Sotahuuto

Tosi pelottava ryhmä olitte, heti Vishnan jälkeen pelottavin. Mieleenpainuvin tekonne oli ehdottomasti kolmannessa skenaariossa (kohtaaminen tiellä). Rämä juoksi aina jonnekkin, kauhea mättö ja Rämä tuli takaisin. Te vain hakkasitte kaikki. Ihan kuin olisitte pitsan tilannut.
Upeaa! Mahtavaa! Ihanaa! GG.

Kiitokset Rämälle hyvästä meiningistä ja aseveljeydestä! Kurinalaisuutenne ja tahtimarssinne toi isosti tunnelmaa ja levyn määrää oli kyllä ilo katsella. By far pelin hienoimmat varusteet kokonaisuutena. Nähdään ensi vuonna toivottavasti samoissa merkeissä

Itse myönnän jälkeenpäin ajatelleeni, että sunnuntain kenttäskenaarioissa osumien laskemiseni meni metsään. Jalkaosumia ei todellakaan panssarin kanssa tuntenut ja keihäistä ja miekoista oli vaikea kilven kanssa ottaa selvää.

Siitä en tiedä löinkö ketään liian lujaa, mutta sitäkin on sattunut. Olin useammin kuin kerran huolissani maaston suhteen tässäkin sotahuudossa. Tuntui siltä, että ei saatana, eihän tuonne kehtaa ketään työntää. Taistelussa kumminkin tuli työnnettyä ja urakalla. Onneksi vastassa on ollut päteviä liikkujia, joiden tasapaino ilmeisesti hakee vertaistaan.

Hienoa lukea palautetta ryhmän toiminnasta. Antaa tulla vaan lisää ja minun kohdallani saa sanoa nimeltäkin. Ei sitä muuten voi toimintaa parantaa.

Todella suuret kiitokset kaikesta. Hienoja ihmisiä ja hyviä taistelijoita.
Ryhmänne kuri ja järjestelmällisyys oli vertaansa vailla.

Suuret kiitokset myös Pekalle joka onnistuneesti harrasti possujahtia kanssani kukkula-skenussa ja lainasi minulle yhtä Rämän ihanista kilvistä yksilöturnaukseen.

Ei jäänyt yhtään negatiivista asiaa Rämästä minun mieleeni.

Ensivuonna uudelleen!

-Juri Lönn- (Janis Petke) --> ((Penis Jatke))

Perkeleen toisesta kohortista päivää.

Tässä vaiheessa haluan kiittää Rämää osallistumisesta koska se antoi juuri oikeanlaista tunnelmaa kun vastassa on vihollinen jota vastaan taisteleminen luultavasti tarkoittaa varmaa kuolemaa.Ryhmä oli hienosti järjestäytynyt ja komeata katseltavaa kunhan pysyi tarpeeksi kaukana ja tarkisti pakotiet että selviäisi hengissä siitä katselemisesta

(itse olin poikkeuksetta vihollisen puolella ja saatoin pari kertaa puolitosissani manata teidät syvimpään helvettiin ja siitä pyydän anteeksi)

Myönnän kyllä huomanneeni nuorissa vähän yli-lesoamisen vikaa mutta poikkeuksetta nuo vanhemmat konkarit olivat reilua porukkaa ja kunnioitettavia vihollisia jotka kuolivat kunniallisesti ja luultavasti repivät sinut hautaan mukanaan.

Lisäksi haluan suositella kaikille Ryhmä Rämän ''käyttämistä'' aseena päästessä eroon vihollisesta kolmen suurarmeijan taistelu skenaarioissa: kun johdattaa vihollis armeijan Rämän lähelle tietää että seurauksena on hienoa katseltavaa....kunhan pysyy turva etäisyydellä ja juoksee kuin aropupu.

Kiitos

Oli ilo taistella teidän kanssa vaikka nyt leviataanit olimme koko ajan metsässä niin sain henkilökohtaisesti hyvät vaikutelmat ja teidän kilpimuuriinne pystyi luottamaan. Kiitos teille. Kun tulin sotahuutoon niin oli tarkoitus jotain viestiä tuoda osalle teidän joukoista mutta sitten en enää muistanut nimiä joille se piti tuoda.

Kyllä se niin vain on että Rämän megamylly pyöritti muita ryhmiä miltei poikkeuksetta miten tahtoi. Ehdottomasti koko Sotahuudon katu-uskottavin ryhmä. Sotahuuto ilman Rämän kiiltävää panssarimassaa ja aukotonta kilpirivistöä olisi kuin.... Sotahuuto ilman Rämän kiiltävää panssarimassaa ja aukotonta kilpimuuria.

Kyllä te vaan jyräsitte Ranskaa tyylikkäästi ja aina kun metsässä näkyi säihkettä tiesi Rämän tulevan.
Hienoimmat panssarit, loistava kurii ja kokoa ryhmällä sen verran, että muut voivat vain olla kateellisia.
Harvoin taistelimme teitä vastaan. (Ensimmäisen kerran henk. koht taistelin vasta arkussa teitä vastaan. )

edit: (lol tulipas hymiö rivi)

Joo rämälle kuuluu suurkiitos ainaki multa olitte eka ryhmä englannilta, joka ei katsonut vaan ryhmän pienuutta vaan arvosti myös yksilöitä ja sitä miten taisteltiin Rämän säihkyvä kilpimuuri oli poikkeuksetta kiva nähdä kun sitä jossain näki ja rämää sitä tulikin huudeltua apuun vaikka tarkotettiin koko englannin joukkoja sen verran luotin siihen että mihin rämä menee nii sinne tajuu myös muut mennä. Ihan sama minne rämän sitte kutsu nii aina tuli vaikuttavan näköstä jälkeä minimi menetyksin.


itse haluan kiittää rämä kolmosta jossa sitten leviataanin lipun kantajana olin pari skenaariota sain kuunnella hyviä juttuja ja tuntu jotenkin turvalliselta kun rämä marssii siinä ja mä oon joko keskellä tai sitten siinä hännillä jotkut teistä ainakin toivottavasti muistaakin minut Samoin tästä lähtee kiitokset haltialle joka anto pari hyvää neuvoa ja jota mekin yritettiin neuvoa (jotain itsestään selvyyksiä tuli ladeltua

elikkä kiitoksia ryhmä rämä!!!!!

Kiitos kiitoksista. Koskaan neuvot eivät ole turhia, edes ne itsestään selvyydet. Tottakai muistan sut, miten voisinkaan unohtaa.
Olitte hyviä scoutteja, tervetuloa harjoituksiin. Joskus menen häröpallo porukan kans varmaan suomenlinnaan harjoittelemaan ihan omaksi hyödykseni.
Voit ottaa yksärinä yhteyttä jos kiinnostaa.

( Anteeksi OT... )

Taisin muutaman teistä napata jousellani. Harmi vaan etten kunnon kontaktiin missään vaiheessa päässyt.

Miten olitte muuten tehneet varstanne. Katsoin että se "pitkula" mallinen pää on paljon kätevämpi kuin pallo. Millä tavalla ankkuroitte köytenne kestävästi siihen solumuoviin?

Näin jousiampujan näkökulmasta: Teillä oli aivan liikaa panssaria. Ei teitä saanut hengiltä millään, vaikka osuikin. Yritä nyt jousella osua kaksi kertaa samaa tyyppiä samaan paikkaan.

Kiitos yhdelle rämäläiselle hienosta kokemuksesta, kun ajoit minut kalliolta alas kukkulanvaltauksessa ammuttuani sinua rintaan. Siitä jäi hieno fiillis.

Anselmi kirjoitti:En voinut muutakaan, kuin ällistellä teidän olkapanssareidenne kultaisia Rämä -kohokuvioita. AMAZING.

HUH! Oliko Rämän olkakoristeet oikeesti tehty kullasta? Mahto maksaa.


(Sori.)

Eiköhän ne olkakoristeet jotain muuta metallia ollut kun kultaa ei rämälläkkään nyt varmaan varaa oo mihin tahansa ja kulta olis pelkkää haaskausta kun esim alumiinin päälle saa kultakiillon tai jotenkin joka tapauksessa en tosissaan ihan kultaa usko olevan... jtn muuta varmaankin

Pronssiahan ne. Ja taidanpa tietää vielä kenen tekemiä olivat, mutta olen ihan hiljaa asiasta...

Pronssiahan ne Rämän logot tosiaan olivat. Mutta jalometalliakin tärkeämpää on se, että logot olivat aitoja Salosia!

Näin julkisesti vielä kiitokset salonejulle Rämän upeiden pronssilogojen toteutukseseta. Hedelmällinen yhteistyö toivonmukaan jakuu tulevaisuudessakin.

Kiitoksia Rämä, teitte toisesta Sotahuudostani vielä ensimmäistäkin mieleenpainuvamman! Kiitän myös uusimman jäsenen, joka värvättiin perjantai-illalla, puolesta. Oli mahtavaa päästä rankkeihinne