Sotahuuto

Kun kerran kaikilla muillakin jo on, niin tehdään meillekin.

Eli tietänette homman. Kehut, haukut ja valitukset kilttitempun runtelemista verkkokalvoista voi osoittaa tänne.

pitää myöntää että possut nostattivat muutaman kerran hymyn huulille etenkin kun juoksitte spartalaisia eli meitä karkuun metsä väijytyksessä olitte aivan mahtavia vihollisia kiitos

Mikko Rutonsurma tiputti ruttolaisia Codex lvl 5 -keihään varresta ihan törkeetä tahtia Meikäläisen sentään pelasti kypärä. Kokonaisuudessaan possut veti kokoonsa nähden ihan hyvin, tosin kokoon suhtautettuna olitte mielestäni viime vuonna paljon parempia, ehkä paljon on jossain vaiheessa liikaa?

Tapio, on rassaavaa katsoa ensin muurin yli, että "en yritä, Tapsa on liian kaukana" ja saada sekunnin päästä osuma nuolestasi keskelle otsaa! Tarkkaa työtä!

(kai se olit sinä, en ole ihan 100% varma)

Lähes koko sohun olin sitä mieltä että "eihän niillä edes ole jousiampujia". Vahingosta viisastuin kun alko kummasti sunnuntain linnassa panssaria napsumaan nuolista. Muutamia hienoja kuteja siellä täällä.

Liittolaisryhmänä todella hieno ja luotettava. Hoidatte hommanne tyylillä ja asenteella, ja mitä ilmeisimmin teillä on myös perkeleen hauskaa! Ryhmä, jota ei voi kuin ihailla.

Edit: Allekirjoittaneen kypärää nuolilla kolistelivat ainakin käyttäjät Isokisu sekä Mikkotus, kunniaa heille.

Kiitoksia, rinnallanne oli kiva juosta metaässä ja vastapuolella ollessa teitä oli hauska tähtäillä ja jokunen tuli poiskin napsittua.

Erityiskiitos Antille joka pysähtyi ja käski minut jatkamaan ja auttoi ylös kun vedin metsässä pienet voltit. Ilman sinua olisin varmasti jäänyt siihen vielä pariksi toviksi.

Toinen kiitos Mikolle joka tarkalla nuolellaan nasautti Ruttolaisen joka olisi saanut minut kiinni viidellä askeleella.

Oink!

Siis jumankauta mikä porukka! Karkuun ei päässyt, vierellä sodittiin kuin sisarukset.

Te ollette ihania ja eläviä ja ilman teitä sohu olisi paljon tylsempi tapahtuma. Propeista taas täysi 10!
Yhteislaukauseen olisin toivonut lisää porukkaa.

Kiitoksiakiitoksia hyvistä maalitauluista ja häirinnästä. =P Pakko vaan onnitella ku niin kierosti veitte meitin lipun viimeisessä kenttämätössä.

Teidän kanssa on aina siistiä tapella ja viettää muutenkin aikaa. Tänä vuonna oli lätti ääriään myöten täynnä, mutta se ei kuitenkaan tuntunut menoa haittaavan, meininki oli kohdillaan kuten aina ennenkin. Parhaiten mieleen jäi loistavat mähinät ylhäällä kalliolla viimeisessä mettäskenuissa, aikamoista rytyytystä puolin ja toisin!

Panssarittomia keihäsmiehiä oli hauskaa ampua! Kiitos kyydistä pois kentältä, pelastitte jalkani :p Viimeisessä kenttämätössä kun röyhkeästi veitte lippumme, sotkitte sen myös siniseen maaliin. Varokaa kostoa!

Kiitokset tosiaan kaikille possuille! Teidän kanssa oli aivan loistokasta käyttäytyä epäsovinnaisesti ja aiheuttaa yleistä paheksuntaa. Saattaa olla ettei mua ensi vuonna nähdä possulaumassa mutta syy ei tosiaankaan ole yleisessä meiningissä. Ihan vaan tykkään loikkia ympäriinsä ja hakea kokemuksia erilaisista ryhmistä.

T: Eeppinen yksikätinen lipunryöstäjä. Mäkin teitä Pohjan Väki

Se possu joka tunki joka sen siunaamassa linnaskenussa omasta kilpirivistä ulos ja alkoi karjumaan ja pomppimaan... Hajosin joka kerta.

Taistelussa teitte samanlaista kiusaa kuin selene, hienostunut keihäsmies ei päässyt toimittamaan omaa osuuttaan kun joku virnistävä hameukkeli/akkeli sihtaa jo päävärkkiä.

Täytyy myöntää että tarkkuus ja kantama nousee joka vuosi.

Tänä vuonna tuli oppirahoja makseltua korkoin kera. Pari erittäin hyvää suoritusta saatiin tehtyä, huippukohtanaan ainakin meikäläiselle Entalian kanssa rytyyttäminen sunnuntain viimeisessä metsäskenaariossa. Täysin odottamattomasti linnaskenaariot menivät keskimäärin paremmin kuin odotin, kun saimme massan liikkeelle ja keskitettyä voimaa haluttuun kohtaan.

Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus koittaa organisoida ja johtaa sotahuutohistorian suurinta ryhmää. Parhaimmillaan kentällä heilui 53 porsasta ja kuten ennen tapahtumaakin ounasteltiin, tällä treenimäärällä (0), taktiikalla (skirmahumppa) ja johtamisen harjaantumattomuudella (tautinen) tuollaisesta joukosta ei saatu kaikkea tehoa irti kuin parissa kohdassa.

Onneksi tärkein kuitenkin saavutettiin: se, mikä taistelutehon suhteessa väkimäärään hävittiin, voitettiin moninkertaisesti takaisin loistavan läpän ja spontaanien laulu-, tanssi- ja vihellysesitysten avulla.

Mulle tämä oli ainakin erittäin kasvattava kokemus, omien kykyjen rajat löytyivät hyvin ja etenkin sain paljon selkeämmän käsityksen siitä, millaista juttua haluan Sotahuudossa tulevina vuosina tehdä.

Älkää siis huoliko, oi paljaan porsaanlihan ystävät! Ensi vuonna saattaa olla, että Camulos jopa vähän suunnittelee toimintaansa ja käyttää yhdestä treeniviikonlopusta mahdollisesti pari tuntia treenaamiseenkin. Pienempi porukka, vielä rivakampi tekemisen meininki, turpiin vaan ja onnea.

**
Senni, jos sait varsijousesta hassuhattuiselta mieheltä, se olin mie. Millään muulla en ampunut, koska varsijousi oli hauskin ase ikinämissäänkoskaan.

Hattua vinoon!

En tiedä olivatko possuvat vastuussa viimeisen skenaarion yhteislaukauksesta (?), mutta kyllä meinasi sydän jättää lyönnin välistä kun ballistinen yhteislaukaus tuli mua kohti muurin yli. Ehdin juuri väistämään refleksikyykyllä ne mua lähimpää menneet 3-6 nuolta. (Voi olla, että adrenaliinin pullistamat muistikuvat eivät täysin tosin vastaa todellisuutta, mutta siltä ainakin tuntui..)

Tuli itse mieleen kertaalleen että ois ehkä ollut hyvä pyytää parilta possulta anteeksi sitä miten rajusti keihästin heidät nurin lauantai-iltapäivän metsäskenaarioissa. Joku pienempikokoinen tyttö ainakin teki syksyn paria Rämäläistä päin ja tikkasin nopean iskun ristiin keihäällä sillä seurauksella että työnsin kyljestä nurin koko tytön. Jos siinä sattui niin anteeksi, ei se oo tarkoitus, tilanne oli vain aika nopea. Samoin siinä skenaariossa taistelutahti oli niin vauhdikas että päätin että tärkeämpää jatkaa kuin pyydellä anteeksi jos ei toiselle selkeästi pahasti käynyt.

Possuista ei tänä vuonna tullutkaan sellaista tuulispäänomaista reuhajoukkoa joka todella saisi häiriötä aikaan. En tiedä miksi - ehkä liikuimme itse nyt niin nopeasti ja olimme sen verran pienempiä että emme kohdanneet tarpeeksi usein?

Teidän meininkinne on kuitenkin tärkein, hyvän fiiliksen takiahan tätä lajia harrastetaan.

BTW. Onneksi ne teidän sankarit jotka kävi töhrimässä sinistä maalia töhri nimenomaan kenttälippua eikä tuota villakankaista seremonialippua, siitä ois voinu tulla oikeasti vähän sanomista. Tuosta puuvillasta se lähti helposti irti.

Possut on kyllä mahtava sakki. Itse voin sanoa muutaman mainion hetken teitä vastaan tapellessa. Paras ehdottomasti oli Tapsan jalkajousella antama headshotti kun olin sunnuntaina linnassa ultrapitkän keihään varressa. Siinä metelin ja väen läpi käyty kommunikaatio oli hymyillen muiseteltua tavaraa.

Possut olivat oivallisia myös linnan puolustuksessa, kun näin ekaa kertaa possujen tekevän tiiviin paketin ja tappelevan rivissä. Vieläpä todella hyvällä menestyksellä!!

Miinus on se, että possut ovat voittoa tavoitellakseen aivan liian suuri ryhmä liialla anarkistisella asenteella. (vaikkakin se tässä ryhmässä varmaan eniten viehättää itseänikin.)

Kaikin puolin ihastuttava ja legendaarinen ryhmä! Olette ja tulette olemaan loistavia aina ja iänkaikkisesti.

En tiedä mikä siinä on mutta possujen meininkiä on kiva katsoa, teitte te sitten mitä tahansa. Siellähän se sininen maali metsässä syöksähteli kiltit viuhuen, että oksat pois.

Pahoitteluni sille naispuoliselle jousiampujalle jonka nuolen eteen kuolleena toikkaroin, satuin vain niin äkkisesti kääntymään, etten kerennyt väistää.

Lisäksi lukuisat kunnianosoitukset jousisankarille, joka ampui toiseksi viimeisessä linnaskenussa Perkeleen rivin seasta ties kuinka monta ruttolaista. Olet ne hurrauksesi ansainnut.

Ei tässä muuta, hienoa menoa.

saloneju kirjoitti: En tiedä olivatko possuvat vastuussa viimeisen skenaarion yhteislaukauksesta (?)

Kyllä se oli meidän heiniä.

BTW. Onneksi ne teidän sankarit jotka kävi töhrimässä sinistä maalia töhri nimenomaan kenttälippua eikä tuota villakankaista seremonialippua, siitä ois voinu tulla oikeasti vähän sanomista. Tuosta puuvillasta se lähti helposti irti.

Jees, pidettiin ja pidetään vielä vähän röhröhiä asiasta että ehdoin tahdoin ei mennä lippuja tuhrimaan vaikka se ensimmäisellä kerralla hauskaa voisi ollakin. Kankaiden pesu, varsinkin lippujen (haalistuminen!) on aina hanurista. Pahoittelua jos joku on tullut nenäänsä erikseen hieromaan lippuun, se ei ole meidän meiningin mukaista. Idea on kuulua ja näkyä ja heittää herjaa, mutta pahaa mieltä ei pidä kenellekään aiheuttaa, eikä lisää pyykkiä. Tuommoista jos tapahtuu eksessiivisesti ja tarkoituksellisesti joidenkin toimesta, niin tulen kuin tonni tiilismurikoita syyllisten niskaan.

RÖH!

SaneChains kirjoitti: Lisäksi lukuisat kunnianosoitukset jousisankarille, joka ampui toiseksi viimeisessä linnaskenussa Perkeleen rivin seasta ties kuinka monta ruttolaista. Olet ne hurrauksesi ansainnut.

Kiitän. Voin kyllä myöntää, että se oli varsin tyydyttävä tunne lahdata avuttomia Ruttolaisia

Oli ilo olla teidän sininahkojen kanssa samalla puolella. Koin usein poppoonne pelastavan tilanteen, kun örkit kyräilivät jumissa jonkun toisen kilpiryhmän kanssa ja te kirmasitte kovalla kyydillä vihollisen sivuun, laukaisten tilanteen.
Lisäksi olette mukavia katsella, pidän tyylistänne.

// Ainiin, miten tämä meinasi unohtua. Tapahtuman loputtua satuin kävelemään juuri sopivaan aikaan ryhmänne lähelle ja pääsin mukaan ryhmähaliin, joka hymyilytti pitkään. :3

siitä yhdestä sanaharkasta metsäskenussa lausuisin sanasen, kun paikalla olin. en itse tiedä, miksi meidän kilpimiehet eivät menneet apuun kun pyydettiin, se oli omastakin mielestäni todella pateettista. joku possu sitten mielestäni hieman epäkohteliaasti (mutta se nyt on normaalia kun on tilanne päällä) huusi että peukalo pois perseestä. ymmärrän kyllä että sanavalinnasta huolimatta huomautus oli ihan asiallinen. siinä kuitenkin muut vähän hermostuivat ja asiattomia kommentteja vaihdettiin puolin ja toisin. toivoisin, että tällaisia tilanteita ei tulisi ja olen pahoillani jos joku otti tosissaan nokkiins... kärsiinsä. mutta saimme myös itse sen verran paskaa niskaan siinä että vähän jäi joillekin paha mieli. mutta en siis ole itse perillä siitä miksi meidän kilpimiehet lähti tilanteessa karkuun. olisin itse tullut linjaan jos olisi ollut linujavarustusta, mutta kun ei ollut. toistenkin läsnäolleiden kommentteja tahtoisin kuulla.

Styxe kirjoitti: olisin itse tullut linjaan jos olisi ollut linujavarustusta, mutta kun ei ollut.

Monellako Possulla oli linjavarustusta?
Silti sitä linjaa yritettiin pitää, jos ei varusteilla, niin massalla. Tappelemaanhan oli tultu, eikä katselemaan, sitä varten se TAISTELUVARUSTUS oli mukana -luullakseni.

Ei siis siinä. Koin tuon kummalliseksi, enkä ollut paikalla itse (metsässä, mutta teidän linjamiesten ohi menin siltakentällä kyllä). Jos taisteluun ei uskalleta lähteä kavereita auttamaan, niin miksi tulla lainkaan joukkotaistelutapahtumaan?

Ei millään pahalla siis, enkä halua aloittaa sanaharkkaa tms. Käsittääkseni taistelitte hyvin silloin kuin taistelitte. =D

Sefraim kirjoitti:

BTW. Onneksi ne teidän sankarit jotka kävi töhrimässä sinistä maalia töhri nimenomaan kenttälippua eikä tuota villakankaista seremonialippua, siitä ois voinu tulla oikeasti vähän sanomista. Tuosta puuvillasta se lähti helposti irti.

Jees, pidettiin ja pidetään vielä vähän röhröhiä asiasta että ehdoin tahdoin ei mennä lippuja tuhrimaan vaikka se ensimmäisellä kerralla hauskaa voisi ollakin. Kankaiden pesu, varsinkin lippujen (haalistuminen!) on aina hanurista. Pahoittelua jos joku on tullut nenäänsä erikseen hieromaan lippuun, se ei ole meidän meiningin mukaista. Idea on kuulua ja näkyä ja heittää herjaa, mutta pahaa mieltä ei pidä kenellekään aiheuttaa, eikä lisää pyykkiä. Tuommoista jos tapahtuu eksessiivisesti ja tarkoituksellisesti joidenkin toimesta, niin tulen kuin tonni tiilismurikoita syyllisten niskaan.

RÖH!

Sunnuntaiaamuna tosiaan muutama possu tuli toiselta puolen kenttää tahrimaan (erittäin vähän) maalia Rämän lippuun ja juoksivat sitten karkuun sanoen jotain aamujumpasta. Putsasimme lipun ja jatkoimme päiväjärjestystä. Ei tää mikään vakava juttu ole, oikeasti. Kuulin siis itse kun joku sivukorvalla sanoi vähän happamasti tuosta et "Onks siitä käyty sanomassa?", mutta enpä usko että kukaan muisti asiaa enää vartin päästä. Paitsi mä

Sinänsä siis täysin ok et mitään ei menny rikki, mut kyl tietysti toisten materiaalien kanssa kannattaa olla varovainen...

Monta kertaa sain tikata lähes 10-15 hengen possu rivejä täysin rauhassa, koska jäädyitte lähes aina agressiivisten keihäsmiesten edessä ja varsinkin kun teidän jouset olivat muualla nauttimassa frägijuhlaa vihollisen keihäsmiehet teurastivat possuja 0 tappion. Mikään ei ole ihanempaa kuin hajanainen rivi panssaroimattomia possuja dual wield aseilla ja yhden käden miekoin.

Hirveä massa johti monesti siihen jouset eivät olleet tukemassa possuja ja siihen että uudet värväykset tulivat monesti haastamaan riviporukkaa massan turvin. Seuraavaksi vuodeksi pidempiä keihäitä, jotakin kevyttää panssaria ja enemän agroa rynnäköihin. Myöskin teidän rynnäkköt olivat aluksi hyviä, mutta porukka jäätyi täysin jos sai tiputettua pari henkilöä ennen kuin olitte iholla.

Mutta hauskaa seuraa leirissä ja tappavia jousiampujia.

Jep, olihan meillä tänä vuonna varmaan viitisentoista uutta (joista 10 ekakertalaisia bofferin varressa) ja muutakin porukkaa jotka eivät patonkeihin ennen Sohua olleet koskeneet, mutta mekun emme ketään kiellä tai sorsi niin otimme mukaan; uudet harrastajat ovat aina puhdasta plussaa. Tiedettiin Tapsan kanssa että tulos on ehkä vähän laimeampaa, mutta Camulos kun muutenkin hakee ensisijaisesti sitä rentoa meininkiä eikä suurta pistesaalista, ei se itseä ainakaan haitannut. Uusilla oli kivaa, saatiin lisää harrastajia ja kunnon meininkiä.

Ensi vuonna jos otamme taas sen ydinporukan, oli hauska tosin kirmailla valtavalla valaankokoisella laumallakin, mutta sen johtaminen oli kyllä verottavaa. Nimim. Ääni edelleen käheänä.