Sotahuuto

Sotahuudon säännöt kirjoitti: Turvallisten keihäiden tekemisessä on kaksi tekijää: Riittävän paksu rakenteeltaan hyvä pistokärki, sekä sopivasti joustava varsi.

Varsi ei saa olla tehty liian jäykäksi, sillä varren joustaminen heikentää osumia pahemmissa tilanteissa. Varsi ei toisaalta saa myöskään joustaa liikaa, ettei keihäällä voi tehdä kyseenalaisia lyöntejä esimerkiksi kilven taakse heilahduksen avulla

Kuten varmasti monet tietävät, Muertella oli -09 käytössään 4,5m pitkiä pikejä, joita jouduttiin paikanpäällä lyhentämään hieman, koska ne joustivat liikaa. Asetarkastaja teki päätöksen heiluteltuaan asetta kädessään, ja katsottuaan kuinka suuren liikkeen kärki tekee, testi osoittikin 4,5m kaksinkertaisen lasikuituputken joustavan melko paljon. Varsi kuitenkin taipuu tasaisesti koko matkalta, joten mikään "kilven ohittava epispisto" ei ole mahdollinen, toisin kuin esimerkiksi 32mm PVC-runkoisilla vanhan koulukunnan keihäillä. Toisin sanoen jousto oli aseen pituuteen liittyvää luonnollista joustamista, ei varsinaista "vomblaamista". Heiluvathan suuret puut ja pilvenpiirtäjätkin.
Ehdottaisinkin, että aseiden joustavuutta testattaisiin esimerkiksi viimeisen kahden metrin osalta, sillä tämä osa on se jonka jousto luo edellytykset kilpien kiertämiselle ja muille hämärille tempuille. Kokonaisjousto taas kertoo aseen pituudesta, vai onko jopa 50mm teräsputki liian joustava keihäsmateriaaliksi, sekin joustaa reilusti kun pituutta on makedonialaisen sarissan 8m.
Tähän ketjuun toivoisin keskustelua aseiden joustamisen mittaamisesta ja joustamis-säännöista, joiden pohjalta voin kirjoittaa sääntöehdotuksen ry:lle.

Tähän varmaan joku fleimaa... mutta mielestäni ei ole mitenkään itsestäänselvää mikä merkitys varren joustolla asiassa ylipäätään on (vrt. bambutolpat ja niistä käytävä keskustelu).

Kärjen rakenne ratkaisee luultavasti paljon enemmän.

Pitkässä aseessahan jousto ei ole helposti käytettävissä kikkailuun ja se jousena toimiva varsi on vain turvallisempi kuin joustamaton. Missä on ongelma pitkässä joustavassa aseessa?

Olen kyllä nähnyt tilanteita, joissa taitava keihäänkäyttäjä käyttää tehokkaasti ja härskisti hyväksi lasikuitukeihään taipuvaa vartta. Pyörittäen asetta luonnottoman laajissa kaarissa ja pistävän kauemmas sivulle kuin oikeastaan on mahdollista.

Toinen, joka ei nyt ole kovin merkittävä sinällään, mutta on kuitenkin syy joka voi tehdä liian joustavista aseista vaarallisempia kuin ei niin joustavista. Kun rivin takana joku pistää eteen ja pisto pysähtyy kilpeen, keihään varsi vääntyy sivulle jousen tavoin. Tämä ongelmahan on tietysti pahempi pidemmillä ja sitä kautta painavemmilla keihäillä. Tämmöinen sivuisku tulee helposti varren pehmustamattomalla osalla ja pään korkeudella. On aika tuskallinen iskiessä sopivasti korvaan. Olen nimittäin kokeillut

Varrenhan tulisi olla "kahvaa" lukuun ottamatta pehmustettu, jolloin tällaisen pehmustamattomalla osalla tulevan varsiosuman riski on minimissä. Pehmustetulla osalla tullessaan on kuvatun kaltainen osuma varsin voimaton.

mikko kirjoitti:Olen kyllä nähnyt tilanteita, joissa taitava keihäänkäyttäjä käyttää tehokkaasti ja härskisti hyväksi lasikuitukeihään taipuvaa vartta. Pyörittäen asetta luonnottoman laajissa kaarissa ja pistävän kauemmas sivulle kuin oikeastaan on mahdollista.

Wuxia -tyyliin? Minkä mittaisilla keihäillä, ja onko kyseessä erityisesti keihään kokonaisjouston, vai kärkeä lähimmän osan (viittaan keihäisiin 3m+) jousto? Oliko keihään rakenne teleskooppi (25mm+20mm) vai yksiputkinen?

Jos pysytään siinä olennaisimmassa kysymyksessä, vaikka toki myönnän, että se tämän foorumin perimmäinen tarkoitus ei kenties olekaan...

Varren jousto on ongelma lähinnä silloin kun sitä on liikaa. Nykymateriaaleilla menee haastavaksi kun runko on pidempi kuin 3m.

30mm lasikuidulla ja bambutolppa + lasikuitu TAI 30mm + 25mm -teleskoopeilla pidemmätkin keihäät varmaan toimisivat. Teleskooppiratkaisut tuon esille tässä lähinnä kuljetusteknisistä syistä.

Mikä oli muuten muerten piken rakenne? Teleskooppi 20+25mm?

Toisaalta se vomblaaminen syntyy merkittävissä määrin myös kärjen rakenteesta ja massasta, painava kärki nimittäin aiheuttaa tuon jouston pahimman muodon. 20mm lasikuitu ei edes pitkänä juurikaan heiluteltaessa taivu, mutta kun siihen lisätään massaa päähän saadaan aikaan vomblaamista, mikä siis on mielestäni pahasta, ei kokonaisjousto joka pysyy samana.
Mitä kevyempi kärki, sitä vähemmän vomblausta. Näin ollen pelkkään runkomateriaaliin vaikuttamalla ei saada välttämättä lainkaan tuloksia vomblaamisen suhteen, kokonaisjoustoon sillä taas on ratkaiseva vaikutus. Olennaista on keihään kärjen (ja sen lähellä olevan materiaalin) painon suhde rungon yleiseen jäykkyyteen.
Eli jokainen keihäs on mitattava aina erikseen.

Muerten keihäät olivat 3m 25mm lasikuitua +1,5m 20mm lasikuitua, teleskooppirakenteella.