Sotahuuto

Terve arvon bufferoivat kolleegani!

Laskeskelin, että Serbian ryhmät menee jotenkin näin:

Kuola: n.30 taistelijaa
Sparta: 20-30 taistelijaa
Morrigan: n.10 taistelijaa
Nihdit: n.7 taistelijaa.

Nyt haluaisin vähän udella armeijan pienryhmien merkityksestä kokonaiskuvassa. Aika selkeäähän on, että Serbian selkärangan muodostaa (tässä vaiheessa kun puhutaan irrallisena kokonaisuutena koko meidän puolen armeijasta) Sparta+Kuola ihan vaan miesmääränsä takia. Pienemmiksi ryhmiksi armeijaa tukemaan jää Morriganin ja Nihdit ja mahdollisesti Kuolasta tulee pienempi erillisosasto Schwartz.

Haluaisin udella nyt teidän Morriganien ja Nihdinniittaajien vahvuuspuolista ja siitä että minkälainen taistelutapa teille parhaiten sopii armeijaorganisaatiossa? Oletteko tottuneempia skirmaamaan, vai huolehtimaan pääjoukon selustasta/sivustasta. Minkälainen liikkuvuutenne ja ryhmäorganisaationne on ja missä itse tunnette olevanne parhaimmassa paikassa omaan armeijaan nähden? Oletteko tottuneita taistelemaan rivissä, oman rivin takana vai vihollisrivin takana?

Pienillä yksiköillähän voi olla monta roolia, ne voivat vahvistaa murtumaisillaan olevaa kohtaa, etsiä läpimurtokohtia ja rynnätä läpi, puolustaa sivustoja tai takaa ja tuhota vihollisen skirmaajia. Armeijajakoja katsoessani uskoisin että skirmaajia tulee olemaan tässä sohussa paljon, joten sivustat ja taustat ovat haavoittuvaisia.

Entäs isojen ryhmien eli Kuolan ja Spartan yhteistyö. Miten sen saisi toimimaan tiiviisti ja saumattomasti teidän mielestänne? Suosittelisin ainakin nyt että kaikkien ryhmien johtohahmot nostaisivat kättänsä ylös, sillä johdon toimiminen ja yhteistyö on oltava sutjakkaa ja toimivaa että voidaan maksimoida oman puolen tehokkuus.

Minun mielestä olisi hirmu tärkeää, että Kuolan ja Spartan ryhmät liikkuisivat samassa tasassa eteenpäin ja kohtaisivat vihollisen linjan täsmälleen yhtäaikaa. Nihdinniittaajat ovat sanoneet, että voisivat olla Kuolan liittolaisia ja heidän tehtävä olisi suojata meidän koukkaamista ja avustaa rynnäkössä. Morriganin laumalle ehdottaisin sellaista vastaskirmish toimintaa, tai jos olemme aivan armeijan keskellä niin sitten Spartan kylkeä suojaamassa. Tai sitten Serbian kulloisenkin johtajan reservinä. Jos siis otamme johtajakäytännön käyttöömme.

Armeijalippu (johtajineen) voisi olla Spartan takana, siinä lähellä Kuolaa, koska Sparta voi puolustaa sitä hyvin ja ovat se Serbian "ankkuri". Armeijalippu toimisi myös paikkana jonne kokoonnumme jos ja kun rivit hajoavat! Jos olemme koko armeijan reunassa, niin Kuola mielellään koukkaisi samalla kun Sparta hyökkää eteenpäin meidän vieressä.

Tälläiset visiot minulla on ollut, en sitten tiedä Spartan ja muiden suunnitelmista tai taktiikasta. Kuitenkin yksinkertainen hyökkäys olisi aina parempi kuin paikoillaan töröttäminen, koska hyökkäyksessä pelataan meidän ehdoilla ja ei anneta vihollisille aikaa miettiä. Paikoilleen jääminen ja piiritetyksi joutuminen ei lienee järkevä idea .

Pieni korjaus vain. Kyl meitä jotain 10 pitäs tulla, mut muihin kysymyksii annan tietoisempien puhua.

Sotahuutoon alle kuukausi ja näistä asioista olisi ihan oikeasti hyvä saada hieman keskustelua aikaan. Pahimmat röllihöyryt voi päästää yleisillä foorumeilla ja tänne turista sitten rautaista asiaa. Heitän nyt omat senttini mukaan, toivottavasti saadaan edes pieni kasa yhteisiä hajatelmia ennen H-hetkeä.

Serbian armeijan selkeä vahvuus ja suurin tuhovoima on kaksi isoa linjaryhmää, joille onneksi riittää elintärkeitä tukijoukkoja pienempien ryhmien muodossa. Hevonperseen visioita mukaillen:

Isoin ongelma jonka näen on Kuolan ja Spartan selkeästi erilainen mentaliteetti. Kuola on agressiivisesti eteenpäin hakkaava ryhmä kun Sparta ainakin 09 SoHun perusteella tykkää puolestaan ottaa hyökkäykset vastaan. Haasteeksi muodostuu saada nämä kaksi asiaa tapahtumaan yhtäaikaa, muutoin vihollisen paikallinen ylivoima tulee olemaan likaa. Tärkeintä on että molemmat ryhmät tunnistavat oikean hetken kontaktin ottamiseen ja käyttävät sen myös hyväkseen. Päättäväisesti päälle vaan, jäätyneen ryhmän taisteluteho on käytännössä nolla.

Toinen ongelma on yhteinen lähes kaikille linjaläskin nimeen vannoville: sivustan ja selustan suojattomuus. Kuola on yrittänyt suht hyvällä menestyksellä paikata tätä ongelmaa kouluttamalla taistelijoita kääntämään päätään ja muodostamalla speciaalituho-osasto Schwartzin, mutta tosiasia on että selusta on edelleen se heikoin lenkki. Kuvittelisin Spartan olevan samassa tilanteessa. Tässä armeijamme pienryhmillä on mahdollisuus päästä todella tärkeään rooliin. Luvassa olisi siis Ruttopukkien ja muiden vaarallisten skirmishryhmien torjumista ja näiden uhkien poissaollessa röyhkeää paikkojen hyödyntämistä. Kun sanon skirmishryhmien torjumista niin tosiaankin tarkoitan torjumista, on huomattavasti tärkeämpää sitoa mahdollisimman paljon porukkaa pois meidän pääarmeijan perseestä, kuin frägätä suu vaahdossa tappoja laskien.

Summa summarum, käydään päälle kun paikka tulee ja pidetään huoli että tehdään se yhtenä yhteisenä armeijana.

Hiisi kirjoitti:...on huomattavasti tärkeämpää sitoa mahdollisimman paljon porukkaa pois meidän pääarmeijan perseestä, kuin frägätä suu vaahdossa tappoja laskien.

Tämä pitäisi saada jokaiselle Serbian kevyemmälle jampalle taottua päähän. Olen vilpittömästi ja ketään vähättelemättä sitä mieltä, että meidän armeijamme vahvuus ei ole aggressiviinen ja tuhovoimainen skirmaus, jonka tyylin malliesimerkki on Rutto. Meidän armeijan vahvuus, kuten jo on todettu, on kaksi kovaa linjaryhmää. Skirmaajien tehtävä on antaa Serbian tuho-osastolle (siis linjalle) häiriötön työmaa eli pitää persus ja kyljet puhtaana selkäänjuoksijoista.

Tätä ei tosiaan saavuteta hullunkiilto silmissä tappoja jahdaten vaan aluetta halliten ja uhkia sitoen. Skirmaajille tavoiteltava saavutus on kiinnittää mahdollisimman monen vastapuolen taistelijan huomio itseensä ja estää näiden taistelijoiden pääsy isoon kähinään ja Serbian pääjoukon selustaan. Huomion kiinnittämiseen ja sen ylläpitoon tehokas keino on pysyä jatkuvasti uhkaavalla etäisyydellä ja ennenkaikkea pysyä hengissä. Myös heittokeihäät ja jouset sitovat tehokkaasti vihollisen huomion jo pelkällä olemassaolollaan. Joskus voi olla parempi pitää paria heittokeihästä/nuolta näkyvillä ja käsillä ihan pelkän uhkailun takia kuin heittää ne menemään heti kun edes pieni paikka löytyy.

Serbian skirmaajat voisivat myös huolehtia tiedustelusta ja vaarojen tiedottamisesta linjaryhmille, kun ei siinä rivimähinöissä aina ehditä omaa selkää katsoa. "SERBIA, SELKÄ!"-tyylisillä huudoilla.

En tiedä morriganien tyylistä taistella, mutta liikutteko yleensä yhtenä lössinä vai ravaavatko yksittäiset soturit mielensä mukaan? Tietääkseni eräät skirmishryhmät ovat jakaneet porukkaansa itsenäisesti toimiviin aliryhmiin, joita yksittäisten soturien on hankalampi mennä haastamaan.

Entäs Sparta, mitäs olette miettineet tuon armeijalipun sijoittelusta?

En tiedä armeijalipusta. Viime vuonna ei oikein ollut halukkaita kantamaan omaakaan lippua. Jos lipulle löytyy kantaja niin kyllä me sitä suojelemme.

Kyllähän se on muutamaan kertaan todettu, että sparta hajoaa, jos vastustaja pääsee selkään. Alusta asti meitä on kyllä harjoitettua kääntämään päätä, mutta tarvitsemme kyllä anti-skirmaajia selkäämme puolustamaan.

Yritän potkia Veskun vastamaan teille mahdollisimman nopeasti, että asiaa päästään viemään eteenpäin kunnolla.

Kyllä spartakin tosin päälle uskaltaa hyökätä, mutta emme kyllä niin agressiivisesti kuin Kuola, mutta menemme sinne mihin käsketään ja silloin kun käsketään.

Armeijalipun kantajaa kannattaa valita, niin että kaikki ryhmät saavat olla kyseisessä nakissa. Lippu sitten vaan voisi kantajasta riippumatta sijaita siellä turvallisessa paikassa Spartan rivin takana ja suhteellisen lähellä kuolan rivin reunaa.

Me Mörrit ainakin ollaan skirmaajia, juostaan vihollisen kylkeen >: )

Heipä hei,

Vatsataudin riutelema komentaja pahoittelee poissaoloaan. Käyn tässä läpi esille nousseita asioita.

Kaikki mitä täällä on tähän mennessä sanottu Serbian vahvuuksista ja heikkouksista on hyvin pitkälle totta. Sivustat ovat ongelma, spartalle varmasti vielä suurempi ongelma kuin kuolalle. Toivottavasti näitä ongelmia voidaan paikata pienemmillä ryhmillä ja asettumalla viisaasti suhteessa muihin armeijoihin.

Reservi: Vielä vuonna 2008 ihmettelin suureen ääneen miten reserviä ei osattu käyttää ja kuinka se ihan varmasti olisi voittoisaa. Totuus on kokemuksen myötä valjennut ja se kiteytyy tämänhetken sääntöjärjestelmän perusolemukseen. Taistelut ovat vain aivan liian nopeita että millään reservillä olisi mahdollista ehtiä reagoimaan ison luokan taisteluihin. Jonkinlaista reserviajattelua voidaan käyttää erikoistapauksissa, kuten esimerkiksi puolustusskenaarioissa joissa taistelut ovat staattisempia. Kentällä se kuitenkin päättyy tuhoon.

Armeijalippua pidettäköön turvallisimmassa mahdollisessa paikassa. Epäilen että se löytyy käytännön tilanteessa varsin nopeasti.

Tunnustan eroavaisuudet Spartan ja Kuolan taistelutaktiikoissa. Mutta toivottavasti pystymme käyttämään näitä hyödyksemme. Minulla on joitakin ajatuksia, mutta epäilen että tästä kannattaa jatkaa kun näemme homman käytännössä. Olen jokatapauksessa treenauttanut pojilla kontaktin ottamista ja rynnäköimistä viimeaikoina, joten jos tarve vaatii, lupaamme kyllä juosta vähintään yhtä kovaa niitä vihollisia päin.

Olemme yllensä yrittäneet pysytellä yhdessä, mutta jossain välissä pakka on usein hajonnut pareihin/yksinäisiin taistelijoihin.

Varmaan järkevin paikka olisi juuri tuo selusta/sivustan suojaus. Morriganilla on myös jonkin verran isoja kilpiä. En tiedä haluaako kukaan raahata niitä metsässä, mutta kentällä voisivat ehkä korjata muuriin tökättyjä aukkoja.

C453Y kirjoitti:Olemme yllensä yrittäneet pysytellä yhdessä, mutta jossain välissä pakka on usein hajonnut pareihin/yksinäisiin taistelijoihin.

Varmaan järkevin paikka olisi juuri tuo selusta/sivustan suojaus. Morriganilla on myös jonkin verran isoja kilpiä. En tiedä haluaako kukaan raahata niitä metsässä, mutta kentällä voisivat ehkä korjata muuriin tökättyjä aukkoja.

Juu eiköhän oteta ne kilvet mukaan. Metsässä en enää suostu niitä käyttämään

Amen. Muurinpaikkaukseen ne toimii, mut metsässä ne on piina.

Amon-Shi kirjoitti:Amen. Muurinpaikkaukseen ne toimii, mut metsässä ne on piina.

Kannoitko sie edes sellasta sillon? Mutta juu, kyllä, ei oikein perus linjakilpi, eikä todellakaan mitenkään korpikäyttönen.