Sotahuuto

Taistelusäännöt 2010 kirjoitti:Taisteluissa ei ole mitään ihmeparannusta, magiaa tai muuta vastaavaa. Taistelussa on kuitenkin haavureita, jotka osaavat tilkitä pikku haavoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osalle osallistujista annetaan "haavurin valtuudet". Tällainen henkilö voi taistelun kulussakin hoitaa raajoihin tulleita haavoja. Käytännössä tämä tarkoittaa että soturilta voidaan hoitaa yksi haava (ei siis yksi haava per osumakohta) taistelun aikana niin, että haava ei enää vaikuta. Järjestäjät selittävät haavurien toiminnan yksityiskohdat tehtävään valituille.

Mielestäni tämä on ihan hyvä sääntö ihan jo jalkapuolien pomppimisen vähentämiseksi mutta mistään ei meinaa löytyä tietoa miten haavurit toimivat. Ainoa tulos foorumihaulle johti "2 raajan menettämisestä kuolema" keskusteluketjuun jossa ihan vain ehdotettiin haavureiden käyttämistä joten kaipaisin tietoa sekä mielipiteitä siitä miten haavurit toimivat.


Ovatko haavurit tänä vuonna käytössä?

Saako haavuri taistella aivan normaalisti vai onko rajoitteita?

Kuinka suuri osa saa olla haavureita? Kuinka haavurit jaetaan ryhmille? Jokaista alkavaa/täyttynyttä # kohden haavurin valtuudet?

Onko sidontaliinojen koko tai määrä rajoitettu?

Sidottavan on ihan vain oltava paikoillaan kunnes parannus on suoritettu loppuun vai saako samalla käyttää aseita (heittoaseet :/ ) tai kesken sidonnan ryhtyä taistelemaan?


Kaipaisin myös kommentointia ideaan jota näkyvät muutkin pohtineen:

E.Hirvelä kirjoitti:Eikös tätä voisi vielä viedä eteenpäin niin, että kun haavuri on esim. kerran paikannut jalkasi ja sinuun osutaan uudestaan jalkaan niin kuolet?

Haavurit ovat olleet viimeksi käytössä 07. Silloin kuvio meni niin, että ryhmät saivat kokonsa mukaan haavurinauhoja muutaman, olisiko ollut 1 nauha/alkava 10 henkeä. Nauhat sai jakaa ryhmässä haavureille miten lystää.

Oma veikkaukseni haavureiden puutteelle viime vuosina on ollut, että niitä ei ole tarvittu. 07 oli vielä monia pitkiä eikä niin intensiivisiä skenaarioita, joissa ei ollut respoja. Lyhyissä skenaarioissa haavureiden merkitys on vähäisempi, koska hyppimistä ei kuitenkaan tule pitkästi, ja nauhojen sitomiseen ei ole kunnolla aikaa.

Lienee siis turha keskustella haavureiden rajoituksista ennen kuin haavureita taas ilmestyy.

Kokonaissääntöuudistukseen ei otettu haavurisääntöä mukaan, koska sitä ei ole kolmeen vuoteen käytetty. Katsotaan mitä hallitus päättää.

Mikon perustelut ovat mielestäni aika kattavat tosin.

Minne ihmeeseen ne haavurit katosivat '07 jälkeen?

Ymmärrän etteivät ole koskaan olleet kovinkaan merkittävässä roolissa, mutta itse pidin metsätaisteluissa mukana olleita raajan korjaajia vain mainiona lisäulottuvuutena peliin.

Nimim. Ei-oo-kivaa-ryhtyä-backstab-juoksuun-yhdellä-jalalla

mikko kirjoitti: Oma veikkaukseni haavureiden puutteelle viime vuosina on ollut, että niitä ei ole tarvittu. 07 oli vielä monia pitkiä eikä niin intensiivisiä skenaarioita, joissa ei ollut respoja. Lyhyissä skenaarioissa haavureiden merkitys on vähäisempi, koska hyppimistä ei kuitenkaan tule pitkästi, ja nauhojen sitomiseen ei ole kunnolla aikaa.

Niinkun Mikko jo totesi, niin yksi syy taisi olla tuo skenaarioiden muuttuminen. Linnataistelussa yksijalkaisien ei tarvitse kauheasti pomppia. Respoja sisältävät skenaariot ovat yleistyneet, kun ne on huomattu hyviksi formaateiksi (paljon tappelua ilman että tulee välissä pitkiä odotteluja ja siirtymisiä).
Uskoisin, että haavureiden pois jäänti myös liittyi siihen, että niiden sääntöjen selittäminen kaikille ennen Sotahuutoa olisi vienyt aikaa ja kaikilla olisi pitänyt olla muistissa miten se haavurisysteemi taas menikään.

Taisi myös tuo sääntö olla aika vähäkäyttöinen. 06 vuonna muistan kaksi kertaa nähneeni taikka kuulleeni haavurin käytöstä, 07 vuonna en kertaakaan. Varsinkin linjataisteluissa jalaton ei kauaa pysy pystyssä, koska ei voi perääntyä rynnäköiden tieltä taikka väistää iskuja/pistoja.
Näin ollen ei jää rauhaista aikaa haavurin käyttöön.

Tietysti nuo tuovat sitä mukavuutta hieman peliin, että jos olet jäänyt kauhean kauas taistelusta yhdellä jalalla, on sulla vielä mahdollisuus päästä taisteluun mukaan.
Haavureiden otto voisi olla hyvä esim. armeijakohtaisena, jolloin tietty pieni porukka toimii haavureina omalle armeijalleen. Nämä voisi sitten vaikka merkata Hospitallers mallin tabardeilla.
Tosin, tästäkin taas olisi vaivaa järjestäjille, joten kumoan ehdotukseni osittain itse.

Tuskin kukaan haluaa ryhtyä kokopäivä haavuriksi. Aika tylsää touhua, kun ei saa edes ketään tappaa(vähän niinkuin kilpimieheksi rupeais).

viksummalta kuulostais jakaa porukalle nauhoja, ja antaa heidän itse päättää niiden käytöstä. Samalla sanottakoon, että yksi/alkava kymmen on aika vähän haavanauhoja: 28 leikkiritarin ryhmässä kaksi, viidensadan ihmisen tapahtumassa ihannetilanteessa 50. Jos nauhoja otettaisiin käyttöön, niitä pitäisi olla enempi, jotta ne vaikuttais useamman kuin kuuden ihmisen elämään koko tapahtumassa.

haavanauhan etu suhteessa respaan olisi skenaariossa se, että haavoittuneen ei kannataisi tehdä tyhmää itsemurhahyökkäystä saadakseen raajansa ja peltinsä käyttöön, vaan hänen pitäisi vetäytyä hoivattavaksi. Taistelurivien merkitys kasvaisi, kun läpimurto tarkoittaisi mässäilyä haavoittuneiden lämpimällä ihmislihalla. Ja linjan kestäminen varmistaisi reservien tihkumisen takaisin tappeluun, kun haavoittuneet palaavat eheämpinä ihmisinä. Näin teoriatasolla ajateltuna. käytännöstä on kokemusta vain pienemmistä tapahtumista, joissa varsinaisia kilpimuureja ei juuri muodostella.

Harvoilla on kokemuksia varmastikin juuri tuon nauhojen vähyyden takia. Osa niistä on vielä tuhoutunut haavureiden mukana kentälle käyttämättöminä.

Kaippa tuo haarniskan lisääntyminen on myös osaltaan vähentänyt haavureiden tarvetta.

Sipi kirjoitti:Tuskin kukaan haluaa ryhtyä kokopäivä haavuriksi. Aika tylsää touhua, kun ei saa edes ketään tappaa(vähän niinkuin kilpimieheksi rupeais).

Mitenniin? Haavurithan on ollut tähän mennessä ihan normaaleja taistelijoita, joilla on normaalin varustuksensa lisäksi haavurin siteet. Eli kyllä haavurit saa tapella siinä missä muutkin.

Mä kyllä ihan rehellisyyden nimissä sanoisin, että vieläkin suurempi syy haavureiden poisjäämiseen, kuin skenaariojakauman muuttuminen, on yksinkertaisesti se, koko haavurihässäkkä oli sääntöihin lähinnä peli-iloa tuottamaton tarpeeton kikkailu... Anselmi on osapuilleen ainoa tapaus kuluneeltä neljältä vuodelta, jonka muistan kaipailleen haavureita takaisin. (Tosin eiköhän tämän kommentin jälkeen ne kolme-neljä vuotta asiasta hiljaa olleet ala taas kiivaasti puolustamaan haavureiden olemassaoloa...)

No mutkun...

Fiilistelijöitä löytyisi varmasti jotka haluaisivat nuo haavurit takaisin. Haavurien käyttöä harjoiteltiin vielä ennen -08, kun luultiin että haavureita käytettäisiin. Nyt jos joku joutuu jalkapuoleksi pidemmäksi aikaa, niin se vie 1-2 pekka boffaajaa tappelemasta.

selvitän itseäni: Haavurin ei tietysti ole kiellettyä tappaa kanssaboffaajiaan, vaan se olisi tyhmää. Jos yhdelle kaverilla on paljon nauhoja, pitää hänen jatkuvasti niitä sitoa: mahtavaa taistelusalkoa on vaikea kantaa mukana, kun käsiä tarvitaan sitomapuuhiin. Ja auta armias jos se haavuri kuolee ja ne rakkaudella hellityt 1,5 haavanauhaa jää käyttämättä. Ei, kyllä sen pitää lekurin odottaa jykevien toverillisten harteiden takana ja syöksähtää haavuroimaan tarvittaessa. Siinä jää vähän aikaa tappelulle, kun keskittyy leikkiensiavullisiin velvoitteisiin.
En tuomitse siis esitettyä toimintaa, vaan väitän, että miekkailutapahtumaan tullaan miekkailemaan, enkä laittaisi ketään maksanutta osallistujaa vähemmän hauskan tekemisen pariin, kuin vain vähäksi aikaa kerrallaan. antaa niitten ryhmien huolehtia sisällään siitä, että kaikki nauttii tappauksesta.

Tämä siis täysin sivulauseena. haavurit on minunmielestäni hauska elementti, mutta joku syyhän sille on, miksi ne on hiipuneet unohdukseen: ylimääräistä säätöä se haavurointi.

Sipi kirjoitti: antaa niitten ryhmien huolehtia sisällään siitä, että kaikki nauttii tappauksesta.

Enhän minä tarkoittanut, että järjestäjät päättäisivät ketkä haavureina toimii, vaan että vapaaehtoiset sen ilmaisevat järjestäjille. Sillä nyt tuskin on mitään väliä, etsitäänkö vapaaehtoiset jokaisesta ryhmästä erikseen vaiko koko armeijasta.
Uskoisin, että vapaaehtoisia haavureita (jotka saa myös tapella) on olemassa, tuskin kukaan tässä ketjussa haavureita takaisin toivova on niin törkeä, että vaatii haavureita takaisin, muttei ole itse valmis olemaan sellainen.

Sipi kirjoitti:Ei, kyllä sen pitää lekurin odottaa jykevien toverillisten harteiden takana ja syöksähtää haavuroimaan tarvittaessa.

Kieltämättä... Ikävästi pakottaa välttämään kontaktia joten liinoja tuskin kannattaa perussotilaille sallia. Olisivat kaikki jousiampujilla, eikä ehkä hyvä näinkään.

Lipunkantajien nykyisestä taisteluaktiivisuudesta kentällä en osaa sanoa. Pitäisikö (ainoastaan) lipunkantajalle sallia oikeus parantaa ryhmätovereitaan ja ryhmän koosta riippumatta antaa ~3 sidontaliinaa? Lippua pitää suojella joka tapauksessa ja pieni määrä liinoja ei tuota suurta ärtymystä jos lipunkantaja ammutaan tai piestään.

jos haavanauhoja on riittävästi, niin niitten suojeleminen välttämällä kontaktia on tarpeetonta. Esim. Ryhmän koko jaettuna kahdella voisi olla aika törkeän paljon(eli riittävästi nauhoja), 28 leikkiritarilla 14 ja 500 ihmisen tapahtumassa 250, Yhtä ihmistä voisi paikata ehkä vaan kerran(taistelujen ylijumalaakaan ei voisi pitää kentällä loputtomiin.
Haavoittuneen parannuksen pitäisi minusta olla nykyistä hitaampi rosessi: Haavoittuneen pitää käydä makuulla ja parantajan pitää laskea aseensa maahan nauhan sitomisen ajaksi.

Ja näyttää siltä, että itken ihan aiheetta tuosta herra Hirvelän ehdottamasta armeijavälskärin toimesta. Jos ryhmät saavat päättää nauhojenkäytöstä, saatetaan niissäkin päättää keskittää nauhat yhdelle hepulle. Ongelma olisi, jos sama ihminen olisi keskittyneesti välskärinä kaikissa tappeluissa molempina päivinä. Haavoittumien hoito on kuitenkin tylsempää kuin ihmisten leikkihaavoittaminen(oikeasti haavoittaminen on vain ällöttävää). kun välskäröinnin ottaa sivujopiksi, niin ei ala maistumaaan puulta sekään.

Väittäisin kyllä, että haavurit ovat vain hankaloittava ja pakkaa sekoittava tekijä sotahuudossa. Haavurisättäys pidentäisi odotusaikoja ja en usko että kukaan oikeasti välttämättä haluaisi haavureita. Voin jo kuvitella metsässä kaikuvat "MISSÄ SE VITUN HAAVURI ON!" huudot.

En itekkään usko, että haavureita pitäisi olla jatkuvasti käytössä. Erillaisia skenaarioita mietittäessä haavurit kannattaisi pitää mielessä. Yksi hyvä skenaarion rakennuselementti lisää.
haavurit eivät varmaan sovi samaan skenaarioon respojen kanssa: molemmat ovat skenaarionsuunnitelijan keinoja pitkittää taistelua. Olen yllä tainnut kertoa millaista eroa näillä kahdella työkalulla on tapelun kannalta.
Esimerkiksi saattotehtäviin haavurit on respaa toimivampi tapa pitää vaahtomuovisankareita tappelussa mukana. Kohteen puolustuksissa voisi kuvitella, että hyökkääjällä on respoja ja puolustajalla haavureita. Tämä kannustaisi puolustajia pysymään hyvänä pakettina, jossa jokainen kuollut mies heikentää linjaa lopullisesti, kun haavoittuneen vielä saa takaisin. hyökkääjällä taas olisi vapaus rohkeampaan(hölmömpään) toimintaan. Kentällä haavurit saisivat joukkueet liikkumaan varovaisemmin, ettei vetäytymisreitit umpeutuisi ja mahdollisuus toipumistaukoon(paranteluun) häviäisi.
Näin siis minun pääni sisäisessä, vaaleanpunaisessa ja oikeudenmukaisessa keijumaassa. Tämmöisiä skenaarioita ei pehmomiekkailuskenessä ole vielä nähty. Sanoinkos jo, ettei ne haavurit suoraan paranna pelin laatua, vaikka tästä kirjoittamisesta semmoisen kuvan saisikin.

Mielestäni haavurit toivat aikanaan mukavan pienen taktisen lisän. Kuten Kakure totesi: ainakin meillä harjoteltiin vielä SH08 varten haavureiden käyttöä ja suojelua. Haavurin homma sopi hyvin sellaisille kavereille, jotka eivät välttämättä niin paljoa halunnut mättää, mutta halusivat silti kokea olevansa hyödyksi taistelukentällä.

Toki silloisten haavurien nauhamäärillä (1/10) ei taisteluja ratkaistu, mutta olivat ne silti kiva lisä, jonka käytön olisi suonut ilman muuta jatkuvan.

Kapselitus kirjoitti:Voin jo kuvitella metsässä kaikuvat "MISSÄ SE VITUN HAAVURI ON!" huudot.

En todellakaan muista ainuttakaan "MISSÄ SE VITUN HAAVURI ON!" huutoa tai vastaavaa: niissä sotahuudoista, jolloin haavurit vielä käytössä olivat. En sitten tiedä, onko säännön poistumisen jälkeen tulleissa ryhmissä esiintynyt tuollaista asennetta.

Hellowenisti kirjoitti: En todellakaan muista ainuttakaan "MISSÄ SE VITUN HAAVURI ON!" huutoa tai vastaavaa: niissä sotahuudoista, jolloin haavurit vielä käytössä olivat.

Kun itse toimin -06 haavurina, niin kutsut tulivat satunnaisesti hyvinkin painokkaasti. Itse voin hyvinkin kuvitella huutavani pikemminkin: "NYT VITTU SE HAAVURI TÄNNE!" toisaalta kielenkäyttöni "ohjeistaessani" joukkojani taistelussa ei aina ole kaikkein kauneinta mahdollista...

Eikä rajoitu vain Muerten ohjeistamiseen

Ei muuten, mutta jos yrittäisit vähentää sitä huomattavaa arvovaltaa siinä äänessä ei-Muertelaisia ohjeistassesi

Ja asiaan:

Verierässä oli käytössä näitä haavurin tapaisia, ja mielestäni toimivat todella hyvin. Tuskin enää isommassa tapahtumassa.

DiabolusIgnis kirjoitti: Verierässä oli käytössä näitä haavurin tapaisia, ja mielestäni toimivat todella hyvin. Tuskin enää isommassa tapahtumassa.

Eivät toimineet hyvin.

goblintaikuri kirjoitti:

DiabolusIgnis kirjoitti: Verierässä oli käytössä näitä haavurin tapaisia, ja mielestäni toimivat todella hyvin. Tuskin enää isommassa tapahtumassa.

Eivät toimineet hyvin.

Mikä argumentti

Anygays, ne toimivat minusta hyvin Jos tuli vähänkin hengähdystaukoa, ehti paikata sen käden/jalan eikä jääny enää seuraavan rynnäkön alle.

Verierässä havuurihomman ongelmia oli, että haavoja hoidettiin (parhaimillaan itse) kesken taistelun ja pinkaistiin sitten frägäämään porukkaa selkään. Tähän vaikutti se, ettei verierässä ollut käsien ja jalkojen menettämistä, vaan pelkkää toimintakyvyn vievää haavoittumista(ero kuolemaan pienenmp-helpompi jättää taakseen kuolleitten tavoin)
myös vangitsemissysteemi, joka kannusti ottamaan haavoittuneita vangiksi, eikä tappamaan loppuun asti vaikutti.
Verierässä haavanauhoja ketyi tapahtuman kuluessa, joten siellä ei oikein nähnyt mikä olisi oikea määrrä haavanauhoja noin kertajaolla. Tykkäsin ajatuksesta, että skenaarioita hävinneet saivat enenmpi haavanauhoja, jotta heillä olisi jatkossa helpompaa(tasaisempi kilpa). Parannunauhoja käytettiin muistini mukaan aika vähän lopulta. olivatko ne kuolleita kirjaimia?(olisiko niitten puuttumista edes huomannut toimiaan suunnitellessaan?)

Eräät nimeltämainitsemattomat etelän hetelmät kyllä osasivat hyödyntää Verierässä haavanauhat niin tehokkaasti että kesken tapahtuman piti tarkentaa sääntöjä. Alkuperäisillä säännöillä kun porukka käytännössä muuttui kuolemattomiksi tappokoneiksi pikasolmuhaavanauha-virityksillä, eli kun tuli osuma niin äkkiä kyykkyyn, haavanauha käteen pikasolmulla 0,1 sekunnissa ja soturi takaisin pieksämään vihollisia. Yleensä vielä selkään sitä äsken osuman tehnyttä joka oli jo jatkanut matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Mutta mitäpä turhia historian elävöittämisestä, optimointiurheiluahan tämä on. Vaikka tapahtuma väittäisikin olevansa jotain muuta.

Ohhoh! kukas on nyt syönyt ärrimurrikeksin
Haavanauhojen käyttöä mietittäessä pitää tarkentaa, mitä niillä halutaan. Minusta ne toimivat(tarinallisesti) parhaiten respan korvikkeena siten, että taistelukosketusten välissä saadaan porukka huollettua iskukuntoon. Josn nauhoilla olisi varmistaa, että alkanut kommando-operaatio ei jää tuuriosumasta kesken, niin parannusrosessin pitää olla mutkattomampi, kuin tässä huoltohommassa, jossa nauhan sitomisen pitää olla riittävän mutkikas rituaali, jotta sitä ei voisi kesken taistelun tehdä.
Tapahtuman koko ei minusta ole mikään ongelma haavanhoidon kannalta. Kuitenkin sen pitäisi olla touhua, joka tehdään sekavimman taistelun ulkopuolella, joten sen ei tarvitse olla yltiösimppeliä.(haavanhoidossa ei pitäisi tulla sekavia tilanteita minkään kokoisessa tapahtumassa)

Koska maanantai (ja tiettyä provoilua lukuunottamatta huomioni sääntöjen ongelmasta oli käsittääkseni yleisesti tiedostettu ongelma). Mutta tosiaan, itsekin näkisin haavanauhat juurikin lähinnä sellaisessa linjojen takana tapahtuvassa reservin keräämisessä ihan järkevänä toimintana. Taisteluihin tulisi uudenlaista syvyyttä ja kestoa, kun porukka yrittäisi härkkimällä ja häirinnällä pitää vastapuolta asemissa samalla kun haavurit parantavat haavoittuineista reservijoukkoa. Samoin vastapuolella olisi intressi ratkaista tilanne nopeasti ennenkuin täydennyksiä tulee paikkailemaan linjaa.