Sivu 4/4
Lähetetty: Perjantai, 10.07.2009 00:09
Kirjoittaja ihmis-suski
eeppisyyttä ilmassa SOSsia teurastettaessa.
Sunnuntain RISK.
Joukko SOSsilaisia on aika pitkällä Lancasterin puolella tulossa kohti meidän pistettä. Pisteellä ainoastaa meidän joukko ja pari muuta hassua, eli rankasti alivoima. Kun tajujan, että nyt ollaan pulassa ja piste menee ihan just, huudan keuhkojeni kyllyydestä SOS tulossa, Kuola, Maahinkainen! tällä huudolla jostain manifestoituu juosujalkaa molempia joukkoja ja SOS jää täydellisesti mottiin. MeItä edessä, Kuola ja Maahinkainen oikealla, vasemmalla, ededssä ja takana. Siinä turpasaunassa ei kauaa kestänyt SOSsilaisten hengiltäotto. Se oli kaunista katseltavaa se.
Lähetetty: Perjantai, 10.07.2009 00:12
Kirjoittaja Misumasu
Joensuu kirjoitti:Misumasu kirjoitti:Ensi Sohussa Selenet voivat tulla sitten meidän voittajien kanssa samaan leiriin nukkumaan, eikös jookos?
Ottakaa pois. Ja varo vaan, et tiedä mitä pyydät. ;D
Lupaat vaan.
Lähetetty: Perjantai, 10.07.2009 00:17
Kirjoittaja Serea
Saat Joonas kaks possutyttöä, riittääkö ne?
Lähetetty: Perjantai, 10.07.2009 00:46
Kirjoittaja Misumasu
Juu, sopii. Oma teltta ja kaksi nättiä tyttöä, enköhän mä sun soturiks ala Peltsi.
Lähetetty: Perjantai, 10.07.2009 00:51
Kirjoittaja KatkaChee
Could you please behave :D
Lähetetty: Perjantai, 10.07.2009 06:45
Kirjoittaja Joensuu
KatkaChee kirjoitti:Could you please behave
We are behaving. Not very well, but anyway.
Eikun mäkin ajattelin jo aiemmin sanoa että menipä sivu aiheen, mut sit tuumasin et parhaiten kai se palaa aiheeseen jos on hiljaa. Näemmä kuitenkin miehet ja naiset on niin jänniä juttuja ettei se ihan niin helposti käy.
Lähetetty: Lauantai, 11.07.2009 00:15
Kirjoittaja sanuka
Sotahuudon romanttisimmasta hetkestä (valkoisen)ruusuntuoksuinen kiitos Kuolan kaartin urholle, joka osallistui turnajaisiin.
Juuri ennen taistelua hän astui luokseni, kumartui polviasentoon ja pyysi miekalleen siunausta suudelman/lentosuudelman muodossa. Lisäksi hän pyysi minua sitomaan liinan miekkaansa tuomaan onnea.
Valitettavasti hän hävisi taistelunsa ja miekkakin taisi katketa kesken mittelön.
Mutta positiivisen vaikutuksen hän onnistui tekemään eleellään vaikka erehtyikin pyytämään suosionosoitusta vastustavan armeijan neidolta.
Lähetetty: Lauantai, 11.07.2009 00:37
Kirjoittaja SaneChains
Oma tarinani ei ole niinkään eeppinen, ehkä enemmänkin tuurimunkki. Olin siinä mettäriskissä juuri päässyt hajalleni linjasta, kun rämää, ja sossia oli tullut mäkeä alas. Uskoin ainakin saaneeni yhden joka sieltä oli rynnistänyt. Mutta kuitenkin. Siinä hitaasti tallustelin, ja katselin vähän tilannetta, kunnes spottasin jotain hauskaa ylempänä. Rämän linjahan se siellä tallusteli harjua pitkin eteen. Hetken oli vaan että "nyt tuli noutaja"-fiilis. Mutta rämäläiset eivät jostain syystä noteeranneet minua kyljessään. Kenties punamusta tabardini hämäsi, ja skottilippunikin oli toisella puolella. Mutta eikai Perkeleen käärmettä voinut sekoittaa rämän nyrkkiin. No kuitenkin.
Linja siinä eteni pikkaisen minusta ohi, joten fiksuna poikana pinkaisin suoraan kylkeen, ja naputtelin ainakin kolmea ihmistä päähän. Sitten toki minua törpättiin keihäällä, tai vastaavalla. Mutta respalle lähtiessä oli kiva kuunnella rämän ihmettelyä, että mitä helvettiä tapahtui. Toki vilkutin heille vielä mennessäni
Muuta kivaa oli, kun jossain kenttämätössä pääsin yllättäen lähikontaktiin, ja napautin jotakuta Sossilaista parisen kertaa päähän(?). Olin ensin wtf, että muka tapoin jonkun. Vielä enemmän olin yllättynyt kun sos tokaisi että "ihan oikein teit" , hymyili, ja lähti poispäin. Mukavaa sakkia.
Eeppisin näky oli nähdä Perkeleen linja juoksemassa alaspäin sinne pelto-ojalle, missä itse olet muurissa. Kohottaa roimnasti taistelutahtoa nähdä kokonainen linja omia tulossa apuun. :3
Lähetetty: Lauantai, 11.07.2009 12:49
Kirjoittaja Partanauraja
Oon aina ollu sitä mieltä, että jos toinen käsi on menetetty niin toisellakaan ei tee mitään. Yleensä jätän kilven käteen, mutta viimeisessä riskissä juoksin viimeiset minuutit hilparilla...
Toinen käsi oli menetetty jonkun maahinkaisen keihääseen, joten otin hilparin oikeaan kainaloon ja rupesin tiirailemaan ympäriinsä hyvää paikkaa heiottää itsensä ja kuolla...
Saloneju siinä yksinään kilpirivin edessä tökki meidän joukkoja, joten päätin juosta sen kimppuun. Hilpari ojossa rynnin sitä päiten´. Jäi parista sentistä kiinni etten osunut jussia päähän. Harmitti ihan sikana, kun joku tuli vielä lyömään selkään. Darn...
Lähetetty: Sunnuntai, 12.07.2009 15:32
Kirjoittaja JP666
Tavote saavutettu 25 tappoa oli tavote, tuli 26 kenttä RISKI ja viimenen tappo oli Pekka
.
Lähetetty: Sunnuntai, 12.07.2009 16:32
Kirjoittaja Amileontti
Omien kolmihenkisten porukoiden komennuttaminen paikasta toiseen ja vihollisen kylkeen oli aina ihan jees.. siihen saakka kun aina kompastuimme johonkin hiton sammalmättääseen ja kuolimme pois.
Riskit olivat myös aivan mahtavia. Päälle 10 dualwield tappoa metsässä ja jatkuvaa kylkeen soluttautumista. Rutto-JP:n kanssa oli myös mahtavaa peloitella kourallista Leviaattaneita ylittämästä ojaa. Sen jälkeen karmaiseva rushaus Rämän selkään.
Kenttäriskissä sade piiskasi kauniisti niskaan samalla kun juoksi tannerta alas kohti vastustajaa. Ojan viereltä löytyikin siinä samalla Trauman lippu jota kukaan ei viitsinyt nostaa ylös. Keräsin respektit itselleni nostamalla sen olalle ja juoksemalla kuninkaallisesti takaisin omalle armeijalipulle. "Tällänen löyty." Senkin skenun loputtua tuli joku maahinkaismies kertomaan kuinka olin muka hienosti sniikannut heidän rivinsä taakse.
// Yksilöturnaus oli taas ihan mahtavuutta siihen saakka kun se kesti. Itsellänikin meni tähdellisesti siihen saakka kunnes spaulderi poksahti rikki ja pilasi koko keskittymisen. Se virolainenkin laski kunniakkaasti tekemäni osumat. Ja miksei sitä hiton finaalia voitua järjestää samalla hetkellä?
Lähetetty: Keskiviikko, 15.07.2009 13:05
Kirjoittaja Delithreldor
viikinkisoturi kirjoitti:Kenttärisk oli aivan mahtava ja Sotahuudon parasta antia!
Noin puolessavälissä riskiä, maahinkaisten ja muun armeijan väliin oli syntynyt aika iso väli. Sukelisin siitä raosta keihääni kanssa ja aloin pistelemään maahinkaisia röyhkeästi takaapäin, jotakin 5-6 kpl teitä melkeen teilasin kunnes kuului huuto: ne on takana! ja sitten eräs skirmaaja tuli ja paukutti minut hengiltä
. Lopuksi taisi käydä niin, että maahinkaiset pussitettiin tai ainakin suurin osa hoideltiin, joku voinee vahvistaa asian itse kun olin juuri juoksemassa respalle. Kyseinen selkään kiertäminen tapahtui ojan ja puskan kohdalla.
Toden totta, Rämän linja oli usein maahinkaisen linjan "takana" jolloin minäkin pääsin monta kertaa napsimaan sieltä tappoja monen kymmenen edestä.
Lähetetty: Tiistai, 21.07.2009 18:30
Kirjoittaja Talarus
Kenttä-RISK oli ehdottomasti parasta koko Sotahuudossa. Itse olin käytännössä koko ajan Yorkin armeijan oikeassa laidassa ja siitä välillä hieman keskemmälle, ja siellä tuli todistettua, miten yhteistyöllä sekalainenkin ryhmä saa tulosta aikaan kun mennään oikealla asenteella.
Kummasti alkoi joukko liikkua ja vihollinen pakittaa kun tarpeeksi lujaa huusi tahtiin "Eteen! Päin! Eteen! Päin!" ja paukutti kilpeä
Moneen otteeseen oikeassa laidassa armeijamme toivot puskivat vihollista kauemmas lippupisteeltä ja pitkälle kohti vastustajan respaa.
Erityisesti haluan kiittää
- partaista spartalaista, jonka kanssa taistelimme omien kilpimuurin
edessä, siis linjojen välissä kaksistaan, ja työstimme harvenevaa vihollisriviä
- kaunista keihäsneitoa (käsittääkseni hän oli Camulosin kelttejä), jonka kanssa napsimme kolme Corona Murealiksen taistelijaa vastustajien päästyä hetkeksi taimmaiselle lipullemme. "Kato kun tuossa on nätti Corona, mennäänkö yli?"
- Nopskua, jonka kanssa säikäytimme nuoren TURAlaisen(?) melkein housuistaan
"Mennäänkö? Kolmosella mennään!"
Iso kiitos kaikille joiden kanssa sain taistella tänäkin vuonna Sotahuudossa, riippumatta siitä kummassa päässä astaloa olin!
Lähetetty: Tiistai, 21.07.2009 19:17
Kirjoittaja Zaephyr
Omaan suoritukseen voi olla tyytyväinen. Tappoja tuli kyllä kivasti joka skenariossa ja pari lippuakin mitkä sai haltuun aina skenun loppuvaiheilla (jos alussa saan niin heitän pois, koska häiritsee tappelua). Lisäksi rohkeutta on tullut reilusti lisää lähtee tekemään ratkaisuja. Monta kertaa aina jostain rivin laidasta läpi ja sitten vaan muiden selkään tai mahdollisten jousien kimppuun.
Metsäriskissä kun koko armeijan homma ei oikein toiminut, niin pidin omaa hauskaa pienen vihollisporukan kanssa oikeessa laidassa (meidän aloituspaikasta katsottuna). Juoksin siellä vaan ympyrää pitäen kasaa perässä tappaen aina välillä jotain yksin jääneitä. Toki samassa skenariossa tuli juostua parit isompienkin rivien selät
Kenttäriski oli taas jotain loistavaa! Luulin ettei viime vuoden riskistä voinut enää parantaa, mutta tuo oli vielä parempi. Ei niin häröilyä ettei voinut vaan juosta ja poimia selkiä, vaan sinne selkään piti raivata tie. Samaa juoksutusta tein oikeessa laidassa paljon koska oli pakkomielle päästä lippuihin käsiksi sinne toisten aloituspaikalle. Pari kertaa kävin kyllä lähellä, mutta sitten tuli liikaa porukkaa aina perään.
"Rutto selässä!" kuului tosi usein perään kun jostaki välistä pääsi läpi