Sivu 1/4

Uljaat sankarteot ja muut eeppiset tarinat

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 02:21
Kirjoittaja Kakure
Mikä oli paras hetkesi? Teitkö loistavia sankartekoja? Tapoitko montakin vastustajaa?

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 09:23
Kirjoittaja Sefraim
Kipittäminen kahden vihollisen perään, molemmille nopea niskatorppaus hilparilla ja eeppinen legolas-kääntösvingilyönti takaa juosseeseen kolmanteen viholliseen joka luuli etten huomannut kun se kipitti perään.

Kuului vaan notta "no perkele".

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 10:07
Kirjoittaja Archibald
Okei meinasin kirjoittaa hyvistä suorituksista mutta jos nyt kerran eeppistelyä kaivataan niin okei ;) :

Viimeisessä Riskissä johtajamme meni teurastamaan Kuolan lipunkantajan ja pari muuta. Itse menin perään ja kun johtaja kuoli otin lipun kaaoksen keskeltä ja minuun osui kolmesti: käteen, käteen ja torsoon. Otin spurtin ja jätin keihään koska en voinut pitää sitä ja lippua oikeaoppisesti käsivamman jälkeen. Joku kuolalainen yritti vielä sukeltaa epätoivoisesti lipun perään kun juoksin SOSin kilpirivistä läpi.

Näin se luultavasti tapahtui. Muut täydensivät tarinaa kun adrenaliini oli ollut jossain atmosfäärissä. Olin ainoa joka onnistui ottamaan Kuolan lipun joten pakko myöntää, ettei helppoa ollut.


-a

Edit: Jos jokaisessa skenussa oli n. 250-300 jotka olisivat voineet viedä Kuolan lipun, laskekaa todennäköisyydet :D

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 10:08
Kirjoittaja Deili
Haluaisin antaa kreeddiittiä (Rämän?) jousimiehelle joka sunnuntain metsäskenussa napsi n.10 pääosumaa vastustajan linjasta valloittaessamme sitä teiden muodostamaa kolmiokohtaa \0/

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 10:35
Kirjoittaja Accu
Sankariteoista ei ehkä voi puhua mutta omaan suoritukseen olin tyytyväinen. Osumia / tappoja en jaksanut laskea muuta kuin pääosumien osalta, joita tuli 11 sotahuudon aikana (keskimäärin 1 per scenario missä käytin jousta siis).

Paras fiilis tuli kyllä siitä kun sunnuntain ekassa metsäskenaariossa joku vastapuolen vihreätabardinen skirmisheri kilven ja miekan kanssa pääsi selkään ja kuulin varoituksen "Varokaa, selkä!". Käännyin ja näin sen rynnistävän minua päin täyttä vauhtia. Otin pari nopeaa askelta sivuun ja ammuin kilvenreunan alapuolelta suoraan sisäreiteen (tai kasseille) ja mies tippui siihen :)

JP kävi myös sanomassa lauantaina että kuninkaantapposkenaariossa kentällä minä viimeistelin nuolella sen kun Juri oli käynyt ensin pehmittämässä (ja käsitin että oli hieman epäselvää saiko Juri tapon vai menikö JP:ltä vain panssari). Kaikesta huolimatta kunnia siitä kuuluu oikeastaan Jurille eikä mulle, mutta koska mies lähtee Afgoihin keskiviikkona niin jaan vähän glooriaa tässä sille.

Mainittavan arvoinen lienee myös se kun kuninkaantapposkenaariossa (kunkun kuoleman jälkeen) jäätiin Rämän linjan taakse heilumaan Aten kanssa ja saatiin Susikukko hienosti lurettua pois niiden rivistöstä; ammuin nuolen selkään (panssari pois) ja kun mies lähti rynnimään minua kohti, Atte tuli sivusta vastapalloon ja viimeisteli sen minkä olin aloittanut.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 10:45
Kirjoittaja TAUkki
Pakko myöntää, että tappoja ropisi rutkasti, kun keihäällä pääsi tökkimään. Mitään yksittäistä parasta hetkeä ei tullut, yhden lipun kyllä ryöstin. Jes!

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 10:58
Kirjoittaja Eglardion
Viimeisessä riskissä niittasin neljä assassinia (tosin en sata varma olivatko kaikki assassineja) tikarilla. Lähdin juoksemaan heitä päin sivusta, mutta en kirtänyt takaa vaan edestä heidän kilpiensä ja keihäittensä ohi. Kahdenkäden miekkaa käytin kilpenä ja tikarilla vedin kurkut auki.

Aivan ensimmäisessä skenussa meidän ryhmä rynnäköi päin Kuolaa ja Maahinkaista aiheuttaen käsittääkseni suuria tappioita. Itse niittasin muutaman ja näin sen jälkeen Kuolan lipun ja lähdin sen perään. Kompastuin kuitenkin ja lensin ilmassa kaksi metriä, mutta miekkani upposi suoraan vastustajan rintaan. Sitten minut hakattiin maahan
:D

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 11:18
Kirjoittaja Automaattinen
Eeppisimmät hetket tuli varmaan viimeisessä skenaariossa kun lähdin iskemään keskustasta vasemmalle puolelle noin parinkymmenen sekalaisen toverin kanssa. Juostessa huusin neuvot kilpimiehille ja keihäsmiehille ja kun olin saanut komennot jaettua ja iskettiin taistelevaan riviin muodostuneeseen heikkoon pisteeseen ja aukkohan siitä syntyi.

Eeppisyyttä tietysti lisäsi se että kun karjaistiin juuri linjaan puskiessa "YLI VAAN!!", lähti koko sen rintaman rivi meidän imussamme liikkeelle ja tuloksena oli läpimurto.

Oli saakelin upeaa toimintaa ja tuntui todella hienolta juosta rinta rinnan mäkeä alas karjuen!! :D

Miinuspuoli oli tässä se että kuolin osumiin juuri ojan ylitettyäni vääntäessäni buttspikeä vastapuolen rintaan.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 11:21
Kirjoittaja Jumsjums
Luulen ettei Spartalaisilla ole (tai ainakaan pitäisi olla) kovin paljoa eeppistelyä yksilösuorituksissa, mutta monesti ryhmämme yhteistyöllään ylitti omiakin odotuksia. Monesti otimme vastaan ryhmiä joilla oli paljon haarniskointia ja pitkää sohuhistoriaa, ja saimme ryhmämme kokoon sekä olemattomaan panssarointiin nähden erittäin pahaa jälkeä.

Ehkä kuitenkin kaikkein palkitsevin asia ryhmällemme on että sille on käyttönsä ja että saimme ihmisiä ihailemaan ryhmien erikoistumista. Ajallaan sotahuudosta saattaisi tulla vielä paljon taktisempi peli kun ratkaisevaa on mitkä joukot menevät ja minne.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 11:31
Kirjoittaja Automaattinen
Tulipa mieleeni että oli melko mukavaa kuulla viimeisessä skenussa vastapuolelta huuto: "varokaa toi on Automaattinen, se on hyvä!" ja huomata että pystyin pitkän tovin viivyttämään reilusti isompaa sakkia tässä yhteydessä.

Kivaa oli saada tuollaista palautetta suoraan kentällä vaikken itseäni kauhean kaksisena boffaajana pidä. :D

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 11:42
Kirjoittaja Kloonisetä
Toisen päivän jokin metsäskenaarioista (oliskohan ollut risteyksen valtaus?). Sparta päätti lähteä sivustaiskuun, ja tottakai me Lappalaiset ollaan pyynnöstä (tai ilman :roll: ) mukana. Metsän läpi rämpiessä huomasimme myös osan Vishnasta tulleen perässä, varmasti samaa yrittämässä, kuin mekin.

Tullessamme tielle lähjelle vastustajien respawn-pistettä (n. 100- 200m.) oli sparta (huudoista päätelleen) saanut Vishnan kanssa ensikosketuksen Kuolan sivustaan jossakin kauempana. En ollut uskoa sitä pullaa, kun kuolan lipunkantaja oli (viisaasti) lähtenyt karkuun Spartaa /Vishnaa vastapuolen suuren armeijalipun kanssa, ja juoksi suoraan meidän veren (tai ainakin lipun) himoisten neniemme edestä. :shock:

Nipsu ei muuta kehotusta tarvinnut, vaan käski kaikki liikkeelle huudolla: "Me napataan tuo!", ja loikkasi samantien kohti ohijuoksevaa epäonnista Kuolalaista.

Nipsu kompastui ja kaatui juuri lippumiehen taakse, minä en. Juoksen Kuolalaisen kiinni (joka oli väsyksissä varmasti Spartan ja Vishnan takia.....suuri kunnia myös heille) ja isken häntä kerran. Lipunkantaja pyörähtää hilpari tosiessa kädessä ja riistää miekkakäteni. Pudotan nopeasti aseeni, kumarrun väsitääkseni uuden huitaisun ja nappaan miekan toiseen käteen, tappaen lipunkantajan uudella iskulla. Hilparia on yhdessä kädessä vaikea käyttää.

Käden kiertyessä lipputangon ympärille oli eeppisyys huipussaan, kunnes koetin lähteä tieltä ja sattui pienten väärinkäsitysten sarja (johtaen minun valitettavaan poismenooni). Onneksi Nipsu on riski äijä, nopea juoksija, sekä Vishna ja oma porukka hyvin velvollisuudentuntoista sakkia.

Lippu meille :D molempain armeijain liput (kukaan ei ollut meidän armeijalippua ottanut meiltä pois vaikka olimma kuinka kyselleet).

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 11:47
Kirjoittaja DiabolusIgnis
Sain JP:n hengiltä! Joo, mulle tämä on eeppinen suoritus kun kerta olen vajaan kuukauden boffannut 8)

(Itse asiassa kävi niin että tapoin vaan yhen vastaantulevan, löi minua jalkaan ja minä häntä vatsaan. Vähän sen jälkeen kaveri sanoi minun tappaneen JP:n, ja toinen vahvisti)

Toinen eeppinen oli viimenen risk skenu, kun aika loppupuolella kasattiin jonkinlaista härölinjaa mäen päälle ja lähtiin juoksemaan alaspäin karjuen.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 11:51
Kirjoittaja Keksikeijo
Mielestäni hauskin ainakin oli se, kun lauantain kaksi reittiä-skenaariossa olin jousiampujana Yorkin armeijan perääntyessä. Huomasin kun muutama Ruton edustaja ryömi esiin pusikosta noin 10m päässä. Lipunkantaja (AP kai?) husi koivunoksia miekallaan ja kilvellään pois edestä jonka seurauksena puolustukseen jääneestä aukosta ammuin nuolen keskelle rintaa... tämän jälkeen kumminkin pari muuta Ruttoa tuli paikalle ja jouduin juoksemaan karkuun.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 11:51
Kirjoittaja Matemaagikko
Kenttäriskissä juoksin äksännettä kertaa respalta taisteluun, ja joku maahinkaisten rautahattuinen sankari nappasi hihasta ja karjui että "Tuon äijän mukaan, tuosta raosta kylkeen NYT"

Sinne siis, ja nopean työnnön jälkeen sekalainen yorkkilaislauma on työnnetty ojan yli. Tilaa on sen verran että päästään hyppäämään ojan toiselle puolelle. Unohdinpa sitten että "Yli vaan!" oli sovittu maahinkaisten kanssa rynnäkkösignaaliksi ja huusin niin kun halusin porukan tekevän metrin loikan puron toiselle puolelle. Seurauksena hirveä karjuva lössi ojan yli ja läpimurto vihollisen linjasta.


Huonokin johtaminen on parempi kuin ei johtamista :wink:

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 12:17
Kirjoittaja Stonetroll
Kloonisetä kirjoitti:Tullessamme tielle lähjelle vastustajien respawn-pistettä (n. 100- 200m.) oli sparta (huudoista päätelleen) saanut Vishnan kanssa ensikosketuksen Kuolan sivustaan jossakin kauempana. En ollut uskoa sitä pullaa, kun kuolan lipunkantaja oli (viisaasti) lähtenyt karkuun Spartaa /Vishnaa vastapuolen suuren armeijalipun kanssa, ja juoksi suoraan meidän veren (tai ainakin lipun) himoisten neniemme edestä. :shock:

Nipsu kompastui ja kaatui juuri lippumiehen taakse, minä en. Juoksen Kuolalaisen kiinni (joka oli väsyksissä varmasti Spartan ja Vishnan takia.....suuri kunnia myös heille) ja isken häntä kerran. Lipunkantaja pyörähtää hilpari tosiessa kädessä ja riistää miekkakäteni. Pudotan nopeasti aseeni, kumarrun väsitääkseni uuden huitaisun ja nappaan miekan toiseen käteen, tappaen lipunkantajan uudella iskulla. Hilparia on yhdessä kädessä vaikea käyttää.
Olin tuo lippumies ja itse asiassa ette vienyt vain armeijan lippua vaan tuhositte samalla koko armeijan ylikomentajan kun käytin lippua näkyvänä apuna omien joukkojen ohjailuun. Eli siis todella kunnon isku armeijalle. Tosin melko äkkiä kenraali Sutsisatsi jr lähti kostamaan isänsä kuolemaa toinenkin käsi vapautettuna hilparin käyttöön :)

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 12:24
Kirjoittaja saloneju
Hurttien toiminta näin herkistyneen ja ylpeän komentajan näkökulmasta oli ensikertalaisryhmänä eeppistä :)

Eeppistä ei ollut tämä, mutta huvituin hiukkasen asiasta. Samanlainen tarina kuin Autamaattisella. Kenttäriskissä tuli melko staattinen tilanne, jossa kaksi riviä murjoi toisiaan, kun vastapuolen taistelija (AnttiT) huutaa: "Palkkio luvassa salonejun päästä!". Hehee. Sainpahan tökättyä keihäällä itse kyseistä kaveria päähän.

Lisäksi olen tyytyväinen siitä, että Lancasterin armeijan jousimiehille oli annettu lauantain metsätaisteluissa erityisohjeistus ampua mua nuolella nessuun (rengaspanssarihupun aukkoon) liian "vaarallisena miehenä pitää hengissä". Tämä tapahtuikin muuten kaksi kertaa putkeen, keskelle nenää peräkkäisissä skenaarioissa maahinkaisjousiampujan toimesta.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 12:53
Kirjoittaja Aldarion
Oma Sohun kohokohta tuli muistaakseni ekassa metsäskenussa, jossa Kuola ja Rämä olivat vastakkain harjanteella Maahinkaisen ja SOSin ottaessa yhteen harjanteen juurella. Kuolan rivit olivat edenneet sen verta eteenpäin, että olimme SOSin kyljessä, joka oli sitoutunut taisteluun Maahinkaisen kanssa. Otin komentooni Kuolan oikean sivustan ja ryntäsin noin kuuden hengen kanssa SOSin kylkeen tuottaen suuria tappioita viholliselle siellä. Tykkäsin kovasti. :D

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 13:03
Kirjoittaja Zenzu
Eeppisin hetki itselläni oli se, kun jossain sunnuntain metsäskenussa olin glaivella aseistautuneena täysin yksin metsässä Walesin armeijan väkivaltaisen perääntymisen seurauksena. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi metsästä kaksi kuolalaista. Otin eeppisen taisteluasennon ja leveän seisonnan, tässä vaiheessa minun olisi ehkä pitänyt huutaa jotain kovinkin sankarillista, mutta jäi tekemättä. Kuolalaiset ryntäsivät päälleni, mutta sain torjuttua glaiven varrella niin monta iskua että olen ylpeä itsestäni, paukutin lisäksi molemmilta kypärä- ja torsopanssaripisteet pois. Kuolin, mutta tein sen ainakin komeasti.

Lisäksi muistelen jokaista buttspikella tehtyä tappoa lämmöllä, mikään ei kirvoittanut kauniimpaa hämmennyksen ja pelon täyttämää ilmettä kuin yllättävä peräpiikkipisto.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 13:32
Kirjoittaja Archibald
Okei hajotkaa tähän:

Mummo kirosi ikkunasta SH marssia lauantaina. Sunnuntaina sama henkilö keräsi porukan joka lauloi virsiä tai jotain :D


-a

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 13:40
Kirjoittaja Automaattinen
Zenzu kirjoitti:Lisäksi muistelen jokaista buttspikella tehtyä tappoa lämmöllä, mikään ei kirvoittanut kauniimpaa hämmennyksen ja pelon täyttämää ilmettä kuin yllättävä peräpiikkipisto.
Laskin itse tehneeni vissiin sitten 5 näitä yhteensä, plus maassa makaavat. Sunnuntain kentällä tuli tehtyä parikin. 6, jos lasketaan ennen kentälle marssiin lähtöä Spartalaisten komentajan kanssa ottamani matsit. :D

Kiitos muuten siitä jälleen, oli kivaa.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 13:47
Kirjoittaja -Maikkeli-
Itse kenttätaistelun (olikohan toinen lauantaina) loppupuolella, sen jälkeen kun possut olivat jyränneet paikalleen jääneen vishnan, huomasin heidän pakenevan lipunkantajansa n. 40m päässä juoksemassa kentältä karkuun.
Otin pienen pikaspurtin häntä kohti, vedin nuolen ja ammuin. Nuoli napsahti kantajaa suoraan niskaan, ainoaan paikkaan joka hänellä oli panssaroimatta. Tämä kaikki siis 40m etäisyydeltä ja kovassa juoksussa.
Oli kyllä priceless ilme hänellä kun nappasin lipun itselleni.

Vielä tietysti mainitsemisen arvoinen olisi tuo Falcatan ampuminen. Etäisyyttä oli ehkä n. 25-30m. Katsoin nopeasti että tuossahan näyttäisi olevan yksi epäonnekas takavasaralainen katsomassa muuallepäin. Eikun nuolta jälteelle, pieni ballistinen kaari, ja eikun laukaisu. Kasseillehan se iskeytyi. Kuullemma viimeiset sanat häneltä olivat "Varokaa nuolia!".

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 13:52
Kirjoittaja tiarAnon
*ryhmä-ego* Tänä vuonna onnistuttiin nappaamaan kaikkien Sotahuudon voittajien liput. */ryhmä-ego*

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 13:56
Kirjoittaja Haiden
Kerta, kun päästiin Sosin rivistä läpi edestä päin metsässä. Metsässä hyppäneen ninjan tappaminen refleksipistolla.

Eepisin tarina on loppu skenussa, kun vedin keihäällä kun riivattu ja joku sossilainen rynnäköi syliin. Nostin kädet päänsuojaksi mielessä hokien "Ei minun kauniit kasvoni" Kävellen kyyryasenossa 10 metrin päähän itkemään hedelmällisyyden menettämistä. Ei voi muuta sanoa että hieno lyönti örkkiläiseltä ja ei ollut tullut syliin millään itsemurhaberserker syöksyllä. :lol: (en ole vihainen tapahtuneesta, jos yksinäinen örkkiläinen miettii sitä)

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 14:05
Kirjoittaja Terba
Eeppisin kuolema ikinä tapahtui kun lauantain jossain metsäskenussa olin riehumassa Perkeleiden kimpussa. Huusin ja pieksin perkeleiden kilpimuuria ja vedin ainakin kolme tyyppiä jalkapuoliksi kun yhtäkkiä Perkeleiden kilpimuurin YLI hyppää wanaha kunnon Kuolanpoika Mahti ja ILMALENNON AIKANA stäbbää miekalla minua rintaan. Ei voinut kuin nauraa ja kuolla pois. Kiitokset Mikke, pelastit tuolla tempulla jo yksin koko mun SoHun.

Eeppistä.

Lähetetty: Maanantai, 06.07.2009 14:17
Kirjoittaja Sipi
Pitkä(ja aika paksu) miekkani kävi monasti kömpelöksi rynnätessäni rivin kylkeen. Hurmaava puukoni oli tällöin ahkerassa käytössä puri moneen otteeseen lihaa. Lauantain kenttätaisteluista toinen tai kolmas sai kunnian toimia urotekoni näyttämönä hyökätessäni villikarjujen kimppuun, jotka olivat kiinni SOS:sin kyljessä. Parin sininaaman jälkeen olin vihollisistani pussausetäisyydellä ja suolistin vielä kolmisen kappaletta puukolla.(en tiä oliko kellään panssaria, että kuolivakko)

Jälkeenpäin hirvittää ja hävettää se puukohurjailu, kun välillä oli jotain muuta kamppailulajia kuin pehmomiekkailua. Myös suurenteluani häpeän. Ei se niinkään paksu ole, se miekka