Sotahuuto

Tuohon proppauksen parantamiseen vastaan ehkä liian kärkkäästi. Pyydän sitä anteeksi jo nyt.
Ei siis lähdetä tekemään sotahuudosta välineurheilua. Jos aletaan ihannoimaan liikaa todella proppautunutta väkeä ( jota kyllä löytyy ), tehdään kohta todellista vahinkoa niille jotka haluausivat tulla mukaan mutta joilla ei ole mahdollisuutta proppautua panssareihin, hienoihin tabardeihin ym.
Joillakin ihmisillä ei ole rahaa/ aikaa /mahdollisuutta/ halua proppautua tai "yliproppautua".
Tabarditkin on sitä varten, että ryhmät erottuvat toisistaan. Jotkut ryhmät ovat erottaneet johtansa joko erilaisilla tabardeilla tai ihan asetakeilla.
Possuilla ei edes ole tabardeja, kyllä ne silti tunnistaa.

Olen sitä mieltä, että ne ketkä haluavat, laittavat aikaansa ja rahaa näyttääkseen hyvältä ja saadakseen panssaripisteitä.

Itse olen sitä mieltä että harjoittelu on tuhat kertaa tärkeämpää ja arvostettavampaa kuin itse proppaus.
Mitä tehdä hienolla varustuksella jos sitä ei osaa käyttää? Tämä lause sopii moneen asiayhteyteen.

( Meni taas vähän OT:ksi. )

Ei siis lähdetä tekemään sotahuudosta välineurheilua. Jos aletaan ihannoimaan liikaa todella proppautunutta väkeä ( jota kyllä löytyy Wink ), tehdään kohta todellista vahinkoa niille jotka haluausivat tulla mukaan mutta joilla ei ole mahdollisuutta proppautua panssareihin, hienoihin tabardeihin ym.
Joillakin ihmisillä ei ole rahaa/ aikaa /mahdollisuutta/ halua proppautua tai "yliproppautua".

Sanoisin, että etenkin seuraavan sotahuudon viitekehystä silmälläpitäen ei ehdottamassani kehityssuunnassa todellakaan ole kyse erityisestä proppauksen lisäämisestä. Mielestäni taas jos aletaan kaikilta vaatia tietyn väristä tabardia, niin se lisää enemmän vaivaa ihmisten proppaamiseen.
Baltian maiden ristiretkissä (tässä tapauksessa ilmeisesti) olivat kärjistetysti vastakkain Saksalainen Ritarikunta ja erinäiset talonpoikaispakanajoukot.
Varsinaiset Teutoniritarit oli toki tunnistettavissa distinktiivisistä mustavalkoisista asetakeista tai muusta mustavalkoisesta vaatetuksesta, mutta heidänkin alaisuudessa taisteli varsinaisiin ritareihin verrattuna moninkertaisesti isompi jalkaväki, joka oli maaseudulta tai kaupungeista nostettua jengiä, joilla taas ei mitään sen tarkempia "omaa joukkuetta" määrittäviä tekijöitä joitain mahdollisia kangasmerkkejä tai hihanauhoja lukuunottamatta.
Sanoisin, että enemmän sekaannusta taistelukentällä ei aiheuta se, että joukot eivät ole puettu samanvärisiin lakanoihin vaan se, että harvat ryhmät oikeasti toimivat kuten kurinalainen sotilasjoukko olisi toiminut (ei niin, että se olisi IMHO mitenkään tavoiteltavaa).
Historia tuntee useita tapauksia, joissa omia joukkoja on tapettu vahingossa tai väärinkäsityksen vuoksi. Yksi hyvä esimerkki on näin ajankohtaisesti Satavuotisesta sodasta, jossa Ranskan Philip VI:n joukkoihin oli palkattu Genovalaisia varsijousimiehiä. Italalaiset palkkasoturit hyökkäsivät englantilaisten joukkojen kimppuun ensimmäisinä Crecyssä, mutta huonon tuloksen jälkeen lähtivät perääntymään. Perääntyessään yksi Philip VI:n ratsuväkijoukoista, joka oli hänen oman joukkonsa edellä hyökkäsi palkkasoturien kimppuun luullen heitä englantilaisiksi. Lopputulos oli se, että palkkasoturit tapettiin, mutta kyllä ranskalaistenkin osasto sai osansa höykytyksessä samalla, kun englantilaiset ammuskelivat tyytyväisinä pitkäjousillaan koko kahakan keskelle.
Mielestäni kyseisen aikakaudelle ominainen verrattain huonon tiedonvälityksen ja ylimielisten johtajien yhdistelmä on omiaan luomaan tämänlaisia "vahinkoja" ja mielestäni ne ovat ihan Sotahuudossakin ihan valideja sattumia. Enemmänkin tulisi nimenomaan kiinnittää huomiota joukkojen sisäiseen johtoportaaseen. Kuka saa määrätä ketä ja kenellä on vastuu kenestäkin. Hyvällä johtamisella vältytään monilta virheiltä (kauheata, että löydän itseni sanomasta tätä ).

Olen sitä mieltä, että ne ketkä haluavat, laittavat aikaansa ja rahaa näyttääkseen hyvältä ja saadakseen panssaripisteitä.

En nyt luonnollisestikaan oleta ihmisten hankkivan vain tätä tapahtumaa varten hillittömiä panssarivirityksiä, vaikka toki nekin ovat lisääntyneet ilmeisesti vuosi vuodelta. Mutta jos otetaan huomioon seuraava sotahuudon aikakausi, niin tuon ajan merkittävin panssarityyppi oli yhä rengaspanssari, ja niitä nyt ainakin Suomen larp-skenestä löytyy

Itse olen sitä mieltä että harjoittelu on tuhat kertaa tärkeämpää ja arvostettavampaa kuin itse proppaus.
Mitä tehdä hienolla varustuksella jos sitä ei osaa käyttää? Tämä lause sopii moneen asiayhteyteen.

Tämä vain tekee Sotahuudon viitekehyksen määrittämisestä tietyllä tapaa tarpeetonta. Jos tämä on vain urheilutapahtuma, niin toki sitten verkkarit, lenkkarit ja lätkäkypärät kaikille, mutta käsittääkseni Sotahuuto on alusta saakkaen pyrkinyt olemaan hieman enemmäin kuin sitä.
Tuota viimeistä kysymystä en täysin käsitä, etenkin jos harjoittelu on tuhat kertaa tärkeämpää. Kyllä sitä varmaan niissä samoissa varusteissa tulisi harjoiteltuakin jos sitä mieltä on.
Sopivampi kysymys on mielestäni se, että miksi edes yrittää elävöittää mitään tiettyä ajanjaksoa tai historiallista tapahtumaa, jos kumminkin ensisijaisesti halutaan vain läpsiä kaveria pehmopatongeilla?

Pahoittelut, että nyt tuli hieman kärjistämistä. Ei pitäisi kirjoittaa väsyneenä

Ei yhtään kärjistettyä ystäväni. Mielipiteitä pitää kertoa oli sitten väsynyt (kuten minä lähes aina) tai virkeä. Kyse on siitä että saadaan mahdollisimman suuri kokonaiskuva ja paljon erilaisia mielipiteitä.
Tarkoitukseni viimeisessä lauseessa oli kertoa, että pienet ja uudet ryhmät eivät aina heti pysty tai välttämättä osaakkaan proppautua hyvin. Mielummin harjoittelisivat sitä sotimista kentällä kuin ompelisivat tabardeja kotona.
Kyllä se kehitys tapahtuu aikanaan jos on tapahtuakseen.
Onhan se joukkiolle paljon parempi että osaavat mättää kuin että näyttävät vain hyviltä ja kuolevat joka skenussa koska eivät osaa pitää miekkaa kädessä.

Sitten on monta tapaa proppautua. Lenkkarit, verkkarit ja loimusamettipaita kuuluvat tähän "huonon" proppautuja määritelmään. Se ei silti tarkoita etteikö tyyppi osaisi käsitellä pehmopatonkia...

Tarkoitukseni viimeisessä lauseessa oli kertoa, että pienet ja uudet ryhmät eivät aina heti pysty tai välttämättä osaakkaan proppautua hyvin. Mielummin harjoittelisivat sitä sotimista kentällä kuin ompelisivat tabardeja kotona.

Eikö tämä sitten puhu sen puolesta, että eri puolien ei tulisi mitään tiettyä väriä pukeutumisellaan tunnustaa?
Seuraavan pelin viitekehys antaa hyvin tilaa ihan tavalliselle viikinkiaikaiselle/varhaiskeskiaikaiselle maalaispukeutumiselle (tunika ja housut/lahkeet), joiden tekeminen ei varmasti ole juuri kenenkään voimavarojen tai taitojen ulkopuolella. Kaikki tämän lisäksi on sitten ekstraa. Ei kaikkien tarvitse yrittää edes pyrkiä olemaan Ritari Ämpäripäitä ja tuohon aikaan raskaimmin ja kalleimmin varustautuneet olivatkin vain minoriteetti ja toimivat lähinnä johtoasemissa.
En minä tällä puheella siis tosiaan yritä mitenkään ajaa aloittelevampia harrastajia nurkkaan. Vaan nimenomaan yritän saada kokeneemman väen, joilla alkaa olla jo tietotaitoa tai iso larp-vaatekaappi, enenevässä määrin kiinnittämään huomiota pelin tapahtumakehykseen, kun semmoinen kuitenkin nyt periaatteessa on olemassa.

Ja kyllä minä otan puolelleni (tai itse olen) tuhat kertaa mieluummin kädetön tunari hienoissa kamoissa, kuin lätkäkypärä päässä ja verkkarit jalassa toheloiva miekkamestari. Enemmän annan ensimmäiselle tyypille kunnioitustakin. Erilaisen taitotason omaavat ryhmät ovat rikkaus, tarvitaan huonompia ja parempia ryhmiä. Näin tapahtuman taktinen taso syvenee. Hytvä proppautuminen (tällä en siis tarkoita välttämättä panssareita, esim. keltit olivat hyvin propattu porukka) taas ei ole keneltäkään pois. Kuola varmasti ainakin kehittää ensi vuodeksikin ulkonäköä ja ryhmäidentiteettiä tapahtumaan vähintään yhtä paljon kuin taistelullisia ominaisuuksia.

Onhan niitä nätistipuketunueita sohussa ihan mukava katsella, mutta kyllä se on ainakin minulle ihan mättö tapahtuma jossa taidot ratkaisevat ei vaatetus. Sitä pitsi sotahuudon teemojen vaihdellessa autenttisen ulkoasun valmistelemiseen menisi joka vuosi hirmusesti aikaa ja kenties varojakin.

Sanoisin, että taistelutaito ja varustuksen taso eivät missään määrin sulje toisiaan pois. Kyllä sitä varmasti on aivan yhtä hyvä puhvetin heiluttelija, vaikka ompelisikin itselleen uuden tunikan jotain tapahtumaa varten.
Hienot varusteet auttavat oikeasti luomaan immersiota pelimaailmaan ja omaan eläytymiseen.

Mutta onneksi Sotahuuto ei ole larppi, joten jokainen voi propata itseään juuri sen verran kuin haluaa/jaksaa/kykenee.

Sanoisin, että taistelutaito ja varustuksen taso eivät missään määrin sulje toisiaan pois. Kyllä sitä varmasti on aivan yhtä hyvä puhvetin heiluttelija, vaikka ompelisikin itselleen uuden tunikan jotain tapahtumaa varten.

Ei toki. Päin vastoin pukeutuminen ja taidot taitavat usein mennä käsikädessä ja kyllä minun kaltaista verkkarimättäjää kohti tullaaan paljon varmemmin askelin (ei aina huono asia) kuin hienosti varustautunutta eläytyjää.

Peltokorppi kirjoitti:

Sanoisin, että taistelutaito ja varustuksen taso eivät missään määrin sulje toisiaan pois. Kyllä sitä varmasti on aivan yhtä hyvä puhvetin heiluttelija, vaikka ompelisikin itselleen uuden tunikan jotain tapahtumaa varten.

Ei toki. Päin vastoin pukeutuminen ja taidot taitavat usein mennä käsikädessä ja kyllä minun kaltaista verkkarimättäjää kohti tullaaan paljon varmemmin askelin (ei aina huono asia) kuin hienosti varustautunutta eläytyjää.

Tai sitten toisinpäin, sillä ne verkkareissat olevat ottavat treenauksen urheilun kannalta, kun taas ne hienosti varustautuneet eläytyjät tulevat larppaamaan eikä tappelemaan.

Tuntuu olevan aika paljon tendenssiä tehdä kahtiajakoa urheiluboffaajien ja eläytyjien välille. mikä on hyvin valitettavaa. Ei kai ihmiset sentään ole vain jompaa kumpaa?
En tietystikään oleta Sotahuudon olevan live-roolipeli ihan vain tapahtuman toteutustavan vuoksi: vaikka eläytymiseen riittäisikin innostusta, niin ei sitä paljoa jaksaa samaa "hahmoa" jatkaa, kun on jo muutaman kerran päässyt puskemaan koiranputkea vihollisen miekan saattelemana. Mutta ainakin itse olen saanut tapahtumasta eniten irti juuri silloin, kun skenaarion tilanne on kannustanut tietynlaiseen "eläytymiseen" jonkin painostavan tai muulla tavalla psyykeeseen vaikuttavan tapahtuman kautta. Toki on vihollisten tappaminenkin kivaa ja siitäkin saa paljon irti, mutta itsellä ainakin monet "ulko-väkivallalliset" tilanteet ovat ollet parhaita tunnelmanluojia. Viime Sotahuudossa metsässä vihollislinjojen sivusta pujotteleminen kahta aatelisneitoa saattaessa oli ehdottomasti itselleni tapahtuman paras skenaario. Vastaavasti SH2005:ssä aarrekirstun yrittäminen saattaa checkpointtiin oli mahtava skenaario, vaikka joutuikin oman henkensä tehtävän onnistumisen edessä uhraamaan.
Voi olla tietty, että olen yksin mielipiteeni kanssa.

N.Hirvelä kirjoitti:Tai sitten toisinpäin, sillä ne verkkareissat olevat ottavat treenauksen urheilun kannalta, kun taas ne hienosti varustautuneet eläytyjät tulevat larppaamaan eikä tappelemaan.

Teepaitaverkkarilätkäkypäräjoukkio kahtena vuotena peräkkäin on erittäin harvinaista. Proppaus on yleinen ja luonnollinen kulku. Ne jotka pitävät Sotahuudosta niin paljon että päättävät tulla ensi vuonnakin (=kaikki) niin panostavat myös sen mukaan - enemmän kuin treenien muodossa, vaikka verkkarit olisivat kannattavia. Vertaa 2006 ja 2007 voittajat ja miten tabardit kehittyi.

Off Topic: Ristiretkissä Baltiaan osallistui myös Venäjä, Ruotsi (varattu!!), Tanska, kalpajäbät... - ei pelkästään teutonit. En syytä ketään, kunhan vain lisäsin nuo jos nyt puhutaan tabardeista ja proppaamisesta.


-a

Off Topic: Ristiretkissä Baltiaan osallistui myös Venäjä, Ruotsi (varattu!!), Tanska, kalpajäbät... - ei pelkästään teutonit. En syytä ketään, kunhan vain lisäsin nuo jos nyt puhutaan tabardeista ja proppaamisesta.

Myös monia muita. Toisaalta ne myös kestivät 1100-1500, joten riippuu hyvin paljon ensi vuoden Sotahuudon tarkasta ajasta ja paikasta, että keitä siellä sitten on toisiaan pistämässä lihoiksi.

Ihan hyvä pointti tuo. Kyllä proppauksen taso on koko ajan parantunut, kuten sanoin. Tuo ylenpalttinen tabardien käyttö vaan välillä hieman hämmentää minua, kun se lähinnä usein muistuttaa nuorisotalolarppien kaartilaisista. Mutta ymmärrän toki, että kaikki eivät viitsi uusia proppeja aina joka vuosi vääntää, kun koko ryhmällä on jo jokin tietty tabardimalli.
Nooh, Sotahuudon järjestäjät varmaan pitävät aika liberaalin kannan proppauksen osalla, mutta halusin nyt lähinnä saada keskustelua aikaan, kun itseäni niin kovin miellyttää hyvin propatut sotajoukot

Tabardit ovat suosittuja peliteknisistä syistä. Ne ovat hienoja ja mahdollistavat henkilön ryhmän tunnistamisen välittömästi.

Proppaukseen ei todellakaan tarvi käyttää paljoa aikaa. Jos 20 hengen porukka tekee kaksi päivää, kuusi tuntia päivässä proppeja, on kasassa 240 miestyötuntia. Tässä ajassa valmistuu helposti tabardit ja yksinkertaista panssarointiakin. Kirpparilta/ armeijan ylijäämävarikolta saappaat halvalla jalkaan ja ollaan jo hyvällä mallilla. Jos jaksaa harjoitella kerran viikossa vuoden ajan, niin ei luulisi olevan ylivoimaista panostaa ulkonäköön muutamana päivänä. Seuraavana vuonna voi sitten keskittyä tabardien sijaan vaikka kypäröiden valmistukseen. Näin ulkonäkö kehittyy itsekseen ilman suurta vaivannäköä. Ja oman havainnon mukaan hyvin proppautuneet ja varustautuneet ryhmät ovat pärjänneet hyvin. Kuolalaiset profiloituvat ainakin mieluummin larppaajiksi, kuin boffaajiksi. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt sitä, että hyvin on yleensä pärjätty.

Itse ainakin pyrin seuraavaksi vuodeksi lisäämään panssarointia ja todennäköisesti hankimme uudet tabarditkin. Ja tämä ei tarkoita sitä, että aikomus on käyttää kaikki viikonloput tohuiluun. Todennäköisesti uhratut päivät voi laskea sormin.

Archibald kirjoitti:

N.Hirvelä kirjoitti:Tai sitten toisinpäin, sillä ne verkkareissat olevat ottavat treenauksen urheilun kannalta, kun taas ne hienosti varustautuneet eläytyjät tulevat larppaamaan eikä tappelemaan.

Teepaitaverkkarilätkäkypäräjoukkio kahtena vuotena peräkkäin on erittäin harvinaista. Proppaus on yleinen ja luonnollinen kulku. Ne jotka pitävät Sotahuudosta niin paljon että päättävät tulla ensi vuonnakin (=kaikki) niin panostavat myös sen mukaan - enemmän kuin treenien muodossa, vaikka verkkarit olisivat kannattavia. Vertaa 2006 ja 2007 voittajat ja miten tabardit kehittyi.

Off Topic: Ristiretkissä Baltiaan osallistui myös Venäjä, Ruotsi (varattu!!), Tanska, kalpajäbät... - ei pelkästään teutonit. En syytä ketään, kunhan vain lisäsin nuo jos nyt puhutaan tabardeista ja proppaamisesta.


-a

Pahoittelen, olisi pitänyt varmaan laittaa joku toinen hymiö siihen loppuun että olisitte tajunnut ironian...
Eli tarkoitukseni oli vain vitsailla stereotypioilla (harva on joko täysin elämyspainotteisia tai verkkariporukkaa, monet on väliinputojia).

Nimpsu kirjoitti:Tuntuu olevan aika paljon tendenssiä tehdä kahtiajakoa urheiluboffaajien ja eläytyjien välille. mikä on hyvin valitettavaa. Ei kai ihmiset sentään ole vain jompaa kumpaa?

No niinpä. Mä otan boffauksen urheilun kannalta treenaan sitä verkkarit verkkarit ja urheilupainot päällä, mutta pyrin kuitenkin näyttämään edes suhteellisen hyvältä tapahtumissa. Eiköhän monikin linjaa asian näin.

Keskimäärin on toki todettava, että ne jotka ovat pidempään harrastaneita, näyttävät tapahtumassa todennäköisesti aloittelijaa paremmilta ja "autenttisemmilta", sanan löyhässä merkityksessä.

Nimpsu kirjoitti:Tuntuu olevan aika paljon tendenssiä tehdä kahtiajakoa urheiluboffaajien ja eläytyjien välille. mikä on hyvin valitettavaa. Ei kai ihmiset sentään ole vain jompaa kumpaa?

En usko, että urheiluboffaaminen ja eläytyminen ovat toisensa poissulkevia. Kuten saloneju sanoikin, bofforeeneissä voi heilua ihan miten lystää, mutta tapahtumissa on mukava laittaa vähän parempaa päälle. Liian tiukkaa linjaa proppauksen suhteen ei Sotahuudossa mielestäni voi silti taas millään ottaa. Jos proppaukseen tulisi minimivaatimuksia tms., tiputtaisi se heti harrastajia pois, joka ei varmastikaan ole tavoitteena.

Mielestäni urheilukypärien, urheilusuojien (osin pisteettömien) sekä mukavien ja turvallisten kenkien salliminen on hyvä kompromissi lajin urheilullisuuden ja autenttisuuden suhteen. Tabardejakaan ei kerta kaikkiaan voi määrätä vaihdettavaksi joka vuosi, sillä niiden tarkoitus on osaltaan rakentaa osallistuvien ryhmien imagoa vuosi vuodelta eteenpäin.

Eläytymisestä vielä sen verran, että en usko että Sotahuuto toimisi kovin hyvin jos fokus koko tapahtumassa olisi nykyistä enemmän historian elävöittämisessä tai larppaamisessa. Sotahuuto on tapahtuma, jossa ideana on mättää. Ja kun fokuksena on mättäminen se tarkoittaa sitä, että ollaan kiinnostuneita
- mättämisestä pienissä ryhmissä,
- mättämisestä isoilla porukoilla,
- mättämisen säännöistä,
- mättämisen varusteista,
- mättämisen taktiikoista,
- mättämiseen sopivasta ruuasta ja juomasta sekä
- mättämiseen sopivista paikoista.

Tästä näkökulmasta eläytymisen on oltava tapahtumaa täydentävää, ei niinkään sitä määrittävää. Ne, jotka Sotahuudon kautta innostuvat larppauksesta tahi historian elävöittämisestä, löytävät varmasti vähitellen tiensä oikeaan paikkaan.

blite kirjoitti:Sotahuuto on tapahtuma, jossa ideana on mättää. Ja kun fokuksena on mättäminen se tarkoittaa sitä, että ollaan kiinnostuneita
- mättämisestä pienissä ryhmissä,
- mättämisestä isoilla porukoilla,
- mättämisen säännöistä,
- mättämisen varusteista,
- mättämisen taktiikoista,
- mättämiseen sopivasta ruuasta ja juomasta sekä
- mättämiseen sopivista paikoista.

Tässä ollaan muuten harvinaisen ytimessä!

Amen sille. *thumb up*

Juuri näin.

Voi silti mätää ja näyttää hyvältä. tosin mielestäni ihmisiä ei pitäisi pakottaa olemaan autenttisia. Kunhan ei nyt ihan vaaleanpunaisissa verkkareissa ja kullanvärisissä tennareissa tulla, niin ei se mua niin pahasti haittaa. Metsässä sä olet mulle saalis joka tapauksessa (paitsi jos olet samalla puolella).

Sotahuuto on mättölarppi, jossa larppausta tapahtuu lähinnä marssissaja paikanpäällä ennen hyökkäystä (oma mielipiteeni, en siis yleistä). Sotapelithän ovat vähän tälläisiä. Rykmentti istuu maassa ja juo, odottaen ylempiarvoisten käskyjä. Niin se vain on ja pitää ollakkin. Kunhan kaikilla on hauskaa! Eiks vaan?

Mekin kun olemme tulossa ensi vuonna omana palkkisryhmänä (jos saamme aikusen mukaan) niin olemme suunnitelleet että emme ota tabardeja vaan koko musta vaatetus...Mustat housut,paita,viitta ja haarniskankin olisin valmis maalaamaaan mustaksi...

Jos on aurinkoista, saatta kys. varustus olla hieman kuuma...

Juu, eivät ne ristiretkeilijät ihan tyhmiä olleet asetakkien taustaväriä päättäessä

Kuolan Kaartilla on ainakin joka vuosi ollut ihan oma teemansa sotahuudossa. Jälkeenpäin keskustellessa eri osallistujien kanssa kaikki vielä yleensä ovat muistaneet meidät ihan hyvällä.

Toisaalta legenda kertoo että joskus "larppaaminen" on mennyt vähän ylikin, kuten tänä vuonna Orleansin neitsyen suhteen, mutta kyllä meitä on ainakin kovasti jälkeenpäin naurattanut. Kieli poskellahan siellä mennään. Parasta on se, että on nähnyt vaivaa omaan proppautumiseen ja ryhmän proppautumiseen. Silloin voi olla hyvillä mielin. Tänäkin vuonna tapardit jäi jonnekin Kuopioon ja jouduttiin paikan päällä tekemään mm. lippu ja useita tapardeja milloin mistäkin materiaalista, mutta homma pelasi ja saatiin kuin ihmeen kaupalla propit kasaan.

En minä usko että verkkariboffaajien kanssa mitään ongelmaa tulee sotahuudossa ikinä olemaan. Itse en ainakaan muista kovin montaa tielleni tulleen, joten kyse lienee marginaaliryhmästä. Yleensä ne verkkaritkin menee nätisti sinne tapardin alle piiloon ja sehän on ihan riittävä proppi.

Geneerinen vastaus: Niin, on todella mahtavaa, että verkkarit ovat melko harvinaisia ja porukka jaksaa propata! Omalta osaltani halusin vaan korostaa aloittelijaystävällisyyttä: jos proppaus on jotain mitä ehdottomasti vaaditaan, se pudottaa heti osallistujia pois.

Kuolan kaartin toiminnasta vielä sen verran, että en ole kyllä pitkään nauranut yhtä pitkään ja hartaasti kun lauantaina sen Kuolalaisten kaksintaistelun aikana. Paras viihdettä ikinä!