Sotahuuto

Olen huomannut, että viihdyn yllättävän hyvin ihan keskellä eturintamaa kun käytän kilpeä. Se on kuin myrskyn silmässä; tuntuu siltä, että pahimmat iskut ovat pikkaisen sivulla. Kuitenkaan ei tarvitse etsiä mättöä ja pitää olla varovainen koko ajan. Keskellä rintamaa näkee oikeasti kuinka hyvä on ja miten taktiikat toimii.

Joku taasen viihtyy sivuilla sniikkaamassa selkään tai toisessa rivissä keihään kanssa kun saa olla vähän turvaväliä. Miten on, missä viihdyt? Missä tunnet väkivallan parhaimmillaan?


-a

Archibald kirjoitti:Missä tunnet väkivallan parhaimmillaan?

Minun paikkani on eturintaman reunassa. Siellä sitä väkivaltaa saa osakseen oikein reippahasti, kun olet linjan viimeinen raskaasti varusteltu ritari ja kevyet herhiläiset päättävät lähteä kiertämään sinua yht'aikaa muutaman samanlaisen puskiessa päälle edestäpäin. Ei tarvitse kahdesti miettiä mitä tekee, täytyy vaan pyrkiä selviämään hengissä ja viedä mahdollisimman monta vihulaista hautaan ennen omaa kuolemaa.

Viihdyn sivustassa, josta voin yrittää rynnäköidä vihollisen selustaan. Eturintaman linjassa on toki myös ihan mukavaa, mutta siinä ainoa valttini, eli nopeus, ei tule oikein esiin. En myöskään tahdo enää käyttää kilpeä, joten etulinja ei ole minulle paras paikka.

Olen mieluiten siinä Archibaldin vieressä, vähän keskustassa sivussa jakamassa varomattomille opetusta. Toinen lempparipaikka on sivustassa hakemassa avoimia kylkiä.

Minä henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä että paraspaikka siellä on istua kaikkien takana hörppimässä kahvimukillista ja odottaa tilastotietoja...

Ison kilven takia keskellä rintamaa suojaamassa takana olevia keihäitä raskaalla panssaroinnilla ja sillä kilvellä.

No ajattelin mennä siihen rintaman keskelle ja ottaa mahdollisimman paljon taistelukontaktia mahdollisimman pitkään, kiitos vain. Jos vastustaja voisi tulla vaikka parikertaisella ylivoimalla niin ei loppuisi tekeminen kesken. Ja pakko kai sitä on lopulta mennä sinne missä vihua piisaa, tuskin ne kaikki kävelevät vapaaehtoisesti kohdalle kolkattavaksi. Tappelemaanhan sitä on tultu ja missäs sitä niittää jos ei siellä missä väkeä on?

Kilven kanssa olen mieluiten kolaamassa reunoja. Keihään kanssa luonnollisesti keskellä kilpien suojaamana. Jos olen päätynyt kilven kanssa keskelle, on varmaankin ollut tarkoitus rynnäköidä keskeltä läpi.

Ennalta sovitut taktiikat ja niiden toteutuminen takaa ainakin minulle parhaan boffausnautinnon. Taktikointi toimii parhaiten saatto ja kohteen valtaus skenaarioissa.

Itse pidän ylivoimaa vastaan taistelemisesta. Taistelu on parasta kuumimmillaan.
NOPEUS JA RÖYHKEYS!

Mielestäni nautittavin paikka taistelussa on siinä vaiheessa, kun on päällehyökkäävän aallon ensimmäisten joukossa rysähtämässä vastustajan riviä päin.

Luonnollisesti tämä siis panssaroituna sekä ison kilven kanssa.

Muutenkin eturivi on "se juttu"(tm).

Olen siellä missä tapahtuu jos saan itse sen päättää. Jos en, olen siellä mihin minut laitetaan tekemään tapahtumia.

Yleensä rivin päissä, jossa pääsee itse vaikuttamaan tapahtumiin jopa ratkaisevasti. Mutta kyllä se rivissäkin on ihan mukava varsiaseen kanssa, tai kilvellä suojata varsiasetta.

Mulle on aika sama missä kohtaa olen kuhan pääsen vihollisia lahtaamaan

Tulen olemaan luultavasti vähän skenusta riippuen joko Wanainmaan kilpimuurin oikea pääty, keihäs-ukkeli kilpien takana tai berserkkeriskirmisheri kahden aseen kanssa. Näistä eniten tykkään viimeisestä...muurissa valttini (nopeus) ei oikein toimi kunnolla, kun ei ole mihin väistää.

Vihollisen perspuol on kyll ihan paras, jos vaekka on piässy hiipimällä sinne suhahtammaan taekka ku vihollinen juoksoo piä kolmantena jalkana karkuun!

Njaa-a kaikist paras taistelupaik jos viihyn sotatantereel... on varmast se eturintama. Mut enemmä tykkään pistää aivan hillittömän rushin vihuja koht, eli perus no-life-charge. Nois rusheis on sit sodan melskeen nopeut, jost tykkeen. Mut enemmä se eturintama käy parhain päin, karkuu juoksemine ei sovi miulle, enemmä taistele urheast loppuu saakka.

Koko taistelukenttä on Ruton leikkikenttää jossa tapetan vihollisia kuin, no kuin vihollista....

Ja jos ei löydy vihollisia niin sitten mätkitään omiamme

Selän takana, joko oman tai vihollisen. Mielellään pitkällä ja epäreilulla astalolla varustettuna. Palkkasoturi tappelee elääkseen, ei kuollakseen.

Minardil kirjoitti:Selän takana, joko oman tai vihollisen. Mielellään pitkällä ja epäreilulla astalolla varustettuna. Palkkasoturi tappelee elääkseen, ei kuollakseen.

Kahtokkees tätä äpärää! Poijjalla on oekee asenne! *selkääntaputusta*

minulle paras paikka on eturintaman sivulla vähän erossa muista, joku tulee aina yksin tai pienemmän porukan kanssa minua tappamaan (ihanteellisessa tilanteessa kaksintaistelu luvassa), joka on vain etu minulle. ja mitä useampi on minun kimpussani, sitä vähemmän on muiden kimpussa ja voitto todennäköisempi. Minä taistelen tiimikavereiden elossapitämisen takia.

Danzara_666 kirjoitti:minulle paras paikka on eturintaman sivulla vähän erossa muista, joku tulee aina yksin tai pienemmän porukan kanssa minua tappamaan (ihanteellisessa tilanteessa kaksintaistelu luvassa), joka on vain etu minulle. ja mitä useampi on minun kimpussani, sitä vähemmän on muiden kimpussa ja voitto todennäköisempi. Minä taistelen tiimikavereiden elossapitämisen takia.

Niin, vaikka yleensä olen rivissä (kts. aikaisempi viesti) kyllä sitä aina mielellään ottaa vastaan 1-muutaman hengen kanssa isojen porukoiden rinnalla. (siis taistellessa vähän sivummalla.)

Jaah, kuvittelisin että se olisi siellä ensimmäistä hyökköystä seuraavassa sivustaiskussa. Elikkäs siis taisteluntuhinassa vielä tuoreita vihollisia vastaan, samalla tuhoten vihollisen moraalia sitoen joukkoa, että omat pääsee edustalta eteenpäin... Sinne vaan vihollisten keskelle kuolemaan kunnialla, toisin kuin nuo palkkasoturiroistot!

ei kuolemaan kunnialla, vaan tappamaan gloorialla Ei sinne kuolemaan kannata mennä. Jos tulee noutaja, okei. Mutta ei sinne kannata kamikaze meinigillä lähteä.

Kamikaze murskaa peltipurkkien moraalin jos ne luulee olevansa voittamattomia: kamikazella saa reikiä kilpimuuriin, jos osaa.


-a

Archibald kirjoitti:Kamikaze murskaa peltipurkkien moraalin jos ne luulee olevansa voittamattomia: kamikazella saa reikiä kilpimuuriin, jos osaa.

Riippuu. Perinteiseen boffo-kamikazeenhan kuuluu se, ettei peltipurkin tai sen kaverin iskuja noteerata. Tällöin vaikutusta on kyllä pikemminkin ketutusindeksiin kuin taistelutahtoon.

Jos mainitusta kovapintaisesta traditiosta luopuu, ei päättömästi riviä päin rölliminen tuota muuta aukkoa kuin korkeintaan hetkellisen tankkien päästäessä raadon poistumaan taistelusta.

Tai näin ainakin viime vuonna kävi. Yksittäisten ryntäilijöiden kamikazet riviä vastaan tuottivat tulosta aivan olemattomasti jos he eivät huijanneet. Kokonaisia ryhmiäkin kamikazesi itsensä hengiltä kilpimuureja vasten ilman tulosta.

Järjestäytyneet rynnäköt puolestaan olivat aivan eri luokkaa teholtaan. Mutta ne ovatkin eri henkisiä tapahtumia.

Eihän itsemurhaiskulla välttämättä tarkoiteta iskua jossa rynnätään silmät kiinni kilpimuuriin. Itsemurhaisku voi myös tarkoittaa, että käyttää hyväksi tilanteen jossa kuolee itse varmasti muttta saa myös jonkun vastustajan pelistä. Esimerkiksi käden tai jalan menettäneelle tämä isku voi olla jopa viisas ratkaisu. Ainakin koko puolen näkökulmasta ajatellen.

JP kirjoitti:Eihän itsemurhaiskulla välttämättä tarkoiteta iskua jossa rynnätään silmät kiinni kilpimuuriin. Itsemurhaisku voi myös tarkoittaa, että käyttää hyväksi tilanteen jossa kuolee itse varmasti muttta saa myös jonkun vastustajan pelistä. Esimerkiksi käden tai jalan menettäneelle tämä isku voi olla jopa viisas ratkaisu. Ainakin koko puolen näkökulmasta ajatellen.

Niin no, kysehän olikin haarniskoituun muuriin hyökkäämisestä. Siinä ajassa kun soturi lyö huonommalla kädellään iskun tai könkkään yhdellä jalalla vastustajan riviä päin lyömään kerran vastustajat ovat lyöneet häntä jo viidesti. Yhdellä tappavan tarkasti osuvalla iskulla saa vaihdettua vastustajan torsopanssarin omaan nirriinsä. Ei kuulosta kovin tulosvastuulliselta ratkaisulta.