Kaiken rakentavuuden ja rehellisyyden hengessä joudun antamaan aika rumaa palautetta koskien taistelumaastoa ja skenaarioita. Puutun siis ainoastaan skenaariosisältöön, joka viime kädessä on se olennaisin sisältö Sotahuudossa (muista järjestelyistä itselläni on lähes ainoastaan hyvää sanottavaa, joten jos allaolevat kommentit tuntuvat negatiivisilta, niin voin luvata omastanikin puolesta, että olisi se plussienkin lista pitkä, mitä tulee muihin järjestelyihin!):
- Inhottaa sanoa, mutta taistelumaastot olivat historian huonoimmat. Juttelin paikan päällä aika monien Sotahuuto-veteraanien kanssa, ja mielipide tuntui olevan valitettavan yleinen. Alla tarkennuksia.
- Taistelumaastona käytetty metsä oli useimmissa kohdissa liian ahdasta juuri millekään järkevälle ryhmätason manööveröinnille. Siirtymisessä metsätaisteluista kentälle oli avarampaa metsää, joka olisi sopinut huomattavasti paremmin 600 boffaajan taistelumaastoksi, miksi ihmeessä sitä ei käytetty? Viimeisessä metsäskenaariossa (1v3v2 armeijaa) käytetty aloitusmaasto oli myös huomattavasti parempaa kuin kuninkaan salamurha -skenaariossa, laavuriskissa, sulttaanin saaton (alkupään) maasto ja vedenkantosaaton maasto. Mielestäni aliarvioitte aika paljon sitä tilan määrää, mitä vajaa 600 taistelijaa vaatii hyvän metsäskenaarion aikaansaamiseksi.
- Linna, ennen sunnuntai-iltapäivän uudistuksia, oli taisteluympäristönä todella huono. Siinä oli liikaa aukkoja ja sen puolustaminen oli lähes mahdotonta. Lauantain jälkeen odotin kauhulla sunnuntai-iltapäivän linnoja ja ilman reikien tukkimista olisin ihan vilpittömästi ollut sitä mieltä, että saman ajan olisi voinut käyttää avoimella kentällä taistelemiseen. Viimeiset skenaariot kyllä pelastivat linnan ja oikeuttivat sen rakentamisen, siinä missä lauantai-aamupäivän jälkeen lähinnä harmitti ajatus linnalle taistelemaan palaamisesta.
- Pullonkaula- ja ahtaan alueen skenaarioita oli yksinkertaisesti aivan liikaa. Useamman linjaryhmän suusta tuli sellainen sanoma, että ahtaan paikan taistelujen määrä v****** jopa linjaryhmiä (jollaiseen itsekin kuuluin), joten pistää miettimään kuinka paljon skirmish-ryhmät joutuivat kiristelemään hampaita niissä kohdin. Ahtaan paikan skenut ovat mukavaa herkkua silloin kun niitä on tarpeeksi vähän, mutta samaan aikaan hyvän ryhmätoiminnan esilletuomisen sijaan ne tasapäistävät armeijat yhdeksi sekalaiseksi massaksi, jossa hyvällä ryhmätoiminnalla on todella vähän sijaa ja sen sijaan enemmän merkitsee kumpi osapuoli huutaa kovempaa ja tamppaa enemmän askeleita eteenpäin. Uskallan väittää, että lähes kaikkien oikeasti ryhmätoimintaa treenanneiden ryhmien toiminta kärsi todella paljon tämän vuoden skenaariojakaumasta (poislukien näihin tilanteisiin erikoistunut Sparta
)
- Jotkut skenaariot tuntuivat jo lähtöasemaltaan aika arveluttavilta ja pisti miettimään, oliko skenaarioita oikeasti ajateltu loppuun asti. Muutama esimerkki:
1) 300 respan linnaskenut olivat täydellisen mahdottomia voitettavia puolustajille.
2) "Takaportin" avaaminen neljään viimeiseen lauantai-aamun skenaarioon oli niin ikään mielestäni paha arviointivirhe, joka latisti linnaskenaarioita todella paljon. Kun linnaa oli mahdoton puolustaa, sen merkitys kutistui lähinnä maastonmuodoksi ja linnataistelut kuihtuivat kenttätaisteluiksi, joissa kenttä oli koko porukalle taisteltavaksi liian pieni.
3) Vieläkin ihmetyttää, minkä takia puolustajalle ei annettu mahdollisuutta voittaa kannastaistelua työntämällä omaa kannastaan loppuun asti, siinä missä hyökkääjällä oli mahdollisuus voittaa skenaario sillä? Uskoakseni vasen kannas (josta Kreikka aloitti) olisi voitettu helposti, jos voitto olisi loppuun asti työntämällä saatu, mutta tuolla asetelmalla puolustaja lähestulkoon pakotettiin häviämään jo silkan asetelman nimissä.
4) Sunnuntai-aamun yhden pisteen metsärisk. Järjestäjä huomautti alkupalaverissa kellottaneensa ajan, joka kuluu yhdeltä mieheltä armeijoiden lähtöpaikoilta hallintapisteelle, samaksi molemmille armeijoille - mutta siinä sivussa tuli unohtaneeksi arvioida, mitä kuluu armeijalta tehdä sama toimenpide. Siinä missä toinen armeija pääsi marssimaan paikalle huomattavasti edullisemmassa maastossa, toinen armeija joutui marssimaan paikalle yhden miehen jonossa 30 senttiä leveää lankkua pitkin.
5) Toiseksi viimeinen 4 vastaan 2 armeijaa skenaario oli ajatuksena todella kiva ja plussat rohkeudesta laittaa ensimmäistä kertaa ikinä 2v4 armeijaa asetelma! Mutta oikeasti - puolustajilla ei ollut edes teoriassa mahdollisuuksia voittaa skenaariota. Eikö linnasta olisi voinut tukkia esimerkiksi laitoja kokonaan sen skenaarion ajaksi, niin skenaariolla olisi ollut muutakin merkitystä kuin antaa hyvä mieli hyökkääjille? Sillä pienellä muutoksesta skenaariosta olisi saatu todella hyvä! (Huomautettakoon, että ainakin häviäjän näkökulmasta oli todella hauska pistää parhaansa, mutta latistaa jo voittajankin tunnelma, kun tietää että voitto oli käytännössä ilmaiseksi annettu.)
- Haluamatta vähätellä Latinalaisten voittoa, kyseinen armeija tuntui jo paperilla ennen tapahtumaa muihin armeijoihin - paitsi korkeintaan Kreikkaan (joka tosin osoittautui tapahtumassa heikoimmaksi armeijaksi todellisuudessa..) - nähden ylivoimaiselta. Ulfnarin, Coronan ja V.Komppanian niputtaminen ison Maahinkaislauman kanssa samaan porukkaan tuntuukin puhtaalta arviointivirheeltä. Kevyesti ihmetyttääkin, eivätkö järjestäjät olleet tosiaan osanneet lukea ennen tapahtumaa paremmin ryhmien kehitystä viime vuodesta? Toki vasta paikan päällä todella näkee, toimiiko synergia ryhmien välillä, joten ylläoleva ei ole mikään suuri juttu sinänsä.
+ Kevyeksi lievennykseksi sanottakoon, että negatiivinen palaute skenaarioista, niiden jakaumasta ja taistelumaaston huonoudesta kumpuaa pieneltä osin siitä, että kontrasti viime vuoteen - joka oli sekä skenaarioilta että maastoiltaan vastavuoroisesti Sotahuuto-historian paras - oli huikean suuri.
+ Kenttä sen sijaan oli todella hyvä. Miksei sillä oikeasti tapeltu enemmän, esimerkiksi jättämällä lauantai-iltäpäivän metsät välistä ja marssittu suoraan kentälle ottamaan 5-6 vetoa?
Jälkilisäys. Yrittäen vielä kiteyttää ylläolevat kommenttini. Itse en osannut sanallistaa paremmin tiiviisti aikaisemmin, mutta Blite ja Ahneman muotoilivat alla hyvin sen mitä pitkällä kirjoituksella yritin sanoa, että taistelumaasto (pois lukien loistava kenttä) ei yksinkertaisesti ollut riittävän suureksi mitoitettu ottaen huomioon taisteluihin osallistunut väkimäärä. Lisäksi Ahnemania edelleen komppaillen joudun vähän myös sanomaan, että Harmaasusien (lähes olematon?) osallisuus suomalaiseen bofferiskeneen Sotahuuto-tapahtumien ulkopuolella valitettavasti näkyi pahoina puutteina skenaariosuunnittelussa, joihin oltaisiin kaivattu uskoakseni näissä hommissa kokeneempaa kalustoa. Tapahtumajärjestelyt muutoin olivat kyllä timanttisia, kuten Harmaasusilta tapahtumanjärjestäjäveteraaneina sopikin odottaa!
Kiitokset vielä kerran järjestäjille hyvästä tapahtumasta ja ensi vuotta odottaen!
Ja launtai-illan ruoka oli kevyesti Sotahuudon tapahtumahistorian paras ateria!