Sotahuuto

Ihan yleistä keskustelua aiheesta, olisi jännä kuulla mitä muut ovat johtamisesta, komentoketjusta ja sen tärkeydestä.

Itse olen ainakin huomannut että Camulosilla on 08 ja 09 kehitetty jonkinsorttinen komentoketju, ja tänä vuonna se toimi aika hyvin. Mitkä ovat tärkeitä juttuja johtamisessa, mitkä eivät? Kiinnittävätkö jotkut mielestänne huomioita epäolennaisuuksiin liikaa? Toimivatko taktiikat, ja millaiset taktiikat?

Itse tykkään sotahuudossa nimenomaan eniten komentamisesta. Siitä, kun katsoo ja arvioi tilanteen oikein, antaa käskyn ja katsoo kun porukka toteuttaa sen täydellisesti. Jälki on usein hienoa, ja välillä tulee eeppisiäkin manöövereitä ihan yksinkertaisilla tempuilla.

Tärkeintä tuntuu olevan kumminkin, että kaikki porukassa hyväksyvät kuka komentaa, ja myöskin tottelevat. Meillä ainakin hyvässä yhteisymmärryksessä tämä onkin toteutunut, ja kaikki tajuavat että komentaja huutelee niitä ohjeita pitääkseen porukan hengissä ja saadakseen viholliset hengiltä, eikä ihan vaan vallan huumassa huutele porukkaa eteen ja taaksen halujensa mukaan.

Tästä hyviä esimerkkejä nyt oli esim. nyt 09 kun saimme porukoita revittyä irti vihollislinjasta nopeilla 10m vetäytymisillä, joita seurasi sitten SEIS-käsky. Huomasin että pelkkä porukan yhtenäinen liike auttaa jo todella paljon. Sooloileminen tapatti porukkaa, ja onnistuttiin hyvin pitämään pakka kasassa, mistä kielii jo SoHun viime vuoden suurin hengissäselviämisprosenttikin. B)

Toinen mitä itse harrastan, on se että olen oman kontaktin suhteen aika varovainen. Tähän pelaa se, että itse johdan kevyttä skirmishryhmää, ja jos menen kuolemaan linjaan ilman panssaria niin porukka on komentajaa vailla. Tämä tosin on vain oma tyyli. Seisotteko te muut komentajat siellä linjassa valamassa moraalia ja mätkyttämässä, vai katsotteko mieluummin kokonaiskuvaa ja teette arvioita ja käskytätte niiden pohjalta? Vai onnistuvatko molemmat?

jos menen kuolemaan linjaan ilman panssaria niin porukka on komentajaa vailla.

Meillä hurtilla oli kaksi "virallista" komentajaa Sohussa, Minä ja Juhani. kun Juhani kuoli otin minä komennon ja kun minä kuolin otti joku kommennon joka sen ensimmäisenä huomasi.

Spitaalisissa ei mitään mussunmussun taktiikoita harrastettu. Häröpalloiltiin vaan. (Näin ainakin ymmärsin, anteeksi jos yrititte komentaa, juoksin missä sattui..)

Sefraim kirjoitti:Seisotteko te muut komentajat siellä linjassa valamassa moraalia ja mätkyttämässä, vai katsotteko mieluummin kokonaiskuvaa ja teette arvioita ja käskytätte niiden pohjalta? Vai onnistuvatko molemmat?

Itse olen yleensä siellä heti ensimmäisenä mätkyttämässä. Tänä vuonna ongelma ei ollut siinä etteikö käskyjä oltaisi kuunneltu vaan muu porukka ei aina oikein pysynyt mun vauhdissa mukana. Koitan siinä matsaamisen ohessa katsoa sitä tilannetta ja yleensä huudankin sitten kovaan ääneen jos suunnitelmiin tulee muutoksia. Itse vaan pingon yleensä vähän turhan innokkaasti sinne tilanteisiin enkä huolehdi että väki nyt varmasti seuraa perässä.
"Vasara! Mun perässä vasemmalle.... nyt!"
"Jaha, meidän johtaja paineli taas tonne. Seurataanko perässä?"
"Se on jo tuol kentän toises pääs, koitetaan me mennä tosta"
Tuo skenaario oli poikien mukaan kohtalaisen tuttua tavaraa jo viime vuodelta.

Mä vaan karjuin "eteenpäin [valinnanvarainen haukkumasana]" ja osoitin sormella mihin halusin jonkun vätyksistäni liikkuvan. Jostain kumman syystä "Juoskaa niin perkeleesti [valinnanvarainen haukkumasana]" toimi suuremmalla todennäköisyydellä.

Tänä vuonna Goblineilla oli aikamoista keskustelua johtamisesta.

No meidän kuuden hengen joukkueesta kolme olivat jo kokeneempia, joten päätettiin, että kuka meistä kolmesta nyt sitten ehti ensimmäisenä sanoa jotain käskyn tapaista, niin sitä toteltiin. Tai näin oli tarkoitus....

Todellisuudessa homma meni niin, että kukaan ei juuri suutaan avannut, vaan mentiin porukassa tekemään jotain mukamuka järkevää. Toimi loppujen lopuksi melko hyvin, ainakin pienellä porukalla.

Falcata kirjoitti: Itse vaan pingon yleensä vähän turhan innokkaasti sinne tilanteisiin enkä huolehdi että väki nyt varmasti seuraa perässä.
"Vasara! Mun perässä vasemmalle.... nyt!"
"Jaha, meidän johtaja paineli taas tonne. Seurataanko perässä?"
"Se on jo tuol kentän toises pääs, koitetaan me mennä tosta"
Tuo skenaario oli poikien mukaan kohtalaisen tuttua tavaraa jo viime vuodelta.

Tuossa voi syyttää kahta asiaa:
Joukkoe on liian taitamaton että menisi mukaan, eli hitaus johtuu siitä.
Tai sitten joukkueen johtaja olettaa liikaa, eli pitäisi johtaa porukkaa sen mukaan mikä on taitotaso ja kokemus porukassa toimimisessa.
Itse huomasin silloin joskus "kauan aikaa sitten" (07') johtaessani AG:ta että koko ryhmä ei liiku yhtä nopeasti kuin itse, mutta jos ottaa pienemmän iskuryhmän jossa on kokeneempaa väkeä, tuollaiset käskyt "vasemalle nopeasti!" ja itse juoksuun lähtö voivat onnistua niin että porukka lähtee mukaan. Saman olen huomannut mm. rottinki puolella, jossa ryhmä johon itse kuulun, on täynnä kokeneita henkilöitä. Siellä käskyihin reagoidaan heti ja oikeanlailla (jos ne kuullaan).

Eli johtamisen luonne riippuu porukan koosta ja kokemuksesta. Itse siis tykkään pienestä ja kokeneesta ryhmästä jota johtaa, tosin isoimmissa ja kokemattomissa on enemmän haastetta. Voisi melkein sanoa mielipidekysymykseksi.

Ja toivotaan että selitin edes jotenkin ymmärrettävästi, vähän aamu-uninen tässä viel kun heräsin vähän aika sitten.

Juuh, ongelma tiedostettiin kyllä ja koitin ottaa vähän iisimmin. Viime vuoteen nähden pojat pysyivät kyllä paljon paremmin perässä, mutta pitäisi silti vaan opetella vähän hillitsemään sitä kaasujalkaa.

Meilläkin on Camuloksessa 2 komentajaa: Minardil joka juoksi siellä ekana (ja kuoli sitten aina ennenpitkää), ja minä joka harasin taustalla. Toimi erittäin hyvin.

Häröpallo on ihan hyvä taktiikka jos porukka on yksilöinä siinä hyviä, kuten esim. meillä (monen vuoden kärsäänoton tulos). Toisaalta jos pelkästään häröpalloilee, niin tahtoo tulla levyyn kaikilta yli 3-hengen porukoilta. Liian usein tuppaa käymään niin, että porukka palloilee tosiaan niissä 2-3 hengen porukoissa ja skirmajyrät kuten Rutto käyvät napsimassa ne sieltä kuin omenat puusta. Onneksi onnistuttiin hyvin välttämään tätä tänä vuonna.

Juu (komppaan Theeron alempana olevaa) että komentajan pitää ehdottomasti uskaltaa sanoa itsevarmana kaikki käskyt. Huonokin käsky on parempi kuin ei mitään.

johtaminen itsessään ei ole aivan niin helppoa kuin luulisi: Oman porukkamme johdossa on tietysti porukkamme perustaja. Ensiesiintymisessämme Rähinäriäkäisyssä kävi kuitenkin melko hassusti, koska komentoa piti välillä joko Perkeleen varakapteeni (Perkele oli vajaalukuisena komppaamassa Pohjan Väkeä), tai minä jos jouduimme kovasti erilleen, satuimme olemaan nimittäin porukkamme kovaäänisimmät. Edellämainittu tilanne johtui lähinnä seuraavista asioista:

1. Kapteenimme oli ensi kertaa komentamassa, joten hänellä ei ollut kovin paljoa kokemusta tällaisesta tilanteesta.

2. Joukkueemme oli erittäin skirmish-henkinen (=eli koko ajan hajonneena kuin pasta tuulettimeen), joten komentaminen ja tilanteen tasalla pysyminen oli melkoisen hankalaa

3. Tiimillemme ei selitetty tarpeeksi hyvin skenaarion toiminkuvaamme, joten esim. minä olin melko hämmentynyt

Toisin sanoen, minun mielestäni hyvän johtajan täytyy osata ja uskaltaa komentaa joukkuettaan, koska tiimi odottaa jokatapauksessa edes jonkinlaista käskyä tai toimeksiantoa joltain auktoriteetilta. On myös hyvä sopia ja tehdä selväksi se, että erimielisyydet kentällä pitää myös jättää kentälle.

P.S. Jälkeenpäin tilanteemme on korjaantunut, kiitos hyvän debrieffin ennen Rähinästä lähtöä. SoHu:n tapahtumia ja johtamisen toimimista siellä en tiedä kovin tarkasti, mutta olen kuullut vain hyvää toiminnastamme siellä.

P.P.S. Jos jokin tuntuu ryhmänne toiminnassa mättävän, asia kannattaa ottaa puheeksi MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI, koska asianlaita saattaa vain huonontua odottelemalla. Mikäli me emme olisi pitäneet loppukokousta ryhmämme kanssa Rähinässä, meillä olisi varmasti paljon lässympi, tehottomampi ja ilottomampi ryhmä tai ryhmähenki.

PattiJalka kirjoitti:Tänä vuonna Goblineilla oli aikamoista keskustelua johtamisesta.

No meidän kuuden hengen joukkueesta kolme olivat jo kokeneempia, joten päätettiin, että kuka meistä kolmesta nyt sitten ehti ensimmäisenä sanoa jotain käskyn tapaista, niin sitä toteltiin. Tai näin oli tarkoitus....

Todellisuudessa homma meni niin, että kukaan ei juuri suutaan avannut, vaan mentiin porukassa tekemään jotain mukamuka järkevää. Toimi loppujen lopuksi melko hyvin, ainakin pienellä porukalla.

Ei ainakaan minusta. porukka oli liian monta kertaa hajallaan ja jäimme joskus vain seisomaan vaikka olisi pitänyt tehdä jotain. aikamoista.

Näin Sotahuuto-ensikertalaisena voin vaan kiitellä Kuolan käskyjen selkeyttä ja persoonallisilla äänillä varustettuja ärhäköitä johtajia. Veikkaan olleen mukavampi (maha)lasku Sotahuudon ihmeelliseen maailmaan kuin jossain skirmish-ryhmässä, jossa omille aivoille olisi ollut tilaa hämmennykseen asti.

sankrimus kirjoitti:Näin Sotahuuto-ensikertalaisena voin vaan kiitellä Kuolan käskyjen selkeyttä ja persoonallisilla äänillä varustettuja ärhäköitä johtajia. Veikkaan olleen mukavampi (maha)lasku Sotahuudon ihmeelliseen maailmaan kuin jossain skirmish-ryhmässä, jossa omille aivoille olisi ollut tilaa hämmennykseen asti.

Skirmaajan tarvitsee muistaa vain kaksi asiaa.
1. Tapa.
2. Juokse karkuun tarvittaessa.

DiabolusIgnis kirjoitti:

sankrimus kirjoitti:Näin Sotahuuto-ensikertalaisena voin vaan kiitellä Kuolan käskyjen selkeyttä ja persoonallisilla äänillä varustettuja ärhäköitä johtajia. Veikkaan olleen mukavampi (maha)lasku Sotahuudon ihmeelliseen maailmaan kuin jossain skirmish-ryhmässä, jossa omille aivoille olisi ollut tilaa hämmennykseen asti.

Skirmaajan tarvitsee muistaa vain kaksi asiaa.
1. Tapa.
2. Juokse karkuun tarvittaessa.

Mainitut asiat hyvä, mutta muuttaisin hieman järjestystä ja yksinkertaistaisin:

1. Juokse
2. Tapa kun on tilaisuus
3. Katso kohta 1.

Joo, olen sen verran älykäs kirmaajaksi että voin käyttää noita vaikeampia ohjeita itse, mutta muille suosittelisin noita

Corona Muraliksessa homma toimi niin että asetuin itse jousella hieman taemmas, jotta näen paremmin ja sitten sieltä ohjeita. Ryhmä kun myös tottelee hyvin muiden ryhmien ohjeita ja eturintamassa on toinen ryhmän aktiivi johtamassa.

Hyvin tuntui toimivan, ei paljoa tullu kyllä komennettua, lähinnä vaan että mihin päin ja sitten seuraava käsky rynnäkköön / kilvet kiinni / tukekaa sitä ja sitä ryhmää.

Maahinkaisessa toimimme usean portaan johdolla.

Minä ohjasin porukan aggressiivisesti sinne parhaaseen paikkaan, mahdollisesti porukkaa eri kohteisiin jakaen. Sitten toimin liipasinmiehenä jonka johdolla rynnäkkö alkoi. Minulla on samaa ongelmaa kuin Falcatalla joten kauhean pitkään tuon jälkeen ei minun varaani voinut laskea - joten niin ei tehty. Kontaktin alun jälkeen en enää yleensä päässyt johtamaan jos en jollain ilveellä selvinnyt todella pitkään.

Tämän jälkeen paremmin asioita havainnoivat ottivat takarivistä johdon ja pelastivat päivän. Ja hyvä niin. Kaverit hoitivat taistelun kaaosvaiheen järkevämmin kuin Maahinkaisessa ikinä on tapahtunut, kenenkään johdolla. Takarivissä oli myös kavereita joiden hommana oli katsoa miten taistelu etenee ja iskeä tarpeellisiin kohtiin iskuryhmän kanssa.

Jokainen sai käskyttää ja kaaoksen hetkillä se määräsi joka aloitti huutamisen ensimmäisenä ja vaikutti päättäväiseltä.

Ja sitten kun kaikki muu petti Kuolan kaarti jylläsi vieläkin ja heidän käskyjään toteltiin kyselemättä.

Oikeastaan ainoa hetki, jolloin henkilökohtaisesti olin ottamassa ohjaimia käsiini oli 400:n respan skenaariossa, jossa olimme jo saartaneet vastapuolen heidän respapisteelleen. Kuolalaisia oli meidän vieressämme, joten huusin heidän johtajaansa keskustelemaan. Vastauksena tuli kuopiolaisilta, että he tulivat suoraan meidän komennon alle, mikä oli tosi hieno veto jätkiltä, näin sen kuuluukin toimia siinä vaiheessa, kun oma johto on jossain. No siinä nopeasti vinkkasin jätkiä kuromaan seuraavaan linjaan jäänyttä rakoa kiinni, kunnes peräännyimme koko porukalla aika nopeasti kohti pääjoukkoa.

Allekirjoitan täysin Jontzun viestin; se jolla on vähänkään hajua tilanteesta ja osaa käyttää ääntään karismaattisesti, ottaa ohjat, jos etukäteen kaavaillut johtajat vipeltää muualla.

Misumasu kirjoitti:Allekirjoitan täysin Jontzun viestin; se jolla on vähänkään hajua tilanteesta ja osaa käyttää ääntään karismaattisesti, ottaa ohjat, jos etukäteen kaavaillut johtajat vipeltää muualla.

Tuossa olikin ne maagiset "vähänkään hajua tilanteesta", "osaa käyttää ääntään", sekä "johtajat vipetlää muualla". Oman havaintoni mukaan helpointa toiminta on silloin, kun on päteviä kavereita, jotka osaavat hypätä esiin ja ottaa ohjat, KUN sitä tarvitaan, mutta eivät käy kesken skenaarion keskustelua siitä kuka johtaa, ja mitä. Mitä useampi kokki, sitä sekavampi soppa. Tähän on moni skenaario kaatunut, kun ensikosketuksen jälkeen suunnitelma on menettänyt kokonaan tai vähintäänkin suurilta osiltaan merkityksensä, ja pitäisi ruveta reagoimaan. Tällöin, usean johtajan vetäessä omiin suuntiinsa seurauksena on ihan oikea kaaos.

Itse olen viimeisten kahden vuoden aikana pyrkinyt tästä syystä pitäytymään komentoketjusta hollilla, jotta osaan tilanteen vaatiessa reagoida. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ennen skenaariota pyrin aina lähelle järjestäjää, joka armeijan briiffaa (en etulinjaan mutta kuulolle kuitenkin). Tämän jälkeen olen hollilla siitä, mitä "kenraalit" sopivat (taas kerran pidän turpani kiinni, ellei oikeasti ole jotain sanottavaa, esim. etukäteen tehdystä maastotiedustelusta), sitten otan selvää siitä, kuka omaa ryhmääni ja sen alaisuudessa osastoani johtaa (jälkimmäinen aina välillä minä itse). Näin olen tietoinen kokonaisuudesta, armeijan taktiikasta, ryhmäni osuudesta siinä, ja oman osastoni tehtävästi sen osana. Kun tiedän, ketä minun tulisi kuunnella, on helppo taistelun tuoksinnassakin etsiä oma komentaja, vetää omat, sekavana haahuilevat, soturit muutamalla miehekkäällä möräytyksellä touviin ja mennä sinne, minne komento käy.

Tällainen toiminta vaatii tietenkin harjaantumista, eikä onnistu aina, eikä kaikilta, mutta mielestäni, jos saisimme Rämässä ainakin osan uusia sotureita ajattelemaan näin, homma toimisi taas selvästi liukkaammin.

Itselleni tämä osa sotahuutoa on selvästi se, jsota nautin kaikkein parhaimmin. Varsinkin RISK-skenaarioissa oli hienoa napata respa-pisteeltä tallustavia taistelijoita porukaksi ja katsoa, mitä komento haluaa, tai hätätapauksissa suoraan paikkaan, jossa selvästi apua tarvittiin. Jouduin yllättävän harvoin tosin itse tappelemaan, vaan aika meni pikemminkin ohjailuun ja "kannustamiseen".

Ruton komennus.

1. Juokse vihollista kohti
2. Muista lähteä yksin sooloilemaan ryhmästä
3. Tapa kaikki liikkuva
4. Kuole tai lopeta kun kaikki liikkuva loppuu

Tuosta skirmish-ryhmien hajoamisesta kesken taistelun, mielestäni kohtalaisen helppo "RYHMÄ-X KOKOON" -komento on syytä upottaa joukkueen muistiin.
Possujen johto (ja ihan rivimiehetkin) käyttivät kyseistä komentoa todella mallikkaasti ja yleisen kaaoksen keskellä saatiin usein kokoon tehokas possujen iskuryhmä. Lisäksi vältetiin sitä että yksittäinen taistelija jäi vihollisen jyräämäksi muiden juostessa.

Ojan kommenttiin lisätäkseni, että meillä kun joku kuuli käskyn niin aina toistettiin se huutamalla.(mallikasta improtoimintaa koko ryhmältä. Ei oltu sovittu etukäteen, kaikki vaan äkkäsivät senkin ihan itse ) Näin kun minä mylväisin että POSSUT KOKOON niin kaikki toistivat sen, eikä käynyt kuten 2008 itselle jolloin minulta meni ääni ja pystyin vain kähisemään sunnuntaina.

Meidän komennot ovat tasoa "Älkää nyt v***u menkö sinne!" tai "Nyt loppu se koskettelu!"

Kuuden hengen ryhmässä komentaja on sinänsä turha, vaikka toisaalta kun kaikilla on varsiaseet, niin olisihan se hienoa kun joku organisoisi kaikki samaan paikkaan.

Tähän mennessä meidän ryhmänjohtajan titteli on kuulemma ollut pelkkä riesa.

Meillä esiintyi paljon sellaisia tilanteita, että kun taistelu alkoi ja lähdetään liikkeelle niin kaikki ovat lähellä ja pysytään porukassa, sitten kun viimein tulee tarvetta komentamiselle, huomaankin että paikalla ei ole ketään kuulemassa komentoja. En sitten tiedä missä vika, olinko juossut itse pois porukasta, vai oliko kaikki vain lähteneet omille teilleen...

Näin kun minä mylväisin että POSSUT KOKOON niin kaikki toistivat sen

Meillähän tuo on ollut aivan standardiprosedyyri käskyjen kanssa.