Sotahuuto

Tutta kirjoitti:Tässä pointtina kummiskin on se, että koen maahan makaamisen olevan melko vaarallista nimenomaan niille elossaolijoille (siinä tapauksessa että maassa makaaminen olisi vapaaehtoista).

Tuossa mielestäni on juurikin se syy miksi vastustan kovasti maahan makaamaan asettumista. Jos makaaminen sallittaisiin kuoleman merkiksi, makaamaan jäävä sotilas voi olla vapaaehtoinen itselleen, mutta hänen ylitseen pakeneva panssarimörkö ei voi valita kuinka paljon juoksuesteitä hänen edessään on. Toki maahan makaavat ovat vaarassa olivat kuinka sivussa hyvänsä, mutta yhtäkkiä ohi juokseva great helmiin pukeutunut panssarimörkö on se ykköshuoli. Hän ei välttämättä pysty varomaan joka "vapaaehtoista".

Tätä ei näemmä ole kokeiltu kuin silloin Nordic Equinoxissa näin suomalaisten osalta, vai? Jos joitain oikeasti kiinnostaa saada tällainen sääntö tulevaisuudessa meillekin, niin voisiko joku sellainen aktiivisesti treenaava ryhmä ottaa tän käyttöön, jotta tästä saatais hieman enemmän kokemuksia? Siinä ryhmässä ois mukava, jos aika lailla kaikki olisivat valmiita kokeileen sitä, eikä niin, että vain pari kokeilee.

Yks asia, missä tota pitää myös testata on erilaiset maastot. Suomalainen metsä kantoineen jne. pitäisi myös ottaa kokeiluun mukaan. Toinen, mitä pitää selvittää, on että vähentääkö se todellakin Holdien huutamista, vai lisääkö se sitä, jos tulee liikaa vaarallisia tilanteita (edelleen se metsä mielessä ja lähinnä ne päälle peruuttavat ihmiset, jotka kaatuvat selkä eellä maahan). Kolmas, mikä olisi musta tärkeetä ois koittaa myös sitä, että väheneekö "Ootko elossa?"- huudot, jos osa jää maahan makaamaan ja osa puolestaan halaa puita/siirtyy syrjemmälle/pitävät off-game merkkiä päällä. Eli siis aiheuttaako se hämminkiä, kun on selvemmin kuolleita ja vähemmän selvemmin kuolleita ( = eivät retkota maassa).

Onko joku ryhmä valmis tällaiseen haasteeseen? Asiasta voisi paremmin puhua sitten perusteellisten tutkimusten jälkeen.

Equinoxissakin tein siten että siirryin tarpeen vaatiessa selville vesille ennen kuin kävin makoilemaan; ja tarpeen vaatiessa siirryin lisää. En ainakaan huomannut että tästä olisi ollut ongelmia muille (tai minullekaan)

Tämä kuullostaa edelleen todella vaaralliselta. Kaatuva panssarimörkö sattuu saakelisti, oli sikiöasennossa tai ei. Ison miehen painon vielä ehkä kestäisinkin jos se tallaa päälle, mutta jos panssareissa oleva tapaus kaatuu päälle horjahtaessaan tälläisessä ruumiskasassa kikkaillessaan.

Näyttävyys on kyllä ihan hyvä peruste, mutta en kyllä edelleen pelkästään sen perusteella ole vakuuttunut..

Aseen kahvan kääntäminen ylös luulisi riittävän ja kun ihmiset tapaavat lyödä varmistavia kuitenkin niin pitkään kunnes ovat varmoja osumasta, ei tämä pitäis olla mikään ongelma.

Mitä paikalta siirtymiseen tulee, aseen ja kilven voi hyvin nostaa kumpaisenkin pään päälle jos ei vaikka saa asetta terästä kiinni nopeaan tahtiin. Miekka ja kilpi pään päällä alkaa olemaan aika selvä merkki. Ja jos kilpeä ei jostain syystä ole, on se miekan kääntäminen aika helppoa.

Isoin ongelma tässä on suuret rytinät joissa ei aina tahdo päästä liikkumaan mihinkään suuntaan haittaamatta. Tässä tilanteessa ei tuo maahan makaamaan jääminenkään olisi alkuunkaan järkevää. Mitä enemmän väkeä massassa on, sitä vähemmän maassa makaavia voidaan huomioida. Massatapahtumissa maailmalla kuolee ihmisiä väen jalkoihin enemmän kuin tarpeeksi ilmankin sitä että käydään maahan makaamaan vapaaehtoisesti.

Eeppiset tapahtumat ovat varmaan kivoja jos niissä pääsee nauttimaan silmää hivelevästä realismista mutta en tämän kustannuksella olisi kovinkaan valmis esimerkiksi kentällä ollessani käymään riskillä makuulle jos väkeä on vähänkin enemmän.

Maastossa voisin hyvinkin löyhemmässä tilanteessa jäädä retkottamaan. Saisi siinä sivussa jäädä seuraamaan taistelun kulkua hetkeksi. Tosin olen ihan tyytyväinen siitäkin että siirryn kuolleiden kokoontumispisteelle asetta pään yläpuolella selvästi kantavana.

Lisäksi pitää tässä myös ottaa huomioon se, ettei oikeita vaaratilanteita välttämättä huomata. Jos jotakuta sattuu oikeasti ja tämä jää maahan retkottamaan sikiöasentoon, kaikki luulevat tätä taistelussa kuolleeksi. Eikä sitä hold-huutoa välttämättä sieltä maantasalta erota kaiken melun ja adrenaliinin läpi. Lisäksi sen oikeasti loukanneen tilannetta ei tasan helpota se että tämän yli kulkee väkeä. Toinen huomion arvoinen turvallisuustekijä on tosiaan jo tämä aikaisemmin mainittu kaatuilu, en kauhean mielelläni rupea kompuroimaan panssarimörköjen raatojen seassa, saati päällä. Eikä myöskään sellaisen päälle ole takuulla kiva kaatua kompastuessaan toiseen mokomaan. Mielestäni maassa makaamisesta on enemmän haittaa (turvallisuus kärsii) kuin hyötyä (näyttävyys). Itse valitsen turvallisuuden näyttävyyden sijasta.

Täällä kyllä nyt tuntuu olevan vallalla hivenen perusteettomat uhkakuvat. Lukekaa ensimmäisen viestin ehdotus. Siinä ehdotetaan, että voi halutessaan jäädä makaamaan, jos kokee varustuksensa riittäväksi. Eli kukaan tuskin on ehdottamassa, että rimppakinttuisten ja heiveröisten lasten tarvisi jäädä makoilemaan keskelle kenttätaistelua. Sen sijaan metsätaistelussa kaatunut panssarihirmu isolla kilvellä voisi jäädä makoilemaan taistelun keskelle halutessaan. Tällainen sääntö korostaa ihmisten omaa arvostelukykyä. Toisaalta aina on niitä joilta tämä kultainen taito puuttuu.

Minusta ei välttämättä tulisi kaatua pakosta siihen kohti mihin kuoli vaan siirtyä vaikka muutaman metrin päähän juuri puun juureen ja jäädä siihen kyykkyyn tai makaamaan. Tällöin kuolleet tietenkin erottuisivat hyvin eivätkä varsinkaan estäisi näkyvyyttä.

Mahti kirjoitti:Lukekaa ensimmäisen viestin ehdotus. Siinä ehdotetaan, että voi halutessaan jäädä makaamaan, jos kokee varustuksensa riittäväksi.

Yhtenä olennaisena uhkakuvana onkin nimenomaan maassa makaavan taistelijan aiheuttama vaara vielä hengissä oleville. Pystyssä pysyminen raskaassa haarniskassa voi olla vaikeaa kun taistelun jalkoihin on jäänyt muutama kuollut karpaasi, joilla tämä ennenmainittu kultainen arvostelukyky on hieman puutteellinen ja ovat jääneet lojumaan rauhalliseksi luultuun paikkaan.

Mahti kirjoitti:Täällä kyllä nyt tuntuu olevan vallalla hivenen perusteettomat uhkakuvat. Lukekaa ensimmäisen viestin ehdotus. Siinä ehdotetaan, että voi halutessaan jäädä makaamaan, jos kokee varustuksensa riittäväksi. Eli kukaan tuskin on ehdottamassa, että rimppakinttuisten ja heiveröisten lasten tarvisi jäädä makoilemaan keskelle kenttätaistelua. Sen sijaan metsätaistelussa kaatunut panssarihirmu isolla kilvellä voisi jäädä makoilemaan taistelun keskelle halutessaan. Tällainen sääntö korostaa ihmisten omaa arvostelukykyä. Toisaalta aina on niitä joilta tämä kultainen taito puuttuu.

Ainakaan minä en järjestäjänä haluaisi luottaa ihmisten omaan harkintakykyyn taistelunhuumassa ja adrenaliinissa. Moni "rimppakinttu" voi luulla itsestään liikoja, kun pärjää kokoistensa kanssa omissa treenissä. Se 100+ kg kaveri jolla on 20-30kg rautaa päällä sattuu vähän eri tavalla kuin 60kg sintti, erityisesti jos onnistuu kaatumaan hallitsemattomasti (kompastuessaan rimppakinttuun).

Viime vuonna huudettiin hold turhaan ainakin kahdesti. Käsittääkseni kumpikaan tilanne ei olisi korjautunut muuttamalla kuolleiden sääntöä vapaaehtoiseksi makoiluksi vaan paremmalla ohjeistamisella siitä milloin hold huudetaan. Jokainen kaatuminen ei ole holdin arvoinen eikä jo nyrjähtäneen nilkan takia ole tarvetta lopettaa koko taistelua.

Jos makoilu on vapaaehtoista, niin se ei paranna yhtään tilannetta "oletko elossa" -huutelun suhteen koska niitä haahuilevia kuolleita olisi silti liikkeellä. Makoilu voisi jopa heikentää kuolleiden erottamista kun maassa olisi kuolleita. Tämä taas lisää kompastumisten määrää ja pian maassa onkin sekä kuolleita makoilijoita että eloisia kompuroijia ja sitten saa taas selvitellä ketkä on elossa ja ketkä ei, tai vain tarjoilla niitä iskuja maassa oleville varmuuden vuoksi. Ainakaan itse en haluaisi umpikypärässä ja taistelun melskeessä koettaa selvitellä oliko se jalkojen juureen köllähtänyt kaveri kompastunut soturi vai vainaaksi menevä raato.

Kuolleiden tunnistamiseen ja raatojen haahuiluun liittyviä ongelmia saadaan korjattua selkeämmällä ohjeistuksella ja niiden paremmalla toteuttamisella. Jos ne kuolleet eivät jää sinne taistelukentälle töllistelemään vaan poistuvat taistelualueelta ruumispaikalle niin he eivät ole aiheuttamassa ongelmia.

Gnomus kirjoitti: Se 100+ kg kaveri jolla on 20-30kg rautaa päällä sattuu vähän eri tavalla kuin 60kg sintti, erityisesti jos onnistuu kaatumaan hallitsemattomasti (kompastuessaan rimppakinttuun).

Lisäksi treeneissä päälle kaatuva satakiloinen henkilö, on suht pehmeä (lihaa ja ihraa) kun taas Sotahuudossa se on teräksen kova (kirjaimellisesti), voipi tulla osumaa niin gauntleteista kuin kyynärkupeistakin.

Olin se joka huusi 2007 ensimmäisen holdin.

Tilanteessa, jossa taakseni oli kaatunut (myöhemmin selitettynä maahan mennyt) taistelija, jonka tunsi jo pohkeissaan ja edestä työnnetään siten, että olisi kaatunut maassaolevan taistelijan yli vanhan vitsin mukaisella tavalla. Siinä hetkessä tehdyn arvion mukaan oli selvää, että tilanteessa oli potentiaalia kahden henkilön loukkaantumiselle.

Toisaalta näin saman skenarion uusintaotossa kuinka virolainen taistelija lähti juoksemaan ruumiin perään ja vihtomaan urakalla.

Kaikkien kannalta onkin parasta, jos jatketaan samalla mallilla ja kuolleet eivät jää (missään tapauksessa) maahan makaamaan.

Paras voisi olla se, että siirrytään taistelusta reilusti sivummalle ja käydään istumaan mikäli varusteet sen sallii (eli pääset ylös ilman nosturia). Silloin ei tule sekaanuksia "kuolleiden", kuolleiden ja oikeasti loukkaantuneiden kanssa. Kaikkia ei kuitenkaan saada siirtymään kiltisti mihinkään kuolleidenkeräyspaikalle, vaan useimmat haluavat jäädä tapittamaan taistelua. Istuen se olisi parempi kuin seisten, ettei tule sekaannuksia.

Toinen ryhmätreenipäivässä 17.5 testattu asia oli kuolleiden käyttäytyminen. Ruumiiden piti mennä nopeasti pois pahimmasta rähinästä ja alas istumaan/polvelle. Millaisia kokemuksia teille jäi asiasta?

Taas omaan kysymykseeni vastaten: Pahinta sotahuudossa oli reunoilla seisovat ja aloituspaikkaan palaavat ruumiit. Se oli hyvin häiritsevää kun taistelu oli vielä käynnissä. Treenipäivässä alas meno tuntui toimivan hyvin. Kentälläkään ei ollut vaikea erottaa elossa olevia vihollisia kuolleista. Toki täytyy muistaa, että paikalla oli vain 50 henkeä.

Kentällä saattoi nopeasti loikata kentän laidalle miekka väärin päin ja metsässä ei ollut mikään ongelma tunnistaa kuolleita, kaikki kun olivat joko kyykyssä tai merkki päällä. Tuntui jotenkin siistimmältä tuo paikalleen jääminen.

Polvelle meno oli viimeksi HOLD:in merkki, kun siis laajamittaisesti kaikki ympärillä menivät polvelle, tajusi se umpipotallinen huutavakin kaveri lopettaa mätkimisen. Jos polvelle menemisestä tulee kuoleman merkki, niin holdille tulee kehittää joku muu merkki, jonka huomaa helpohkosti myös silloin kun huuto ei kuulu kunnolla.

Polvelle meno/istuminen kuollessa (kun ensin on kävellyt pois taistelusta) on oikeasti erittäin hyvä asia, jota kannattaisi viedä eteenpäin. Kuolleiden ja elävien sekoittuminen on todellinen ongelma joissain skenaarioissa ja ärsyttävää jos sieltä "yleisön" joukosta joku ammuskelee jousella.

Se, että sekä HOLDissa että kuolleilla on polviasento ei ole minusta niin haitallista että sen takia kannattaisi olla menemättä polvelle kun kuolee. Polvella/maassa tarkoittaa että on "out of game". Hold-huuto kyllä kertoo että kyse on holdista eikä kuolemasta, eli ei pidä marginaaliasialla pilata hyvää käytäntöä jota tarvitaan usein.

No sitä huutoahan ei aina kuule, viime vuonna taistelu eräässä laidassa jatkui hyvän aikaa Hold:in aikana, kunnes joku vilkaisi riittävästi sivulle ja näki kaikki muut polvillaan.
Jos siis kuoleman merkiksi päätetään ottaa polvelle meno, niin holdille pitää keksiä joku uusi merkki. Eli "kuolleet istuu" sääntö sopii minulle hyvin, kunhan HOLD:ille kehitetään korvaava merkki.

Samaa mieltä kuin pahistonttu. Ja järjestäjälle joku sumutorvi eikä pilli...

Tuosta polvelle menemisestä, niin pari kertaa näin treenipäivänä polvelle menemistä ihan hengissä vielä. Sitä näkee muutenkin ihmisten pitävän aseitaan terä alaspäin kädessä ninjaamassa. Yleisestikin kuolemisen merkki pitäisi olla joku sellainen juttu jota kukaan elävä ei vaan mistään järkisyystä tekisi.
Tulee mieleen Bicollinen järjestelyt, että esmes kun jokin laite tehdään käyttökelvottomaksi, niin siinä olevan auha poistetaan/laitetaan joku nauha.
Jos jokaisella sotahuutolaisella pitäisi olla riekale vaikka punaista kangasta, jonka he nostavat kädellään ilmaan ja menisivät istumaan/kyykkyyn polvelle. Kun tilanne vähän rauhoittuisi, nauhan voisi vaikka sitoa aseeseen kiinni.
Joo, olisi säätö ja jonkun pitäisi se kangas hankkia ja leikata osallistujille (voisi mun mielest delegoida ryhmille, ainakin isommille sellaisille) mutta toisipahan selkeyttä.

Oravainen kirjoitti: Joo, olisi säätö ja jonkun pitäisi se kangas hankkia ja leikata osallistujille (voisi mun mielest delegoida ryhmille, ainakin isommille sellaisille) mutta toisipahan selkeyttä.

En usko että toi olis yksittäisille osallistujillekaan mitenkään mahdoton vaatimus. Jos omista nurkista ei löydy punaista kangasriekaletta voidaan kerätä ryhmältä vaikka kymmenen sentin kolehti per nuppi ja käydä hakemassa kirpparilta joku rätti mistä riittää kaikille. Jos siis tuollainen käytäntö tulee.

Joo tommonen mikä tahansa riekale punasta kangasta osallistumisvaatimuksena ei kyllä ois mitenkään kohtuuton. Ja oman kankaansa unohtaneille vois myydä tapahtumapaikalla kohtuuhintaan punasen kankaan paloja. Tässä ei sitäpaitsi tule samaa ongelmaa kuin niissä osapuolta merkkaavissa liinoissa; ei ole paljon väliä jos se punainen kangasriekale on vähän eri sävyä kuin muilla.

Minusta terästä kiinni pidelty ase kohotettuna pään yläpuolelle on niin selvä merkki kuolleena olemisesta, ettei mitään erillisiä nauhoja tarvita. Tähän kun lisätään se että kuolleet joko istuvat tai kokoontuvat erilliselle alueelle, niin sekaannuksen mahdollisuus on todella pieni. Eri asia on se muistavatko kaikki noudattaa sääntöjä joka tilanteessa.

Näin juuri. Mitään kankaiden kanssa sähläämistä, kun ase väärinpäärin on selvä kuin pläkki.

Falcata kirjoitti:Näin juuri. Mitään kankaiden kanssa sähläämistä, kun ase väärinpäärin on selvä kuin pläkki.

Järjestäjät voivat painottaa vielä erikseen, että nostetaan se miekka _kunnolla_ _väärinpäin_ sinne pään _päälle_. Kuolleiden seassa "piilottelusta" isot glooria miinukset.

Itse otan ainakin edellisvuosista viisaantuneena sellaisen asenteen, että lyön kaikkea, mikä ei esitä kuollutta. Parempi pelata varman päälle.

Viimeksi meni pari heittokeihästä hukkaan tuon asenteen takia, ajattelin päässeeni ovelasti yllättämään yksinäisen sooloilijan, vaan ei... prkl...