Sotahuuto

Itse huomasin tänä vuonna, että Maahinkaisen ja Rämän ryhmät olivat jo vähän liiankin suuria. Nyt vaihtoehtona oli passittaa koko ryhmä tekemään jotain, tai sitten pilkkoa ryhmää ja lähettää vain osa siitä suorittamaan tehtävää. Ainakin omasta mielestäni rivi ryhmien optimi koko näyttäisi olevan siinä 20-30 välillä ja tiedustelu- ja skirmishryhmillä siinä 10+ hengessä.

Ylisuuret ryhmät tekevät myös jakojen tekemisen järjestäjille (siis myös minulle) vaikeammaksi, joten suosittelisin että ryhmät eivät yhdistyisi ilman hyvää perustetta, vaan mieluummin värväisivät itselleen lisää kokoa. Omasta mielestäni näytti myös siltä, että pari itsekseen treenannutta pientä porukkaa toimi tehokkaammin kuin heikosti yhdessä treenannut iso porukka. Ei se saman lipun alla taistelu paranna yhteistyötä. Jos haluaa päästä Sotahuudossa toimimaan yhdessä jonkun muun porukan kanssa, niin se onnistunee esittämällä ilmoittautuessa toive (molemmilta ryhmiltä), eikä ryhmiä tarvitse sen takia liittää.

Ainakin minä jäin kaipaamaan Tympäisevän tähden kylää ja Saulkrastia. Olisihan se ollut hieno, jos ryhmät olisivat tehneet Perkeleet (tuplanneet koon ja varustautuneet tyylikkäästi) sen sijaan että hajosivat muihin ryhmiin.

Kertokaa toki omia mielipiteitä siitä, minkälaiset ovat ryhmien optimikoot ja kokemuksenne ryhmien järjestäytymisestä.

Lisäksi, mikäli iso ryhmä hajaantuu useiksi toisistaan erillään toimiviksi pikkuryhmiksi, niin lipun kannaltahan se vastaa sitä, että 10 hlö ryhmässä lipunkantaja jää suojamiehen (tai parin) kanssa takalinjaan, kun muut lähtevät tappelemaan, minkä ainakin tämänvuoden ohjeistus kielsi.

Iso ryhmä, kunnon kuri, hieno marssi ja aukoton ryhmätyö on hienoa katseltavaa ja koettavaa.
Aina se ei onnistu. Kaikki eivät halua nähdä liian suurta vaivaa. Mielestäni ryhmä saa olla minkä kokoinen tahansa, omahan on häpeänsä jos eivät osaa toimia ryhmänä.
Meillä oli hienosti erikokoisia ryhmiä ja jokaisella oli oma paikkansa taistelussa.
Ei lähetä liikaa rajaamaan tapahtumaa tiettyyn kaavaan, koska kohta ihmisillä ei ole enään niin hauskaa.
" Ryhmäkoko kaikilla 25, jokaisella ryhmällä eroava tabardin värit, aseet vain miekkoja ja kenelläkään ei saa olla panssaria". Siihenhän se kohta menee.

Okei. Lähdin taas ehkä soutamaan liian kauas, mutta voiko järjestäjä vaatia ryhmiä kasvamaan tai pienentymään? Mielestäni vapaa konsepti toimii oikein hyvin.
Oma ryhmä saa suunnitella ( ja pitääkin hieman suunnitella) että miten, koska ja kuka suojelee lippua. Jos sitä ei suojella niin sitten sitä ei suojella. Tämä on ryhmän sisäinen sopimus.
Olinhan minäkin juosinaisena ilman mitään suojaa. Se oli oma mokani koska en ollut ryhmäharjoituksissa ja jousiin ei osattu suhtautua oikealla tavalla. Ensi vuonna paremmin.

En lähtisi rajaamaan ryhmiä järjestäjän Mahtikäskyllä (tm). Ajatukseni oli kuitenkin rohkaista ryhmiä siihen, että kaksi 20+ kokoista porukkaa eri puolilla Suomea ei liittyisi yhteen, "jotta saataisiin ISO porukka" pelkästään sen takia että olisi iso. Eikä myöskään niin, että kaikki pienehköt pääkaupunkiseutulaiset ryhmät sulautettaisiin heti isompiin jo olemassaoleviin. Ketunhäntänä kainalossa se, että vajaan kymmenen hengen porukalla voi olla kova hinku värvätä lisää väkeä, mutta osana 30+ ryhmää, ei enää ole värväysintoa. Samoin "ylisuuressa" ryhmässä alkaa olla tarvetta jakaa porukkaa aliryhmiin, ja silloin ei välttämättä pärjätä oleellisesti paremmin kuin jos nuo ryhmät olisivat omien lippujensa alla erillisinä ryhminä, mutta taistelisivat yhteistyössä.

Gnomus kirjoitti:Itse huomasin tänä vuonna, että Maahinkaisen ja Rämän ryhmät olivat jo vähän liiankin suuria. Nyt vaihtoehtona oli passittaa koko ryhmä tekemään jotain, tai sitten pilkkoa ryhmää ja lähettää vain osa siitä suorittamaan tehtävää. Ainakin omasta mielestäni rivi ryhmien optimi koko näyttäisi olevan siinä 20-30 välillä ja tiedustelu- ja skirmishryhmillä siinä 10+ hengessä.

Ylisuuret ryhmät tekevät myös jakojen tekemisen järjestäjille (siis myös minulle) vaikeammaksi, joten suosittelisin että ryhmät eivät yhdistyisi ilman hyvää perustetta, vaan mieluummin värväisivät itselleen lisää kokoa. Omasta mielestäni näytti myös siltä, että pari itsekseen treenannutta pientä porukkaa toimi tehokkaammin kuin heikosti yhdessä treenannut iso porukka. Ei se saman lipun alla taistelu paranna yhteistyötä. Jos haluaa päästä Sotahuudossa toimimaan yhdessä jonkun muun porukan kanssa, niin se onnistunee esittämällä ilmoittautuessa toive (molemmilta ryhmiltä), eikä ryhmiä tarvitse sen takia liittää.

En tiedä tarvisiko mitään maksimikokoa tehdä, sillä suuremmat joukkiot voisivat järjestää joukkonsa vähän pienempiin porukkoihin. Tietysti järjestäjille se olisi helppoa jos ei olisi ylisuuria ryhmiä.

Itse uskon että suuret ryhmät, jotka ovat koottu liian kaukaa asuvista, tajuavat että se ei toimi (viimeistään Sotahuudossa käynnin jälkeen, niinkuin AG-liitolla kävi). Ymmärrän, että tänäkin vuonna järjestäjillä taisi olla miettimistä mitä tekee meidän kanssa, kun osittain raskasta oli, osittain kevyttä, mutta mitään isoja aseita ei ollut, joten olimme aika suuri kaaos-häröpallo kentällä.

Näen sen kyllä hyvänä asiana, jos ryhmät eivät tee itseään liian suuriksi liittymällä toistensa kanssa, mutta en sanoisi hyväksi asiaksi, että suuret ryhmät, joiden henkilöt on samalta alueelta, joutuisivat sanomaan, ettei mukaan pääse kun ryhmässä on niin paljon väkeä jo, vaikka olisivat harjoitelleet yhdessä ympäri vuoden.

Rämä ja Maahinkainenhan voisivat liittyä yhteen, kyykyttäisivät varmasti kaikkia muita
Asiaan, Itse en haluaisi nähdä yli 50 hlö ryhmää, ensinnäkin osapuolia voisi olla vaikea tasapainottaa, ja toiseksi tapahtuman rikkaus kärsii mikäli pikkuryhmät katoavat ja korvautuvat valtavilla yhteen liittyneillä laumoilla.
Toisaalta, jos me fuusioituisimme Ruton kanssa niin...

Pahistonttu kirjoitti: Toisaalta, jos me fuusioituisimme Ruton kanssa niin...

...ette olisi yhtään tehokkaampia kuin Rutto ja El Muerte samalla puolella erillisinä ryhminä. Mutta teidän pakkosijoittaminen samalle puolelle vaikeuttaisi tasapainoisen jaon saamista, eikä antaisi välttämättä mitään lisää Sotahuutoon.

Itse olen samaa mieltä, että liian isoja ryhmiä ei pitäisi saada aikaan, mutta eiköhän luonnollisella tavalla kasvaneet ryhmät ole ihan jees, vaikka olisivatkin vähän muita suurempia.

Ja aina voi tehdä sen minkä Maahinkainen teki -05, eli jakaa väki kahteen erilliseen ryhmään (koska olimme järjestävä porukka ja "kotikentällä" olisimme saaneet kohtuuttomasti määrää suhteessa muiden ryhmien kokoon).

Entalialla oli 2006 Sotahuudossa 21 solttua. Silloin sanottiin että varmasti menee yli 30 vuoteen 2007. Maahinkainen olis suurin ryhmä (26) ja 30 tuntui aika korkealta. Kyllä vain, meitä oli tänä vuonna 39 ainakin jossain vaiheessa. Nyt puuttuu enää 11. Riippuen koska Tuska on, sieltä vapautuu ainakin 4ketä itse tunnen jne jne jne... 50 saavutetaan helposti. Suurin osa värvätyistä on vain kavereita. Puhumattakaan meidän vetovoimasta; käsittämätöntä että moni tuli perjantaina kysymään: "Voidaanko me liittyä teihin?".

Sitten tulee omat sisäiset ongelmat. Jos ryhmän maksimikoko on vaikka 30, monelle porukalle tulee ongelmia. "Olen kyllä yhtä paljon tiimissä kuin sinäkin, miksi minun pitäisi lähteä?" Tai jos raja on 30 ja innokkaita sotureita on 31 tai 32: Pitääkö tehdä splitti ja olla kaksi lippua samassa yksikössä vai antaa potkuja? Jos vaikka Entalia jaettaisiin 30:een rivimättäjiin ja 20:een kevyeeseen, mitä se auttaisi? Oltaisiin kuitenkin koko ajan samalla puolella sen 50 vahvuisen porukan kanssa. Jos se suosisi pisteytystä niin sitten, mutta toivoisin että suuntaan esim. "Maahinkaisten pienryhmät omina armeijoina" ei pitäisi liikaa mennä (Tai Rämän 1,2,3). Ei tuossa siis mitään ongelmaa ole (varmaan taktiikkaa josta itse en tiedä tasan mitään) mutta pointti on vain siinä että kun maahinkaisia tulee isona porukkana niin se on "se yksi" vaikka kaikki olisivat yhden miehen armeijoita joilla on omat pisteet

Pitäisikö tehdä pk-seudun ylijäämät ry jonne tulisi ihan tuntemattomaa porukkaa?


-a

BTW, mitens muuten on Maahinkaisilla? Onko jo mitään aavistusta kuinka iso joukkiosta tulee kun osa on järjestämässä?

Kuten alunperin sanoin, en kannata mitään mahtikäskyä jolla porukoiden kokoa rajataan.

SH05:ssä, kun maahinkainen jaettiin kahteen ryhmään oli ideana se että tehdään hitaampi ja nopeampi ryhmä. Jako tuli halutun taistelutyylin mukaan, ei ylijäämäisyyden perusteella. Järkevä jakoperuste on myös se missä piireissä treenaa, jos väekeä on eri paikkakunnilta. SH05:ssä nykyisiä ruttolaisia oli Maahinkaisen riveissä. Kuolalaisia taisi tänä vuonna karata perustamaan Catalonian komppaniaa ja Ylä-Savo experienceä. Ja ainakaan minua ei haittaisi vaikka osa porukasta olisikin vastapuolella, jos väki on jaettu kahteen tai useampaan ryhmään.

Tulevana vuonna Maahinkaisilla tapahtunee aika paljon rintamakarkuruutta. Huhutaan jopa noin seitsemän veljeksen paluusta taistelukentille heinähankoineen ja muine työvälineineen. Itse olen loikkaamassa ensi vuodeksi Mannun lipun alle, jos vain hyväksyvät joukkoonsa. Pitäähän se käydä tarkistamassa heidänkin taistelukuntonsa. (Olen tänä vuonna sekä Maahinkaisen että Mannunvartijoiden hallituksessa, joten Mannut on luonteva loikkauskohde)

Pahistonttu kirjoitti:Lisäksi, mikäli iso ryhmä hajaantuu useiksi toisistaan erillään toimiviksi pikkuryhmiksi, niin lipun kannaltahan se vastaa sitä, että 10 hlö ryhmässä lipunkantaja jää suojamiehen (tai parin) kanssa takalinjaan, kun muut lähtevät tappelemaan, minkä ainakin tämänvuoden ohjeistus kielsi.

No ei sitä varsinaisesti kielletty... itse kuuluin leviaattaniin ja meillä oli kiva karahka lippuna jota raahasin koko viikonlopun... metsässä se tarttui jokaiseen vastaan tulevaan esteeseen joka hidasti scouttaamistamme... joten jäin rämän luokse sitten parissa skenussa, että en hidastaisi tähän tulokseen päädyimme sen takia että 1. Lippu hidasti 2. Minua alkoi nyppiä metsässä vetäminen sellaisen karahkan kanssa 3. En päässyt lipun kanssa melkein ikinä taistelemaan (jota ajattelin pääseväni tekemään rämän takana) 4. Se oli vain kunniatonta ei kiellettyä ja myöhemmin liityinkin takaisin leviaattaniin

Tästä sitten aasinsiltana tähän yhdistymisen etuihin... Kun yhdistyy ja täten muodostaa ison jengin tarvitaan vain yksi lippu joka tarkoittaa yhtä lipunkantajaa tai sitten lippu nakitetaan joka skenussa jollekkin... silloin on yksi taistelija enemmän ja lipun kantamisen pakkopulla lievittyy ainakin vähän... isommassa ryhmässä tietysti sitten herättää pelkoa vastustajassa, koska isommat ryhmät ovat kaikkien huulilla vaikka yksilötaso olisikin heikompi tämä muodostaa pelotteen ja vastustajat eivät aina vain hyökkää agressiivisesti tai muuten täydellä voimalla koska olettavat että isomman jengin yksilö osaa tapella paremmin kuin esim leviaattanin yksittäinen henkilö... tuon tietysti esim el muerte on saanut murrettua olemalla yksinkertaisesti mahtava ryhmä tuossa on pari kannustinta siihen miksi yhdistellään ryhmiä ja totta kai se on aina isolla joukolla hauskempaa ainakin se on yleinen harhaluulo.

Njaa... Itse ainakin taistelisin mieluummin pienessä, tiiviissä ja hyvin yhteen hitsautuneessa "tehoryhmässä" kuin valtavassa laumassa, jossa ei välttämättä kovin tarkkaan tiedä sen viereisen kaverin vahvuuksia, ja jossa kuitenkin tod. näk. on eri osastoja (kevyt/raskas/jouset...).

Siinä se hienous piileekin. Jokaisella on valinnan vapaus. Ei tarvitse sopia tiettyyn muottiin. Ne jotka haluavat etsiytyvät pieneen ryhmään ja toiset isoon. Jokainen taplaa tyylillään.

Perkele on täysin *hajaryhmä*. Porukkaa tulee Karjaalta, Savonlinnasta, Mäntyharjulta/lähialueilta ja Kouvolasta/Korialta. Se ei kuitenkaan ole aiheuttanut ryhmällemme mitään todella suurta haittaa. Paitsi rahallista.. matkustut kulut, matkustus kulut.. <-- No ensivuodeksi nuokin helpottaa, kun saamme lisää porukkaa ja autoja. (= jaetaan kulut.)

Syy miksi noin olemme jakautunut on meidän larp/roolipeli porukka.. Joten emme varmasti aio myöskään jakautua toisiin tai pienempiin ryhmiin.
(ei se ainakaan meille ole tuottanut ongelmaa, että olemme eripuolilta Suomea.. )

Hyvän ryhmätoiminnan näkökulmasta 10-20 hengen ryhmät toimivat kyllä ehdottomasti parhaiten tänä vuonna. Maahinkaisen, Rämän ja Gaaleneiden ryhmätoimintataso ei kyllä yltänyt esimerkiksi Mannun, Muerten tai Vishnan tasolle.

Sen ei kuitenkaan pitäisi estää pienempiä tai suurempia ryhmiä treenamasta hyvää strategiaa omalla koollaan. Mä ainakin haluaisin nähdä joskus hamassa tulevaisudessa vaikka sadan hengen ryhmiä, jos niikseen tulee! Eivätkös suuret ryhmät ole nimenomaan helppoja sijoitettavia, tulee kerralla yksi iso lössi ja tunnistaminen helpottuu todella oleellisesti.

100 miehen "kevyt, nopea ja huomaamaton scoutti / backstab porukka" olis kyllä näkemisen arvoinen Njoo, kyllä mun puolesta saa tulla 100 hengen voimin. Sitten kun kaikki vielä marssivat samassa tahdissa ja kaikilla on yhtenäinen varustus niin yam. Tsemppiä vaan sille jonka pitäis saada ne kaikki pelaamaan samaan pussiin Juuri tuo 10-20 kuulostaa ryhmätoiminnan kannalta aika ihanteelliselta loppupeleissä, kun porukkaa ei tarvitse / kannata jakaa pienempiin osiin.

saloneju kirjoitti:Eivätkös suuret ryhmät ole nimenomaan helppoja sijoitettavia, tulee kerralla yksi iso lössi ja tunnistaminen helpottuu todella oleellisesti.

Vaikeus tulee siitä, että jos yksi porukka on sen reilut sata kaveria, niin sitten sen tasapainottaminen jaoissa menee vaikeaksi. Jos otetaan kuvitteellinen "Kehä III:n musta rykmentti", johon Tallinnan tavoin kerättäisiin pääkaupunkiseudun sata parasta, niin sitten jakoja tehtäessä homma menisi siihen, että maakuntien isohkot ryhmät pitäisi aina laittaa superryhmää vastaan. Sitten voitaisiin miettiä, että kenen vuoro on tänä vuonna olla superryhmän liittolainen kaikkien muiden ollessa vastapuolella. Jos halutaan kolmen osapuolen skenaarioita, niin se sadan hengen porukka saisi sitten olla yksin se kolmas osapuoli, ja luultavasti ylitehokas sellainen.

Homma menisi tylsäksi. Jos vastaavasti olisikin "Espoon telojat" ja "Helsingin hirmut", joissa kummassakin olisi 50 kovaa jätkää, niin sitten ne voidaan laittaa eri puolille, tai jossain skenaariossa tai jonain vuonna samalle puolelle. Tasapainoista tappelua saisi helpommalla, kun kaikkia pienempiä ryhmiä ei tarvitsisi pistää vastapuolelle edes kohtuullisen tasapainon saamiseksi. Enemmän vaihtelua ja tasoitusmahdollisuuksia, ja enemmän hupia. Jos Sotahuuto menee vuosittaiseksi "Superryhmä" vs muu Suomi otteluksi (kun muulla tavoilla ei saada tasapainoa) niin homma menee tylsäksi.

Jos ryhmien määrä pysyy isona, tai jopa kasvaa, ja ryhmien koko ja sitä kautta osallistujien määrä nousee, niin silloin superryhmän vaaraa ei tule niin helposti. Kuuluttaisinkin sitä, että väki tulisi rohkeasti omilla ryhmillään. Kaveriporukalla, jonka kanssa on saanut treenata on paljon mukavampaa kuin värväytyä eri puolella Suomea olevaan suureen ryhmään. Toisensa tuntevat ryhmät ovat tehokkaampia kuin sillisalaatit ja niillä on helpompi värvätä kavereita ja kaverin kavereita tai muita samalla paikkakunnalla olevia mukaan.

Jos ryhmän yhteistoiminta pelaa, mitä suuremman ryhmän saa aikaan sitä parempi. Kun Sotahuudon osallistujamäärä nousee 400-500 osallistujaan ei sadan miehen porukkakaan enää heiluta tasapainoa liiaksi. Se enemmänkin selkeyttäisi tilannetta. Veikkaisin, että 100 hengen (organisoituneita) tiimejä voitaisiin alkaa suomessa näkemään nykyisellä kehityksellä 3-4 vuoden päästä. Mielestäni tämän on enemmänkin suunta johon kannattaisi pyrkiä, kuin hanata vastaan.


Itselläni on hyviä kokemuksia pienempien ryhmien ja porukoiden yhdistymisestä. Jos kaksi porukkaa tuntee toisensa jotenkuten, omaa samanlaisen asenteen ja huumorintajun, ja kaiken lisäksi pystyvät treenaamaan yhdessä edes treenileirin verran, mielestäni liittoa kannattaa harkita. Ryhmän yhteistoiminnan ja identiteetin vuoksi olisi parhainta, että ryhmä pyrittäisiin muodostamaan lähialueelta. Ulkopaikkakuntalaisvahvistuksia voi toki olla, mutta niiden varaan ei mielestäni suuryhmiä kannata lähteä muodostamaan.

Jos kuitenkin suurryhmää haikailee, olisi tärkeää huomioida yhteistreenien tärkeys ja merkitys. Mikäli yhteistoimintaan ei ole mahdollisuuksia, kannattaa harkita onko liiton muodostamisessa mitään käytännön järkeä (paitsi yksi lipunkantaja vähemmän). Toisaalta kaikesta pitää oppia. Epäonnistumisista oppii lopulta paljon enemmän kuin onnistumisista. Huonosti toiminut liittouma voi antaa eväitä siihen, miten homma seuraavana vuonna voisi toimia paremmin.
Rämänkin toimintaa pyritään jatkossa hiomaan juuri niillä alueilla joissa puutteita havaittiin.

Ne Rämäläiset (25) jotka osallistuivat Rämän treenileirille, pysyivät hyvin aliryhmäjaon mukaisessa muodossa. Ilman ryhmätoiminnan harjoittelua Rämä olisi ollut vain iso lauma metsässä vailla päämäärää. Selkeä aliryhmäjako mahdollisti kohtuullisen joustavan toiminnan, vaikka välillä aliryhmät eksyivätkin liiaksi toisistaan.
Jonkinlainen aliryhmäjako kannattaa tehdä. Iso ryhmä toimii erittäin kankeasti mikäli porukkaa ei saa jaettua toimiviin yksiköihin. Liian pienet yksiköt taasen ajautuvat helposti erilleen toisistaan. Aliryhmien koolle tuskin löytyy yhtä optimia, se riippuu täysin joukkion taistelutavasta. Linjataistelijoilla isommat aliryhmät, metsähäröilijöillä pienemmät aliryhmät lienevät toimivimpia.

Rämän värväykset muista ryhmistä:
Albergan Assasiinit: 3 [koko ryhmä]
Tympäisevän kylän militia: 3-5 [koko ryhmä] (kaksi vanhempaa oli vain ½ skenaarioissa)
Liskot: 3 [vain loikkareita (toistaiseksi)]
Kukonkaarti: 2 [koko ryhmä]
------------------------------
=11-13

Ryhmien värvääminen on myös siinä mielessä hyvä veto, että siten sai tuotua mukaan jo valmiita kaveriporukoita jotka jo entuudestaan tuntevat toisensa. Pelkkien yksittäisten sotureiden värväyksessä on aina ongelmana joukkoon sopeutuminen, joskin se näissä piireissä on melko helppoa.
Mainittakoon vielä, että yksittäisiä sotureita Rämässä kaveripiirin ulkopuolelta värvättiin vain 4. Viides ilmaantui pelipaikalla yhden yksilön mukana. Taisteleva vahvuutemme oli siis 41 + 2 kameramiestä.



Yhteistoiminta eri ryhmien välillä on vain hyvästä lajille. Itse kannustan kaikkia ryhmiä olemaan mahdollisimman tiiviissä kanssakäymisessä kaikkien niiden ryhmien kanssa, joiden kanssa se on mahdollista.
Tunnetut ryhmät eivät kuitenkaan helposti luovu omasta identiteetistään liittyäkseen yhdeksi mahtiryhmäksi. Toivon mukaan hedelmällisen kanssakäymisen tuloksena on lopulta suurryhmä yhteisellä identiteetillä.

Jos Sotahuuto on koko ajan kasvava tapahtuma, voi tulla ongelmia kun mennään yli 500 rajan ja mukana on lukuisia 5-12 vahvuisia kaveriporukoita. Jos yksi porukka kasvaa, muut tulisivat ottaa sen kilpailijan haasteena, ei niinkään uhkana. Tänä vuonna 20 tiimiä oli aika sopivasti, ehkä jopa liikaa kun miniporukoita oli joitain. 30 tuntuu jo aika tuskalta. Ja kuka ehtii ajatella kuka kuuluu minne siitä 40:stä kesken taistelun?


-a

Minulla ei ainakaan ollut mitään vaikeuksia muistaa ja tunnistaa muita ryhmiä taistelun aikana, vaikkei minulla laseja ollutkaan. Leirissä en tosin aluksi tunnistanut kuin osaa porukasta, koska heillä ei ollut tabardeja päällä. Olen vankasti sitä mieltä, että värikäs tabardi takaa tunnistettavuuden oli paikalla sitten kuinka monta ryhmää tahansa. Täytyy kyllä myöntää, että 40 ryhmää aiheuttaa sekaanusta jo järjestäjienkin osalta ja pisteidenlasku monimutkaistuu entisestäkin.

Itse epäilen vahvasti, että noita uusia 5-12 hengen kaveriporukoita ilmestyy paljoakaan ensi Sotahuutoon joka vuosi "kovenevan" tason vuoksi. Liittyvät mieluummin hyvissä ajoin johonkin paikalliseen ryhmään... Lisäksi neljän hengen pikkuryhmä tuntuu aika mielettömältä esim. Rämän rinnalla...

Ne muutaman hengen kokoiset ryhmäthän ovat aivan ihanteellisia esimerkiksi tiedusteluun, kunhan toteuttavat varustuksensa realistisesti. Kyllä jokaisella ryhmälle löytyy olennainen paikka, kunhan ryhmänjohto osaa tajuta sen yhdessä armeijan johdon kanssa. Esimerkiksi neljän hengen ensikertalaisporukan on täysin turhaa tulla omana ryhmänään ja treenata raskasta kilpimuuria ja linjajyystämistä kymmenet kilot panssareita päällään. Ei sijoittaminen ole ongelma millään ryhmällä joka on miettinyt linjauksensa kuntoon, siihen tarvitaan vähimmillään yksi kerran sotahuudossa käynyt koko ryhmästä tai vaihtoehtoisesti aktiivisuutta foorumeilla kysellä, mikä on järkevää ja mikä ei minkäkin tyyppisellä kokoonpanolla.

Isot ryhmät helpottavat tunnistusta, kun samaa tabardia ja värejä näkee enemmän.
Myös kenttätaistelussa jne. isommat ryhmät mahdollistavat syvemmät muodostelmat ja siten hieman autentisuutta...

Joten, ei rajoituksia ryhmäkokoihin kiitos.

Anteeksi törkeä OT, mutta kun mäntyharjulta on mikkeliin vaivaiset 30(?) kilometriä, niin olisi mukava pitää joskus yhteiset treenit. Catalonian treenit ovat joka keskiviikko klo 18-20, jonne olette kaikki erittäin tervetulleita. Lähettäkää vaikka YV:tä, jos olette kiinnostuneita.

Ja sitten takaisin asiaan: Mielestäni ryhmän koolle voisi asettaa jonkinlaisen katon, esimerkiksi 30, jonka jälkeen porukan voisi jakaa kahtia. Näin tapahtuu jo nyt, joten miksei tehtäisi siitä virallista.

Tyrisalthan kirjoitti:Ja sitten takaisin asiaan: Mielestäni ryhmän koolle voisi asettaa jonkinlaisen katon, esimerkiksi 30, jonka jälkeen porukan voisi jakaa kahtia. Näin tapahtuu jo nyt, joten miksei tehtäisi siitä virallista.

Örgh.
En näe mitään syytä miksei sotahuudossa olisi kolmen vuoden sisällä yli 600 soturia. En näe mitään syytä miksi haluaisin opetella tunnistamaan nopeasti 30-40 erilaista ryhmätunnusta, mikä tulee olemaan tilanne jos kokoa rajoitetaan. (Ehkä tosin muutenkin.)