Sotahuuto

Skoteilla oli tänä vuonna vöissään pienet skottiviirit. Ne olivat hienoja.
Ne eivät lienee olleet järjestäjien tekemiä vaan yhdessä sovittu?

Olisiko mahdollista saada sovittua että jokainen ryhmä tekee itselleen omaa armeijaa vastaavan viirin vyölle?

600 ihmistä joista kaikki ei ees saanu tehtyä tabardia päällensä. En usko. Tietenkin joku vois myydä noita porukoille huokealla orjapalkalla, jos nykymaailmasta sellaisia orjia löytyy

Vain ja ainoastaan yksi ihminen teki koko Skotlannin armeijan viirit. Toive oli, että johtajat saisivat sen, mutta myös sotilaat saivat sen. Kisu(?) tai joku muu joka oli näiden takana sai suurta arvostusta.

Kukaan ei ollut noista sopinut, paitsi possujen sisäinen viestiliikenne. Skotit sitten saivat ne perjantaina leireissään.

Moe!!

Pitää tunnustaa. Olin vastuussa niistä vyöviireistä, mutta Ville pyysi! Tosin Ville pyysi vain komentajille ja 6 kpl, mutta havaitsin tilkkuvarannon riittävän koko skottilauman tarpeisiin (ja tässä vaiheessa mopo karkasi käsistä) ja pyöräytin niitä 99, 100 tai 101 kappaletta...en ole ihan varma, sain laskiessani joka kerran hiukan eri luvun.

Koska yöunet on muutenkin homojen hommaa, sain urakan valmiiksi joskus perjantai-aamulla (saumuri hajosi kahdesti, kissa tunki koko ajan syliin ja kerran sähköt menivät poikki). En kyllä olisi muutenkaan unta saanut, sitä oli niin fiiliksissä sotahuudon takia että viihtyisämmin se yö näin meni.

Vyöviirit toimivat odotettua paremmin ja X:llä merkityt skotit oli helppo havaita mylläkän keskeltä. Kiitin onneani siitä, että Skotlannin lippu oli niinkin yksinkertainen. Olisi ollut mahdotonta saada samassa ajassa esim. Walesille (punainen lohikäärme vihreä-valkoisella pohjalla) tunnuksia.

Jos olisi erikseen pyydetty, en varmaan olisi suostunut selvinpäin moiseen urakkaan.

Miksi vyöviiri? Koska se vie hyvin vähän kangasta, se onnistuu pienemmistäkin jämäpaloista ja näin ollen kustannukset jäävät pieniksi. Jälkeenpäin olen laskenut että aikaa per lippu on mennyt ehkä noin 12 minuuttia. Maksimissaan.

Pitääpä tähän jatkoon kertoa myös tämä: ompelin viime vuonna sen Skotlannin lipun, koska Wizzy pyysi. Pieraisin sen kokoon tunnissa odottaessani autokyytiä sotahuutoon. On ehkä surkein ompelemani lippu, mutta näyttää pysyneen koossa.

T: Rättikisuli

Oliko Walesilla lippukin ? En muista nähneeni sohussa...

Tuomir kirjoitti:Oliko Walesilla lippukin ? En muista nähneeni sohussa...

Walesilla on oma lippu, mutta sitä ei ollut sotahuudossa. Tapahtumassa virallisia armeijalippuja oli vain molempien ruusujen liput.

Ketku kirjoitti:

Tuomir kirjoitti:Oliko Walesilla lippukin ? En muista nähneeni sohussa...

Walesilla on oma lippu, mutta sitä ei ollut sotahuudossa. Tapahtumassa virallisia armeijalippuja oli vain molempien ruusujen liput.

Jaa, nyt ymmärsin viestin sisällön...

Ei ne vyö viirit kuitenkaan kovin paljoa taistelukentällä näkyneet. Joukkojen tunnistamista ei voi jättää niiden varaan. Toki se auttaa leirissä ja skenaarioihin valmistautuessa joukkojen tunnistamisessa ja siten ne saattaa muistaa taistelussakin hieman paremmin.

Toinen huomio on sitten valmistusaika ja vaiva. Kisuli on aivan superompelija ja hänellä on tarvittavat työvälineet (ompelukone ja saumuri ja mitä muuta nyt onkaan). Keskivertosotahuutaja ei saa mitään aikaiseksi 12 minuutin aikana. Jos viirejä tekee hyvät tai edes pseudohyvät ompelijat, niin vaiva on kohtuullisen pieni. Peukalo keskellä kämmentä ja neulaa ja lankaa ratkaisu takaa sitten surkean lopputuloksen ja älyttömän ajankäytön.

Jos vyöviirejä ilmestyy tyhjästä tai joku Kisulin tasoinen ompelija suostuu ne tekemään, niin loistavaa. Kaikille osallistujille vaadittuna lisätunnistusjuttuna en haluaisi vyöviirejä nähdä.

Isokisu kirjoitti:Moe!!

Pitää tunnustaa. Olin vastuussa niistä vyöviireistä, mutta Ville pyysi!
...
ja pyöräytin niitä 99, 100 tai 101 kappaletta...en ole ihan varma, sain laskiessani joka kerran hiukan eri luvun.

...
Jälkeenpäin olen laskenut että aikaa per lippu on mennyt ehkä noin 12 minuuttia. Maksimissaan.

Teit siis 100 viiriä, oman arviosi mukaan 1200 minuuttia töitä, noiden kanssa.

Aikamoista. Aika harvalta irtoaisi 20 tuntia viireihin tuosta vaan.

Olen ällistynyt niin tehokkuudesta kuin panostuksestakin.

Toivottavasti nuo kerättiin takaisin mahdollista tulevaa käyttöä varten.

Ketku kirjoitti: Walesilla on oma lippu, mutta sitä ei ollut sotahuudossa. Tapahtumassa virallisia armeijalippuja oli vain molempien ruusujen liput.

Ainakin Riskissä Maahinkainen varasti Skotlannin lipun, mistäs se oli sinne kentällä eksynyt ja oliko sillä mitään pistearvoa?

Qoshovius kirjoitti:

Ketku kirjoitti: Walesilla on oma lippu, mutta sitä ei ollut sotahuudossa. Tapahtumassa virallisia armeijalippuja oli vain molempien ruusujen liput.

Ainakin Riskissä Maahinkainen varasti Skotlannin lipun, mistäs se oli sinne kentällä eksynyt ja oliko sillä mitään pistearvoa?

Skotlannin lippu oli käytössä tapahtumassa, muttei sillä ollut minkäänlaista "pisteellistä" arvoa.
Kyseessä oli siis ihan puhdas mielennostatus/imago/symboolinen juttu. Toivottavasti ei mitään epäselvyyksiä esiintynyt pistelaskun osalta.

Mitäpä jos näiden viirien teko olisi ryhmälähtöistä? Tuskinpa olisi kauheaa hommaa ryhmienjohtajille hoitaa jollain tavalla ryhmällensä oman armeijan vyöviirit.

Kuulostaa ajatuksena hyvältä. Ainakin omakohtaisesti helpottaisi huomattavasti muistamista, mihin armeijaan mikäkin ryhmä kuuluisi. Taistelutilanteessa tarkistelu vyörajaan tiiraamalla ja värejä muistelemalla kuutta eri väriä entisen +20 sijaan. Ryhmäpohjalla tekemisessä ei ole hirveästi haastetta, mutta kun armeijajaot tulevat varsin myöhään, ei ole mahdollista tehdä sovittuja kankaanpaloja ennakkoon. Saattaa muodostua jollekin ryhmälle valitettavaksi pullonkaulaksi.

Ne vyöviirit toimivat, sillä vaikka "vihollinen" ei välttämättä niitä huomannutkaan esim. kilven takaa, ne helpotivat suuresti ainakin oman armeijan tunnistamisessa. Sitten piti vaan muistaa ketkä kaikki muut olivat ei-tapettavien listalla.

Epäilen, että jonkimoista korvausta vastaan löytyy ihmisiä tekemään vyöviirejä ensi vuodelle, on kuitenkin aika paljon ihmisiä jotka omistavat ompelukoneen/saumurin.

DeVill kirjoitti:Ne vyöviirit toimivat, sillä vaikka "vihollinen" ei välttämättä niitä huomannutkaan ...

kyllä ne vihollisenakin ajoittian huomasi. ainakin yhtä "oh shi" tilannetta kauniisti vahvistivat.
linjan mentyä ohi vihollista kohti ja itsen jäädessä yksijalkaiseksi lipunkantajaksi, kun huomaa jonkun lähestyvän suoraa sivulta. pikainen katsominen... hmm hilpari, vähän liian itseenkeskittyneen päättäväinen ilme (jotain pielessä), rengaspanssari... ja skotlannin viiri.. sekä kiltti... (le F...)

hienoja olivat, toivat tunnelmaa tapahtuman ei skoteillekkin, luodessaan skotlannista skotlannimman villilauman.

Moe !!

Luulisi noiden tunnisteiden onnistuvan ryhmäkohtaisestikin, ompeluteknisesti vyöviiri on helppo, se ei vaadi sen enempää taitoa kuin patalapunkaan ompeleminen. Tietenkin, paperilla moni asia toimii, käytännössä taas ei.

Skotlannin tunnus oli helppo, koska piti vain ommella valkeaa kanttinauhaa ristiin siniselle pohjalle. Possujen oma viiri on paljon haasteellisempi, sillä siinä kuva on painettu käsin kolmella eri värillä.

Saumuri ei ole välttämätön ompeluprojektissa, se vain helpottaa ja nopeuttaa joitain työvaiheita. (Mikäli omistaa toimivan koneen).

Voi armeijakohtainen tunniste toki olla muutakin, kuten esimerkiksi joukkuenauha tahi muu vastaava. Aina voi mennä ali siitä mistä aita on matalin.

T: Kisuli

Kannatan tunnisteita ja ihailin skottien uniformeeta sohussa. Oman porukan heikko tunnistettavuuskin viä kaivelee.

Jos on aikaa pitää koko vuosi salitreenejä ja hieroa pehmomiekkoja kasaan, niin armeijakohtainen tunniste kuulostaa kohtuulliselta hommalta. Armeijatunnisteitten teon tulisi olla ryhmien vastuulla.

Tunniste voi olla viiri, hihanauha, sulkakoriste, haalarimerkki tai kypärähuivi. monenmoinen, mutta se pitäisi pystyä päättämään ajoissa kojko armeijalle yhtenäiseksi. Ennenkuin tunnisteita voi tehdä pitää tietää, mikä on vuoden sohun viitekehys, mitkä ovat armeijajaot ja mikä se tunniste lopulta on. sohu kihinä voisi alkaa jo aiemmin vuodesta kuin koskaan ennen!

Isokisu kirjoitti:Moe !!

Luulisi noiden tunnisteiden onnistuvan ryhmäkohtaisestikin, ompeluteknisesti vyöviiri on helppo, se ei vaadi sen enempää taitoa kuin patalapunkaan ompeleminen. Tietenkin, paperilla moni asia toimii, käytännössä taas ei.

(snip)

Voi armeijakohtainen tunniste toki olla muutakin, kuten esimerkiksi joukkuenauha tahi muu vastaava. Aina voi mennä ali siitä mistä aita on matalin.

Joo, aina ei voi voittaa. Tätä lukiessani saatoin todeta, että ilman silmälaseja (en aio, koska en voi, käyttää piilareita) en todellakaan huomannut teidän vyöviirejänne koko tapahtuman aikana.

Sitä vastoin kaikki ryhmät , joilla oli selvä tyyli (tabardilla tai ilman), oli helppo erottaa, kun oli jaksanut vähän etukäteen leikkiä pahvinukeilla (lähinnä matkalla tapahtumaan assassiinimobiilissa tosin).

Ei välttämättä siis tuokaan toimi jokikiselle puupäälle.

tiedän tasan tarkkaan, kuka joutuu hommiin, jos Korpeille pitää tehdä jotain hihanauhoja tai vyöviirejä... =/

Eihän se haittaa, kunhan on samaa tasoa kuin lippu.

eihän se sua haittaa, mutta ilmoitan jo tässä vaiheessa, että jos sä alat muiden kanssa syytämään mulle ylimääräisiä työtaakkoja, niin niin pian kuin meillä on yhteinen lattia, sä nukut sillä.

hihanauhoja on itseasiassa tullut tehtyäkin, mutta niille ei ole vielä ollut käyttöä. vaiva ei ole ihan kauhean iso, ja jos työn nakittaa useammalle, ne tekee yhdessä iltapäivässä. saman uskoisin pätevän vyöviireihin. lisäksi ne syövät sen verran vähän materiaalia, etteivät rasita kenenkään lompakkoa. on siinä tosin se, että jos tekee joka vuosi uudet hihanauhat, niin vähitellen niitä alkaa kertyä johonkin pölyiseen nurkkaan...

Styxe kirjoitti:jos tekee joka vuosi uudet hihanauhat, niin vähitellen niitä alkaa kertyä johonkin pölyiseen nurkkaan...

Mutta eikö olisi hieno, jos jäisi joka vuosi joku konkreettinen muisto. Voi sitten vanhana partana esitellä 50 vyöviirin kokoelmaa.

Voi vaikka myydä täydellisen SoHu-vyöviiri kokoelman muutamalla miljoonalla.

Helppo ja kohtuuhintainen (mutta älyttömän mielikuvitukseton ja luovuutta rajoittava) keino olisi hyödyntää suunnistuksessa käytettävää kuitunauhaa. Sitä löytyy useassa värissä ja joku viidenkymmenen metrin rulla maksaa pari hassua rahaa.

Kuulostaa todella hyvälle idealle sillä ryhmiä kuitenkin on senverran paljon ettei aina välttämättä muista mikä on milläkin armeijalla ja viirienhän ei periaatteessa tarvitse olla mitenkään kovin hienoja. Jokaisella armeijalle selkeästi erivärinen "kangasriekale" vyölle voisi helpottaa vihujen tunnistamista todella paljon ja jos mennään siitä mistä aita on matalin niin ei tosta edes hirveästi vaivaa koituisi. Uskon että tästä ideasta saatava hyöty ajaa kevyesti lisävaivan ohi, vähän samaan tyyliin miten tabardit antaa tapahtumalle niin paljon enemmän kuin niiden tekemiseen käytetyt resurssit.