Sotahuuto

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Lajin asekehitys on kovassa nousukiidossa, uusia ideoita, ratkaisuita ja visioita lentää joka suuntaan. Uusia materiaaleja mietitään, uusia sääntöjä pohditaan, taktiikoita kehitetään, varusteita uusitaan.
Itse olen suorastaan nautin tästä innovatiivisesta ilmapiiristä, jossa kaikesta väännetään peistä hyvässä hengessä, lajia kehittäen. Joka vuosi kehitetään jotain uutta ja yritetään arvailla mitä muut kehittelevät. Se on jännittävää!
Jos ette pidä nauhaideasta, niin keksikää joku muu ratkaisu ongelmaan "keihäiden pysäyttäminen rikkomatta niitä oikeasti". Olen itse osallistunut keihäänvetokisaan (keihään vastapuolella, ensimmäisenä tarttujana) jossa kummallekin puolelle tuli "vahvistuksia" mukaan repimään, siinä ei minulla, eikä keihään omistajalla ollut enää kontrollia keihääseen. Paskaksihan se 20mm lasikuitukeihäs meni kun kuusi miestä veti eri suuntiin. Keihäsmies ei tästä käytöksestä päätellen riemastunut. Tarve vaihtoehtoiselle systeemille tai "köydenvetoon" liittyvälle nykysääntöjen mukaiselle toimintaprotokollalle (eli miten se "köydenveto tulee suorittaa).

off-topic
Itsehän olen pahistontun@ (Iivari..) suurimpia ihailijoita, pajasta pukkaavia Golemeita
ja muita steam-punkkeja hämmästellessä voi vain pyyhkiä hikeä otsalta. Mieleen hiipii
väistämättä Ilmarisen alasin, jumalilta varastettu tuli ja Faustille luovutettu sielu. Silti
pienenä viattomana huomiona, se rakentamasi kahdenkaden miekka oli niin hyvin tehty
että se vaatii käyttäjältään huomattavasti, vielä korostettua, vastuullisuutta, sillä kerran
kahdenkäden miekan vastapistoon juosseena se kävi elämyksestä huolimatta miekan
varren huomattavasta taipumisesta, sikäli kuin ymmärsin, se miekka ei taipuisi lainkaan.
(Toinen, periaatteessa nykyiset miekkojen minimi kärjet saattavat optimoiduimmillaan
olla jonkin verran silmille vaarallisia.) off-topic

Tästähän voisi halutessaan tehdä kyselyn.
A. Jos toit pitkän keihään (tai montako) tapahtumaan niin säilyikö ehjänä ja jos ei niin
millaisessa tilanteessa katkesi tai muuten vaurioitui? Olisitko voinut toimia toisin vai
johtuiko tilanne osittain tai jokseenkin täysin nykyisten sääntöjen ja käytäntöjen epämääräisyydestä.
1. Melkein Viron malli, välineet kestävät minkä kestävät.
2. Nykyinen epäselvyys, jossa keihäät ovat kulutustavaraa
3. Sofistikoitunut huomioimisen kulttuuri
4. Sääntötekninen muutos, joka rajaa keihään pituuden tms.

Olisi mielenkiintoista lukea jotain sca- matsauksen evoluution selvittelyä ja minkälaisten
vaiheiden jälkeen nykyisiin käytänteisiin päädyttiin. Ennenkaikkea, mitä voisimme /
voisimmeko oppia sieltä?

A. Yksi keihäs tapahtumassa 4.5 metriä, painettiin poikki rynnäkössä kilvellä.
Etiketti muutos: painetaan / lyödään keihäs kohti taivasta jos mahdollista,
tosin maahanpainettua keihästä on ehkä helpompi kontrolloida kuin ylös nostettua.
(haluttaessa kohta kolme) Itseäni ei tapahturma tosin liiemmin harmittanut. Eli
tehokkaampi kontrolli (alaspainettuina kilpi/miekka) vai keihäiden säilyminen?

Heitin itse taannoin ilmoille sen "heittokeihäiden joihinkin kilpiin kiinnijäämisen teeman",
ellemme halua yleisesti etikettiä jossa muista kuin oikeaan turvallisuuteen liittyvistä ei
(sääntötekniikkaan liittyen) huudeltaisi, (eli jos heitit kilpeen joka olisi kuulunut tuosta
menettää, ellei kohde huomaa niin hän ei vain huomaa, olisi sopimatonta tuota mainostaa.)
tuokin ehkä pienemmissä tapahtumissa toimiva ehdotus oli kehno johtaessaan ehkä
joihinkin sääntöteknisiin huuteluihin. Tietenkin tarranauha systeemiin voisi halutessaan
soveltaa samaa, keihään käyttäjän huomio nauhan puuttumisesta ratkaisee, sitä ei olisi
sopivaa mainostaa. (mutta toteutuisikohan tuo?)

Olisiko kaikki sääntötekniikkaan liittyvä huutelu kirjattava etikettiin "sopimattomana?"
Voiko pelialueen rajasta huomauttaa (jos on pakko) huutamatta ylirajojen menneitä
suoraan kuolleeksi (vaikka näin periaatteessa on?) Eli, kaipaammeko jonkinlaista
etikettiä huuteluun liittyen? (esim. keihäs asiaan liittyen tai yleisemminkin) Mistä on
sopivaa huutaa, aseen kärkesi rikki, OK; jalkasi meni nuoleen, ei Ok(?) jne.?

Ince kirjoitti:Olisiko kaikki sääntötekniikkaan liittyvä huutelu kirjattava etikettiin "sopimattomana?" Voiko pelialueen rajasta huomauttaa (jos on pakko) huutamatta ylirajojen menneitä suoraan kuolleeksi (vaikka näin periaatteessa on?) Eli, kaipaammeko jonkinlaista etikettiä huuteluun liittyen? (esim. keihäs asiaan liittyen tai yleisemminkin) Mistä on sopivaa huutaa, aseen kärkesi rikki, OK; jalkasi meni nuoleen, ei Ok(?) jne.?

Turvallisuus ennen kaikkea.

Eli, jos on syytä huomauttaa toista osallistujaa vaaratilanteesta tai vaarantavasta virheestä, tulee niin tehdä riippumatta muiden "fiiliksestä".

Esimerkkinä toimikoon kesän kannastyöntö, joka oli eeppistä, muttei ehkä hirveän toimivaa. Sanoisinkin, että monet ongelmat korostuivat skenaariosuunnittelun takia. Kun ohi ei pääse ja liikettä sivusuunnassa ei ole, on pakko mennä päälle tai jäädä tikattavaksi. Huomattava osa näistä epäkohdista on lopulta tilannesidonnaisia.

Pitkät keihäät eivät ratkaise kaikkea ja voisikin sanoa niiden peliteknisen heikkouden olevan yhdistelmä: korkea hinta + huono taistelukestävyys. Tämä tekijä jo itsessään rajaa kehitystä jossain määrin.

Toisenlaisella skenaariosuunnittelulla ensi vuonna, voitaisiin testata sitä, onko näistä pitkistä aseista tullut todella niin juustoa, että muilla kuin keihäsmiehillä ei enää ole kivaa.

Minulla oli todella kivaa, vaikka käytän aina miekkaa ja kilpeä (Rämän riveissä, eli en myöskään pääse paljoa lyömään). Mutta pitää myös muistaa, että kokeneimmat keihässoturit treenaavat näillä pitkillä tangoillaan paljon ja ovat myös siksi tehokkaita. 4,5-m keihäs ei ole helppo ase käyttää ja tehokas tikkaaminen vaatii kokemusta ja treeniä. Katsokaa joskus esim. Beatificin treenimääriä, niin ymmärrätte, miksi hän niin tuhoisa sen kanssa on.

Loppujen lopuksi ihmiset laittavat vaihtelevassa määrin aikaansa ja rahaansa tähän harrastukseen, eikä sille voi mitään. Suurempi panostus tarkoittaa lopulta parempaa tehoa, ja sen kanssa pitää pystyä mielestäni elämään, koska vaihtoehto on lajin jakaminen "amatööreihin" ja "harrastajiin".

4,5-m keihäs ei ole helppo ase käyttää ja tehokas tikkaaminen vaatii kokemusta ja treeniä

No meiä hydeeni ei tainnu keihäällä reenata yhtään ja sai sillä varmasti yhden sotahuudon korkeimmista kdeesta.

Keihäänkäyttö vaatii hyvää pelisilmää ja kovaa kuntoa.

Treenaamsita ei kuitenkaan pidä aliarvioida ja kahta edellämäinittua saa nimen omaan sillä mutta varmasti kokenut kilpimies kiehään käteensaadessaan on hurja vastus.

4,5 metrinen keihäs on tietenkin paljon helpompi taistelussa kuin lyhyempi. Tietenkin hieman tilanteesta riippuen.

Ensi vuonna uskon keihäiden pituuskasvun keskittyvän lähinnä poikkeusyksilöihin, maahinkaisilla 6m keihäs tarkoitti että ukko oli aivan puhki seuraavassa matsissa. Pitkät keihäät myös menevät joka metriä kohti helpommin rikki ja maksavat enemmän - aika huono yhtälö. Lisäksi yhä useampi porukka osaa ja ymmärtää rynnäköidä keihässiilejä päin.

Tällä kehityssuunnalla päädytään mielestäni kuvioihin joissa keihäät toimivat tulivoimaisina keskustoina joille tehdään suojayksiköitä jotta keihäitä ei vedettäisi rynnäköillä ja kaukoaseilla kumoon. Sitten näitä hyvin organisoituja yksiköitä joudutaan houkuttelemaan huonoihin paikkoihin ja lyömään ylivoimalla. Onko tällainen taktisuuden lisääntyminen sitten hyvä vai huono asia, sitä sopii pohtia.

Peltokorppi kirjoitti:No meiä hydeeni ei tainnu keihäällä reenata yhtään ja sai sillä varmasti yhden sotahuudon korkeimmista kdeesta.

Hydeeni onkin kone jolla on ruttolainen vastustajan heikon kohdan löytävä kuoleman katse. Eikä haittaa että on treenannut aika pirusti vuosien varrella.

Ince kirjoitti:Etiketti muutos: painetaan / lyödään keihäs kohti taivasta jos mahdollista,

Keihäiden torjuminen ylös onnistuu jos pistot tulevat ylös. Jos keihäs tulee alas ei sitä pysty rynnäköidessä nostamaan ylös mitenkään ellei jää erikseen pysähytä rynnäkköä että ehtii poimimaan keihään ylös. Alas tuleva keihäs torjutaan kilven kulmalla alas ja pidetään peukkuja ettei kohde ehdi vetää sitä takaisin. Jos takana on väkeä nämä tulevat helposti päälle.

Sinänsä en aivan ymmärrä miksi ihmiset pistävät jalkoihin. Tai edes rynnäköijiä yhdellä kädellä mahaan niin että keihäs valahtaa maihin. Näissä tekniikoissa keihäs ei ole suojana ja rikkoontuu kaikkein todennäköisimmin.

Off-topic, imho, tehokkuuskeskustelu:
Jalkaosumat eivät myöskään tule lasketuksi koska keihäs liukuu liikkuvista sääristä (ja erityisesti metallisista säärisuojista) sivuun eikä osumia juuri tunne. Yleensäkin säärille kannattaa lähinnä lyödä.

Kun suuri kilpi nostetaan kasvojen suojaksi, ei jäljelle jää enää muita kohteita, pienemmillä kilvillä taas jalkojen tehokas puolustaminen on jo rakenteellisesti hankalaa, jolloin siellä on helppoja kohteita. Tärkeä syy, miksi tahdon saada vastustajiltani jalat pois on se, että vastustajan rynnäköinti-into vähenee huomattavasti jo muutamasta huomatusta jalkaosumasta mikäli nämä tulevat ennen liikkeellelähtöä. Eturivi ei halua lähteä rynnäkköön yhdellä jalalla loikkien, eikä takarivi pääse ohi (tai ei tajua eturivin haavoittuneen, vaan odottaa niiden liikkuvan ensin). Tämä hämmennys passivoi vastustajaa joka on hyvä juttu.
Tästä syystä tikkaan usein jalkoihin, varsinkin jos siellä ei panssaria näy.

Staattiseen riviin jalkojen tikkaus toimii ja hieman myös passivoi. Mutta edelleen pidän naamaan tökkimistä parhaana keinona tappamiseen, passivointiin sekä hämmennyksen luontiin. Tahtoopa tuo avata kohteen ja joskus jopa vieruskaverin puolustustakin niin keihäspari pääsee tökkimään vapaisiin kohteisiin.

Viime kesän kovimmat keihäsjuhlat tulivat staattisisssa tilanteissa, missä vastaanottavalla osapuolella ei ollut joko tilaa tai päättäväisyyttä rynnätä iholle. Runsas määrä rajoitetun alueen skenaarioita ja suuri määrä pullonkauloja skenaarioialueilla mahdollistivat keihäsdominoinnin mielestäni huomattavasti suuremmassa määrin kuin kehittynyt keihästeknologia tai -tekniikka.

Omalla ärsytysasteikollani rikkoutumattomat keihäät ovat melkolailla samalla viivalla tuhoutumattomien kilpien kanssa. Ja näiden sijoitus asteikolla on todella matalalla. Molemmilla on mahdollista dominoida taisteluita kunhan niitä osataan hyödyntää kunnolla ja vastustaja jäätää. Kilpimuureihin ollaan jo totuttu, massiiviset määrät pitkiä keihäitä ovat vielä melko tuore juttu -> niitä vastaan porukka jäätyy. Veikkaan, että tämän ja suosiollisten taistelualueiden takia keihäät aiheuttivat suhteettomasti tuhoa viime SoHussa.

BlueSkie kirjoitti:Staattiseen riviin jalkojen tikkaus toimii ja hieman myös passivoi. Mutta edelleen pidän naamaan tökkimistä parhaana keinona tappamiseen, passivointiin sekä hämmennyksen luontiin.

Monesti sitä naamaa vaan puolustetaan erittäin tehokkaasti. Tietysti, jos vastustaja pitää päätä tyrkyllä, niin kannattaahan se nyt napsia pois kuljeksimasta, mutta, kun edessä on ryhmä jolla on homma hallussa, ei pelkkä päätä kohti tikkaaminen riitä.

Pahistonttu kirjoitti:

BlueSkie kirjoitti:Staattiseen riviin jalkojen tikkaus toimii ja hieman myös passivoi. Mutta edelleen pidän naamaan tökkimistä parhaana keinona tappamiseen, passivointiin sekä hämmennyksen luontiin.

Monesti sitä naamaa vaan puolustetaan erittäin tehokkaasti. Tietysti, jos vastustaja pitää päätä tyrkyllä, niin kannattaahan se nyt napsia pois kuljeksimasta, mutta, kun edessä on ryhmä jolla on homma hallussa, ei pelkkä päätä kohti tikkaaminen riitä.

Päätä puolustaessaan joutuu yleensä nostamaan lelut naaman eteen -> näkökenttä pienenee, paikkoja aukeaa ja pidempään siilipuolustaessa kroppa väsyy. Lisäksi painopiste siirtyy ylöspäin, mistä seuraa heikompi tasapaino ja hitaampi liikkeellelähtö. Omien havaintojeni mukaan yleinen pelotevaikutus on jopa puolustettua päätä kohti tökkiessä suurempi kuin jalkoja tikatessa, koska silmillä olevaa keihäänkärkeä ei unohda läheskään yhtä helposti kuin jaloissa suhaavaa.
Mutta toki pelkkä päähän tökkiminen ei riitä. Mitä enemmän vastustajan puolustusta saa liikkumaan niin sitä parempi homma keihästelijälle ja vapaa paikka on käytettävä kun sellainen aukeaa. Kohteen valinta riippuu myös hieman tilanteesta: onko tärkeämpää hakea nopeasti muutama tappo vai passivoida useampaa jamppaa, jotta vieressä voidaan tehdä niitä ratkaisevia tappoja.

Kyllä meidän porukassa kaikki on lasikuitukepin käteen saadessaan naureskellut, kuinka helposti sillä saa tappoja. Jos vaan kunto ja aggressio riittää lakkaamattomaan tikkaamiseen on tappojen saanti jotakuinkin varmaa. Keihäällä ei tarvitse pistää yksittäisiä tehokkaita pistoja, hurja määrä iskuja pienen ajan sisään takaa tuloksen.

Kyllä keihäällä saa helposti tappoja. Toisaalta ne tapot eivät mielestäni kuulu yksin keihäsmiehelle, vaan sille muodostelmalle, jonka osa hän on. Duelissa se pitkä pike yleensä ottaa turpaan kilvellä ja miekalla varustetulta taistelijalta, tehokas käyttö siis vaatii suojamiehen tai pari, sekä mahdollisesti varsiaseita tukemaan keihäsmiestä.

Kokeneilla ryhmillä on edellytykset minkä tahansa aseen tehokkaaseen käyttöön. Löytyy pelisilmää ja kavereita tukemaan. Kevyelläkin keihäällä noutaja tulee vauhdilla, jos suojamiehet eivät ole tehtävänsä tasolla, eikä tappoja synny nopeasti ilman pelisilmää. Kuola kuuluu niihin ryhmiin, joiden linjan takaa mieluiten käytän keihästäni. Linja pitää ja kavereilla on vankka kokemus yhteistoiminnasta keihäiden kanssa.

Jos verrokiksi otettaisiin joku SoHu:n ensikertalaisryhmä, eivät edes huippuunsa viritellyt keihäät saa kovinkaan paljoa aikaan.

Pitkien keihäitten dominoitiin löytyy myöskin pari asiaa, mikä tekee näistä tällä hetkellä tappokoneita.

1. Pitkiä keihäitä on vähän. 2010 yli neljä metrisiä keihäitä taisi olla siinä 10-14 pintaa, joka johti siihen että 4.5m keihäs sai aina ylivoiman, koska vastassa ei ollut saman mittaisia keihäitä.

2. Ihmiset jotka käyttivät episkeppejä olivat Suomen parhaimpia keihäsmiehiä, joista jokaisella on monien vuosien sohukokemus ja pelisilmää.

3. Ryhmät jäätyivät heti, kun pitkät keihäät tulivat eteen ja aloittivat tikkaamisen.

Keihäiden katkomisessa on se ongelma että ne menee rikki. Itku parku ja kallis maksu.

Keihään ryöstämisessä on ollut vain kokemuksia seuraavasta: tartuttu keihääseen ryöstämis tarkoituksessa--->kaveri sanoo:"hei älä riko mun keihästä."-------------> Keihästä ei ryöstetä. Elikkäs ryöstäminen onnistuu minusta vain jos itse keihäänkäyttäjä antaa siihen mahdollisuuden

Jotain tarra tms. systeemiähän voisi kokeilla siellä Hauhon leirillä sitten, sikäli kuin järjestäjät näkevät sen mielekkääksi, Rämähän avasi jo tuon kuolin nauha /liina tavan faban puitteissa hyvin, miksei vastaavaa kevyttä
suositusta voisi myös liittää sohuunkin? (Tai, ainakin mainintaa tuon liinan
merkityksestä sääntöihin.)

1. Pitkiä keihäitä on vähän. 2010 yli neljä metrisiä keihäitä taisi olla siinä 10-14 pintaa, joka johti siihen että 4.5m keihäs sai aina ylivoiman, koska vastassa ei ollut saman mittaisia keihäitä.

3. Ryhmät jäätyivät heti, kun pitkät keihäät tulivat eteen ja aloittivat tikkaamisen.

Hydinillä on tosi hyvät pointit tuossa, eikös 06 muistaakseni samanlaista jäätymis ongelmaa ollut huomattavasti lyhyempien keihäiden suhteen, joka nyt toistui vain noiden pitempien kanssa. Skenen voima on ollut juuri tuo rajoittamattomuus*(ellei turvallisuus perusteita..), saa tehdä 8 pitkän keihään.. Olisiko tuohon veto kilpailuun mahdollista kokeille semmoista käytäntöä, että vain yksi tyyppi saisi vetää, nykiä tms. (edes sen aluksi) keihästä? Tuosta ei nykyisin taida olla erityisemmin säännöissä?

*Meillä ei onneksi ole sääntöjä kuten "Ryhmästä vain kymmenellä prosentilla saa olla keihäät tai puolella varsiaseet. tms."

Ince kirjoitti: *Meillä ei onneksi ole sääntöjä kuten "Ryhmästä vain kymmenellä prosentilla saa olla keihäät tai puolella varsiaseet. tms."

Haha, tämähän olisi loistava idea! Seuraavaksi voitaisiinkin jakaa kaikki hyvät boffaajat eri ryhmiin tasapuolisesti jottei kenellekkään tule paha mieli.

E.Hirvelä kirjoitti: Haha, tämähän olisi loistava idea! Seuraavaksi voitaisiinkin jakaa kaikki hyvät boffaajat eri ryhmiin tasapuolisesti jottei kenellekkään tule paha mieli.

Paitsi, että siinä vasta jollekulle tuleekin paha mieli, kun ei tule lasketuksi "hyväksi boffaajaksi"

Kansa vaatii näkkileipäjakoa sotahuutoihin! Kuoppainen puoli!

Automaattinen: Etkö sinää mitään tiedä! Karhealle se leviää paremmin!

Jos kuitenkin jätetään ihmisille oikeasti tärkeät kysymykset pois SoHu:n osapuolijaoista. Kaikki me voimme eläytyä keskiaikaisen saraseenin tai ristiritarin rooliin, mutta meidän päivittäiseen elämäämme liittyvien suurien kysymysten ottaminen osaksi Sotahuudon teemaa kylvää vain pahaa verta.
Vaikka emme aina voikaan ymmärtää, miksi joku haluaa voidella näkkärinsä väärin, ei väkivalta ole ratkaisu...

gobliini kirjoitti:Automaattinen: Etkö sinää mitään tiedä! Karhealle se leviää paremmin!

Paremmin on se jakoperuste tässä joka tapauksessa. Omasta mielestäni saan paremman määrän voita leivälle.