Tässä yritän havainnollistaa kilven asentoja suhteessa vastustajaan ja omaan kehoon. Huomaa ero ensimmäisellä ja toisella kuvalla; etäisyys vastustajaan, mitattuna lähinnä vastustajaa olevasta uloimmasta reunasta, on vakio (kilpien säteen ollessa sama). Ainoa etu keskikahvalla on, että hämäys on siinä mielessä tehokkaampi, kun vastustajan näkökenttää blokkaa koko kilven pinta-ala, eikä vain prosentuaalinen osuus siitä. Pointtini on se, että saman etäisyyden illuusion saa aikaan sekä keskikahvalla että remmillisellä, koska todellinen etäisyys on sama.
Selvensikö?
EDIT: yritin tehdä tikku-ukkoja, epäonnistuin täysin.
Rottingissa suurien ladonovien käyttö ei liene kovin yleistä, kerta jalkoja ei käytönnössä tarvitse suojata?Juu, ja katsopa vastaavat tilastot rottinkipuolelta. En ole tosin sellaisia nähnyt, josko sellaisia pidetäänkään, mutta rottinkipuolella keskikahvat silmämääräisesti arvioituna HUOMATTAVASTI suositumpia, varsinkin turnajaiskäytössä..
Boffauksessa lienee päinvastoin, sillä sekä kilpailu- että harjoitustasolla käytännössä kaikki toiminta tapahtuu joukkomuodossa, eikä yksilökamppailuna. Tämä on kenties merkittävin ero lajien välillä ja varsin oleellinen tämän keskustelun kannalta.Täytyy vielä kuitenkin täsmentää, että rottinkipuolella 1v1-matsaaminen on Sotamatsaamista moninkertaisesti korostuneempaa, mitä se on boffatessa