Djinni-Demonit (Fan Fiction)
Lähetetty: Sunnuntai, 18.07.2010 20:00
Jälleen yksi räjähdys vavisutti Camorran kaupungin katuja, kun demonisoituneet ihmiset ja Camoksen harvat vielä kaupungissa olevat tiedustelijat ottivat yhteen. Allbaha'zarr ei kuitenkaan vaivannut päätään mitättömien alempien rotujen kiistoilla -Djinnit olivat pelaajia, eivät pelinappuloita. Allbaha'zarr ei ollut henkien hierarkiassa muutenkaan alimmasta päästä, olihan hän tämän rikkaan kaupungin toiseksi voimakkain henkiolento. Näin avoin näyttätyminen lentävän mattonsa selässä kaupungin katujen yläpuolella ei kuitenkaan ollut normaalia käytöstä salaperäisille Djinneille, kaukana siitä. Öisin ihmisten mieliin hiipinyt mielettömyys oli koskettanut myös Allbaha'zarria ja siksi se olikin luopunut kotoisasta kammiostaan aavikolla ja lähtenyt ottamaan yhteyttä Shaytániin, varkaiden killan salaiseen johtajaan ja voimakkaimpaan Djinniin koko tässä maailmankolkassa.
"Maailmassako virhe? Mitä se merkitsee? En suostu uskomaan sitä.."
Allbaha'zarr ei taipuisi yöllisille äänille niinkuin heikot ihmiset, siksi hän olikin matkalla tapaamaan Shaytánia.
Varkaiden killan sisäänkäynti oli vailla vartijoita! Edes tässä kaaoksessa tappavan vaarallinen kilta ei olisi näin suuressa pulassa ellei jotain todella vakavaa olisi tapahtunut. Killan aulatilat olivat koskemattomat, mutta tyhjillään vailla siellä yleensä maleksivia taskuvarkaita ja aloittelevia tappajia. Allbaha'zarr teki yksinkertaisen paljastusloitsun ja aisti ettei rakennuksessa ollut hänen itsensä lisäksi ketään. Alimmasta, salaisesta kammiosta säteili kuitenkin mystinen mahdin hohde, jossa oli mukana jotain pahaenteisä.
Salainen käytävä aukesi käskysanalla ja henkiolento jatkoi matkaansa kohti alempia kerroksia, sapeliaan sormeillen. Ei sillä että Allbaha'zarr olisi pelännyt, täältä tuskin löytyisi vastusta voimalliselle olennolle. Viimeinen käytävänmutka tuli näkyviin ja pahaenteinen punainen valo kajasti kulman takana. Edessä oli killan kaikkein salaisin ja vartioiduin alue, Shaytánin henkilökohtaiset tilat. Keskellä salia seisoi Jared Mustasydän, killan näennäinen johtaja, loistaen sisältään tuota punaista valoa. Mustasydän ei Allbaha'zarrin suureksi mielenkiinnoksi seisonut omin jaloin vaan kaksi ja puoli metrinen keihäs vakaasti työnnettynä suusta aina haarojen välistä lattiaan asti.
"Mielenkiintoista" Allbaha'zarr totesi ääneen ja tunnusteli punaista mahdin kudelmaa joka Mustasydämen läpi isketystä keihäästä säteili.
"Siltikään en sinuna koskisi siihen Bazar.."
Tuo pahaenteisen laskelmoiva ääni kuului Shaytánille, Djinnivaltiaalle. Shaytán tuli hiukan enemmän näkyville varjoista, mutta Allbaha'zarr ei vieläkään voinut erottaa hänen kasvojaan..
"Mitä täällä on tapahtunut veli? Missä ihmiset ovat?" Djinni kysyi.
"Hahahaa! Veli? Sinulla ei ole mitään oikeuksia luulla itseäsi vertaisekseni, sillä olen kuullut lupaukset." Varjoista puhuva henki sanoi vertahyytävän pahaenteisesti. Sen ääni vapisi kiihkosta sen lopettaessa.
"Ne lupaukset ovat valhetta, meidän asemamme tässä kaupungissa on jo mahtava. Ei meidän tarvitse pelätä mitään painajaisia joihin ihmiset sortuvat!" Allbaha'zarr puolusteli.
"Me emme ole kuin mitättömät ihmiset, itse Nexus on näyttänyt minulle totuuden!" Shaytán vastasi ja lähestyi varjoista.
Ensikertaa Allbaha'zarr tunsi pelkoa, nuo silmät olivat täynnä liekkejä syvyyksistä joissa yksikään Djinni ei ole käynyt. Hulluus oli vallannut hänetkin!
"Mitä sinulle on tapahtunut?! Mitä täällä on tekeillä!?!" Henki kysyi vetäen sapelinsa vyöltään. Samalla hetkellä kuolleen kiltamestarin ruumissa seisova keihäs alkoi rätistä punaisista sähköpurkauksista ja sen tuottama valo voimistui.
"Nexus on koskettanut minua ja saan suuremmat voimat kuin yksikään olento tässä surkeassa kaupungissa!" Shaytán karjui ja tarttui seipääseen.
Seipäästä purkautuva purkaus heitti Allbaha'zarrin fetsin päästä ja työnsi häntäkin metrejä taaksepäin Shaytánin karjuessa tuskasta.
Kun huone vihdoin himmeni kaikesta salamoinnista Shaytán seisoi keskellä huonetta, ei kuitenkaan tavallisena henkenä vaan muuttuneena. Hänen nahkansa oli vihertävä ja siinä oli kullanhohtoista kirjoitusta demonien kielellä ja hänen päänsä ei ollut enään komea taikka ruskettunut vaan irvokas norsua muistuttava sekasikiö. "Mikä sinä oikein olet?" Albaha´zarr kuiskasi käheästi ja se mitä Shaytánista oli jäljellä nauroi:"En ole enään pelkästään henki, vaan paljon enemmän! Meistä on tullut Eläindemoneja! Djinnien magia ja kaaoksen antamat demoniset voimat takaavat voiton Sodoman joukoille joita herramme Nexus johtaa!" Albaha'zarr ei kuitenkaan edes kuullut loppua eläin-Shaytánin puheesta sillä hän oli kuullut hänen sanoneen 'me' joka sai hänen ruumiinsa tärisemään. Jotain pahaenteistä oli tapahtumassa.
Tuntui kuin huoneessa jyrisevä ääni olisi tullut itse seinistä:"Sodoma on vapaa, minä johdan joukkoja. Liityt meihin, halusit tai et Albaha'zarr!"
Djinni tiesi että ääni kuului itse Nexuselle jota hän oli pitänyt vain taruna, kaupungilla kiertävänä huhuna. Siellä hän kuitenkin oli, ei aineellisena mutta silti läsnä. Albaha'zarr oli vastaamassa kun hänen hengityksensä salpaantui: Huoneen varjoista lipuivat esiin hänen muutkin Djinni-toverinsa.
Barbas, Be´lakor, Draghinazar jopa viekas Razgik ja tappavan kaunis Lilith, kaikki hulluuden vallassa! Tuo hulluus alkoi kutsua Albaha'zarria ja hän näki miten kaikki hänen ystävänsä ja kilpailijansa demonisoituivat eläinhengiksi joilla oli uskomattomia voimia ja aseita.
Nyt Nexus puhui Shaytánin suulla: "En ole armoton, annan teille mahdollisuuden nauttia mahdistanne vailla kutsuani, mutta vain jos olette uskollisia.." Samassa Shaytánin demoni-eläinhahmo muuntui takaisin Djinnimuotoon entistä komeampana kuin aikaisemmin, jos se nyt Shaytánin tapauksessa oli edes mahdollista. Shaytán hymyili ja iski keihäänsä kohti lamaantunutta Albaha'zarria. Djinni huusi, huusi kaiken ilman keuhkoistaan verensekaisena hurmeena. Koko tänä aikana Shaytán ja muut demonit siunasivat Nexusta ja Sodomaa. Viimeinen asia mitä Albaha´zarrina tunnettu Djinnisoturi näki oli hänen oma naamansa muuttumassa apinamaiseksi pedoksi joka heijastui hullun Shaytánin palavista silmistä.
Djinnidemonit oli vapautettu, Nexuksen joukot oli laskettu liikkeelle ja ne himosivat valtaa!
Tulkaa Djinneilemään! Kasassa 3-4 henkilöä, mukaan mahtuu vielä muutama ansioitunut ja omistautunut taistelija.
"Maailmassako virhe? Mitä se merkitsee? En suostu uskomaan sitä.."
Allbaha'zarr ei taipuisi yöllisille äänille niinkuin heikot ihmiset, siksi hän olikin matkalla tapaamaan Shaytánia.
Varkaiden killan sisäänkäynti oli vailla vartijoita! Edes tässä kaaoksessa tappavan vaarallinen kilta ei olisi näin suuressa pulassa ellei jotain todella vakavaa olisi tapahtunut. Killan aulatilat olivat koskemattomat, mutta tyhjillään vailla siellä yleensä maleksivia taskuvarkaita ja aloittelevia tappajia. Allbaha'zarr teki yksinkertaisen paljastusloitsun ja aisti ettei rakennuksessa ollut hänen itsensä lisäksi ketään. Alimmasta, salaisesta kammiosta säteili kuitenkin mystinen mahdin hohde, jossa oli mukana jotain pahaenteisä.
Salainen käytävä aukesi käskysanalla ja henkiolento jatkoi matkaansa kohti alempia kerroksia, sapeliaan sormeillen. Ei sillä että Allbaha'zarr olisi pelännyt, täältä tuskin löytyisi vastusta voimalliselle olennolle. Viimeinen käytävänmutka tuli näkyviin ja pahaenteinen punainen valo kajasti kulman takana. Edessä oli killan kaikkein salaisin ja vartioiduin alue, Shaytánin henkilökohtaiset tilat. Keskellä salia seisoi Jared Mustasydän, killan näennäinen johtaja, loistaen sisältään tuota punaista valoa. Mustasydän ei Allbaha'zarrin suureksi mielenkiinnoksi seisonut omin jaloin vaan kaksi ja puoli metrinen keihäs vakaasti työnnettynä suusta aina haarojen välistä lattiaan asti.
"Mielenkiintoista" Allbaha'zarr totesi ääneen ja tunnusteli punaista mahdin kudelmaa joka Mustasydämen läpi isketystä keihäästä säteili.
"Siltikään en sinuna koskisi siihen Bazar.."
Tuo pahaenteisen laskelmoiva ääni kuului Shaytánille, Djinnivaltiaalle. Shaytán tuli hiukan enemmän näkyville varjoista, mutta Allbaha'zarr ei vieläkään voinut erottaa hänen kasvojaan..
"Mitä täällä on tapahtunut veli? Missä ihmiset ovat?" Djinni kysyi.
"Hahahaa! Veli? Sinulla ei ole mitään oikeuksia luulla itseäsi vertaisekseni, sillä olen kuullut lupaukset." Varjoista puhuva henki sanoi vertahyytävän pahaenteisesti. Sen ääni vapisi kiihkosta sen lopettaessa.
"Ne lupaukset ovat valhetta, meidän asemamme tässä kaupungissa on jo mahtava. Ei meidän tarvitse pelätä mitään painajaisia joihin ihmiset sortuvat!" Allbaha'zarr puolusteli.
"Me emme ole kuin mitättömät ihmiset, itse Nexus on näyttänyt minulle totuuden!" Shaytán vastasi ja lähestyi varjoista.
Ensikertaa Allbaha'zarr tunsi pelkoa, nuo silmät olivat täynnä liekkejä syvyyksistä joissa yksikään Djinni ei ole käynyt. Hulluus oli vallannut hänetkin!
"Mitä sinulle on tapahtunut?! Mitä täällä on tekeillä!?!" Henki kysyi vetäen sapelinsa vyöltään. Samalla hetkellä kuolleen kiltamestarin ruumissa seisova keihäs alkoi rätistä punaisista sähköpurkauksista ja sen tuottama valo voimistui.
"Nexus on koskettanut minua ja saan suuremmat voimat kuin yksikään olento tässä surkeassa kaupungissa!" Shaytán karjui ja tarttui seipääseen.
Seipäästä purkautuva purkaus heitti Allbaha'zarrin fetsin päästä ja työnsi häntäkin metrejä taaksepäin Shaytánin karjuessa tuskasta.
Kun huone vihdoin himmeni kaikesta salamoinnista Shaytán seisoi keskellä huonetta, ei kuitenkaan tavallisena henkenä vaan muuttuneena. Hänen nahkansa oli vihertävä ja siinä oli kullanhohtoista kirjoitusta demonien kielellä ja hänen päänsä ei ollut enään komea taikka ruskettunut vaan irvokas norsua muistuttava sekasikiö. "Mikä sinä oikein olet?" Albaha´zarr kuiskasi käheästi ja se mitä Shaytánista oli jäljellä nauroi:"En ole enään pelkästään henki, vaan paljon enemmän! Meistä on tullut Eläindemoneja! Djinnien magia ja kaaoksen antamat demoniset voimat takaavat voiton Sodoman joukoille joita herramme Nexus johtaa!" Albaha'zarr ei kuitenkaan edes kuullut loppua eläin-Shaytánin puheesta sillä hän oli kuullut hänen sanoneen 'me' joka sai hänen ruumiinsa tärisemään. Jotain pahaenteistä oli tapahtumassa.
Tuntui kuin huoneessa jyrisevä ääni olisi tullut itse seinistä:"Sodoma on vapaa, minä johdan joukkoja. Liityt meihin, halusit tai et Albaha'zarr!"
Djinni tiesi että ääni kuului itse Nexuselle jota hän oli pitänyt vain taruna, kaupungilla kiertävänä huhuna. Siellä hän kuitenkin oli, ei aineellisena mutta silti läsnä. Albaha'zarr oli vastaamassa kun hänen hengityksensä salpaantui: Huoneen varjoista lipuivat esiin hänen muutkin Djinni-toverinsa.
Barbas, Be´lakor, Draghinazar jopa viekas Razgik ja tappavan kaunis Lilith, kaikki hulluuden vallassa! Tuo hulluus alkoi kutsua Albaha'zarria ja hän näki miten kaikki hänen ystävänsä ja kilpailijansa demonisoituivat eläinhengiksi joilla oli uskomattomia voimia ja aseita.
Nyt Nexus puhui Shaytánin suulla: "En ole armoton, annan teille mahdollisuuden nauttia mahdistanne vailla kutsuani, mutta vain jos olette uskollisia.." Samassa Shaytánin demoni-eläinhahmo muuntui takaisin Djinnimuotoon entistä komeampana kuin aikaisemmin, jos se nyt Shaytánin tapauksessa oli edes mahdollista. Shaytán hymyili ja iski keihäänsä kohti lamaantunutta Albaha'zarria. Djinni huusi, huusi kaiken ilman keuhkoistaan verensekaisena hurmeena. Koko tänä aikana Shaytán ja muut demonit siunasivat Nexusta ja Sodomaa. Viimeinen asia mitä Albaha´zarrina tunnettu Djinnisoturi näki oli hänen oma naamansa muuttumassa apinamaiseksi pedoksi joka heijastui hullun Shaytánin palavista silmistä.
Djinnidemonit oli vapautettu, Nexuksen joukot oli laskettu liikkeelle ja ne himosivat valtaa!
Tulkaa Djinneilemään! Kasassa 3-4 henkilöä, mukaan mahtuu vielä muutama ansioitunut ja omistautunut taistelija.
