Sotahuuto

Ketju aloittaa uuden laskun FaBa I:n tyyliin: http://forum.sotahuuto.fi/viewtopic.php?t=3833

Kotisivut päivitetty: http://fantasybattle.ryhmarama.fi (Lisää päivityksiä seuraa vielä)
Armeijajako: http://fantasybattle.ryhmarama.fi/joukot.html



Valon Kaupunki, Lumenor, 163 päivää ennen
Vanha jumala on kuollut... mutta silti se uneksii. Uther katsoi inhoten verenpunaista seinäkirjoitusta. Hän oli matkalla tapaamiseen haltioiden Verlynin kanssa.

Norretiasta ei saatu enää uutisia. Lumenorin mahtava kaupunki oli vaipunut sisäiseen valtataisteluun Luciuksen jättämän aukon takia. Monta kuukautta Uther oli yhdessä Verlynin kanssa kerännyt tietoa salaperäisestä vihollisesta. Koko maailma oli mennyt sekaisin: pyhät paikat säteilivät kelmeää, vihreää valoa, kotieläimet muuttuivat yhdessä yössä kuolaaviksi pedoiksi, maailmanlopun kultit keräsivät kannattajia lupauksilla pelastuksesta ja verenhimoisten örkkien määrät kaksinkertaistuivat kuukausittain. Ihmisten kaupungit sulkivat porttinsa. Maaseudulta tulleet pakolaiset nääntyivät nälkään.

Uther saapui tapaamiseen Kolminaisuuden temppelin sakastiin. Verlyn oli paikalla, yksin. "Uther Bernheart, liittolaisesi alkavat käydä vähiin, myös minut kutsuttiin takaisin haltioiden maille.", Verlynin oli vaikea pidätellä kiukkuaan "Haltiat ovat päättäneet eristäytyä ja keskittyä puolustamaan omia maitaan."

"Ajattelitko totella?", Uther kysäisi tyynesti

"En", Verlyn vastasi välittömästi

"Onko selvinnyt mitä meillä on vastassa?", Uther kysyi ja istuutui. Verlyn mietti hetken ja mietti miten selittää asian Camosiin kuulumattomalle: "Enkeli, jonka yhteys Kolminaisuuteen on katkennut.", hän haki hetken sanoja, "Langennut enkeli."

He olivat muutama kuukausi aiemmin yhdessä camorralaisten kanssa yrittäneet tuhota Norretialaista henkeä, jota epäkuolleet pyrkivät kierouttamaan omiin tarkoitusperiinsä.

Jotain oli mennyt pahasti pieleen. Verlynkään ei ollut aivan varma tuhoutuiko Suuri Henki täten vapauttaen vangitun enkelin vai... oliko kysymys jostain muusta? Uther syytti itseään vitsauksen vapauttamisesta, mutta Verlynin mieleen oli herännyt synkempi ajatus. Camorran Alexandroksesta, joka oli Utherin kanssa koskenut Pyhään Toteemiin, ei ollut mitään havaintoa.

"Enkelit olivat aikoinaan korkeimpia Kolminaisuuden palvelijoita, joille annetut voimat olivat rajattomat.", Verlyn sai lopulta jatkettua, "Camos uskoi, että Kolminaisuuden suljettua Maailman Sydämen ja pysäytettyä magian virtaamisen, olisivat enkelit menettäneet voimansa tai tuhoutuneet kokonaan. Näin ei selvästi ole tapahtunut."

"Minua kiinnostaa vain sen voittaminen. Mistä se saa voimansa? Mikä on sen heikko kohta?", Uther pommitti Verlyniä kysymyksillään.

"Enkelit pystyvät muuttamaan todellisuutta, mutta niillä ei Camosin käsityksen mukaan ole varsinaisesti omaa tahtoa. Sen suurin voima on kyky kytkeytyä ihmisten tajuntaan ja kanavoida heidän uniaan, unelmiaan ja pelkojaan. Sen perimmäinen tarkoitus on palvella.", Verlyn keräsi ajatuksiaan ja jatkoi.

"Pelot ja voimakkaat tunteet eivät ole hyvä pohja rakentaa. Se kierouttaa kaiken, minkä kanssa se on tekemisissä. Voisi sanoa sen olevan ihmiskunnan kollektiivisen pahuuden ruumillistuma. Irvikuva alitajunnasta."

Verlyn huokaisi syvään ja totesi hampaidensa välistä: "Camos ei tiedä mitään tapaa pysäyttää näin voimakasta olentoa"

"Mitä se haluaa?", Uther kysyi.

Verlyn mietti hetken, "En tiedä. Epäilen.. että.. palauttaa maailma tilaan ennen Magiasotia.. avata Maailman Sydämen.."

Katujen Kaupunki, Camorra, 163 päivää ennen
" Joku on kutsunut Enkelin tänne, ihmiset kieroutuvat, ahneus ja vallanhimo ajaa koko Camorran palvomaan.. lupauksia.. Hulluus on vapautettu kaduillemme... Ilman oraakkelia olemme vailla suojaa... Koko kaupunki palaa... en pääse enää pakoon.. demonien kirkumisen voi kuulla. Meillä ei ole enää toivoa, haluan vain varoittaa muita.

Enkeli Sodoma on jo täällä. Kolminaisuuden nimeen, Camorra on kaatunut!"
-Viesti kirjekyyhkyssä

Valon Kaupunki, Lumenor, 159 päivää ennen
"MINÄ EN TAIVU, EN!" Uther huudatti kourallista uskollisia, rohkeita, sotureita.

Vaikka Verlyn oli ilmoittanut, että enkeliä ei voi käytännössä voittaa, hän kuolisi mielummin yrittäessä, kuin käpertyisi nurkkaan odottamaan väjäämätöntä loppua. Hän tarvitsi lisää liittolaisia. Lisää Valontuojia.

Pohjois-Lumenor, 92 päivää ennen
"Se on kuin tauti, joka leviää. Emme saa sitä hallintaan", Verlyn luki ääneen. Uther pyyhki verta miekastaan ja kuunteli komentaja Verlynin ääntä. He olivat pienellä joukolla onnistuneet vyöryttää Kolminaisuuden luostarin, jossa Verlyn epäili säilytettävän Magiassotien aikaista koodeksia. Ainoata ihmismailla sijaitsevaa opusta demoneista.

"Camos on siis ennenkin kohdannut näitä olentoja?", Uther kysyi ja katsoi inhoten surmaamaansa olentoa, joka oli joskus ollut luostarin apotti. Nyt sen toinen käsi oli valtavan kokoinen ja pää ei muistuttanut mitään tunnettua.

"Ilmeisesti", Verlyn totesi ja jatkoi lukemista "Laivasto on menetetty, Kolminaisuus on.. ", Verlynin ääni muuttui käheäksi ja katosi kokonaan.

"No, mitä siinä sanotaan?" Uther kysyi rauhallisesti ja havainnoi kirjastohuonetta. Hän oli oppinut Härkälinnan jälkeen huomattavasti tarkkaavaisemmaksi.

"Ei mitään demoneihin liittyvää, hyppään eteenpäin", Verlyn sanoi yrittäen kuulostaa järkkymättömältä. "Vihollinen hyödyntää ihmisten tunteita ja avaa kanavan niiden kautta. Olen nähnyt raivon valtaamien sotilaiden muuttuvan kääntyvän meitä vastaan, eräs matruusi puhui minulle perheestään ja pelkäsi ettei pääse kotiin. Kun käänsin selkänsä, hän oli muuttunut. Kun tuhoat yhden astian ne hyppäävät seuraavaan pelokkaaseen, surulliseen, raivopäähän tai ties mihin seksuaalisesti kieroon paskaan. Ne onnistuvat kierouttaa kaikki tunteet rakkaudesta vihaan. Mutta sehän on tässä maailmassa jo ennen tätä uusintakin vitsausta nähty..."

Verlyn laski koodeksin kädestään. Hetken ajatuksiaan pyöriteltyään hän totesi: "Me olemme pulassa, Uther. Vaikka tappaisimme tuhansia näitä demoneita, ne odottavat hetken ja iskevät seuraavaan mieleen. Se on kuin tauti, joka leviää ympäri maailman."

Jostain alhaalta kuului kimeä kirkaisu. Camos-komentaja ja Lumenorin sotavoimien johtaja katsoivat toisiaan.

"Miehesi ovat tuolla alhaalla", Verlyn tokaisi.
"Niin sinunkin", Uther sanoi.
"Tapettujen munkkidemoneiden kanssa?", Verlyn kysyi

Hetken hiljaisuus. Huutoa.

"Jotka hyppäävät seuraavaan epävarmaan mieleen.", Uther totesi.

Norretia, lähellä Härkälinnaa, 46 päivää ennen
Epäkuolleiden 103. Divisioona oli saanut käskyjä Enkeliltä. Vain yksi osasto pysyi aloillaan: Ajattaran erikoistiedustelu. Hän oli nähnyt vuosi sitten paljon, enemmän kuin divisioonan johto pystyisi ikinä ymmärtämään. Tuhat vuotta he olivat odottaneet käskyjä, joita ei ehkä koskaan tulisi. Nyt kun niitä saatiin, Ajattara olisi siihen kyetessään tuntenut varmasti tiettyä surumielisyyttä.

Hän tiesi.. ja odotti..

Camorra, kieroutuman keskus, ?? päivää ennen

Oraakkeli oli tehnyt elämänsä aikana parhaansa suojallakseen aarrettaan. Kolminaisuus oli tehnyt kaikkensa, jottei menneisyyden salaisuuksia enää voisi avata.

Demonit, kuten epäkuolleet, pystyivät aistimaan ja kuulemaan toisensa. Nyt nämä olennot kuulivat ristiriitaa ja sisäistä epäloogisuutta. Enkelin silmät olivat sidotut ja se yritti vimmoisasti ymmärtää. Sitä vastassa olivat sinetit, joita sillä ei ollut oikeutta avata. Tilannetta pystyi vähättelemään sanomalla Camorran olevan sekaisin. Kymmenen metrin matkan kulkeminen kesti mitä tahansa kahdesta päivästä silmänräpäykseen, riippuen muuttiko Enkeli ajankulkua tai saiko kulkija ylimääräisiä jalkoja, jotka yrittävät päinvastaiseen suuntaan. Enkeli muutti todellisuuden lakeja miten mieli, mutta ilman mitään järkevää suunnitelmaa. Ihmisten alitajunnasta kumpusi jotakin, jota se yritti toteuttaa.

Enkelin rosoisen, monotonisen äänen lisäksi, kuin heikkona taustasäteilynä, demonit kuulivat syvältä maailman keskipisteestä kuiskausia, ajatuksia, rajattoman voiman paineaallon, maailman sydämen sykkeen. Demonit ulvoivat päästämättä ääntäkään.

"Maailmassa on virhe."

Sodantuoja unohti hetkeksi nimensä Enkelin pyyhkiessä tehtyjä muutoksia. Hän keksi nopeasti uuden, ja tarttui nopeasti muistoihinsa, ennen kuin ketju alkoi taas alusta. Väkivaltias!

Enkeli oli avannut portit, heidän oli levittävä, otettava maailma haltuun, tuhottava, puhdistettava ja aloitettava alusta. Järjettömyyteen oli tuotava lopulta järki. Logiikka. Suurin osa demoneista tarttui äärimmäisiin tunteisiin, tehden niiden toimien koordinoinnista vähintäänkin epävarmaa, mutta hänet oli tuotu tähän maailman aivan erityisellä tavalla. Hänellä oli suunnitelma.

Sillä aikaa heidän oli levittäydyttävä. Hän uneksi..

... yöstä muinaisuuden udun
hämärästä painajaisten ...

Demoneiden NPC

Demoniherra, Väkivaltias, Sodantuoja, Nexus, Profeetta: Juri Lönn

Ilmoittautuminen on avattu!

Vesper, 1384 päivää sitten
"Lucius Aurelius, nouse polviltasi", haudantakainen ääni ilmoitti. Lucius oli pitkään etsinyt mystistä veljeskuntaa ja sen taikavoimissaan ylittämätöntä johtajaa. Nyt hänet oli vihitty jäseneksi Vesperin yliopiston salatuissa kammioissa ja mestari osoitti erityistä huomioita juuri häntä kohtaan.

"Lumenorin Lucius! Saat sotasi. Marssitan örkkini Norretiaan ja sinä joukkoinesi pääset luomaan ihmisten maailman, Lumenorin maailmaa.", Mestarin kylmä ääni ilmoitti. Lucius oli lukenut kaiken mitä oli saanut käsiinsä magian teoriasta ja katseli väreilevää, kasvonsa peittänyttä, tummaa hahmoa mielenkiinnolla. Jonkinlainen illuusio tai kuvajainen portin kautta?

"Tämän lisäksi annan sinulle osan voimistani, kyvyn käyttää taikuutta ilman kanavointiesinettä ja kyvyn manipuloida ihmisiä mielimagian voimalla. Niiden avulla nouset helposti vaikuttavaan asemaan Lumenorissa! Ojanne kätesi ja vastaanota riimuni!"

Kelmeä vihreä hehku täytti Luciuksen olennon. Valtava kipu kihelmöi hänen kädessään, mutta soturi puri hampaansa yhteen ja vastaanotti katse pystyssä mitä tuleman piti.

...

Luciuksen henkilökohtainen menestys jäi lyhytkestoiseksi, kuten Härkälinnan ensimmäiseen kampanjaan osallistuneet tiesivät kertoa: hänet surmasi oma luutnanttinsa, Uther Bernhardt, petturina. Mutta riittiä seuraavina aikoina Lucius teki tarkkoja muistiinpanoja Vesperin kirjaston aineistoista ja Mestarin opetuksista...

Lumenor, 20 päivää ennen
... jotka suureksi onneksi olivat viimein ajautuneet Valontuojien käsiin osin iskusta Vesperin yliopistoon, osin Luciuksen kartanon salalokeroista. Yhdistämällä niitä Verlynin Camos-tietouteen, heillä oli viimein edes heikko ase Enkeliä vastaan.

"Enkeli kytkeytyy pyhiin paikkoihin ja imee niiden kautta voimaa Maailman Sydämestä. Onneksemme se ei ole vielä kyennyt avaamaan Kolminaisuuden asettamia sinettejä, tai olisimme jo kaikki kuolleita", Verlyn tuumi ja katsoi Utheria: "Mestarin suunnitelma oli ilmeisesti koko ajan saada Enkeli vapautettua ja hän käytti Luciusta hyväkseen."

"Samoin kuin Camorran Alexandrosta?... ja meitä", Uther puristi kätensä nyrkkiin.

Jo vuoden ajan he olivat yhdessä etsineet mitä tahansa, millä voisi edes hidastaa Enkeliä, vailla suurempaa menestystä. Verlyn katsoi Utheria uteliaana. Hänen edessään seisoi muuttunut mies. Vuosi sitten Uther syytti itseään vitsauksen tuomisesta maailmaan.. ei nukkunut, ei syönyt eikä uskonut taistelusta olevan mitään hyötyä.

Nyt Utherin pistävä katse kertoi jotain aivan muuta. Mies ei antaisi minkään seisoa tiellään. Verlyn ei ollut koskaan aikaisemmin ajattelut kenestäkään miehestä.. sillä tavalla.. hän karkoitti ajatukset äkkiä päästään ja keskittyi olennaiseen:

"Enkeli kuluttaa pelkällä olemassa olollaan valtavan määrän magiaa. Sen näkymättömät lonkerot yltävät ympäri maailman. Mikäli saisimme sen jotenkin kytkettyä irti edes yhdestä voimakkasta pyhästä paikasta, sen voimat.. valistuneeneen arvaukseni mukaan.. heikentyvät edes vähän."

"Kaiken alkupiste, Norretian Härkälinna?", Uther kysyi ja kohottautui täyteen mittaansa.
"Härkälinna." Verlyn vastasi.

"Selvä. Johdan sinne itse pienen, huomaamattoman, iskujoukon. Minulla on nyt noin kymmenen tuhatta miestä, joille annan täten marssikäskyn sijoittautua Enkelin ja Lumenorin väliin." Uther mietti ja käveli ympäriinsä. "Kukaan ei saa tietää, etten ole armeijan mukana. Mikäli Enkelin liittolaiset aavistavat, että kohteemme on Härkälinna, ne lähettävät sinne liikaa joukkoja."

"Heikennämme Enkeliä ja iskemme sitten armeijallani sen joukkojen kimppuun", Uther totesi lopuksi. Verlyn ei voinut olla ajattelematta, että vaikka Enkeli olisi heikompi, sillä oli edelleen sata kertainen ylivoima. Ainakin he lähtisivät tästä maailmasta ryminällä.

"Tulen mukaasi Uther ja otan mukaani kourallisen luotettuja Camos-operaattoreita", Verlyn totesi ja nousi ylös kättelemään Utheria. Heidän katseensa kohtasivat ja molemmat kertoivat äärimmäistä päättäväisyyttä. "Olemme tässä yhdessä, kulkekaamme tie loppuun asti", Verlyn hymyili.

"Mutta mitä lopulta löydämme.. kun katsot kauan pimeyteen, pimeys tuijottaa takaisin.." Verlyn totesi itsekseen.

Lumenor, 15 päivää ennen
Noin kahden viikon pikamarssi vihamieliseen Norretiaan ja Härkälinnaan, olettaen, ettei heidän tarvinnut pysähtyä jatkuvasti taistelemaan. Huhupuheet Norretiasta eivät olleet rohkaisevia.. Valontuojien oli raivattava tiensä pyhien paikkojen luokse ja Camos-salatieteen avulla kääntää ne vihollista vastaan.

Uther katsoi haavoittuneen eläimen näköistä kaupunkiaan. Kenties viimeisen kerran. Samalla eräs susi metsän rajassa näytti hyvin kiinnostuneelta tapahtumien saamasta käänteestä.

Utterin kentät: verinen petos © Noora Heiskanen

Norretia, Härkälinna, päivä 0
Valon joukot olivat yrittäneet murtaa useita tunteja Härkälinnan puolustusta.. turhaan. Enkelin ja demoniherran ote vahventui ja ne imivät voimaa suoraan Norretian luonnosta. Läheisestä järvestä alkoi nousta hyöryä. Kieroutuneiden haltioiden golemi piti porttia, eikä Valontuojilla ollut sopivaa, Magiasotien aikaista, aseistusta sen tuhoamiseen. Miehiä kuoli vasemmalla ja oikealla. Heidän käsissään oli esiin kaivettuja reliikkejä; virtalähteitä Härkälinnan alla sijaitseviin salaisuuksiin. Senara huusi miehilleen ääni käheänä... mikäli nyt ei saada linnan salaisuuksia haltuun, ikkuna repiä Enkeli irti ja saada Suuri Henki takaisin sulkeutuu kenties iäksi. Demoniherra kytkeytyy magiavirtoihin ja tuhoaa viimeisenkin jäljen kerran niin mahtavasta olennosta.

Örkit olivat yllättäen aikaisemmin liittoutuneet Valon joukkojen kanssa. Heidän johtajansa, Suu, oli vähäisten sanojen mies.. tai muminan... ja sihinän. Mutta nyt hän kuiskutti jotain Utherin korvaan.

"ASTU ESIIN DEMONIHERRA NEXUS! Ratkaistaan tämä mies miestä vastaan", Uther huusi.. Ja demoniherra vastasi.

Norretia, Härkälinna, 1 päivä myöhemmin
Soturit keräsivät luitaan ja kakoivat. Taivaalta valui vettä hitaasti, kuin tervaa. Ääntäkään ei kuulunut. Joka puolella leijui harmaata tuhkaa. Koko alue tuntui liikkuvan ja kun otti askeleen, metsä liikkui hitaammin väärään suuntaan. Miehet oksensivat. Kukaan ei enää tiennyt ketkä olivat vihollisia, eikä ketään kiinnostanut. Taistelukuntoisia sotureita ei enää ollut.

Camos-operaattori Arctus katsoi golemiaan. "Valtava todellisuusvääristymä..", hän totesi puoliksi itselleen, puoliksi golemilleen. Arctus kirosi, hän oli hävittänyt piippunsa. Aikaisemmin hän ja muut camoslaiset olivat hurmoksessa hurranneet komentaja Verlynin veristä syrjäyttämistä ja iskujoukkonsa siirtymistä jo vuosi sitten kieroutuneiden veljiensä, Myrmidon-osaston, rinnalle demoniarmeijaan. Arctus ei nähnyt muuta ratkaisua. Hän oli pelännyt, antanut tunteille ja omalle sisäiselle demonilleen vallan.

Nyt ratkaisu oli selvä. Uther oli kohdannut Nexuksen, eikä voinut voitaa, sillä Uther itse oli luonut olennon omasta alitajunnastaan, pahimmista peloistaan, pelosta siitä mitä hän voisi itse olla... Vaikka kukaan muu ei välttämättä ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut, kaikki oli selvää Arctokselle.

Uther pystyi muokkamaan maailmaa.

"Tuon tyypin Geeniavaimia ei ole edes Camosilla.. En voi käsittää. Kolminaisuuden nimeen, miten tämä on mahdollista? Portteja, kieroumia.." Arctus avautui golemilleen, joka tyypilliseen tapaansa tyytyi nyökkäämään. "Meidän täytyy löytää hänet, hän.. hän.. hän voi avata kaikki Magiasotien aikaiset koneet, aktivoida aseet. Pysäyttää Enkelin. Uusi aika koittaa maailmalle."

Mutta Uther oli jo kadonnut palavasta portista oman demoninsa perään.

Uther ja Nexus © Noora Heiskanen

Lumenorin rajaseutu, 7 päivää myöhemmin
Lumenorilainen kreivi Leon Vivec katseli huolestuneena yli Tuulien Tasangon kohti itäistä taivaanrantaa. Satojen tuhansien pimeyden kätyrien marssi pois Camorrasta oli nostattanut tasangolta niin sankan pölypilven, että se pimensi auringon. Jossain tuon vellovan massan keskellä eteni hitaasti, mutta vääjäämättömästi kohti länttä, myös mystinen enkeli Sodoma. Ainoa mikä seisoi sen tiellä oli Valontuojien armeijan kymmenen tuhatta sotilasta.

Armeijan selkärangasta, Utherista, ei ollut havaintoa. Leon oli yksi harvoista, jotka tiesivät tämän lähteneen iskujoukolla tuntemattomaan paikkaan erittäin salaiselle ja ilmeisen tärkeälle tehtävälle. Leon huokaisi ja katsoi resuista sakkiaan: entisiä gladiaattoreita Camorrasta, kevyttä jalkaväkeä Mustaveden soilta, Lumenorin ritareita ja jopa muutamia barbaareita. Pian sotilaat hermostuisivat ja huomaisivat komentajansa puuttumisen. Leon ei tohtinut ajatella mahdollisia seurauksia. Uther Bernhardtin raudanluja tahto oli muokannut sekalaisesta sakista maailmanlopun sotajoukon, joka vakaasti seisoi pimeyden hyökyaallon edessä. Tapa. Tapa. Tapa.

"Aamunkoin nimeen.. Uther, toivottavasti tiedät mitä teet.", Leon mietti.

Pimeyden sydän, ???
Uther seisoi päättäväisenä jossain ajan ja paikan takana. Hänen ympärillään oli ääretön määrä kuvajaisia itsestään. Osa niistä muuntui, väreili ja sai sairaalloisia piirteitä. Osa niistä näytti aivan demoniherra Nexukselta.

Hän ei ollut tullut tänne veljeilemään demoninsa kanssa, ei suinkaan. Hän oli seurannut Nexusta lopettaaksen tämän.

"Uther, rakas veljeni", Nexus totesi kuvajaisten keskeltä. "Sinä et tee tätä itsellesi helpoksi. Minä olen parhaani yrittänyt tehdä meistä mahtavia, maailman herroja, mutta sinä ilmestyt Härkälinnaan ja yrität tehdä kaiken tyhjäksi!"

Uther tuijoitti demonia päättäväisenä ja luiutti miekkaansa huotrasta. Demoniherra katsoi huvittuneena. "Tiedän mitä ajattelet. Me yritimme tuota jo kerran, eikä se johtanut mihinkään."

"Sinä et voi kieltää minua", demoniherra jatkoi. "Tiedän, että vastuu painaa. Tiedän, että haluasit joskus heittää paidan pois ja huutaa järjettömyyksiä sotajoukoille. EROTIIKKAA!", demoni nauroi. "Minä olen kaikki, mitä todella alitajunnasi haluat olla. Lakien ja kunniakoodien aika on ohi. Vapautta, Uther, se on vapautta! Kaipaat sitä! Sinä suuri tekopyhä Valon puolustaja, miksi vastustat sitä!?"

"Ilman järjestystä vapaus on kaaosta", Uther totesti tyynesti ja veti miekkansa esiin.