Sotahuuto

Tästä kun on puhuttu aika paljon niin kyselenpä. Minkälainen vaikutus adrenaliinillä on sinuun? Tuntuvatko vihollisen iskut enää ruumiissasi ja katoaako pelko adrenaliinin vallatessa sinut? Vai valtaako se edes?
Ja minkähänlaisella taktiikalla etenet adrenaliinin vallassa?

Omalta osalta voin sanoa että en tunne selvästikään osaa iskuista, ja ne alkavat sattua sitten levähtäessä myöhemmin. Ja olen myös huomannut omalta osaltani että kovemmissa taistoissa adrenaliini nostaa kuntoni hetkeksi todella korkeaksi..

Ainakin noeputta saa adrenaliiniryöpyssä kivasti lisää. On kuin olisi bullet time päällä. Itselläkin on ongelmana, että iskut eivät tunnu. Mieluummin otankin fiiliksissä sellaisen iskun, että tuntuu, niin ei tule kenellekään paha mieli (kyllä mies kestää ). Yllättävää kyllä itselläni ei tule mitään ikäviä sivuefeketejä, kuten tyhmänrohkeutta tai pakokauhua. Päinvastoin, homma jotenkin selkenee, alkaa sujua paremmin ja aivotkin pelaa. Ainoa negatiivinen puoli oikeastaan on se, että kynnys suuttua vastustajalle pienenee.

Tämä onkin hyvä topicci.

Omakohtaisesti adrenaliini saa aikaan (suurissa annoksissa) kirkkauden tilan josta jälkeenpäin ei tahdo muistaa muutakuin osia. Tämä ilmiö on ollut siis lähinnä noissa nuoruuden tyhmissä katutappeluissa ja sen sellaisissa joihin sen enempää ei tarvitse varmaankaan mennä. Nyttemmin ei ole oikein tahtonut tuota tilaa saavuttaa kun kukaan ei oikein tahdo käydä päälle vaikka missä olisin. (Pienet mätöt eivät toimi näin, suurista en vielä tiedä, olisikin niin.)
Rauhallisempi annos aiheuttaa sen että osumat tuntuvat hiukan jälkijunassa niiden osumisesta ja se oikeastaan onkin siinä se.

Niin ja suorituskyky tietysti paranee noin ihan refleksi ja iskunkestomielessä.

Minulle ainakin adrenaliinin kanssa käy niin että silmien eteen laskeutuu punainen huntu ja mieleni valtaa hirveä himo hakata kaikki liikkuva veriseksi tohjoksi... Eikun.

Siis, ihan oikeasti. Lähinnä se on sitä, ettei oikein edes tajua kuinka paljon sattuu tai että kunto loppui jo edellisessä käänteessä. Silloin on paljon varmempi omista kyvyistään ja turpaan vaan -asenne pukkaa päälle.

Tuosta suuttumisesta, helpostihan sitä ärsyyntyy kun on vähän höyryissä ja saattaa tehdä vähän harkitsemattomampiakin tempauksia. Esimerkiksi jos vastustaja ei ota osumaa, voi sitä harmissaan nappasta vähän lujempaa...

Keskittymiskyky paranee itselläni vallan hyvin. Jotenkin olen enemmän tietoinen ympärillä tapahtuvista asioista. Kaikenlainen fyysinen toiminta paranee, usein myös pää pelaa paremmin.

Pahinta mitä voi itselleni on sattua, on juurikin liiallinen adrenaliini. Kokonaiskuva hämärtyy, mätöstä häviää rauhallinen taktikointi ja taistelussa kuolee omaa tyhmänrohkeuttaan. Turvallisuuden kannalta on hyvä jos posse pystyy hallitsemaan adrenaliiniryöppyjään ja taistelemaan rehdisti ja turvallisesti.

Riippuu tilanteesta.. Joskus käy niin, että ympäristö jää havainnoitsematta ja keskittyy vain itseensä ja suoraan edessään olevaan kohteeseen, joka kärsii senkin edestä. Joskus taas näkee tilanteen selvänä, hahmottaa kokonaiskuvan ympäristöstä ja ajatus juoksee kuin kissa vanukkaassa.

Adrenaliiniryöpyn saadessa on hyvinkin hankala huomata vihollisen iskuja ja omat iskut tuppaavat olemaan pikkaista kovempiakin, ikävää sinänsä. Yleensä kyllä tuppaa ihan harkitusti menemään, joskus pientä ryöppyä kyllä sattuu tulemaan, mutta yleensä myös silloin kun muutkin niitä saavat, elikkästä juurikin ko. matseissa.

Riippuu tosiaan melkoisen paljon tilanteesta...joskus se aiheuttaa melkein transsinomaisen tilan, jossa kaikkien vastustajien iskut tuntuvat tulevan todella hitaasti ja omat lyönnit nopeutuvat hieman-toisinaan aivan liikaakin. Saatte karjaista mulle pelissä, jos näin käy! Harvemmin sitten on käynyt, että olen myös mennyt ihan lukkoon (tämäkin silti koettu muutaman kerran), ottaen järjettömät määrät osumaa jopa niiltä, joilla ei "normaalioloissa" olisi mitään saumaa pärjätä mulle. (Mä karjun, jos näin käy Sotahuudossa...!)

Adrenaliini...
Saattaahan ne oudot tilat johtua tuosta aineesta.

Ainakin nuista jaloista, ja muistakin torson ulokkeista,
katoaa se normaali jäisyys, josta tutut yleensä vitsailee =)

Mutta sit sellanen liika lepposuus häviää ja ärsyyntymiskynnys
laskee huomattavasti, siinä mielessä se ei oo mukavaa.

Mutta muitten onneksi harvemin oon missän hirmusissa höyryissä...

Adrenaliinin avulla pääsen hienosti kiinni sellaiseen kylmäpäiseen tekemisen tilaan, jossa olen sekä nopeampi että tarkempi. Pystyn näkemään tilanteen kehityksen etukäteen ja voin päättää mitä teen ja miten tässä nyt sitten käy. Olen ikään kuin ylikierroksilla ja pystyn tekemään paljon enemmän tahdonalaisesti. Kivun tunnen, mutta minun ei ole pakko välittää siitä. Haarniska estää tuntemista kohdallani paljon adrenaliinia tehokkaammin. Tuollaisessa taisteluhuumassa muutun kuitenkin lähinnä ylettömän päättäväiseksi ja tehokkaaksi tilanteen herraksi parin minuutin ajaksi.

Vuosia sitten kun nuorna poikna tappelin tosissani näkökenttä kaventui ja raivo tuotti mahdottomat määrät voimaa. Hienomotoriikka meni, mutta järki kulki. Uhkaan vastasin aggressiolla jos mitään saumaa oli. Onneksi tuollaisia kipu/pelko/raivo -yhdistelmiä ei ole tarvittu yli kymmeneen vuoteen. Tuon ajan jatkunut kamppailulajiharrastus on varmasti muuttanut reaktioita kipuun ja tunteisiin, mutta varmaa käsitystä ääritilannereaktioista ei voi muodostaa vähäisempien kokemusten perusteella.

JonTzu kirjoitti:Vuosia sitten kun nuorna poikna tappelin tosissani näkökenttä kaventui ja raivo tuotti mahdottomat määrät voimaa. Hienomotoriikka meni, mutta järki kulki. Uhkaan vastasin aggressiolla jos mitään saumaa oli. Onneksi tuollaisia kipu/pelko/raivo -yhdistelmiä ei ole tarvittu yli kymmeneen vuoteen. Tuon ajan jatkunut kamppailulajiharrastus on varmasti muuttanut reaktioita kipuun ja tunteisiin, mutta varmaa käsitystä ääritilannereaktioista ei voi muodostaa vähäisempien kokemusten perusteella.

Voin sanoa että kaikki tällainen mättäminen, varsinkin jos joskus on puulla tai teräksellä vähänkin vauhdikkaammin otellut, tekee ihmeitä kontrollikyvylle. Ainakin mulla kaikki painetta kasaavat tilanteet on tuon Aikidon sekä tietysti käytännön tapahtumat, kuten pahamaineisten natsipunkkarien heittelyt jne järkkäritoiminta on antanut sellaisen "adrenaliinikahvan" josta voi tilannetta kontrolloida paremmin..

Jos tilanne menee keulimiseksi, lähtee kontrolli pois ja siinä sitten ollaan adrenaliinin "pimeällä" puolella. Adrenaliini, niinkuin kaikki muutkin tunnetilaan vaikuttavat tekijät on hyvä osata huomioida omissa toimissaan mm. kun heilauttaa miekalla sitä just 15 täyttänyttä killisilmää takaraivoon kesken tilanteen. Kovaa ei aina tarvitse laittaa.

Omakohtainen kokemus tosin on omakohtaista kokemusta. Ainoa ero tässä Jontzuun on se että mua hiukan harmittaa etten ole päässyt aikoihin nöyryyttämään pahaperseitä jotka näkevät oikeudekseen pelotella muita ihmisiä. Vaikka ne tyhmiää on ei ne näytä olevan niin tyhmiä että päälle kävisivät täällä Jyväskylässä.

Adrenaliinista on sekä hyötyä että haittaa. Ei satu niin paljoa ja turha pelko läksii usein pois. Mutta toisaalta et välttämäti huomaa sinuun tulleita iskuja ja omat iskut todellakin saattavat 'hieman koventua'. Juuri siksi suosin 'pehmeitä' aseita kuten kirveitä koska niillä lyötäessä harvemmin käy pahemmin vaikka taistelisi elämästään viittätoista vastaan.

Kunnon adrenaliini kuuluu hyvään mättöön. Mutta kuten olen huomannut, rasitustakaan ei huomaa kunnon raivon päällä. Kyllä jotenkin ihmeellisesti jaksaa mutta kun sykäys loppuu... Tämä voi äityä vaaralliseksi varsinkin kuumalla säällä.

Mutta lopuksi sanoisin että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa mikäli omassa päässä on järkeä tarpeeksi huolehtimaan muista ja eritoten itsestä. Adrenaliini kuuluu mättöön, se lisää tunnelmaa.

Ailmyrin kirjoitti:Mutta lopuksi sanoisin että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa mikäli omassa päässä on järkeä tarpeeksi huolehtimaan muista ja eritoten itsestä. Adrenaliini kuuluu mättöön, se lisää tunnelmaa.

Ja loukkaantumisriskejä..

Päässä kilahtaa, asiat ärsyttää. Kun adrenaliini virtaa, suorituskyky on huipussaan, reaktiokyky ja -vaste huipussaan jne.

Iskuja ei tunne tosiaan niin helposti, siksi peleissä pitäisikin olla reilu huomauttamisen mahdollisuus (yleisin vastaus kun on "ja v-t osunu!")

Onneksi ei herran aikoihin ole lähtenyt homma hanskasta. Olen vankkumaton "rauhallisen" mätön kannattaja.

onpa hienoa kuulla, että monet tänne kommentoineet näyttävät kuitenkin olevan niitä rauhallisen taistelun kannattajia

Itselläni adrenaliini aiheuttaa sitä selkeyttä lähinnä, se antaa voimaa lyödä nopeammin ja tehdä hieman uhkarohkeampia ja yllättävämpiä liikkeitä. Kerran olen kyllä kipeyttänyt molemmat pohkeeni todella pahasti kun adrenaliinissä ryntäsin nopeasti ponnistaen eteenpäin torjumaan kovaa iskua. Jälkeenpäin sattui pari päivää.

Tunnustan kuuluvani niihin, joilla adrenaliini tekee helposti iskusta liian kovan (juu juu, sanokaa vain, ettei siihen tarvitse edes sitä). Noin muuten vartalonhallinta on yleensä siinä vaiheessa parempaa, liikkeet nopeampia ja tilanne ainakin omasta mielestäni paremmin hallinnassa. Myös uupumus iskee yleensä vasta jälkeenpäin. Minut saa kuitenkin kiihdyttää aika suureen "raivoon" ennen kuin ollaan siinä tilanteessa että ärsyyntymiskynnys katoaa, uhkarohkeus kyllä lisääntyy (ennen kuin tulee ensimmäisen kerran kunnolla silmille).

Adrenaliinikuohunnan ja kovan vääntämisen jälkeen (jos todella rajuksi menee) alkaa olla verenpaine niin korkealla, että päässä heittää, silmissä pimenee ja oksettaa. Näin ei kuitenkaan ole kertaakaan boffereilla, vaan ihan käsirysyssä käynyt.
Bofferimätössä vaihtelee. Välillä tuntuu kömpelöltä, välillä siirtyy johonkin bullet time - tilaan

Ja yleensä huomaan torjuneeni asioita ennen kuin edes tajuan tekeväni mitään sellaista. Asioita, siis ihan mitä vaan päin tulevaa.

Kipukynnys nousee, nopeus kasvaa ja pinna kiristyy. Eipä siinä juurikaan muuta. Aggressiivisuutta ei kasva.

Adrenaliinihuuruissa on pirun hienoa mättää.

Itsellä se tuntuu aiheuttavan täydellisen taistelutilan, jossa mieli on tyhjä, mutta täysin keskittynyt ympärille. Iskut eivät satu, mutta harvemmin ne jää miulla huomaamatta vaikka kuinka 'huuruissa' olisi.

Adrenaliinihuuruissa toimin täysin vaistojen varassa, ajattelematta, miettimättä.. puhtaasti reagoiden.

Onkin hienoa tajuta kuinka hyvin kaikki kamppailulajeista tulleet periaatteet sulautuvat bofferi kädessä liikkumiseen. (kokeilkaapa vaan bokkenilla, huhhuijaa kun tylyä menoa)

Väsymystä en koe huuruissa lainkaan, vaan se iskee päälle parin päivän viiveellä.

Oma kontrollini on 'huuruissa' siis hyvä, sillä tiedostan vastapuolen taidot ja kestävyyden ja mukaudun niihin, enkä katko boffereita vastustajan käsivarteen (Janne on sitten vaan hiljaa siellä, sie kestit ihan hyvin, boffo ei). Harmi vaan että tuollainen tila vaatii pitkän, intensiivisen mättösession ennen laukeamistaan, joten sitä pääsee harvoin esim. larpeissa hyödyntämään =/

Minulla itselläni efekti on sellainen että lievässä energiahumalassa iskut ovat nopeampia, torjunta pelaa paljon paremmin ja vastaiskut onnistuvat lähes poikkeuksetta, mutta selkäni taakse en katso. En usko että iskuni saavat aikaan enemmän vahinkoa adrenaliinin takia koska keskityn enemmän vastaiskuihin ja lyhyisiin kahden tai kolmen iskun sarjoihin, kuin iskujen läpi saamiseen.
Sitten kun adrenaliini pyrkii päähän nopeasti niin minulla katoaa näkö väliaikaisesti, mutta sitä vastustaja tuskin huomaa. lisäksi tulee hirveä huimaus ja saatan olla pari sekuntia paikoillani.

Jos haluat hyvän merkin siitä että adrenaliini vaikuttaa niin katso kun pidän miekan terää osoitettuna enemmän taakse kuin eteen. jos kyseessä on kaksintaistelu niin miekka roikkuu parissa sormessa ja osoittaa vastustajan varpaisiin. noh, en tiedä onko enempää merkkejä ja onko mitään hyödyllistä kerrottavaa, nauttikaa.

Jos adrenaliinia on veressä paljon, se voi vaikuttaa(!) aggressiivisuuteen ja iskut voivat(!) tulla hieman lujempaa(!). Yhdyn Haroldin mielipiteeseen olla(tai ainakin yrittää)olla rauhallinen ja varovainen mättääjä...

Itsellä adrenaliini vaikuttaa lähinnä muutenkin refleksi pohjaisen taistelu tyylini automatisoitumisella tämä taas aiheuttaa äärimmillään liian kovia iskuja ja antaa erittäin kovan olon ja yleensä katsoen parantaa taistelu tasoa.

Humppamies kirjoitti:Jos adrenaliinia on veressä paljon, se voi vaikuttaa(!) aggressiivisuuteen ja iskut voivat(!) tulla hieman lujempaa(!). Yhdyn Haroldin mielipiteeseen olla(tai ainakin yrittää)olla rauhallinen ja varovainen mättääjä...

Oletko aivan varmasti sama mies joka "tyrmäsi" Jounin kypärästä huolimatta?

Voi herranen aika jätkät! Miulla ei ees oo koskaan boffatessa menny adret päälle!

Tämän perustella voisin uskoa, että sotahuudossa tullaan oikeasti mättämään kovaa. Se on hyvä se!