Sotahuuto

Jeps, kertokaa taas mikä toimi, mikä ei, oliko meillä tiukat pakarat Kilttitempussa ja miltä muutenkin tuntui.

Joko se kirjoitetaan isolla ?

No sanotaan ainakin, että halusin koko tapahtuman ajan päästä rynnäköimään kimppuunne, mutta pääsin toteuttamaan tätä mielihaluani vain muutaman kerran ja silloinkin vain yksittäisiä teikäläisiä vastaan. Ei tässä takana ole mitään kaunaa, vaan ainoastaan panssareilla ja suurella kilvellä varustautuneen henkilön rakkaus jousiampujia kohtaan

Kiitän Villi Karjuja siitä, että he todella antoivat kaikkensa. Jokainen mies oli palanut, väsynyt, juossut ja ampunut nuolia kuin piru itse, ja silti jaksoi loppuun saakka ja vielä kahdesti lopun jälkeenkin. Villi Karjujen tehokas tiedustelu piti pääjoukon ajan tasalla muiden ryhmien menosta ja olitte jälleen kerran erittäin arvokas ja tehokas harhautus-, härnäys- ja häirintäjoukko. Karjut toimivat erittäin tehokkaasti sovittujen ohjeitten mukaan ja tottelivat loistavasti komentajaansa. Ette myöskään pelänneet uhrautua armeijan puolesta, sillä metsässä kirmaamisesta ei koskaan anneta niin paljon glooriaa, kuin joukkueenne todella olisi ansainnut. Yhtenäinen kelttien pukeutuminen ja uhrautuminen aurinkotatuointien alttarille jo vuodesta 2005 katsottakoon kunniaksenne loistavan meininkinne lisäksi. Telttannekin näytti olleen särmimmin kasattu paikalla olleista puolijoukkueteltoista.

Pahaa sanaa en Karjuista keksi, kun simakin oli hyvää, joukot aina ajoissa paikalla ja kilttitemppukin jo tehty. Mie tosin näin tämän vain etupuolelta ja sen verta kaukaa, että neitseelliset silmäni säästyivät tarkemmalta kilttien sukukalleuksien ihailulta.

Viva la Keltit! Ilman teitä Ranska olisi varmasti hävinnyt ratkaisevat taistelut.

yhdyn sulkasiiven kommenttiin.

Kelteistä ei ole kyllä yhtään mitään pahaa sanottavaa. Hyvä meininki (ja sima muuten ole tapahtuman parasta ainakin niiden joukosta, mitä henkilökohtaisesti maistoin!) ja mukavia kavereita!

(Ainiin. Veitte meidän ensi vuoden porukalta yhden parhaimmista jousiampujista, mur!)

Harmikseni pääsin tappamaan vain teidän lähitaisteluaseilla varustautuneita, kun ne teidän jouset jostain kumman syystä lähti aina karkuun kun lähdin juoksemaan perään.
Mutta siis, hyvin toimitte, oli hauska tappaa teikäläisiä.

Oli ilo juosta kanssanne. Ainut häiritsevä asia oli se että näin tapio nimisenä oli varsin rasittavaa kuunnella sitä tapion hokemista kun minua ei tarkoitettu montako tapioo täällä sotahuudossa nyt oli? 3?

Miusta possut oli mukana tajuttoman hyvällä asenteella. Kaikki kunnia heille! Olette yksi tapahtuman omitakeisimmista ryhmistä.

Villikarjujen ryhmäilme voittaa mielestäni asenteella jopa rämän ja muiden kiiltävät teräsrivistöt. Asenne ei tietänkään suojaa lentävää nuolta tai miekan iskua vastaan mutta kaikkea ei voi saada joten pitänee ennemmin luopua siitä panssaripisteestä.
Freedom! Nähdään seuraavassa Sotahuudossa.

Kuten keskusteltiin jo tapahtumapaikalla, tuntui nuolien osutarkkuus parantuneen tänä vuonna selvästi. Camulos oli vikkeläliikkeinen osasto, jota ei todellakaan toivottanut tervetulleeksi sivustaansa. Sinne se tuntui kerta toisensa jälkeen aina ilmaantuvan.

Itse sain kokea hilparin kanssa nuolienne rakkautta vähän turhankin monta kertaa. Armor takes you only that far. Mahtavia headshotteja vähän väliä - onneksi kypärä pelastaa edes yhdeltä sellaiselta, muuten olisi homma ollut osaltani pelkkää kuolleena makaamista Todella hyvää pelisilmää lähes kaikilla possuilla niiden paikkojen hakemisessa.

Omat ennakko-odotukseni Camulosia kohtaan eivät olleet kovin suuret, mutta osoittauduitte yllättävänkin pippurisiksi.
Sain mm. ensimmäisessä skenaariossa heti alkuun kelttien nuolen varpaaseeni, minkä johdosta loppu skenaarion nilkuttaminen oli panssareissa hieman rasittavaa, varsinkaan kun lääkintämiehille ei oltu vielä jaettu sidetarpeita.

Keisari_P kirjoitti:Omat ennakko-odotukseni Camulosia kohtaan eivät olleet kovin suuret, mutta osoittauduitte yllättävänkin pippurisiksi.

Todistaa juurikin sen, mitä Sotahuudossa harmittelen - ryhmää, joka ei taistele keskellä kenttää ja ylpeile panssareillaan, ei kunnioiteta niin paljon, kuin he monesti ansaitsivat. Onneksi Camulos on viimeisen kolmen Sotahuudon aikana varmasti opettanut jokaiselle heitä kohtaan ylimielisesti tai epäileväisesti suhtautuvalle kilttiin pukeutuneen miehen ja naisen vaarallisuuden.

Kiitoksia possuille! Nuolenne osuivat kohdalleen ja juoksitte ympäriinsä todella vikkelästi aina sinne, missä tilanteen näitte. Hymyilin myöskin kun näin teidän tiedustelijan aina silloin tällöin näkyvästi seisomassa rinteessä tai mäen päällä sinitribaaleissa. Siitä vähintäänkin heti tiesi että possut ovat jemmassa ja juoksevat varmasti jo hakemaan uutta paikkaa.

Mannulta iso kiitos ja kumarrus possuille hienosta (yhteis)työstä taistelukentällä, upeasta meiningistä, monista nauruista, herkullisesta simasta ja ylipäätään possuilusta. Teidän porukkanne kanssa oli/on ilo toimia samalla puolella ja tällaiset uus-skotit otitte lämmöllä vastaan Ylämaita edustamaan. Ensi vuonna uudestaan samassa hengessä, mutta entistäkin ilkeämpinä taistelussa

Camulosin meno oli semmoista, että olisi tehnyt välillä mieli kuulua teihin! Sininen villikarju tunnuksenne on kyllä mielestäni kaikista hienoin! :P

Teillä on tosi hyvä meininki ja asenne. Mielestäni olette erittäin tärkeä osa sotahuudon imagoa.
Kiitos, ja nähdään ensi vuonna...

Olette upeita! Nuolenne ja jousenne olivat hyvää tekoa. Wissylin tekemät nuolet saivat paljon ihailua koska lensivät suoraan, kauniisti ja tappavasti. Oli mukava niitata muutama possu heidän itsetekemillä nuolillaan. Olitte mainio joukkio joka osasi eläytyä ja hieman larpatakkin tässä väsymättömässä panssarien pelissä.
En voi muuta kuin ihailla periksiantamattomuuttanne ja osaamistanne tässä jousiammunnan jalossa taidossa. Kiitos kaikille.

Nimenomaan sitkeys oli se tekijä, joka minun mieleeni jäi possuista. Tämä ehkä parhaiten kiteytyi kuvaan Tapsasta klinkkaamassa hajonneella jalallaan ylämäkeen RISKissä... Loisto meininki.

They're everywhere! Aina kun oltiin metsässä, possuja vilisi kaikkialla! Ihan joka paikassa! Olin erittäin skeptinen heitto- ja ampuaseiden tehosta boffatessa, arvatkaa olenko enään? Silti ette kertaakaan saaneet ammutuksi minua kuin kilpeen . Ensi vuonna paremmin? Hyvin veditte, ilo oli taistella teitä vastaan.

Olipa lystiä kirmata perässänne arkkuskenussa. Eihän teitä millään saanut kiinni. Hyvin osasitte paeta päälle rynniviä kilpiä.

Pidän salaa enemmän kiltistä ja sinisestä, kuin punaisesta ja rengaspaidasta.

Olitte tänävuonna selkeästi aggressiivisempi ja lähitaistelupainotteisempi, kuin viime vuonna, mikä oli hieno asia.

Itse asiassa taisin suurimmassa osassa taisteluita kuolla teidän lähitaistelijan katalaan yllätysiskuun.

Parempaa nuolihippaa saa hakea kun mitä kanssanne tuli useaan kertaan otettua!