Sotahuuto

Lumenorin muistetaan ritareistaan, maalaisistaan ja palkkiksistaan. Mitä kaikkea hienoa teimme ja oliko tyyli kohdallaan?

Kiitos lumenorin muulle porukalle. Hyvä proppautuminen ja fiilis tänä vuonna, vaikka emme nyt ihan norretian huutamista voittanut.

Kiitokset Ritareille, jotka viihdyttivät meitä ennen arkunkantoskenaariota. Mahtavaa settiä! Tälläistä tarvitaan lisää!

Oli muutenkin kiva päästä teitä välillä yllättämään golemina. En tiedä, miten oikeastaan onnistuin siinä, mutta kuitenkin

Kiitos oivalle yhteistyöporukalle. Verlyn kiittää teitä hienosta proppautumisesta joka ylitti viimevuoden hienosti. Oli hienoa taistella rinnallanne!

ja Uther kulta, kanna ensi kerralla oma lippusi. <3

Proppautumisesta propsit Lumenorille, tällä kertaa oli tosiaan ritareita kiiltävissä haarniskoissaan!

Erityiskiitos tosiaan Sir Robinille ja Sir Pahoittelennimiunohtuille ennen arkkuskenaariota olleesta pienestä näytöksestä. Aivan puhdasta kultaa!

Osumien ottaminen oli kyllä välillä melko niin ja näin...

Ah kuinka voitte unohtaa Sir Lancelotin, ritareista parhaimman?

Oli mahtavaa heittää ritari läppää silloin. Reilusti faban paras kokemukseni. Kiitos kun lauloitte Sir Robinista erästä surullisen kuuluisaa laulua

Siis hei baby kerran vaan pistin sut kantamaan sitä lippua... tai ehkä kaks

Muistan kuinka ritarit ratsastivat kodan RISK pisteelle sunnuntaina (näkymättömillä) hevosillaan hihkuen "Hahaaa, hahaa!" kun vastustajan viimeiset rippeet hylkäsivät pisteen kerätäkseen rauhassa joukkonsa uusintahyökkäykseen. Loistavaa menoa!

Itse nautin suunnattomasti, kun jäin lumenorin ratsuväen rynnäkön alle heti lauantai-aamuna, onneksi vissiin minua sitten hutkittiin boffereilla kuiteskin...

ja mukavasti oli purkkiruokaa tarjolla juuh

Ne ratsuväen rynnäköt kyllä oli aika hirveetä... Me vaan lävähdettiin suoraan golemiin ja siihen se sitten jäikin

Kiitosta vain minulta, koko muulle lumenorille. Kovin selkeää johtajaa ei meistä tainnut löytyä, mutta yleinen näkemys panssariylivomamme käytöstä oli oiken suuntainen...joukko älyä.

Panssarit tuottivat minulle eniten päänvaivaa. En tuntenut varmaankaan kaikkia osumia ja kun osumia tuli, niin olin sohumaisesti kuolemassa aina toiseen osumaan, kunnes tajusin, että vielä saa tapella. Mietin tätä oivallusta omassa satumaassani sen aikaa, että joku keskeytti riemuni paukuttamalla panarit poie.
Alkemistin voisi merkata kai paremmin, sillä minut huudettiin jonkun kerran kuolleeksi, vaikka olin juuri käynyt kiillotuttamassa haarniskani taisteluterään.

Ratsuväen rynnäköt miellyttivät minua. vielä niitä voisi hieman hioa, mutta noh..