Sotahuuto

Tässä minun (08 Spitaaliset Vaeltajat), Automatikin (Maahinkainen) ja Nihvun (Galenit) havaintoja vuodelta 08. Nämä esitettiin tapahtuman jälkeen ja antoivat ajattelun aihetta. Jos itse teitte jotain havaintoja tai nämä herättävät ajatuksia, huudeltaa toki ääneen.

Jontzu

Huomasin että:

*Kokonaisella armeijalla alkoi olla syvyyttä ja voimaa. Läpimurrot ovat hitaampia jos syvyyttä löytyy.
*Yksittäisten ryhmien rivien läpi juoksut eivät enää tuota heti tulosta koko armeijan mittakaavassa joten ryhmien väliin jäävät aukot eivät olleet enää niin houkuttelevia kuin aiemmin.
*Yksittäinen pitkä rivi ei vain toiminut enää siinäkään määrin kuin vaikkapa 06. Isolla väkimäärällä voiman keskittäminen oli vielä tärkeämpää kuin aiemmin.
*Ryhmät alkavat toimia selvemmin omina yksikköinään eivätkä ison armeijalössin osana.
*Koko rivin kiertäminen oli vaikeampaa kuin aiemmin mutta yksittäisen ryhmien rullaus onnistui miltei helpommin kun niihin saattoi päättäväisesti pureutua hajamuodostelmassa.
*Omaa porukkaa tukevana skirmish-taktiikkana hiihtelin oman jengin kyljessä ja hakkasin liki koko ajan vastustajan ryhmien kylkiä. Tämä perustui tuohon mitä yllä kerroin, pienryhmät olivat omina joukkioinaan ja tätä saattoi hyödyntää helposti. Parhaimmillaan omat ryhmät sitoivat vastustajan joukkiot staattisiksi klönteiksi ja tukimiehenä pääsi sukkuloimaan kahden sidotun vihollisryhmän väliä aina yhden kaksi vihollista yllättäen ja hämäännystä aiheuttaen. Sitten kun vastarintaa alkoi ilmetä kimposin takaisin toisen ryhmän kylkeen jossa minut oli jo unohdettu. Ja uudestaan.

Ja nyt kun alettiin miettiä niin olen tuumannut että joukkiot tuppaavat klimppiintymään ja "tarttumaan" toisiinsa kun pääsevät lähikontaktiin. Tätä voisi hyödyntää tehokkaasti jos osaisi ottaa aikaa. Antaisi porukan ensin päätyä kontaktiin ja sitten menisi työstämään jonkin sopivan kohdan kohtalta.

Toisena juttuna Riskissä katsoin koko ajan että jos olisin tuolla en jäisi ainakaan kämppäämään minnekään vaan menisin rivien välistä ja juoksisin vastustajan rivin selustaa pitkin hakaten. Jos olisi useampi jätkä kaikki vain juoksisivat täysillä eikä kukaan jäisi tappamaan yksittäisiä uhreja, seuraava juoksija kuitenkin lyö sitä samaa kohdetta sen toisen ja kolmannen lyönnin.

Automatik

Omat huomioni liittyvät lähinnä tohon ryhmässä toimimiseen. Kova juttu olisi jos saisi ryhmän kesken jotain toimivaa komentoketjua. Riviryhmät ei niinkään tarvitse pysyä erillisten komentojen alaisena sinällään, vaan tämä koskee näitä kiertäjä-ryhmiä enimmäkseen.

Tärkeitä treenillisiä tekijöitä:
-iso osa kilpimiehistä ei osaa vieläkään suojata keihäitä kentällä, varsinkaan kun tilanne lähtee leviämään. TÄTÄ tulisi treenata kovasti tässä talven aikana. Taisteluparit voisi treeneissä jo opetella tätä hommaa jotta se alkaa sujumaan kesällä entistä paremmin.

-Vaikka rivi meillä toimiikin todella hyvin, on aina kehitettävää. Huomasin että hilpareiden ja keihäiden yhteistyö on käsittämättömän tehokasta kun hilpari koukkii kilpiä alas ja sitoo vastapuolen keihäitä ja vieressä oleva keihäs tikkaa keihäsmiehet ja lukitut kilvet sitä mukaa kun huomaa hilparin koukkineen jotain kiinni. Tätä tulisi siis treenata kanssa mahdollisimman kovasti.

-Vaikka nopea rivin kasaan saaminen onnistui 14 hengen voimin lennokkaasti, pitää saada se pienryhmäkohtainen toiminta siihen malliin että pysytään tilanteessa kuin tilanteessa omien ryhmäläisten lähellä ja komennon tullessa pistetään nopeasti taisteluasemat pystyyn. Tällä saatais todella tehokas rivi joka liikkuu nopeasti ja saa itsensä kasaan nopeasti.

-Vipeltävät ryhmät tosiaan pitäisi saada pysyttelemään pääryhmän tukena 90% ajasta. Jos aukeaa paikka sille että saa helpon lipun jostain, pitää vaan yksinkertaisesti käydä hakemassa ja palata suorinta tietä takaisin tukemaan ryhmää. Ei mitään sooloilua jossain umpimetsässä.

-Jousille jotenkin voisi tehdä selkeän linjauksen asioista joita ammutaan ensin. Tottakai jousiampujat tosiaan tekevät parhaansa, joten tähän en sinällänsä puutu, mutta haluan kiinnittää huomiota siihen että rivin tukeminen on tärkeää myös tässä kohtaa. Pitkien aseiden ampuminen suoraan oman rivin takaa on todella hyvä tapa. Jos ei muuten niin saa sen keihään taukoamaan kun se näkee jousen väijyvän sitä. Jos ei niin kuoleepa pois.

-Sit vielä yksi tietysti: Staattisemmissa skenaarioissa pitkien aseiden käyttö korostuu ja edellä mainitut tulee tärkeämmiksi. Tärkeää on se että mihin tahansa MegaMaahinkainen on sijoitettu, pitää pysytellä hengissä mahdollisimman suurella väellä ja välttää turhia kuolemia. Lisäksi tietty hoitaa useita vastapuolen edustajia hengiltä. Very Happy

Itsestäänselvyyttä varmaan tuli kommentoitua, mutta tulipa sanottua.

Nihvu

- Kaukana olevia pieniä ryhmiä tai yksittäisiä sotureita ei huomioida jos lähempänä ja/tai edessä on iso uhka, tämän takia pikkuryhmillä oli hyviä tilaisuuksia mennä selkään tappamaan (jos olisivat uskaltaneet).

- Lippuja pidettään ainakin kenttätaistelussa ihan yksin, mm. maahinkaisten lippu oli todella nannaa varastaa jousimiehenä, kun menin pienen miekan kanssa pelkästään (ja vein lipun pikkuveljelle kannettavaksi jotta voin hakea rämän lipun... ). Eli siitä voi oppia kahta asiaa: lippu pitää olla omien lähellä, oikeasti lähellä ja muiden lippuja on helppo nappaa.

- Metsätappeluissa kun armeija tappelee suurella alueella, ei ole tiedossa missä mitäkin tapahtuu ja missä vihollinen on. Tätä voisi auttaa jos on edes yksi vähemmän tärkeä mies uhrata linjasta ja joka voi juosta armeijoiden väliä, jotta voisi kertoa jos on oikeasti hyvä paikka hyökätä esim. kylkeen tai jos vihollinen on edenny jo linjojen läpi (jolloin siis pääsee vihollisen selkään). Tiedä toimiiko käytännössä tarpeeksi nopeasti.

Aika lailla samoja asioita ajattelin, kuin Jontzu. Eritoten tuo armeijoiden suurempi pysyvyys muuttaa toiminnan luonnetta merkittävästi. Toiminnan on oltava luonteeltaan pitkäkestoista. Joukko ei saa missään nimessä alkaa hajoamaan ensi kosketuksen jälkeen. Kuolan viime vuoden menestyksen kannalta oleellinen osa oli viime vuonna kyky ryhmittäytyä uudelleen välittömästi kovan rysäylsen jälkeen. Juuri tämän ansiosta kuola kykeni yhdessä kenttätaistelussa tuhoamaan lukuisia vastustajan ryhmiä, jotka tulivat toistensa jälkeen. Välittömästi yhden vihollisryhmän tuhouduttua miehet ryhmittäytyivät takaisin muotoon, sen sijaan että olisivat lähteneet ajamaan takaa vihollisen rippeitä tai helppoja selkiä.

Oleellista on muistaa suuri mittakaava, se mikä voi olla fiksua yhden taistelijan näkökannasta, ei välttämättä tue koko ryhmän toimintaa.

Vielä lisähuomiona tuohon armeijoiden kestävyyteen:

Stab-säännön poistuminen tulee lisäämään panssaroitujen joukkojen vaurionottokykyä merkittävästi. Enää pelkkä selän suuntaan huitominen ei tuota tulosta vaan jokaista on työstettävä kunnolla. Kiinteässä porukassa tämä tarkoittaa ettei kirmaaja enää saa niin helppoa massatuhoa aikaan, kaverit ehtivät reagoida kun yksi alkaa ottaa iskua ja perääntyy joukon keskustaan tukea saadakseen.

Komp, komp ja komp.

Meno on erilaista tällä kertaa varmasti just ton backstabin puutteen vuoksi. Selkien hakkaaminen menettää tehoaan myös, joten tänä vuonna otetaan KuoLasta mallia ja pidetään setti kasassa rysäyksen jälkeen.

Olisko tää kasaan kokoutuminen rytinän jälkeen sitten tällä väkimäärällä aina yksikön lipulle ja jos se on mennyt/kaukana, eniten huutavan tahi armeijan lipun luo? Onko meillä nimettyä lipunkantajaa? Kenelle siis kunnia yksikön ja lippujenkantamisesta?

Katsotaan paikan päällä perjantaina noheva ja kyvykäs mies kantamaan armeijan lippua. Jokaisen ryhmän tulisi lisäksi pitää huolta, että sen lipunkantaja on selvillä roolistaan.

Ja aina ensisijaisesti omalle lipulle vauhdilla, jos huomaa erkaantuneensa kavereista hetkeksikään. Jos oma lippu on kaapattu/paennut/muuten tavoittamattomissa on fiksua mennä lähimmän ryhmän lipulle. Mielellään vielä sellaiselle lipulle, jonka ympärillä näkyy edes suurin piirtein tolkkua porukkaa. Tuhoon tuomittujen pööpöilijöiden luokse ei hyövää suunnistaa. Oma armeijan lippu on sitten kolmantena vaihtoehtona.

Suosittelisin, että armeijalle nimetään kenraali, joka on aina armeijalipun luona, jonne hajaantuneet joukot voivat kokoontua. Näin kenraali saa luonnollista kautta pitkittyvissä taisteluissa reserviä, jota lähettää sinne missä tarve. Lisäksi kenraalin ja armeijalipun ilmestyminen linjan ratkaisukohtaan taistelun kriittisessä vaiheessa saattaa antaa sen tarvittavan moraalibuustin, varsinkin jos johtajana oleva on äänekäs ja sanavalmis.

itse voin lupautu kantamaan lippua muutamassa skenaariossa

Ja ihan itsekkäästi: keräännytään kaaostilanteissa oletusarvoisesti Tudorien lippujen luokse. Jos meillä pysyy setti kasassa saamme suojeltua toisiamme ja armeijamme menestyy paremmin ja voimme jopa onnistua niissä perääntymistä ja joukkojen kokoamista seuraavissa vastahyökkäyksissä.

Muiden omalla puolella olevien luokse voi sitten paeta jos kaikki menee aivan poskelleen ja pahaksi.

Nuolenkatkomisskenaarioissa voin mielelläni kantaa lippua.

Ps. viime vuoden suunnitelmia ja Rämän toimintamalleja voi käydä palauttamassa mieleen foorumeilta. Siellä on muutamia ihan järkeviä juttuja.

Tuohon koko armeijan johtamiseen voisi kyllä sanoa aikaisempien vuosien perusteella, että kenraalin käyttö voisi olla taas ihan hyödyllistä. Tietenkin taisteluiden välissä pidetään jatkuvasti taktiikkapalavereja joissa jokaisen ryhmän edustajat pääsevat puhumaan, mutta taistelun aikana saattaa tarvita tehdä nopeita päätöksiä jotka vaativat muiden ryhmien käskemistä.

Tietenkin kenraalin toimivuudella on muutama vaatimus. Ihmisten pitää A)tietää että kenraali on olemassa B)haluta tarvittaessa totella käskyjä C)kuulla käskyt. Sinänsä tämä on helppo saavuttaa vaikka sillä että kenraali sanoo vaikka pari sanaa koko armeijan kuullen ennen taistelua, jolloin joka ryhmän rivimiehilläkin on edes mahdollisuus tunnistaa hänet uudestaan tilanteen ollessa päällä. Toisaalta esimerkiksi muiden armeijaryhmittymien kanssa tämä ei ehkä olekaan niin helppoa, mutta mahdollista se on silti kun takana on esimerkiksi Maahinkaisen ja Kuolan arvovalta (sekä historiallisen kehyksen suoma johtoasema Lancastereille). Kenraalista on ehdottomasti eniten hyötyä juuri taistelurivin takana, missä tämä näkee tilanteen ja pystyy huutamaan mahdollisimman monelle ihmiselle. Mistään viestintuojista tai komentoteltoista ei edes puhuta ja minä pistol whippaan jokaisen joka ehdottaa moista.

Itse pidin erityisesti 2006 saksalaisen armeijan tavasta jossa kenraalin pestiä vaihdettiin eri ryhmien edustajien kesken. Silloin useampi pääsee kokemaan edes näennäisesti ison lauman johtamista ja se toi mukavasti esprit de corpsia ryhmien kesken. Kukaan ei halua olla koko sotahuutoa jonkun äänekkään Kuolalaisen (tai muun) komenneltavana, mutta jos itse pääsee johtamaan pari taistelua niin kiinnostus komentoketjuun on huomattavasti isompaa.

Kenraalina olon vaatimuksina voisi pitää lähinnä riittävän kovaa huutoääntä, aivan perustason taktiikkojen tuntemista (mikä toimii ja mikä ei) sekä sen verran itseluottamusta että voi avata suunsa ison lauman edessä (ei niin helppoa kuin luulisi). Jokaisesta ryhmästä varmasti löytyy useampia tällaisia henkilöitä.

Mutta mitä kenraalista sitten lopuksi hyödytään, sillä pelkästään kivojen kokemuksien takia sitä ei kannata harkita. Minusta kenraalin olemassaolo antaisi

1)Mahdollisuuden tehdä koko armeijan tasoisia yhdensuuntaisia päätöksiä kesken skenaarion, tarvittaessa vaihtaa ennalta sovittua taktiikkaa jos se alkaakin näyttää huonolta.

2)Vaihtelevuutta ja arvaamattomuutta vihollisen silmissä. Eri henkiöt keksivät taatusti erilaisia taktiikoita, ja näin meidän armeija ei olisi täysin arvattavissa joka taistelussa.

3)Motivaatiota yhteen hiilen puhaltamiseen ja ryhmien yhteistoimintaan, kun olisi olemassa tasavertainen mahdollisuus päästä johtamaan. Vaikka esimerkiksi Kuolalaisten johtajuuskykyjä suitsutetaan, varsinkin omasta toimesta, niin se ei todellakaan ole mikään uniikki ominaisuus vaan lähinnä törkeää itsekehua

Haluaisin kokeilla, mieluusti lauantaina kun ääni on vielä kantavassa mallissa..

Allekirjoitan monta Stonetrollin erinomaista henkeä henkivistä pointeista, erityisesti tuon esprit de corpsin ja kierrätyksen sekä kyvyn muuttaa suunnitelmaa tärkeyden (vaikkakin myös haavoittuvuuden).

Kuitenkin muutama oma kokemukseni asiasta (olin 2006 skenussa tai parissa kenraalina):

*Taistelun alettua en kyennyt havainnoimaan kaaokselta juuri mitään, viestittämään kenellekään juuri mitään, saanut ketään juurikaan tottelemaan enkä näin vaikuttamaan taistelun kulkuun.

*Suunnitelman muuttaminen kesken taistelun on haastavaa ja siihen pitäisi ryhtyä vain äärimmäisen pakon sanelemana ja tavanomaista staattisemmassa tilanteessa (loistavana esimerkkinä vuoden 2006 kukkula, jossa Jontzu otti spontaanisti ohjat ja ohjasi nerokkaan koukkauksen, joka pyyhkäisi vastustajan kerralla kartalta)

*Kenraalin ei pidä komentaa vain komentamisen riemusta. Kaikki muutokset ja komennot aiheuttavat väistämättä sekaannusta. Jos homma tuntuu edes joltiseenkin sujuvan, on kenraalin (tympeää kyllä hänelle) osattava olla hiljaa.

Toinen vaihtoehto olisi nostaa esiin tuon upseerikerhon merkitystä. Joka ryhmässämme on joukko yksilöitä, joita muu ryhmä kunnioittaa ja tottelee, jos nämä avaavat suunsa. Useimmiten samat henkilöt istuvat upseerikerhon tapaamisissakin. Henkisesti voisi varautua siihen, että näistä kuka hyvänsä voi spontaanisti ottaa tilanteen haltuunsa kesken taistelun ja jos joku tästä joukosta n jotain sanoo, täytyy se ottaa tosissaan. Ongelma on tietysti, etteiväthän muiden ryhmien rivijantterit näitä henkilöitä muista ryhmistä tunnista. Tätä voidaan kiertää sillä, että kaverit ovat myös keskimääräistä parempia/karismaattisempia/äänekkäämpiä huutajia, joten iso joukko tottelee heitä usein luonnostaan paremman puutteessa. Lisäksi tässä lankeaa tärkeä rooli upseerikerhon muille jäsenille, jotka huomatessaan jonkun toisen upseerin ottaneen komennon, välittävät tämän komennot omille ryhmilleen.

Ei sillä, jos yksittäiseen kenraaliin (joka lienee yksinkertaisempaa) päädytään, voin kyllä jonkun skenaarion olla siinäkin roolissa.

Ei kenraalin vaikutusmahdollisuuksia pidä yliarvioida, mutta moinen on kuitenkin hyvä olla olemassa varsinkin sellaisissa taisteluissa, joissa pakka hajoaa vääjäämättä. Tämä pesti ei kuitenkaan ime kuin yhden pätevän miehen. Itse olen sitä mieltä, että kyvykkäiden miesten pitää ehdottomasti ottaa ohjia käsiin tilanteiden sitä vaatiessa. Itse ainakin aion näin toimia. On kuitenkin hyvä, että porukasta on yksi jolla on viimeinen sana ja jota nämä karismaattisetkin yksilöt kuuntelevat. Jotta tästä yksilöstä olisi mitään hyötyä, on hänen omattava hyvä käsitys yleistilanteessa. Sen puuttuessa on asioihinkin puuttuminen turhaa. Ryhmien johtajat kyllä osaavat hoitaa oman porukkansa johtamisen. Kenraalin tehtävänä on kiinnittää huomiota isompaan kuvaan ja puuttua tilanteen niin vaatiessa asioihin. En odota suuria komentajalta, mutta jos yksikin skenaario voitetaan komentajan pestin ansiosta, on touhu oikeuttanut itsensä.

Komentaminen varsinkin kenttätaistelussa on vaikeaa. Monet antiikin kenraalitkin taistelivat etulinjassa ja toivat läsnäolollaan yhteen paikkaan vaikutuksensa, koska takaa joukkojen johtamista ei sen ajan viestilaitteilla voitu järkevästi toteuttaa. Sama ongelma on tietysti meilläkin.

Jepjep.

Ehdottomasti liikkuvammat ja pidemmät skenaariot kaipaavat komentajaa (RISK, kohtaamiset metikössä). Ja totta, jos yksikin skenaario voitetaan sen ansiosta, se kannatti.

Nimetään toki kenraali. Kunhan koetin toppuutella, etteivät vähemmän tapahtumia nähneet nojatuolikenraalit innostu liikaa roolista ja kuvittele mahdottomia.

Ja laitetaan se lippu sille kenraalille!

Joo, lipunkantaja kenraalin luokse menemään, niin saadaan sitä kautta kaikille kenraalin paikka selville. Ja samalla eksyneet ja pööpöilijät voi hakeutua samaan paikkaan uudelleen sijoitettavaksi.

Luulen, että Joonas tarkoitti, että laitetaan lippu kenraalin käteen! Mikä taasen vaikuttaa loistavalta idealta. Ei tarvitse laittaa ylimääräistä miestä lipun varteen ja kaikki tajuavat totella armeijan lippua kantavaa jullia, vaikkeivat naamaa tuntisikaan.

Jaa-a, en tiedä sopiiko moinen johtajan arvolle

Kannattanee olla suunnitelma B sille varalle, että kenraali joutuu kipittämään lippuinensa karkuun skenaariosta.

En tarkoittanut juuta enkä jaata, kunhan vain haluan tietää lipun avulla missä johtaja menee jotta on joku keskittymispiste johon johtaa väkeä kaaoksen hetkellä käskyjä saamaan.

Lippu kenraalille on mainio idea!!

Häröpalloutumisen sattuessa armeijan lippu säilyy ja saadaan välittömästi kenraalin ympäristöstä uusi aalto liikenteeseen ja päättäväinen kolaus voi alkaa.

Hmm... ja kenraalille puujalat, saa paremman kokonaiskuvan tilanteesta ja äänikin kantaa korkealta...