Hyvältä kuulostaa, tosin saatan pysytellä peikkona.
