Sotahuuto

Neuvoa-antava äänestys. Olemme luomassa tapahtumaa teille, emme itsellemme, joten kunnioitamme mielipiteitä asian tiimoilta. Järjestäjät pidättävät edelleen oikeuden päättää tapahtuman säännöt haluamallaan tavalla.

Case
Sotahuudossa on käytössä ns. (paremman sanan puutteessa) "lasermiekkailu"-säännöt, eli kaikki osumat lasketaan. Pitäisikö FaBassa kokeilla ns. osumakalibraatiota: antaa selkeitä lyöntejä ja pistoja, joilla voisi oikeilla aseilla ja oikealla voimalla tehtyinä tappava tai vammauttava vaikutus.

Puolesta
+ "Hipsut", "kutittelu" ja "kalastaminen" loppuvat
+ Kovempi meno?

Vastaan
- Houkutus huijata osumien ottamisessa
- Riskit kasvavat, kun lyöntivoima kasvaa
- Nykyinen systeemi on hyvä, turvallinen ja reilu

Korkeintaan pariin joukkomättöön, ei pilata koko FaBaa jos se ei toimikaan toivotusti. Ehkä parhaiten tuo toimisi siltatyönnössä tai vastaavassa jossa oikeasti ei kaikkia iskuja hipasusäännöillä huomata.

Nyt en ole ihan varma onko sohussakaan "lasermiekkailu" voimassa... äänestykseen on aika vaikea vastata.

Beatific kirjoitti:Nyt en ole ihan varma onko sohussakaan "lasermiekkailu" voimassa... äänestykseen on aika vaikea vastata.

Jos isku on tarkoitettu osumaan, niin se kuuluu laskea, tuli se miten hiljaa tahansa. Eli siis minun käsityksen mukaan on voimassa.

Sohussa ei ole aivan "lasermiekkasääntöä", ehkä "hipsusääntö" olisi parempi termi. Sen tarkoitus on käsittääkseni pitää voimankäyttö minimissä.

sotahuuto.fi kirjoitti:Osumaksi lasketaan mikä tahansa aseen terän tai vaikuttavan osan (kuten sotanuijien kärki) osuma, joka osuu taistelijaan asti ja on tullut kunnon liikkeestä

Eli ei SoHussa voi esim. liu'uttaa miekkaa miten sattuu pitkin vastustajan kehoa ja väittää saaneensa yli 9000 osumaa. Termi "kunnon liike" on aiheuttanut joskus tulkinnanvaraa ja erilaisia koulukuntia.

Tulisiko tätä termiä kalibroida FaBassa?

Lasermiekka säännöt kukaan ei voi olla tajuamatta näitä ja ovat toimineet sen 3 vuotta sohussa.

Haiden olet saattanut mättää kolme vuotta sohussa lasermiekkailusäännöillä, mutta minä kyllä en ole mättänyt niillä eläissäni. Itse olen tulkinnut sohun sääntötekstin tarkoittavan kunnollista osumaa, jolla ei kuitenkaan tarvitse olla varsinaisesti voimaa takanaan.

Ja kyllä, ehdottomasti osumakalibraatio käyttöön.

Ottakaamme käyttöön terve järki: jos taistelijan pitää jäädä miettimään, että sainko osuman, vai en, niin niin eiköhän silloin kyse ole jostain muusta kuin "kunnon liikkeestä"...

Henk. koht. olen varovaisen positiivinen osumakalibraation puolestapuhuja, ja sitä voisi kyllä kokeilla, mutta ehkäpä jo ennen FaBaa, jotta saataisiin selville sen toimivuus isoissa mätöissä?

Osumakalibraatiolla on kaksi ongelmaa. Toinen on se, että erityisesti joukkomätössä kohde ei useinkaan tiedä mistä tai miten osuma tuli. Tällöin kalibrointi sen suhteen millaisesta liikkeestä isku tuli on vaikeaa. Toisaalta jos iskujen osuminen otetaan sen mukaan tuntuiko osuma kovalta, niin tämä lisäisi voimankäyttöä liialliseksi ainakin joidenkin osallistujien osalta ja tekisi kovat ja vaaralliset aseet pehmeitä ja turvallisia "paremmiksi".

Kalibraatio toimii hyvin pienessä porukassa ja kokeneilla osallistujilla. SoHussa ja FaBassa en ole niinkään varma sen toimiovuudesta. Suuri enemmistö jatkaisi taistelemista entiseen tapaan. Pieni osa kokisi saavansa enemmän irti taistelusta kun se olisi realistisempaa. Sitten kuitenkin mukana olisi se pienin joukko, joka joko käyttäisi säännön tulkinnan varaisuutta huijaamiseen tai käyttäisi tietämättään selvästi muista poikkeavaa kalibraatiota ja aiheuttaisi suurta harmia itseään paljon monilukuisammalle joukolle.

Esimerkkinä mainittakoon SH06:ssa eräät soturit, jotka eivät tuntuneet kuolevan millään. Kun kerta toisensa jälkeen tulee "kuolleen miehen" tappamaksi, niin se alkaa jo pikku hiljaa harmitaa. Onneksi tuolloin tilanne saatiin kuntoon kun puhuttiin järkevästi ryhmän johtohenkilöille ja kyseiset yksilöt saatiin kuriin. Jos/kun osumien ottaminen on tulkinnanvaraista, on asiasta puhuminenkin hankalaa, jos ongelmatapaukset suhtautuvat asiaan "mitä siinä turhia vikiset, lyö vaan kovempaa" -asenteella.

Ottakaamme käyttöön terve järki: jos taistelijan pitää jäädä miettimään, että sainko osuman, vai en, niin

Kyse on herrasmies lajista. Jos täytyy jäädä miettimään niin aina automaattisesti olet kuollut ja kentä reunalla voit sitten pohdiskella enemmän.

Joo, jos miettimään joutuu, niin kyllä se isku on ollut sellainen, ettei tarvitse kysellä. Parempi pelata varman päälle.

Gnomus kirjoitti:Osumakalibraatiolla on kaksi ongelmaa. Toinen on se, että erityisesti joukkomätössä kohde ei useinkaan tiedä mistä tai miten osuma tuli. Tällöin kalibrointi sen suhteen millaisesta liikkeestä isku tuli on vaikeaa. Toisaalta jos iskujen osuminen otetaan sen mukaan tuntuiko osuma kovalta, niin tämä lisäisi voimankäyttöä liialliseksi ainakin joidenkin osallistujien osalta ja tekisi kovat ja vaaralliset aseet pehmeitä ja turvallisia "paremmiksi".

Onko aina oltava kaksi täysin ääripäätä?! Jos osuma tulee kulmasta, josta ei voinut nähdä, lähtikö se kunnon liikkeestä, mutta kuitenkin huomaat osuman, on selvää, että osuma on ollut riittävä.

Ei aina tarvitse olla kahta ääripäätä. Niistä on kuitenkin helpompi puhua kuin siitä harmaasta liikkuvasta alueesta missä ei ole mitään selviä rajoja.

Jos iskun lähtöä ei näe ja siksi ottaa kaikki osumat, niin eikös se vastaa nykyistä sääntöä? Jos osuma havaitaan se otetaan osumaksi. Tilanne menisi kuitenkin kummalliseksi siinä vaiheessa kun rytinässä tulee jokaisesta hutaisusta osuma, kun on miltei mahdoton tietää mistä ne kaikki tulee. Sitten harvemmassa taistelussa yhtäkkiä osumia ei tulekaan, kun jokainen isku voidaan seurata ja niistä huonosti tehtyjä ei huomioida vaikka vastaavat olisi rytkeessä laskettu osumiksi.

En myöskään usko, ettei joukosta löydy niitä muutamaa ei-herrasmiestä, jotka muuttaisivat säännön muotoon "jos et huomannut iskun tulevan hyvin, niin sen täytyi olla huono hutaisu". Kuten jo mainitsin on se vastapuolen mielialalle aika iso asia, jos kerta toisensa jälkeen omasta mielestä hyvät iskut vaan jätetään huomiotta koska kohteella on (omasta mielestään) täysi valta päättää oliko isku riittävän hyvä.

Se suurin kysymys kuuluukin, että saadaanko kalibraatio riittävän samalle tasolle ja jonkinlainen sosiaalinen paine pitäytymään siinä Sotahuudon kokoisessa tapahtumassa ilman suurempaa organisaatiota (vrt. SCA, missä kentälle pääsee vain hyväksytyt taistelijat).

Huijaamaan pystyy nykyiselläkin järjestelmällä, joten herrasmieshenkeä omaamattomille ei tilanne tule suuresti muuttumaan. Vankka kokemus osumakalibraation käytöstä, jopa tuntemattomien ihmisten kanssa, saa ainakin itseni positiivisesti latautuneeksi mahdollista kokeilua kohtaan. Ihmisille vain pitää painottaa oikeaa henkeä ja asennetta. Itsehän en ole ikinä ottanut kaikkia "osumia" missään tapahtumissa, mutta palaute jota on tullut saatua on ollut siitä huolimatta pääosin positiivista.

Jos kalibraatiota alettaisiin käyttämään, siinä oppisi helposti jättämään huomiotta heikommat osumat aivan luonnostaan. Tällöin mm. pitkän matkan lentänyt nuoli ei välttämättä myöskään tule lasketuksi osuessaan kenties heikommin. Tuli heti mieleen, että pitää ampua siis lähempää ja kovempaa. Ja se ei ole ollenkaan turvallisen tuntuista eikä kivaa.

lisäys: ellei sitten puhuta varovaisesta kalibraatiosta ja korosteta entisestään osumaa edeltävän lyönnin liikettä tai jotain? ei ehkä ehdollistaisi niin suoraan jättämään huomiotta hiljaisempia tömähdyksiä

jostain syystä... ensimmäisenä näin aamuyöstä käväisee mielessä ihmettely, miksi: voiman vaatiminen + panssarit päätyvät näkemään ajatuksen siitä että noin oletuksena panssarinkäyttäjän kanssa aletaan taistelussa heti painia...

ehkä ajatusketju tulee jotenkin,
tiettyä voimaa + panssari
--> panssarin käyttäjä ei varsinaisesti tunne onko voimaa
---> tarvitaan vielä enemmän voimaa
----> hitpoint poolissa jos panssari antaa 'liikaa' hitpointtia
-----> panssarinkäyttäjää vastaan nousee lähinnä harkittavimmaksi vaihtoehdoksi painia käyttäjä ensin maahan ja sen jälkeen takoa rauhassa
------> ainiin nyt ei oltu miettimässä mikä oli taistelukelpoisin taktiikka selviytymiseen jossain vähän muunlaisessa tilanteessa kuin tulevassa... :D

päästäänkö tässä porukan pohdiskelussa pikkuhiljaa osittaiseen backstab sääntö elvytykseen... eli siihen että edestätulevat annakkoon nähdyt vaatteitten kutittelut jätetään huomiotta, mutta kaikki yllättävämmin ja takaa tuleva otetaan suoraa osumana

En oikein käsitä miksi porukka aina vetää tämän "pakko lyödä lujempaa" skenaarion. Mikäli ase osuu kunnolla se lasketaan on se osuma millainen tahansa. Eli osuma missa aseen kärki hieman koskettaa kohdetta tai epämääräinen taputtelu jää laskuista pois. Käytännössä kalibraatio tekee mielestäni vähemmän vaikutusta taisteluun mitä se todellisuudessa on. Tällöin jää "mä osuin suhun!" huudot vähempään. Panssaroitujen miesten ongelma on edelleen se, että osumia ei tunneta ja heidän osaltaan tilanne ei muutu.

Herrasmiesmäinen käytös on kuitenkin säilytettävä ja sitärataa.

Lyhyesti: Hyvä osuma ei vaadi voimaa, vaan sen, että se ei ole "naarmu". Käytännössä siis osuma, joka oikeasti jättäi ehkä 2cm syvyisen viillon jätetään laskematta ja osuma jonka terä kopsahtaa lasketaan oli se sitten lyöty "täysiä" tai vaan normaalisti lyöntinä läpsäytetty.

Mulle tulee tästä ekana mieleen, että pistokärjellä tulleet lyönnit ovat hyvinkin heikkoja ja voivat tuntua naarmuilta. Siksi niitä jätetään jo nyt ottamatta.
Sitten ottaa päähän kun tähän otetaan aina mukaan tämä oikealla aseella lyönti ja mitä se tekisi vahinkoa. En ole vieläkään oikein saanut selville, että ajattelevatko ihmiset tyylillä:"jos isku tekisi oikealla miekalla vahinkoa, se on hyvä". Vai niinkuin minä:"Kaikki osumat mitä tunnen ovat osumia".
Koska itse urheilumielisempänä boffaajana ajattelen jälkimmäistä. Minulle on aivan sama mitä se olisi tehnyt oikealla miekalla, sillä boffo on boffo ja se on oma urheilulajinsa.
Itse en edes ajattele ikinä ja en edes tajua miten te ehditte katsomaan tai ajattelemaan oliko se kunnon liike. Jos osui ja tunsin, että nyt osui, niin se on osuma.
Voi olla, että tälläinen toimii treeneissä, mutta henkilökohtaisesti rupesi ottamaan sohussa päähän ihmiset ketkä eivät laskeneet osumia.
Panssaroitujen osalta minusta tämä kyllä muuttuisi.
Raapaisu rengaspaitaan pistokärjellä voi hyvin olla monelle ihan normi naarmu mitä ei tarvitse ottaa. Ja nyt taas joku keksii tähän sen argumentin:"Ei meidän treeneissä ole ollut mitään ongelmaa isommalla kalibraatiolla". Ei varmaan vaikuttaisi tampereen treeneissäkään, mutta sotahuuto on ihan eri juttu. Siellä näkyi jo niin räikeitä tapauksia, että huh huh.
Ja mitä haittaa ns. kaikki otetaan sääntö? Sotahuudossa aika harva lyö ilman sitä adrenaliinin ja huuman tuomaa agressiota joka melkein automaattisesti tekee "kunnon liikkeen". Eikö?
Minusta joka ikinen:"osuiko minuun?" ja :"kylläpäs kävi läheltä, osuit väistimeen tms." kommentit ovat vain kusestusta ja nyt puhun ihan kokemuksesta. Enkä tarkoita kusestusta siinä mielessä, että kaikki osumat pitää ottaa, vaan yleinsä olen noissa tilanteissa voinut vaikka vannoa, että osuin siihen käteen enkä väistimeen.
Minua ei sinäänsä haittaa jos joku lyö vähän kovempaa, lähinnä se, että kaikki eivät ota osumia. Boffaus on herrasmieslaji, joka nojaa herrasmiesmäisyyteen. Se tosin oli kaukana viime sohusta. Kuinka kauan voidaan luottaa herrasmiesmäisyyteen sillä minusta sitä ei kovin usein näy itse tappelussa. Koska ilmestyvät tuomarit kentän laidoille? Koska osumien ottamisesta ei saa ainoastaan miinus glooriaa vaan oikeasti jäähyn tai bännit sotahuutoon? Mun puolesta voisi antaa jo.
Omissa treeneissä ihan rauhassa korkeammalla kalibraatiolla, mutta se ei toimi sohussa.
Ja koska Fantasybattle on hyvin samankalitainen kuin sohu ja porukkaa on paljon tulossa niin kaava "ei toimi sohussa= ei toimi x suuressa tapahtumassa (esim. faba)" on aika hyvä.

Itse otin viime vuoden sotahuudossa nuoliosuman jalkaan sen osuttua kenkäni kärkeen niin etten edes tuntenut sitä. Nuolimies huusi että jalka ja katoin että perhana on se nuoli siinä kengän vieressä. Myöhemmin kuulin nuolen osuneen kenkään maata hipoen. Samoin olen käsiosumiksi ottanut sormenpäähän tulevat osumat, (ei väliä hipaiseeko ja jatkaako ase vielä matkaa tämän jälkeen vai ei) huolimatta siitä että olisinko oikeasti taistelukyvytön.

Näillä olen mennyt tähän asti ja näin ajattelin mennä edelleen...

"So sayeth god in the seventh day of the seventh month: May there be laser."

Boffaus on ainakin näin oletusarvoisesti herrasmies-laji, ja jos joku huijaa osumissa niin vika ei ole säännöissä vaan ihmisissä.
Taistelusta juopuneena joku iso mies isolla aseella kun lyö pientä poikaa hieman liian lujaa tulee ikäviä seuraamuksia.

Myös epäselviä tilanteita tulee vähemmän, ja jos joku haluaa lyödä toisia kovaa kättä pidemällä niin boffaus ei ole oikea laji. Suosittelen sellaisille ihmisille fasisti-poliisin virkaa.

Poistin fasismiviestin, vaikka ihan hauska olikin.

Äänestäjät suosivat kalibraatiota ja jonkinlainen lienee tulossa. Emme missään nimessä halua, että porukka lyö hirvittävän lujaa, vaan selkeästi ja riittävällä voimalla. Muotoilemme tämän sääntöihin järkevällä tavalla.

Kokouksessa väläyteltiin myös larpissa tuttua mahdollisuutta käyttää tietyn väristä päänauhaa, mikäli haluaa kevyempää kontaktia esimerkiksi nuoren ikänsä ja pienen kokonsa takia.

Jos melee mättäjät saa osumakalibraation,niin pitäähän meidän velhojenkin saada taikoa boltteja. Pretty please in pretty package? Ja flailit on must.

Kalibraatio & varstat = puolet varstan iskuista voi siis kevyesti jättää huomiotta.