Sotahuuto

Tervehdys!

Tänne toivoopi veljeskatras saavansa kuulla kunniansa hyvässä ja pahassa, suorapuheisuutta ja ryhdikkyyttä arvostetaan joka suhteessa

Kova poppoo, hieno vastus. Kentällä temmeltäminen kanssanne oli hauskaa.
Erityiset kehut kahdesta asiasta, ensiksi erinomaisesta jousien suojaamisesta hyökätessänne linnaan (vaikka olimmekin puolustajia, oli toiminta vakuuttavaa), ja toiseksi erittäin kohteliaasta käytöksestä.

Teiltä oli mukavaa saada ohjeistusta siellä taistelun keskellä, tämä auttoi meitäkin pysymään kasassa.
Olitte vieläpä ainoat, jotka kehuivat meitä Leskentekijöitä

Hemmetin taitavaa porukkaa. Piti miettiä aina kahdesti että uskaltaako teitä vastaan lähteä onneaan koittamaan.

Herranjumala mikä joukkue. Silloin kun olitte puolella, pystyi teihin aina turvaamaan ja teidän luoksenne hakeutumaan jos kävi jotain odottamatonta, tietysti olettaen että pysyi vauhdissa mukana. Ja johditte hyvin hyökkäyksiä mm. Linnaan.
JA sitten, voi helevetti sitä kun olitte vastassa. Kuulin 10 kertaa mieluummin huudon "koko Entalia sivustassa" kuin huudon "Veljekset sivustassa", koska aina kun se huuto kuului sai olla varma siitä, että kohta kuolee. Jousenne laukoi harmittavan tarkasti, miekkanne raivasivat porukkaa kuin heinää ja kaikki muut iskivät lujaa. Aivan loistavaa toimintaa täytyy sanoa, ehdottomasti yksi kovimmista , ehkä jopa kovin ryhmä.

Erittäin hieno joukkue, reilujakin kaiken lisäksi.

Ainoa miinus metsäkohtaamisessa, kun painoitte TURAa puita päin rymistettyämme kimppuun. Painoitte niin kuolleita kuin eläviäkin samaan kasaan ja kun eräs elossa ollut keihäsmiehemme sieltä puristuksesta irti pääsi, huusitte, ettei osumia lasketa, kun tämä muka on jo kuollut. Aiheutti mielipahaa siinä välissä, kun häneen ei todellakaan ollut yhtään osumaa puiden ja keihään läpi tullut.

Mutta myöhemmät kohtaamiset kanssanne olivat niin positiivisia, että tämä jääköön vain valitettavaksi väärinkäsitykseksi

Onhan se aika veikeää, kun sotahuudossa on ryhmä jossa on 3 serkkuani

Taistelutehosta on hankala sanoa mitään, kun taistelussa nähtiin vain kerran ja silloinkin meillä oli älytön ylivoima (mutta sain sentään yhden salosen pään. Hähää jaakko! )

qMp kirjoitti:Ainoa miinus metsäkohtaamisessa, kun painoitte TURAa puita päin rymistettyämme kimppuun. Painoitte niin kuolleita kuin eläviäkin samaan kasaan ja kun eräs elossa ollut keihäsmiehemme sieltä puristuksesta irti pääsi, huusitte, ettei osumia lasketa, kun tämä muka on jo kuollut. Aiheutti mielipahaa siinä välissä, kun häneen ei todellakaan ollut yhtään osumaa puiden ja keihään läpi tullut.

Näitäkin aina valitettavasti sattuu. Toivottavasti keihäsmies sai tökkiä menetyn elämänsäkin edestä seuraavissa skenaarioissa

Meitä vastaan ette sitten tulleet. Hiekkatiellä saatiin kerran teidät metsään painaa ja Juhanin kanssa riskissä kierrellä melkein taistelu-etäisyydelle.

Ilmeisesti kuitenkin piditti lippua korkealla ja veitte niitä muiltakin.

Veljesten musiikki oli kyllä argh. Herääminen pornolauluun...

Olitte hieno joukkue, ja teidän kanssanne kehtasi jopa taistellakin.
Ja kiitos kun autoitte juomaan simaa pois varastosta

Ensimmäisessä metsäkohtauksessa oli kyllä kohtuullisen koomisen näköist, kun kuuluu ensin vertahyytävä huuto ja sit siltä suunnalta näkyy veljesten lippu viilettävän vimmatusti ja rämän "kultakypärä" pinkovan perässä huutaen. Olisi ollut kiva jossakin vaiheessa päästä oikeasti hieman ottamaan veljeksiä vastaankin tantereella, mutta kaikkea ei voi saada.

P.S:Ihmettelen edelleen, miten se mankka selvisi ehjänä molemmista aamuista.

Veljekset olivat kyllä varmasti yksi kovimmista ryhmistä ja pitivät tinkimättä linjastaan kiinni.

Ilo on sanoa että teidän kanssa taistellessa oli turvallista tietää että olette lähettyvillä ja puolestaan vastaan tullessa piti aina olla varuillaan.

Kaksi kontaktia mulla oli teihin selkeästi. Toinen oli teidän yrittäessä rynnäkköä mäkeä alas ja johon saimme nipin napin rivimme kiinni ja otettua teidät vastaan rinteen alapäässä. Tämä päättyi teidän perääntymiseen.

Toinen oli Juhanin kanssa risk-skenussa jossa molemmilta lähti käsi ja tilanne raukesi kummankin etääntymiseen paikalta. Uusinta olis ollut kiva saada mutta aika loppui kesken.

Eiköhän silti vielä päästä joskus toistekin vastakkain..

JA SIELLÄ JUOTIIN
JA SIELLÄ NUSSITTIIN
JA KEVÄÄLLÄ TYHJÄT OLI PUSSITKIN


Ens kerralla leiriydytte äänenmatkan päähän Maahinkaisesta. -_-

Sen lisäksi onnistuin taas näkemään Juhanin lähes alasti. Siitä plussaa.

Taistelitte ihan odotetulla teholla, eli aika perkeleen kovaa. Hirveä vauhti päällä ja vihollista kuolee kuin heinää. Teillä oli myös herrasmiespeli todella hyvin hanskassa, kiitokset siitä.

Jos jostain ryhmästä pitää ottaa mallia niin teistä! Ilmoititte hyvin jos teihin osu (näitä harvinaisia tilanteita ) ja toimitte muutenkin esimerkillisesti. Ryhmänne oli älyttömän tehokas vaikka ei teitäkään paljoa ollut?

Kerran päästiin veljeksiä vastaan pätkimään, sekin ihan ensimmäisessä kenttämätössä, joka päättyi teidän kannaltanne melko vaisusti. Sen jälkeen ei kyllä ainakaan meidän ryhmä päässyt teihin kiinni varmaan kertaakaan joitain yksittäisiä pikkutapauksia lukuunottamatta. Teidän puolellanne taas saattoi aina luottaa siihen, että tukea saadaan tarpeen tullen. Propsit teidän sianverisylkysotamaaleista, olivat pahuksen tyylikkäät

Kerran päästiin veljeksiä vastaan pätkimään, sekin ihan ensimmäisessä kenttämätössä, joka päättyi teidän kannaltanne melko vaisusti.

Mantu+takavasara+el muerte = ~40-50? vs 16 veljestä There is only so much we can do.

Jo ensimmäisestä kenttätaistelusta minulle jäi sellainen olo että olette kirkkainta eliittiä, eikä tämä ajatus mihinkään kaikonnut koko viikonloppuna. Olitte tehokkaita, päättäväisiä ja nopeita.

*Kumarrus*

En saanut paljoa kontaktia veljeksiin, mutta silti tuntui siltä, että siellä missä veljekset olivat, tapahtui aina paljon. Riskissä tulitte hyvin Maahinkaista kylkeen myös.

Minulle jäi myös erittäin herrasmiesmäinen kuva teistä. Laajan alueen kohtaamisessa metsässäkin kun Maahinkainen otti teidän rynnäkköä vastaan siinä hiekkarinteellä, sain jonkun hilparista sen verran kovaa kilpeeni että kaaduin. Kuoltuani kuulin vain Jurin huudon "Älkää nyt enää sitä lyökö, se on kuollu jo!" ja huomasin jonkun nostavani itseni pystyyn.
Erittäin suuri kiitos tästä, olisin luultavasti jäänyt aika pahasti jalkoihin.

Veljeksiä vastaan oli kyllä erittäin miellyttävä taistella. Osumat otettiin rehdisti ja meininki oli reilua, erityisesti riskistä jäi tällainen kuva. Jos kaikilla olisi samanlainen asenne taistelussa vältyttäisiin paljolta pahalta mieleltä.

Veljekset toimivat myös tehokkaasti siellä missä kohdattiin. Oman hornankattilan ensimmäinen (ja viimeinen) taistelukontakti oli kun Juri tinttasi minua miekalla selkään kun kekkuloin erilläni kavereista. Ainoaa miinusta voisi antaa metsätaistelussa pakenemisesta kentältä, joka tuntui hieman luovuttamiselta. Toisaalta tilanteennekin oli aika toivoton, joten ehkäpä moinen annetaan anteeksi.

Mahtavat varusteet. Se "veri" kasvoilla ja kilvissä oli aivan mahtava lisä. Hyvää ja väkevää mättöä.

Haltia kirjoitti:Mahtavat varusteet. Se "veri" kasvoilla ja kilvissä oli aivan mahtava lisä. Hyvää ja väkevää mättöä.

Käsittääkseni se oli oikeaa naudanverta. Hienoa se ainakin oli, ja raa'an näköistä.

Ihan oikeaa possun (Camulosin... ehkä ) vertahan se oli.

kolme tyyppiänne teurasti koko ryhmämme, tulimme pienissä satseissa teitä vastaan Se oli todella noloa, mutta ei voi mitään kun ei ehditty ryhmittyä

Hatunnosto täältä, olitte sikäli harvinaisuus että teidät otti mielellään sekä vastaansa (kuten TURAllekin sanoin, myös te olitte juuri sopivan haasteellinen vastus) että omalle puolelle. Tulittekin muutamaan otteeseen tukemaan meitä juuri kriittisellä hetkellä. Lisäksi komppaan edellisiä ja sanon että asenteenne oli koko viikonlopun ajan ihanteellinen. Lisää tällaista, kiitos!

Taitavaa, asiallista ja herrasmiesmäistä porukkaa koko lössi. Ryhmästä jäi pelkäästään positiivisia kokemuksia.

Veljekset olivat yksi sotahuudon hienoimmista porukoista ja huomasi, että proppaukseen oli panostettu. Hyvä esimerkki siitä miten ei tarvitse kiiltävää panssaria ollakseen tyylikäs.

Propaganda oli toiminut hyvin ja porukkaan suhtauduttiin kunnioutuksella. Riskissäkin salonejua lähdettiin ahdistamaan nurkkaan ei vähemmällä kuin kymmenellä miehellä ja siltikin pentele pääsi livahtamaan karkuun