Arvoista ja periaatteista
Lähetetty: Keskiviikko, 22.07.2009 15:58
Hei,
Suomalainen bofferointiskene kasvaa vuosi vuodelta ja Sotahuuto on vakiinnuttanut asemansa kesän ykköstapahtumana. Osananottajien ja harrastajien kasvava kiinnostus näkyy foorumeilla: rekisteröityneitä käyttäjiä on jo yli 1100 ja kiihkeimpiin ketjuihin kirjoitetaan kymmeniä viestejä päivässä. Kiinnostus ja kiihkeys näkyvät myös siinä, että näennäisen triviaaleista aiheista saadaan foorumeilla aikaan mojovia riitoja, kun näkemyksiä kärjistetään ja vastapuolta syytellään. Erimielisyyksien vähentämiseksi olisi aika miettiä harrastajakunnalle arvoja ja periaatteita, joiden pohjalta harrastusta kehitetään.
Harrastajakunnan aktiivisuus näkyy erityisesti sääntökeskusteluissa. Erilaisten kokemuspohjien (panssaroituna, panssaroimattomana, jousiampujana, skirmaajana jne.) perusteella harrastajat näkevät erilaiset painotukset ja uudistukset tarpeellisiksi säännöissä. Keskustelut osoittavat, etteivät harrastajat tahdo tulla valmiiseen pöytään, vaan haluavat olla mukana kehittämässä säännöstöä. Jatkuvuuden vuoksi Sotahuudon säännöistä – ja Sotahuudon säännöt vaikuttavat merkittävästi muihin säännöstöihin – päättää Sotahuuto ry:n kulloinenkin hallitus. Harrastajakunnasta vain murto-osa kuuluu Sotahuuto ry:seen ja vielä pienempi osa sen hallitukseen. Aktiivisille harrastajille on tärkeää tuntea, että foorumeilla säännöistä käytävä kädenvääntö vaikuttaa päätöksiin. Sotahuuto ry:n hallituksen on tiedotettava päätöksistään avoimesti ja perusteltava niitä laajasti – mielellään kertomalla, mitkä keskusteluissa esiin nousseet näkökulmat vaikuttivat lopulliseen ratkaisuun. Sulkeutuneisuus ja suppeat perustelut vieraannuttavat aktiivisia harrastajia, kun he eivät tunne voivansa vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin.
Avoimuus on tärkeää myös järjestelyissä. Jatkuva ja avoin tiedotus rytmittää Sotahuudon odotusta ja perustelee järjestäjien tekemiä ratkaisuja; samalla se avaa osallistujille mahdollisuuden kritisoida ja esittää vaihtoehtoisia, ehkä parempia ratkaisuja. Tiedotuksella ja avoimuudella saadaan harrastajayhteisön panos paremmin mukaan toimintaan. Osallistujilla voi esimerkiksi olla aivolohkoissaan oivia paikkoja järjestää Sotahuuto. Vain tiedotuksen ja keskustelun kautta niistä saadaan tietää. Tänä vuonna ruuan hinnasta ja laadusta on ollut paljon keskustelua ja kritiikkiä. Jos tarjolla olleista vaihtoehdoista olisi tiedotettu avoimesti, osallistujilla olisi parempi kuva siitä, minkälaisten hinta- ja ruokalistatarjousten joukosta palveluntarjoaja valittiin.
Toivoisin, että Sotahuutoon valittaisiin avoin tiedotuspolitiikka. Kaikki, mitä ei ole pakko salata, tulisi kertoa avoimesti osallistujille, sen sijaan, että kerrotaan vain se, mikä on pakko, ja salataan loput. Joidenkin asioiden salassapito parantaa osallistujien kokemusta ja tuo positiivisia yllätyksiä. Kunkin vuoden pisteidenlaskujärjestelmä on hyvä pitää salassa, jottei pisteoptimointi tulisi liian houkuttelevaksi rehellisen tappelun kustannuksella. Vuoden 2008 linna oli hyvä pitää salassa mahdollisimman pitkään, jotta osallistujille saatiin mukava yllätys. Ruokalistaa, suihkujen määrää, tulentekomahdollisuutta, lopullisia sääntöjä, tuloksia ja majoitusolosuhteita ei pitäisi joutua kaivamaan foorumeilta tai odottamaan tietoa kuukausitolkulla. Mikäli tietoa ei ole, voi osallistujille antaa hyvän kuvan kertomalla, koska tieto saadaan.
Tarkoitukseni ei ole kritisoida tehtyjä ratkaisuja vaan esittää toivomus tulevaisuutta ajatellen. On ymmärrettävää, että järjestäjillä on paljon muitakin prioriteetteja ja oikea elämä. Samoin Sotahuuto ry:n hallituksen jäsenien ei voi odottaa kirjoittavan pitkiä esseitä sääntömuutosten perusteiksi. Tiedotuksen tärkeyttä onnistuneen tapahtuman kannalta ei kuitenkaan pidä vähätellä. Tiedotus nousee prioriteettilistalla samalla kun aktiivisten harrastajien määrä kasvaa.
Sääntökeskustelujen kiihkeys osoittaa, ettei bofferointi ole lajina valmis – tuskin tulee koskaan olemaankaan. Kaikki lajit ovat alituisessa kehityksessä – esimerkiksi jääkiekon säännöt kehittyvät edelleen, vaikka laji on vanha. Bofferointi on lajina nuori ja siksi kehitettävää on paljon. Nuorella lajilla on varaa kokeilla ja etsiä oikeaa suuntaa. Joka vuosi Sotahuudon sääntöjä on kehitetty ja uudistettu. Uudistukset on tehty harkiten ja varovaisesti, mikä on varmasti estänyt virheellisiä ratkaisuja. Nuoreksi lajiksi foorumeilta kaikuu yllättävän konservatiivinen henki. Monia tehtyjä ja hyväksi todettuja ratkaisuja kritisoitiin ankarasti ennen käyttöönottoa. Vuonna 2006 tulleet panssarisäännöt – jotka ovat nykyisten panssarisääntöjen pohjana – saivat osakseen kritiikkiryöpyn. ”Backstab”-säännön poistoon suhtauduttiin hyvin skeptisesti, vaikka se sai selkeän hyväksynnän tapahtuman jälkeen. Tällä hetkellä keskustelua käydään bamburunkoisista aseista ja IDV-nuolista. Avoin mieli uudistuksia kohtaan edistää bofferoinnin kehitystä lajina.
Yksittäisten taistelijoiden ja ryhmien kehittämät ratkaisut ovat toinen tapa edistää lajia. Uudet innovaatiot voivat johtaa tilapäiseen etulyöntiasemaan, mutta ennen pitkään koko skene ottaa askeleen eteenpäin. Uusien ratkaisujen kehittämistä tulee kannustaa. Nuolten nokkisuoja on tuore lisäys, josta tuskin on vielä nähty optimiratkaisua. Parhaiden ratkaisujen löytämiseksi tulisi mahdollisimman moni erilainen, mutta turvallinen, malli sallia. Hyvät standardiratkaisut löytyvät nimenomaan osallistujien aktiivisella kokeilulla, eivät sanelemalla yksi ja ainoa hyväksytty ratkaisu.
Uusiin ideoihin on turha suhtautua skeptisesti. Kieltämisen sijaan ideoita tulee kokeilla ja antaa muidenkin ryhmien halutessaan omaksua ne. Spartalaisten miekkaviritelmien kieltämisestä keskusteltiin, samoin nyt on vireillään keskustelu kahden aseen käyttämisestä samassa kädessä. Kieltäminen on helpompaa kuin rakentavan vaihtoehdon esittäminen. Harrastuksen kehityksen kannalta kompromissit ovat kuitenkin hedelmällisempiä. Varstat kiellettiin, vaikka rajoittaminenkin olisi saattanut riittää. Tämän vuoden Sotahuudossa yöboffaus sille sopivimmassa paikassa oli kielletty valvojien puutteen takia. Salliva kulttuuri edistää harrastuksen kehitystä. Parempi sallia kaikki, mitä ei ole erikseen pakko kieltä, kuin kieltää kaikki, mitä ei ole erikseen pakko sallia. Jälkimmäinen johtaa jähmettyneeseen ja kehityskelvottomaan kulttuuriin.
Monissa sääntöuudistus- ja varustekeskusteluissa turvallisuustekijät ovat tärkeimpiä argumentteja sekä puolesta että vastaan. Turvallisuuden alituisella huomioimisella tapaturmat on saatu minimoitua ja Sotahuuto on kokoonsa ja luonteeseensa nähden äärimmäisen turvallinen. Turvallisuuden ohella on hyvä pitää mielessä muitakin arvoja kuten tunnelma, elämyksellisyys, historiallisuus, kilpailullisuus ja FaBassa korostettu Peli-Ilo. Mikäli jokin muu arvo on ristiriidassa turvallisuuden kanssa, ei turvallisuus voi olla automaattisesti tärkein. Riskit tulee tarkoin punnita saavutettua hyötyä vasten. Riskit voi ja pitää minimoida, mutta niitä ei voi kokonaan poistaa kuin muiden arvojen kustannuksella. Kaikkein turvallisin Sotahuuto on aina se, jota ei järjestetty.
Turvallisuusargumentit perustuvat usein spekulaatiolla jatkettuihin käytännön kokemuksiin. Koska yksilöiden kokemukset Sotahuudossa vaihtelevat ja niiden pohjalta johdetut ajatusketjut poikkeavat toisistaan, voi täysin valideja turvallisuusargumentteja olla useita – myös vastakkaisia. Siitä huolimatta foorumien sääntökeskustelut usein degeneroituvat kärjekkäiksi väittelyiksi, joissa muiden näkemyksille ei anneta sijaa. Tämän takia vastakkaiset vaihtoehdot polarisoituvat, ja keskustelussa lähes triviaali sääntöuudistus voi paisuu valtavaksi kynnyskysymykseksi. Sääntöuudistuksen arvellaan tekevän joidenkin taistelutaktiikan täysin mahdottomaksi ja muuttavan Sotahuudon kurjuudeksi, kun taas uudistuksen kannattajat uskovat vanhojen sääntöjen sortavan heitä ja suosivan muita. Ennen tämän vuoden Sotahuutoa ”Backstab”-säännön poistamisen uskoteltiin johtavan lukuisiin aivotärähdyksiin ja tekevän skirmaamisen hyödyttömäksi. Sääntökysymysten paisuttelu ja polarisointi eivät palvele skenen etua. Turvalliset ja toimivat ratkaisut ovat tärkeämpiä kuin oman kannan todistaminen oikeaksi.
Kärjistetty argumentaatio lipeää valitettavan usein henkilökohtaisuuksien puolelle. Vastapuolta syytetään omaneduntavoittelusta, varusteoptimoinnista ja huijaamisesta, tai sitten vastapuoli on autenttisuusfasisti tai takapihaboffaaja. Bofferointi perustuu rehellisyyteen ja herrasmiesmäiseen käytökseen. Osumien laskemisesta vastaa viimekädessä osuttu itse. Vain muiden huomioiminen ja hyvät tavat tekevät suuresta taistelutapahtumasta – jossa välillä on tunteet pinnassa ja adrenaliinia veressä – mahdollisen ja turvallisen. Syyttämällä toista epärehelliseksi tai omaneduntavoittelijaksi kyseenalaistetaan samalla tämän kyky harrastaa lajia. Syytökset pätevät harvoin. Varuste- ja sääntökeskusteluihin osallistuvat ovat useimmiten aktiiviharrastajia, jotka tahtovat kehittää lajia parhaaksi näkemäänsä suuntaan. Ristiriidat ja haukut johtuvat monen osallistujan ymmärtämättömyydestä ja suvaitsemattomuudesta muiden näkemyksiä kohtaan. Uskon kaikkien Sotahuutajien haluavan vilpittömästi kehittää lajia. Henkilökohtaisiin syytöksiin ja haukkuihin on turha alentua, vaikkei osaisikaan enää enempää paisutella kysymystä.
Sotahuudon foorumeista ei ole tarkoitus tulla internetin villiä länttä – sitä varten on jo aivan tarpeeksi foorumeita. Sotahuudon foorumit on tarkoitettu asiasta kiinnostuneiden asialliseksi keskusteluväyläksi. Polarisaatio ja syytökset kääntävät foorumien tarkoituksen irvikuvakseen: avoimen ja asiallisen vaihtoehtojen punnitsemisen sijaan keskusteluväylä johtaa kuppikuntien syntyy ja vihamieliseen kyräilyyn. Harrastusaktiivien on turha syyttää toisiaan trollaamisesta; toisin kuin monien muiden foorumien kirjoittajia, Sotahuudon foorumien aktiivit tapaavat toisensa kasvokkain joka vuosi. Foorumeille ei kannata kirjoittaa sellaista, mitä ei sanoisi toiselle kasvokkain. Harrastajien olisi hyvä muistella Sotahuudon tunnelmaa foorumeille kirjoittaessaan. Tapahtumapaikalla ei näe samanlaista kyräilyä, syyttelemistä ja umpimielisyyttä kuin foorumeilla. Sotahuudon osallistujat tulevat paikalle viettämään mukavaa aikaa yhteisen harrastuksen ja toisten harrastajien kanssa – miksei myös foorumeille?
Sotahuudon ja pienempien tapahtumien myötä harrastajat kaikkialta Suomesta ovat päässeet tutustumaan toisiinsa. Enää ei tunneta vain oman ryhmän ja oman lähiympäristön harrastajia. Useamman Sotahuudon, monen treenileirin ja Vironreissujen veteraanit tuntevat toisensa jo muutenkin kuin nimeltä – jotkut jopa vaihtelevat tutuissa joukkueissa Sotahuudon aikana. Vaikka moni naama ja foorumialias tuntuu tutulta, ei pidä kuvitella, että kaikki foorumin yli 1100 lukijaa olisivat samalla aallonpituudella. Kavereiden kesken on totuttu hyväksymään ronskimpikin kielenkäyttö ja tuhmempi huumori. Se mikä ystävien kesken tulkitaan huumoriksi voi kuitenkin loukata, ahdistaa tai pelottaa tuntematonta aloittelijaa. Pienten piirien sisäpiirivitsit ja alatyyliset asiattomuudet tuovat enemmän mieleen yläasteen pihan kuin vakavasti otettavan harrastuksen tärkeimmän keskustelufoorumin. Kattavien ja näyttävien nettisivujen puuttuessa nämä foorumit ovat wikin ohella tärkein informaatiokanava uusille kiinnostuneille ja heidän vanhemmilleen. Uusien harrastajien ja heidän vanhempiensa on saatava rehellinen ja asiallinen kuva foorumeista ja harrastuksesta. Jokainen meistä toimii harrastuksen keulakuvana.
Bofferointi on harrastuksena järjestäytynyt ja kehittynyt huimasti muutamassa vuodessa. Jos jatkamme samalla innolla, ei ole mitään syytä, miksei kehitys voisi jatkua yhtä hurjana. Kasvava harrastajakunta kuitenkin asettaa omat haasteensa. Ilman avointa tiedotusta emme saa uusia harrastajia aktivoitua harrastuksen kehittämiseen ja ilman sallivaa ja avointa suhtautumista emme hyödy heidän tuoreista ajatuksistaan. Bofferointi nojaa perushyveisiin, muiden huomioonottamiseen ja rehellisyyteen. Jollemme pysty toteuttamaan niitä taistelukentän ulkopuolella, on turha odottaa niitä adrenaliinihuumassa. Harrastajien, niin uusien kuin vanhojenkin, into harrastusta kohtaan on ihailtavaa; pidetään huoli, että se into kohdistuu yhteisen harrastuksen kehittämiseen, ei vastakkainasetteluun ja asiattomuuksiin.
/Lauri
Suomalainen bofferointiskene kasvaa vuosi vuodelta ja Sotahuuto on vakiinnuttanut asemansa kesän ykköstapahtumana. Osananottajien ja harrastajien kasvava kiinnostus näkyy foorumeilla: rekisteröityneitä käyttäjiä on jo yli 1100 ja kiihkeimpiin ketjuihin kirjoitetaan kymmeniä viestejä päivässä. Kiinnostus ja kiihkeys näkyvät myös siinä, että näennäisen triviaaleista aiheista saadaan foorumeilla aikaan mojovia riitoja, kun näkemyksiä kärjistetään ja vastapuolta syytellään. Erimielisyyksien vähentämiseksi olisi aika miettiä harrastajakunnalle arvoja ja periaatteita, joiden pohjalta harrastusta kehitetään.
Harrastajakunnan aktiivisuus näkyy erityisesti sääntökeskusteluissa. Erilaisten kokemuspohjien (panssaroituna, panssaroimattomana, jousiampujana, skirmaajana jne.) perusteella harrastajat näkevät erilaiset painotukset ja uudistukset tarpeellisiksi säännöissä. Keskustelut osoittavat, etteivät harrastajat tahdo tulla valmiiseen pöytään, vaan haluavat olla mukana kehittämässä säännöstöä. Jatkuvuuden vuoksi Sotahuudon säännöistä – ja Sotahuudon säännöt vaikuttavat merkittävästi muihin säännöstöihin – päättää Sotahuuto ry:n kulloinenkin hallitus. Harrastajakunnasta vain murto-osa kuuluu Sotahuuto ry:seen ja vielä pienempi osa sen hallitukseen. Aktiivisille harrastajille on tärkeää tuntea, että foorumeilla säännöistä käytävä kädenvääntö vaikuttaa päätöksiin. Sotahuuto ry:n hallituksen on tiedotettava päätöksistään avoimesti ja perusteltava niitä laajasti – mielellään kertomalla, mitkä keskusteluissa esiin nousseet näkökulmat vaikuttivat lopulliseen ratkaisuun. Sulkeutuneisuus ja suppeat perustelut vieraannuttavat aktiivisia harrastajia, kun he eivät tunne voivansa vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin.
Avoimuus on tärkeää myös järjestelyissä. Jatkuva ja avoin tiedotus rytmittää Sotahuudon odotusta ja perustelee järjestäjien tekemiä ratkaisuja; samalla se avaa osallistujille mahdollisuuden kritisoida ja esittää vaihtoehtoisia, ehkä parempia ratkaisuja. Tiedotuksella ja avoimuudella saadaan harrastajayhteisön panos paremmin mukaan toimintaan. Osallistujilla voi esimerkiksi olla aivolohkoissaan oivia paikkoja järjestää Sotahuuto. Vain tiedotuksen ja keskustelun kautta niistä saadaan tietää. Tänä vuonna ruuan hinnasta ja laadusta on ollut paljon keskustelua ja kritiikkiä. Jos tarjolla olleista vaihtoehdoista olisi tiedotettu avoimesti, osallistujilla olisi parempi kuva siitä, minkälaisten hinta- ja ruokalistatarjousten joukosta palveluntarjoaja valittiin.
Toivoisin, että Sotahuutoon valittaisiin avoin tiedotuspolitiikka. Kaikki, mitä ei ole pakko salata, tulisi kertoa avoimesti osallistujille, sen sijaan, että kerrotaan vain se, mikä on pakko, ja salataan loput. Joidenkin asioiden salassapito parantaa osallistujien kokemusta ja tuo positiivisia yllätyksiä. Kunkin vuoden pisteidenlaskujärjestelmä on hyvä pitää salassa, jottei pisteoptimointi tulisi liian houkuttelevaksi rehellisen tappelun kustannuksella. Vuoden 2008 linna oli hyvä pitää salassa mahdollisimman pitkään, jotta osallistujille saatiin mukava yllätys. Ruokalistaa, suihkujen määrää, tulentekomahdollisuutta, lopullisia sääntöjä, tuloksia ja majoitusolosuhteita ei pitäisi joutua kaivamaan foorumeilta tai odottamaan tietoa kuukausitolkulla. Mikäli tietoa ei ole, voi osallistujille antaa hyvän kuvan kertomalla, koska tieto saadaan.
Tarkoitukseni ei ole kritisoida tehtyjä ratkaisuja vaan esittää toivomus tulevaisuutta ajatellen. On ymmärrettävää, että järjestäjillä on paljon muitakin prioriteetteja ja oikea elämä. Samoin Sotahuuto ry:n hallituksen jäsenien ei voi odottaa kirjoittavan pitkiä esseitä sääntömuutosten perusteiksi. Tiedotuksen tärkeyttä onnistuneen tapahtuman kannalta ei kuitenkaan pidä vähätellä. Tiedotus nousee prioriteettilistalla samalla kun aktiivisten harrastajien määrä kasvaa.
Sääntökeskustelujen kiihkeys osoittaa, ettei bofferointi ole lajina valmis – tuskin tulee koskaan olemaankaan. Kaikki lajit ovat alituisessa kehityksessä – esimerkiksi jääkiekon säännöt kehittyvät edelleen, vaikka laji on vanha. Bofferointi on lajina nuori ja siksi kehitettävää on paljon. Nuorella lajilla on varaa kokeilla ja etsiä oikeaa suuntaa. Joka vuosi Sotahuudon sääntöjä on kehitetty ja uudistettu. Uudistukset on tehty harkiten ja varovaisesti, mikä on varmasti estänyt virheellisiä ratkaisuja. Nuoreksi lajiksi foorumeilta kaikuu yllättävän konservatiivinen henki. Monia tehtyjä ja hyväksi todettuja ratkaisuja kritisoitiin ankarasti ennen käyttöönottoa. Vuonna 2006 tulleet panssarisäännöt – jotka ovat nykyisten panssarisääntöjen pohjana – saivat osakseen kritiikkiryöpyn. ”Backstab”-säännön poistoon suhtauduttiin hyvin skeptisesti, vaikka se sai selkeän hyväksynnän tapahtuman jälkeen. Tällä hetkellä keskustelua käydään bamburunkoisista aseista ja IDV-nuolista. Avoin mieli uudistuksia kohtaan edistää bofferoinnin kehitystä lajina.
Yksittäisten taistelijoiden ja ryhmien kehittämät ratkaisut ovat toinen tapa edistää lajia. Uudet innovaatiot voivat johtaa tilapäiseen etulyöntiasemaan, mutta ennen pitkään koko skene ottaa askeleen eteenpäin. Uusien ratkaisujen kehittämistä tulee kannustaa. Nuolten nokkisuoja on tuore lisäys, josta tuskin on vielä nähty optimiratkaisua. Parhaiden ratkaisujen löytämiseksi tulisi mahdollisimman moni erilainen, mutta turvallinen, malli sallia. Hyvät standardiratkaisut löytyvät nimenomaan osallistujien aktiivisella kokeilulla, eivät sanelemalla yksi ja ainoa hyväksytty ratkaisu.
Uusiin ideoihin on turha suhtautua skeptisesti. Kieltämisen sijaan ideoita tulee kokeilla ja antaa muidenkin ryhmien halutessaan omaksua ne. Spartalaisten miekkaviritelmien kieltämisestä keskusteltiin, samoin nyt on vireillään keskustelu kahden aseen käyttämisestä samassa kädessä. Kieltäminen on helpompaa kuin rakentavan vaihtoehdon esittäminen. Harrastuksen kehityksen kannalta kompromissit ovat kuitenkin hedelmällisempiä. Varstat kiellettiin, vaikka rajoittaminenkin olisi saattanut riittää. Tämän vuoden Sotahuudossa yöboffaus sille sopivimmassa paikassa oli kielletty valvojien puutteen takia. Salliva kulttuuri edistää harrastuksen kehitystä. Parempi sallia kaikki, mitä ei ole erikseen pakko kieltä, kuin kieltää kaikki, mitä ei ole erikseen pakko sallia. Jälkimmäinen johtaa jähmettyneeseen ja kehityskelvottomaan kulttuuriin.
Monissa sääntöuudistus- ja varustekeskusteluissa turvallisuustekijät ovat tärkeimpiä argumentteja sekä puolesta että vastaan. Turvallisuuden alituisella huomioimisella tapaturmat on saatu minimoitua ja Sotahuuto on kokoonsa ja luonteeseensa nähden äärimmäisen turvallinen. Turvallisuuden ohella on hyvä pitää mielessä muitakin arvoja kuten tunnelma, elämyksellisyys, historiallisuus, kilpailullisuus ja FaBassa korostettu Peli-Ilo. Mikäli jokin muu arvo on ristiriidassa turvallisuuden kanssa, ei turvallisuus voi olla automaattisesti tärkein. Riskit tulee tarkoin punnita saavutettua hyötyä vasten. Riskit voi ja pitää minimoida, mutta niitä ei voi kokonaan poistaa kuin muiden arvojen kustannuksella. Kaikkein turvallisin Sotahuuto on aina se, jota ei järjestetty.
Turvallisuusargumentit perustuvat usein spekulaatiolla jatkettuihin käytännön kokemuksiin. Koska yksilöiden kokemukset Sotahuudossa vaihtelevat ja niiden pohjalta johdetut ajatusketjut poikkeavat toisistaan, voi täysin valideja turvallisuusargumentteja olla useita – myös vastakkaisia. Siitä huolimatta foorumien sääntökeskustelut usein degeneroituvat kärjekkäiksi väittelyiksi, joissa muiden näkemyksille ei anneta sijaa. Tämän takia vastakkaiset vaihtoehdot polarisoituvat, ja keskustelussa lähes triviaali sääntöuudistus voi paisuu valtavaksi kynnyskysymykseksi. Sääntöuudistuksen arvellaan tekevän joidenkin taistelutaktiikan täysin mahdottomaksi ja muuttavan Sotahuudon kurjuudeksi, kun taas uudistuksen kannattajat uskovat vanhojen sääntöjen sortavan heitä ja suosivan muita. Ennen tämän vuoden Sotahuutoa ”Backstab”-säännön poistamisen uskoteltiin johtavan lukuisiin aivotärähdyksiin ja tekevän skirmaamisen hyödyttömäksi. Sääntökysymysten paisuttelu ja polarisointi eivät palvele skenen etua. Turvalliset ja toimivat ratkaisut ovat tärkeämpiä kuin oman kannan todistaminen oikeaksi.
Kärjistetty argumentaatio lipeää valitettavan usein henkilökohtaisuuksien puolelle. Vastapuolta syytetään omaneduntavoittelusta, varusteoptimoinnista ja huijaamisesta, tai sitten vastapuoli on autenttisuusfasisti tai takapihaboffaaja. Bofferointi perustuu rehellisyyteen ja herrasmiesmäiseen käytökseen. Osumien laskemisesta vastaa viimekädessä osuttu itse. Vain muiden huomioiminen ja hyvät tavat tekevät suuresta taistelutapahtumasta – jossa välillä on tunteet pinnassa ja adrenaliinia veressä – mahdollisen ja turvallisen. Syyttämällä toista epärehelliseksi tai omaneduntavoittelijaksi kyseenalaistetaan samalla tämän kyky harrastaa lajia. Syytökset pätevät harvoin. Varuste- ja sääntökeskusteluihin osallistuvat ovat useimmiten aktiiviharrastajia, jotka tahtovat kehittää lajia parhaaksi näkemäänsä suuntaan. Ristiriidat ja haukut johtuvat monen osallistujan ymmärtämättömyydestä ja suvaitsemattomuudesta muiden näkemyksiä kohtaan. Uskon kaikkien Sotahuutajien haluavan vilpittömästi kehittää lajia. Henkilökohtaisiin syytöksiin ja haukkuihin on turha alentua, vaikkei osaisikaan enää enempää paisutella kysymystä.
Sotahuudon foorumeista ei ole tarkoitus tulla internetin villiä länttä – sitä varten on jo aivan tarpeeksi foorumeita. Sotahuudon foorumit on tarkoitettu asiasta kiinnostuneiden asialliseksi keskusteluväyläksi. Polarisaatio ja syytökset kääntävät foorumien tarkoituksen irvikuvakseen: avoimen ja asiallisen vaihtoehtojen punnitsemisen sijaan keskusteluväylä johtaa kuppikuntien syntyy ja vihamieliseen kyräilyyn. Harrastusaktiivien on turha syyttää toisiaan trollaamisesta; toisin kuin monien muiden foorumien kirjoittajia, Sotahuudon foorumien aktiivit tapaavat toisensa kasvokkain joka vuosi. Foorumeille ei kannata kirjoittaa sellaista, mitä ei sanoisi toiselle kasvokkain. Harrastajien olisi hyvä muistella Sotahuudon tunnelmaa foorumeille kirjoittaessaan. Tapahtumapaikalla ei näe samanlaista kyräilyä, syyttelemistä ja umpimielisyyttä kuin foorumeilla. Sotahuudon osallistujat tulevat paikalle viettämään mukavaa aikaa yhteisen harrastuksen ja toisten harrastajien kanssa – miksei myös foorumeille?
Sotahuudon ja pienempien tapahtumien myötä harrastajat kaikkialta Suomesta ovat päässeet tutustumaan toisiinsa. Enää ei tunneta vain oman ryhmän ja oman lähiympäristön harrastajia. Useamman Sotahuudon, monen treenileirin ja Vironreissujen veteraanit tuntevat toisensa jo muutenkin kuin nimeltä – jotkut jopa vaihtelevat tutuissa joukkueissa Sotahuudon aikana. Vaikka moni naama ja foorumialias tuntuu tutulta, ei pidä kuvitella, että kaikki foorumin yli 1100 lukijaa olisivat samalla aallonpituudella. Kavereiden kesken on totuttu hyväksymään ronskimpikin kielenkäyttö ja tuhmempi huumori. Se mikä ystävien kesken tulkitaan huumoriksi voi kuitenkin loukata, ahdistaa tai pelottaa tuntematonta aloittelijaa. Pienten piirien sisäpiirivitsit ja alatyyliset asiattomuudet tuovat enemmän mieleen yläasteen pihan kuin vakavasti otettavan harrastuksen tärkeimmän keskustelufoorumin. Kattavien ja näyttävien nettisivujen puuttuessa nämä foorumit ovat wikin ohella tärkein informaatiokanava uusille kiinnostuneille ja heidän vanhemmilleen. Uusien harrastajien ja heidän vanhempiensa on saatava rehellinen ja asiallinen kuva foorumeista ja harrastuksesta. Jokainen meistä toimii harrastuksen keulakuvana.
Bofferointi on harrastuksena järjestäytynyt ja kehittynyt huimasti muutamassa vuodessa. Jos jatkamme samalla innolla, ei ole mitään syytä, miksei kehitys voisi jatkua yhtä hurjana. Kasvava harrastajakunta kuitenkin asettaa omat haasteensa. Ilman avointa tiedotusta emme saa uusia harrastajia aktivoitua harrastuksen kehittämiseen ja ilman sallivaa ja avointa suhtautumista emme hyödy heidän tuoreista ajatuksistaan. Bofferointi nojaa perushyveisiin, muiden huomioonottamiseen ja rehellisyyteen. Jollemme pysty toteuttamaan niitä taistelukentän ulkopuolella, on turha odottaa niitä adrenaliinihuumassa. Harrastajien, niin uusien kuin vanhojenkin, into harrastusta kohtaan on ihailtavaa; pidetään huoli, että se into kohdistuu yhteisen harrastuksen kehittämiseen, ei vastakkainasetteluun ja asiattomuuksiin.
/Lauri
