Par kirjoitti:Ihan halusin tähän hassuuteen kiinnittää huomiota. Niin ja jos ihmiset eivät tykkää kun käytetään kuppikahvallisia tikareita, niin miksei vain kielletä kuppikahvalliset vara-aseet?
Itse olen lähinnä ihmetellyt, kuinka ihmeen kauan kellään kestää todeta ääneen se _totaalinen itsestäänselvyys_ ja logiikka liittyen tähän, nimittäin:
A) Jos keihäsmiehellä on
etukädessään se kuppikahvainen vara-ase, niin tokihan se suojaa kättä tuhoutumattomalla asepanssarilla, mutta
1) Aseen kuppisuojuksella on rajansa millä sen saa läpi ja mitä se suojaa, eikä suojaus ole kovinkaan suuri
2) Sen tasan saman ja vieläpä paljon paremman suojauksen etukäteen saa sillä vartavasten sallituksi ilmoitetulla etukäden kilvellä, jonka kanssa vieläpä saa täysin vapaasti samanaikaisesti käyttää keihästä. Kilpien koolla ei ole alarajaa, on täysin historiaalista ja sallittua tehdä tasan aseen kuppikahvan kokoinen kupurakilpi etukäden sormien suojaksi, vieläpä pistää siihen ohut naru millä pitää sitä kiinni kädessä (joka vaaditaan sen kilpenä, eikä tuhoutumattomana käsipanssarina olemiseen) ja toinen kiinnitys ranteen ympäri kiinteällä hihnalla ja voila sormilla on tuhoutumaton panssari, joka vieläpä on huomattavasti vähemmän haittaava kuin tikari, jossa sentään pitää olla kahva.
3) Ei sillä tikarilla ole läheskään niin hyvää käyttöä
etukädessä kuin mitä takakädessä, koska takakäden ote keihäästä on yleensä liian takaa, jotta pelkällä takakädellä pystyisi tehokkaasti ja nopeasti liikuttamaan keihään torjuvaan asentoon, jolloin jää kakkosasetilanteessa vain suojattomaksi ja lyhyemmän aseen omaavaksi, jolloin on yhdenkäden aseen yhdelläkädellä käyttäjä, jolla nyt sattuu olemaan takakättä sitomassa joku otteen takia epäkäytännöllinen ja siinä tilanteessa hyödytön esine (keihäs), vieläpä sanoisin että yli 90% keihäänkäyttäjistä etukäsi on ns. "heikompi käsi" jonka koordinaatio on vähemmän treenattua. Joten vara-ase jää aika
turhaksi _etukädessä_, jossa sen suurin funktio olisi lähinnä kilpeä huonompi kilvenkorvike
B Jos keihäsmiehellä on
takakädessään se kuppikahvainen vara-ase, niin tokihan se suojaa sormia tuhoutumattomalla asepanssarilla, mutta
1) Takakäden sormet keihäänkäyttäjällä,
eivät todellakaan ole mikään suojelun kohde, koska niihin ei yksinkeritasesti tule kuin aivan täysin satunnaisen harvinaisia osumia, tämä johtuen siitä että etukäsi on jokaisessa tilanteessa lähempänä (yleensä huomattavasti)
edessä olevia vastustajia ja siten kerää ja pysäyttää osumat jo ennen takakättä, vaikka hyökkääjä tähtäisi takakäden sormille. Omalla useampivuotisella keihäskokemuksellani, lähinnä kaikki takakäteen tulleet osumat ovat tulleet lähinnä reippahasti lähemmäs kyynerpäätä tai hartiaa, kuin sormia, tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että takakäteen on osuttu vahingossa koitettaessa osua torsoon tai päähän hyökkäyksen päästessä yllättämään tai oman asemani päätyessä huonoksi.
2) Mitä tulee takaa tuleviin hyökkäyksiin niissähän (samoin kuin sivulta tulevissa, yksinkertaisesti keskiruumis ja pää ovat hyökkääjää lähempänä, avoimempina, kohteelle fataalimpina ja varmempia osumapaikkoina, joten ei kukaan hullu siinä vaiheessa sinne keihäänkäyttäjän takakäden sormille ala lyömään, jos alkaa niin omapa on häpeänsä jos kuppikahvaan osuu, koska ihan oikeasti, mitä ihmettä.
3) Jälleen kerran, jos joku haluaa silti vartavasten takakätensä sormet suojata vahingolta, niin se edelleenkin 2h-keihäänkäytön kanssa sallittu kilpi tulee olemaan tehokkaampi ratkaisu kuin mitä kuppikahvainen vara-ase.
Näinollen voidaan todeta että peliteknisesti sillä kuppikahvalla varustetulla vara-aseella ei saavuteta mitään oikeaa etua, jota kilpi ei saavuttaisi moninkertaisesti, menettämättä mitään oikeaa etua jota kuppikahva saavuttaisi.
Tarkoittamatta että vara-ase olisi turha, ainoastaan tarkoittaen että se kuppikahva ei käytännössä merkkaa siinä vara-aseessa paljon pätkääkään ja jos sitä suojauksen takia joku on siinä kädessä pitänyt, se on varmaankin enemmän ollut siitä syystä ettei ole tähänmennessä kehdannut tai tiennyt siinä kilpeä käyttää tai halunnut lähteä liiallisen optimoinnin linjalle.
Ainoa tilanne jossa siitä voisi olla jotain lievää hyötyä olisi joku linjataistelu, mutta sielläkin toteamus A.2 pitää paikkansa ja tämä sääntö hallituksen ehdottamassa muodossa ajaa vain turhaan kikkailuun ja optimointiin, täysin käänteisesti kuin mitä sen tarkoitus ilmeisesti on ollut.
Henkilökohtaisesti en ainakaan ole edes missään kohtaa miettinyt kuppikahvaisen vara-aseen käyttöä keihääni kanssa, koska vara-aseen tarkoitus on ollut olla lähitilanteissa osumia kylvävä esine, siinä missä keihään varsi on ollut kaikki puolustus mitä olen tarvinnut lähitilanteissa, pitkänmatkantilanteissa taas keihäänkäyttötaidon sekä yleisen taistelutaitoni (etäisyyskontrolli, sijoittuminen, ajoitus) toimiessa puolustuksena vihollisen hyökkäyksiltä sormieni, käsieni ja vartaloni suojeluun.
Par kirjoitti:Ja kummastelen miksi monet sanovat että keihäsmies on mokannut jos käyttää vara-asetta. Jos olen yksin keihään kanssa ja kohtaan yksinäisen hilparin, niin voi hyvinkin käydä että teen itse rynnäkön tikarin kanssa työnnettyäni hilparin syrjään, tehokasta sekin ja nopeaa. Ellei moka ole se että on yksin, mutta sehän on kanssapelaajien moka kun kuolivat :)
Tai omakohtaisesti skirmatessa huomaamani, kanssapelaajien juoksunopeuden ja kyvyn rajallisuus kun ei meinaa oma ryhmäkään kaikissa tilanteissa liikkua samalla nopeudella kuin itse, siinävaiheessa kun jossain kohtaa on tarvetta tuelle, joten useammin kuin kerran olen löytänyt itseni taistelemassa jonkun oman vähemmän skirmaavan ryhmän selustan turvallisenapysymisestä hetkenaikaa yksin, ennenkuin muu oma ryhmä on ehtinyt paikalle. Ei todellakaan ole mokaamista jos estää vihollisskirmaa pääsemästä omien selustaa, teilaa mahdollisesti siinä sivussa pari vihollista odottaessa muun osaston pääsyä paikalle.
En itsekkään ymmärrä miksi vara-aseen käyttö tai keihään kanssa hetkellisesti ilman kylkiliimautunutta ja avustamaan ehtivää toista taistelijaa jossain olo olisi mokaamista. Itse olen ainakin kyseisistä tilanteista yleensä selvinnyt ja toiminnallani suorasti tai epäsuorasti yleensä pelastanut muutaman oman selkään pääsevältä viholliselta tms. ja jollen muuta niin suorasti eliminoinut vihollisen tai pitänyt itseäni suurempaa vihollisosastoa sidottuna usein skenaarion pituuteen nähden merkittävän ajan.
Muutenkin se miten jostain tuntuu joskus pulpahtavan ajatus että päädyttäessä keihäiden kanssa tilanteeseen jossa vieressä oleva keihäsmies/taistelija ei kokoajan ja välittömästi voi tukea itseä oltaisiin mokattu, on omituista. Kokemuksemme Imperatorin kanssa on enenevissä määrin ollut se ettei yksinkertaisesti itsemme kanssa samankokoinen (saatikaan pienempi) vihollinen yksinkertaisesti tule kimppuumme tai jää taistelemaan lähtiessämme hakemaan taistelutilannetta, viimesotahuudossa normaali vihollisosasto jota vastaan päädyimme taistelmaan oli yleensä aina vahvuudeltaan noin 150% tai yli omasta vahvuudestamme, usein vielä lähes kaksinkertainen osasto empä taistelukontaktia ja joissain tapauksissa jopa perääntyi siinä vaiheessa kun näytimme halukkuutemme taistella pakenemisen sijaan.
Tosiaan tilanteissa joissa vastaosastossa on skirmaustilanteessa vahvuutena 1,5 - 2 kertainen ei jokainen taistelija voi luottaa siihen että ainoastaan vastustajan hyökkäyksen torjuminen keihäänvarrella jättää vieressäolijalle riittävästi aikaa pistää kyseisen vihollisen pois taistelukyvystä, koska jokaista taistelijaa kohti on tulossa samanaikaisesti vähintään se yksi tai kaksi taistelijaa, voidaan ainoastaan luottaa siihen että itse ja vieressäolija hoitaa vastustajansa tai ainakin hoitaa vastustajistaan riittävän määrän ja viivyttää sitä viimeistä kunnes muut ovat itseään vastaan hyökkäävät vihulaiset saaneet vaarattomiksi.
Ja pojjaat (ja tytöt) ei se ole mokaamista, jos ja kun kerta toisensa jälkeen noista tilanteista taidon ansiosta selvitään.
Viime sotahuudosta mieleenjääneenä esimerkkinä siitä missä tilanteessa vastustajamme ei vielä ole valmis ottamaan taistelukontaktia kanssamme on jäänyt tilanne jossa: vastapuolen tunnetun skirmaajaryhmän 8-9 hengen hyvän tiiviissä ryhmityksessä, ylämäkiedulla ja vaihtelevalla aseistuksella varustettu osasto pakeni koittaessamme ottaa kontaktia heidän kanssaan 4 hengen sivustasuojaosastolla, jonka kärjessä olin lippumme sekä lyhyen 1h keihään kanssa, mukanani yksi puhdas pitkämiekka taistelija ja kaksi keihästaistelijaa, jopa huolimatta siitä että ryhmityksemme oli siinä vaiheessa hakiessamme taistelukontaktia nopealla liikkumisellamme aivan liian pitkille väleille venynyt timantti, jossa itse olin jo lähempänä vihollisryhmää, kuin oman osaston taaimmaista taistelijaa.
1vs1 tilanne ei ole keihäänkäyttäjän moka... 1vs2 tilannekkaan sille yksin olevalle keihäänkäyttäjälle ei ole vielä moka... eivätkä nuo tilanteet tarkoita sitä että oltaisiin lähdetty yksin pööpöilemään jonnekkin, siinä voi olla esimerkiksi koko 10 hengen oma skirmaajaryhmä mukana, vastustajaa vaan on senverran paljon että hetkellisesit kyse on 1vs1 tai 1vs2 tilanteesta. Se on vaan arkipäivää skirmaamisessa.
Enkä tässä nyt edes sano tai ainakin käsitykseni on ollut että oma ryhmämme ei kuitenkaan mikään yltiömaineikas olisi ja sen takia tilanne olisi tämä, vai kuinkamoni myöntää pelkäävänsä imperaattoria?
Myöskään en todellakaan väittäisi että olisimme hyviä minkään "keihäs+vara-ase on ylivoimainen" syyn takia, kyse on ehkä enemmän kuitenkin siitä että noin 80% ryhmästämme harjoittelee määrätietoisesti ja järjestelmällisesti noin jotakuinkin viikottain kerran tai kaksi ympärivuotisesti käyttäen huomattavasti boffereita nopeampia aseita.
saloneju kirjoitti:Hyvä Par,
olet jo mokannut siinä vaiheessa jo ennen vara-aseen käyttöä. :wink:
Saloneju, valitan me kaikki emme noudata "yksi tekee, niin kaikki tekee" ainakaan siinä vaiheessa kun kyseeseen tulee samanpuolen taistelijan kuoleminen ;)
Itse en edes siinä vaiheessa, kun tulee kanssataistelijoitten kunnon hetkellinen loppuminen oman eteenpäin tuijottavan linjaryhmän selustan ja vihollisen randomiskirmaajan väliin juoksemisesta kyseeseen. :wink: