Sotahuuto

Ehdotan, että scenarioden alussa ryhmien/osastojen johtajat kokoontuvat armeijan lipulle. Päättävät yhdessä armeijan yhteisen tavoitteen ja taktiikka. Tämän jälkeen muodostetaan tähän sopiva taisteluryhmitys ja päätetään yhdessä kaikkien ryhmien tehtävät ja tavoitteet. Sitten vaan eteenpäin!

Ehdotan, että skenaarioden/taisteluiden alussa ja aikana. Otan yhden pienen ryhmän reserviksi ja lähetti porukaksi. Seuraamme läheltä takaa mätön alkamista ja tilanteen kehittymista ja suojaamme selustaa. Jos tilanne muuttuu täysin lähetän lähetit kertomaan siitä ryhmille (juoksu pyrähdyksen matka). Jos vihollinen pääsee koukaamaan tai syntyy murto ME paikkaamme sen. Jos me saamme murron tai muuta menestystä, hyökkäämme sinne heti tuoden VIELÄ LISÄÄ VOIMAA JA MENESTYSTÄ.

Ryhmänjohtajat ja kokeneet taistelijat! Johtakaa sotureitanne! Älkää olko itse aina täysillä mättämässä edessä (pl. hyökkäys), jotta pelisilmänne säilyy avoimena. Katsokaa tilanteenkehittyminen loppuun asti ja tehkää nopea ja röyhkeä liike!

Ehdotan, että skenaarioden/taisteluiden alussa ja aikana. Otan yhden pienen ryhmän reserviksi ja lähetti porukaksi. Seuraamme läheltä takaa mätön alkamista ja tilanteen kehittymista ja suojaamme selustaa. Jos tilanne muuttuu täysin lähetän lähetit kertomaan siitä ryhmille (juoksu pyrähdyksen matka). Jos vihollinen pääsee koukaamaan tai syntyy murto ME paikkaamme sen. Jos me saamme murron tai muuta menestystä, hyökkäämme sinne heti tuoden VIELÄ LISÄÄ VOIMAA JA MENESTYSTÄ.

Tästä olen eri mieltä. Taisteluista ei missään tapauksessa ole varaa jättää ketään reserviin. Lisäksi useat tilanteet kuten murrot tapahtuvat niin nopeasti että lisäjoukot tulisivat liian myöhään.

Tässä olen peltokorpin kanssa samaa mieltä. Tämä ei ole mikään taktinen pc peli, jossa ohjataan järjestäynyneesti omaa joukkoa hiiren avulla pelikentällä edestakaisin, vaan live höykkäyksiä ja yllättäviä käänteitä sisältävä oikean elämän huumamättö...

Joo, reservit ei tule tasan toimimaan sotahuudon mittakaavalla ja puolien organisaatiolla, saati joukkojen yhteistoimintaharjoituks määrän puutteesta.

Toisaalta jos edes se viisi jannua olisi valmiudessa estämään kentällä stabbeja tai tukemassa omassa läpimurrossa venyvää linjaa niin siitä olisi valtavasti hyötyä. Maahinkaisella viime vuonna valtaosa tappioista tuli selkään.

Aiempien kommentoijien kanssa olen yhtä mieltä että tätä on vaikea saada toimimaan. Jos Rämällä on joitain näin vaikeaan toimintaan kykeneviä sotureita siitä hyötyy koko puoli valtavasti.

Itse uskon reservin voimaan. Kun miehet ovat linjassa niin siitä niitä ei enää pahemmin irroiteta. 10% reservi antaa johtajalle vähän pelinappuloita käytettäväksi.

Juhana kirjoitti:Itse uskon reservin voimaan. Kun miehet ovat linjassa niin siitä niitä ei enää pahemmin irroiteta. 10% reservi antaa johtajalle vähän pelinappuloita käytettäväksi.

Reservit toimivat enemän boostina johonkin kohtaan rivissä. Ajatellaan armeijat linjat ovat leveitä ja rivin syvyys on 2-3 miestä. Tämmösissä taisteluissa se 4-6 uutta tyyppiä saa enemän moraalista boostia.mielumin pidetään 6-10 hengen ryhmä reservinä ei syö taistelukentältä miehiä, mutta antavat sen lisäyksen kummiskin, esim vasenlaita murtumassa, niin sinne se 8 henkilöä auttaisi tilannetta.

Vaikka sotahuuto ei olekaan oikeaa sotaa, niin Kaikki sotateoreetikot ovat aina korostaneet reservin käyttön tärkeyttä, sekä taisteluryhmityksen SYVYYTTÄ. Myös monet perseelleen menneet taistelut kautta historian, ovat hävinneiden osapuoltenkin mukaan kaatuneet usein siihen, että kaikki voima on sidottu taisteluun ja muuttuvaan tilanteeseen ei ole enää voitu reakoida. Näin kävi myös viime sotahuudossa.

Miettikääpä viime vuoden hävittyjä taisteluita, jos kesken taistelun olisitte voineet lähettää yhden ryhmän haluamaanne paikaan. Viime vuoden videota tutkien olisi monta ryhmää voinut olla pois taisteluiden ns. ensi kosketuksen aikana (ja tavallaan olivatkin) ja vasta mätön alettua olisi voinut ja ehtinyt lähettää ne oikeaan paikkaan. Reservi ryhmäksi riittää kyllä alle 10 soturia... omasta mielestäni ottaisin enemmän.

Jos jollekkin on epäselvää, reservi olisi "rynnäkköetäisyyden" päässä päävoimasta/linjasta.

Rämän nuorin ja kaunein III ryhmä on harjoitellut tämän tyylistä toimintaa. Ryhmän ottaminen pois rämältä kuitenkin heikentäisi ainakin 2/5 osaa rämän voimasta/taktiikasta, mitä en tekisi koska tasajako ei ole taktiikkaa. Käyttäisin tähän mielummin jotain yksittäistä pientä ja kevyttä ryhmää. Tämmöiseen toimintaa soveliaita ryhmiä tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi.

Reservin käyttöä puoltaa se, että taisteluun jo liittyneitä joukkoja ei enää pysty irroittamaan tai lähettämään muualle, vaikka tilanne sitä edellyttäisi.
Reservin käytön pitää kuitenkin olla järkevää, sillä jokainen mies poissa linjasta, tekee siitä heikomman.
Reserviä voi käyttää joko vastustajan kierron torjumiseen tai oman kierron aikaansaamiseen.
Reserviä ei kannata käyttää siten, että he katseleva sivummalta kun oma linja murtuu ja tämän jälkeen kuolevat lippua puolustaen. Reserviä on käytettävä aggressivisesti! Tai sitten sitä ei käytetä ollenkaan.

Jos reserviä käytetään, sen tulisi olla melko pieni ja lähettää taisteluun niin nopeasti kun mahdollista.

Muistelen El Muerten käyttäneen jonkin asteista reservitaktiikkaa kenttätaisteluissa. Kaverit antoivat tilanteen ensin kehkeytyä hetken, tämän jälkeen he valitsivat heikon kohdan ja hyökkäsivät täysillä sinne.

Rämän III. on harjoitellut vähän reservin taktiikkaa, mutta parhaiten ryhmä toimii hakiessaan jo ensisijaisesti kiertoa oman rivistön reunassa.
Reserviin kannatta jättää pelisilmää omaavia kavereita, jotka ymmärtävät hyödyntää avoimia paikkoja.

Reserviin kannattaa jättää joku vähän kevyempi ryhmä, joka ei ole parhaimillaan suorassa linjataistelussa. Joku El Muerten kaltainen porukka olisi aika ihanteellinen.

Jos reservi tulee, niin luottaisin ruttoon (tai osaan rutosta) siinä tehtävässä, koska heillä on kova taitotaso, keveys nopeaan ryntäykseen tarvittavaan paikkaan ja eiköhän ryhmästä löydy tarpeeksi pelisilmääkin oikean paikan valintaan.

Susikukko kirjoitti: Otan yhden pienen ryhmän reserviksi ja lähetti porukaksi. Seuraamme läheltä takaa mätön alkamista ja tilanteen kehittymista ja suojaamme selustaa.

Jos ryhmä on kokenut ja sillä on selkeä johtaja, jolla on tehtävä selvä ei minua tarvita. Mutta jos reservi ryhmä on kokematon, johtamaton ja järjestäytymätön. Avitan mielelläni ryhmän oikeaan suuntaan, jonka jälkeen palaan rämään. Tarkoitukseni ei ole olla ylimielinen vaan vanhapieru joka pilaa kaiken

Ryhmämme kokemuksen kyllä pitäisi riittää. Tarkoitus periaatteenamme on kylläkin olla itse kiertämässä ja erityisesti sitomassa vihuja. Ryhmämme mukaan tulee mahdollisesti olemaan tykki ja jos rämälläkin tälläinen tykki löytyy niin voisikos tykin käyttäjämme toimia tuona reserviosastona niin että heistäkin olisi hyötyä.

Tuossa voisi olla itua, tykkiä ja sotakoneita yleensäkin on vähän huono käytellä siinä vaiheessa kun mättö on päällä, ei sinne saa mitään ammuttua/ampuu omia. Eli sotakoneita käyttäneet taistelijat sekä heidän pieni suojaosasto voisi tilanteen kehityttyä siirtyä reserviosastoksi. Näin ainakin kenttätaisteluissa joissa tykki on mukana.

Ensinnäkin johtamisesta:

Susikukon idea siitä että ryhmien johtajat kasaantuvat tekemän yhteisen taktiikan aina skenaariota varten on sama jota teutonit käyttivät viime vuonna. Tämä on toimivaa koska silloin joka ryhmän pomolla pitäisi olla yleiskäsitys mitä ollaan tekemässä ja tämä yleiskäsitys ja oman ryhmän tehtävä pitää sitten toimittaa ryhmäläisille. Tällöin ne eturivin kaveritkin osaavat vähän katsoa mitä on tekeillä ja toimia ilman erillisiä käskyjä takalinjoilta. Vaikka taistelijoita tulee olemaan 150+ puolellaan, niin taistelut tulevat ratkeamaan hyvin nopeasti kontaktiin päätymisen jälkeen. Yhteistaktiikassa ryhmien johtajat pääsevät myös kertomaan oman mielipiteensä oman joukkonsa toimivuudesta haluttuun tehtävään ja myös siitä mitä porukka on toivonut pääsevänsä tekemään. Esimekikiksi Maahinkaiselta hyökkäys onnistuu varsin hyvin ja taisteleva peräytyminen jotenkuten. Paikallispuolustusta ei kuitenkaan ole meillä juurikaan harjoiteltu, joten jos väki pistetään pitämään passiivisesti linjaa, niin emme saa niin paljoa tehokkuutta väestä irti.

En käyttäisi mitään superylipäällikköä, jota pitäisi totella. Tämä siksi että porukalla suunnitellussa ideassa tulee paljon enemmän esiin se mitä ollaan tekemässä (komentajalla voisi olla hyväkin visio, mutta sen muille antaminen niin että se ymmärretään samalla tavalla on vaikeaa) ja ryhmien taisteluteho ja motivaatio on parempi kun väki pääsee toteuttamaan omia vahvuuksiaan ja/tai toiveitaan.

Myöskään taistelunaikana tapahtuvaa taktista johtamista en suosittele. Se on todella vaikea ala, ja viime vuonna taktiikkaa onnistuttiin muuttamaan vain kukkulan valtauksessa, ja sekin toimi vain koska vihollinen ei reagoinut muutokseen. Huonohkokin taktiikka on kelpotavaraa, jos kaikki ovat toteuttamassa sitä kunnolla. Ainakin jos verrataan siihen että porukat tekevät mitä sattuu kun osa toteuttaa alkuperäistä ja loput jotain uutta käskyä jonka todellista merkitystä eivät välttämättä tiedä.

Reservistä:

Mitä isommat joukot ovat kyseessä, sitä tärkeämpi on reservi. Näillä väkimäärillä voidaan päästä jo niihin lukuihin missä pieni joukko väkeä on tehokkaampi reservissä kuin rivissä. Reservin etuja tuossa jo esiteltiinkin, eli kyky tukkia rintamaan tulevia aukkoja tai vahvistaa läpimurtoa sekä suojata oman taistelevan rivistön selustaa. Haittana on se että tehottomasti käytettynä reservin porukka on vain poissa rivistä ja järkevistä hommista.

Reservinä voisi hyvinkin toimia tykkien miehistöt ja sitten muutama kaveri jotka ovat vahtimassa selustaa. Tärkeää olisi saada tieto rintaman merkittävästä kehityksestä rivin toisellekin puolelle (eli yksi selustasuojaaja käy juoksemassa tiedon). Lähinnä ilmoittaa toiselle sivustalle jos oma sivusta on murtunut (toisen sivustan pitää iskeä nopeasti läpi tai irtautua taistelusta) tai saanut läpimurron (toisen sivun riittää kestää vielä hetki tai pyrkiä sitomaan vihollinen vielä toviksi).

Reservin kokona tuo 5-10 kuulostaa hyvältä. Sitten kun reservin toimivuudesta saadaan vähän käytännön kokemusta voidaan päätellä pitäisikö kokoa kasvattaa vai ovatko entisetkin tyhjän panttina. Reservin käytön vaikeus on aavistaa tarve niin että väki ehditään siirtää haluttuun paikkaan juuri ennen tarvetta. Tämä vaatii reservin käytöstä vastaavalta kaverilta todella hyvää pelisilmää. Reservin kevytversiona sitten riittää pari kaveria suojaamassa selustaa niin että vihollisen yksittäiset juoksijat eivät pääse rivin selustaan ja isommista joukoista viedään viesti vaarassa oleville kavereille ajoissa. Reservin olisi siis syytä olla kohtuullisen nopeita kavereita.

En laittaisi reserviin vakiona mitään yhtä porukkaa (ellei vapaaehtoista porukkaa löydy) koska reservihomma voi olla hyvinkin tylsää. Ruttolaiset olisivat optimiväkeä pelisilmä/liikkuvuus/taito-luokaltaan, mutta heidän teho-suhteensa voi olla korkeampi vihollisen selustaan kiertäjinä, jolloin heitä ei kannata jumittaa reserviin. Tehokas koukkausryhmä (Rutto) voi sitoa viholliselta paljon enemmän väkeä kuin jo olevaa läpimurtoa tukemalla tai hätistelemällä vihollisen koukkaajia.

Jos puhutaan yksittäisistä ryhmistä sitten, niin jäljelle taitaa jäädä enää Tuska ja Leviaattani, joista jälkimmäisestä ei ole mun tietoon kuulunut ainakaan toistaiseksi mitään (vai onko?). Mitenkäs Tuskan sijoitus kahdenkädenmiekkoineen? (Eikö se varustus sitä teillä lähinnä ollut?)

Tärkeä kysymys kuuluu: halutaanko Englannille Yksi Johtaja vai käytetäänkö kenties jotain ryhmänjohtien pikapalaveria, jonka jälkeen jokainen ryhmä tekee mitä tekee.

Yksi Johtaja- taktiikka on toki sodassa toimiva. Sotahuudossa ei välttämättä, sillä joukot eivät ole sotilaita. Johtajaa voisi toki vaihtaa skenaarioista toiseen. Jos halukkaita ei ole, käytetään pikapalaveri- taktiikkaa.

Pikapalaveri antaisi ryhmille isot vapaudet. Se on ihan kivaa. Pidän henkilökohtaisesti myös siitä, jos joku käskee koko kokonaisuutta. Yleensä tähän toimeen ei ole ollut paljoa halukkuutta, mutta jos joku siitä nauttii, antaa minun puolestani palaa.

Minulle on aivan sama kuka meitä johtaa: Rämä, Maahinkainen, Rutto, palkkasoturit tai ryhmänjohtajakonklaavi. Kunhan tavoite on selvillä eikä mene aivan häslingiksi, jossa jokainen ryhmä painaa aivan minne lystää.

Mä olen aina ennen skenaariota käytävän ryhmänjohtajien palaverin kannalla. Gnomus tuossa argumentoinnin tämän puolesta esittelikin, yhden johtajan käyttämistä ei puolla yksikään aikaisempi Suomessa käyty bofferisota (vai ulottuuko mun muisti liian lyhyelle?). Ehkä tämä tulee muuttumaan, mutta ei kyllä mun nähdäkseni ole ainakaan tämän vuoden juttu.

Jos skenaarioita julkistettaisiin vielä etukäteen, sopivia alustavia strategioita voisi miettiä jo täällä foorumeilla edellisvuoden tapaan.

Samaa mieltä Azorin kanssa. Olisi erittäin hyvä että englannilla oli yhteinen tavoite ja niin sanotusti yksi "kuningas" jolle kaikki kumartaa.Voisi olla silti monta sotaherraa joiden jokainen joukko toimii omalla vapaudellaan, vaikkakin saman päämäärän vuoksi.

Sotaherrat ja kuningas voisi pitää omat kokouksensa ja sen jälkeen saattaa suunnitelmansa oman ryhmänsä tietoon. Yhteinen sparraus perjantai iltana olisi myös kivaa.

Vähän OT:ksi menee seuraava juttu, mut pelkään et viikonloppuna sataa kunnolla ja mättämisestä ei tule mitään...

Kaikkeahan voi aina kokeilla. Hauskaa ollaan tultu pitämään. Jos reservi ei toimi, ei käytetä sitä. Jos yksi kuningas käy hermoille, heitetään mies vaihtoon. Jos taktiikka meni aivan reisille, ainakin sitä oli kiva kokeilla ja opettiin kantapään kautta mikä ei toimi.

Jos kaikki tehdään samalla tavalla "kuin viime vuonna" ja "muissa boffosodissa" ei tapahdu kehittymistä. Omasta mielestäni. Tosin vanhassa vara parempi: siihen onkin hyvä palata, jos hommat ei toimi.

Gnomus kirjoitti:Ensinnäkin johtamisesta:

Tällöin ne eturivin kaveritkin osaavat vähän katsoa mitä on tekeillä ja toimia ilman erillisiä käskyjä takalinjoilta.

- kun eturivi näkee vihollisen tai aloittaa mätön on heidän silmät sidottu kuin hevosella.

Gnomus kirjoitti:Vaikka taistelijoita tulee olemaan 150+ puolellaan, niin taistelut tulevat ratkeamaan hyvin nopeasti kontaktiin päätymisen jälkeen.

- Näin on aina ajateltu, mutta kun katsotaan kelloa ja videoita, ovatkin taistelut yllättävän pitkiä.

Gnomus kirjoitti:Myöskään taistelunaikana tapahtuvaa taktista johtamista en suosittele. Se on todella vaikea ala, ja viime vuonna taktiikkaa onnistuttiin muuttamaan vain kukkulan valtauksessa, ja sekin toimi vain koska vihollinen ei reagoinut muutokseen.

- kukkulaa puolustanut havaitsi tämän mutta miehiä / ryhmiä ei enää saannut irti etulinjasta, vaikka kaikki eivät olleetkaan vielä kiinni vihollisessa.

Gnomus kirjoitti:Huonohkokin taktiikka on kelpotavaraa, jos kaikki ovat toteuttamassa sitä kunnolla. Ainakin jos verrataan siihen että porukat tekevät mitä sattuu kun osa toteuttaa alkuperäistä ja loput jotain uutta käskyä jonka todellista merkitystä eivät välttämättä tiedä.

- Juuri näin. Pystyn muutaman lähetin avulla lähettämään heti mätön alettua, reserviä tai vastaavaa oikeisiin paikkoihin, jos voin olla luottamuksenne arvoinen. Tämäkin on sovittava ja sunniteltava etukäteen niin että "reservillä" on valmiiksi sovitut yksinkertaiset temput yhteen suuntaan esim. oikealta tai vasemmalta... ja tähänkin vielä aikainen valmistautukaa komento.

Viime vuonnahan porukoilla oli määrätty ylipäällikkö (henkilö vaihteli), mutta en sälyttäisi kyseisen herran niskaan taktiikan suunnittelua. Kuten jo sanoin, on mielekkäämpi pitää joukkojen johtajien palaveri jossa sovitaan yhteinen taktiikka. Tällöin henkilöillä on parempi käsitys kokonaissuunnitelmasta (kun sitä on pohdittu ja punnittu porukalla) kuin vain toteuttaessaan käskyä.

Jos yksittäistä johtajaa halutaan kokeilla, niin tärkeää on pitää suunnitelmat yksinkertaisina, koska joukot eivät ole opetelleet käskyihin reagoimista, yhteistyötä ja käskyjen ymmärtämistä. Johtaja voisi toimia paremminkin niin että hän vastaa reservin käytöstä ja joissain poikkeusskenaarioissa päättää lennossa kumpi laita iskee läpi tai milloin kontaktiin hakeudutaan. Ei mitään liian monimutkaista.

Sitten vastauksia Susikukolle.

-Taisteluun päädyttyään väki on sokea, mutta usein taistelu ratkea siinä lähestymisvaiheessa kun luodaan paikallinen ylivoima iskukohtaan ja osa vihollisesta saadaan tehottomaksi joukkojen sijoittelulla. Tässä vaiheessa yleissuunnitelman tietävät rivimiehet osaavat arvioida missä kohtaa se vihollinen haetaan kontaktiin vai jätetäänkö hakematta.

-Ainakin kenttätaistelut ratkeavat hyvin nopeasti. Taistelun alussa voi mennä melko kauan ennen kunnon kontaktia ja vihollisen rippeiden jahtaamiseen menee lopussa aikaa. Se ratkaiseva läpimurto tulee yleensä hyvin lyhyessä ajassa kontaktiin siirtymisestä. Maastossakin tämä voi olla totta, jos muistelee esimerkiksi viime vuoden kohtaamista metsässä, jossa taistelu kääntyi Teutonien voittoon siinä vaiheessa kun Rämä ja Wanainmaa lyötiin. Tuossakin itse tuhoamistaistelu oli nopeasti ohi sen jälkeen kun päästiin lyömäetäisyydelle.

Tärkeintähän on että sotahuudossa on hauskaa. Kuten täällä jo moni muukin totesi, voimme kokeilla reserviä aluksi ja menestyksen perusteella katsoa toimiiko se.
Vaikka johtajuudesta täällä sovittaisiin mitä tahansa, todellisuudessa eri joukkioiden vähäinen yhteistoimintaharjoittelu (ja rangaistuksien puute) tekee ryhmistä ja niiden jäsenistä loppupeleissä aina vapaita omille päätöksille.
Näkisin, että tänäkin vuonna tasapuolisin komentotapa olisi Ryhmänjohtaja konklaavi jokaisen skenaarion alussa jossa yleiset pääperiaatteet sovitaan.

Mikäli ylijohtajaa halutaan kokeilla, hän voisi vetovuorollaan toimia tämän konklaavin puheenjohtajana ja taistelun alattua hänellä olisi reservi käytettävissään. Kuten jo aijemmin todettu, johtajan on vaikea johtaa taistelun alettua ketään muuta kuin vielä taisteluun liittymätöntä reserviään.

Liian hierarkinen komento vain passivoi porukoita ja vähentää elintärkeää aloitteellisuutta. Esimerkkinä viimevuodelta ensimmäisen skenaarion fiaskon jälkeen Puola-Liettua pyrki vähentämään ryhmien välistä sooloilua korostamalla johtajan käskyjen noudattamista.
Tämän seurauksena Tura ei seuraavassa skenaariossa avoimesta paikasta huolimatta hyökännyt suojeltavan kimppuun, koska johtaja ei käskenyt.
Sama ongelma nähtiin vielä kenttätaistelussa, jossa porukka jäi odottamaan johtajan käskyä, silloin kun vastustajan kylkeen olisi ehdottomasti pitänyt jo hyökätä.

Alotteen ottaminen vaatii itsenäisten päätösten tekoa yksittäisiltä sotureilta ja ryhmienjohtajilta. Johtamisessa tärkeintä onkin ennakkosuunnitelma siitä, ketkä ja missä tähän pyrkivät, ja kenen rooli on vain sitoa vastustajia tai suojata selustaa. Johtaja ei yksittäisiä ryhmiä enää skenaarion alettua toivoin mukaan joudu komentamaan, ainoastaan reserviään, ja tarpeen tullessa pyrkii "kokoon" kutsuilla kasaamaan hajaantuneen joukkion jälleen iskukykyiseksi.

Vetovastuuta ei ole tarjoitus jumittaa vain Rämälle tai Maahinkaisille, vaan mielestäni myös kaikille halukkaille. Lisäksi uskon ainakin Rämän ja Maahinkaisen muutoinkin olevan aika samoilla linjoilla siitä, mikä lopulta on toimiva taktiikka (=aina päälle, voitto taktisella ylivoimalla).

Ja jos johtajan suunnitelmat eivät miellytä, sotahuudossa ketään ei kuitenkaan loppupeleissä voida pakottaa seuraamaan kenenkään komentoja tai suunnitelmia.
Oikeissa armeijoissa tämä ongelma on hoidettu siten, että säännöstä "kaikilla on tarkoitus olla kivaa" vähän joustetaan.

Viime vuoden Sotahuudossa kun kiersimme ryhmien johtajien kanssa skenupaikkoja, me Teutonipuolen johtajat sovimme keskenämme että matsien alussa pidetään nopea kokous ja päätetään kuinka toimitaan. Tämä idea toimi sitten käytännössäkin hyvin.

Näkisin että tuo yksi suuri johtaja olisi tarpeellinen vain niissä tilanteissa jolloin pikkuporukalla emme pääse sopuun taktiikasta tms. Ja en todellakaan jaksa uskoa että meillä olisi siinä mitään ongelmia tänäkään vuonna. Joten minun mielestäni tuo johtajien pikku palaveri matsien alkuun on paljon parempi toimintatapa kuin yksittäinen henkilö johdossa

Toki jos hommat jostain syystä menee perseilyksi niin voidaan muuttaa toimintatapaa.

Itse olen myös Yhden johtajan valitsemista vastaan. Juuri alussa pidettävä ryhmänjohtajien kokous on se, missä jokainen ryhmä saa äänensä tehokkaasti kuuluviin ja voi kertoa mihin ja mihin ei ryhmä pysty, koska Yksi johtaja ei millään kaikkia ryhmiä voi tarpeeksi hyvin tuntea, tietääkseen pystytäänkö hänen ennalta miettimäänsä suunnitelmaa oikeasti toteuttamaan. Juuri tuo ryhmänjohtajien konklaavi, jolla voisi olla se puheenjohtaja (vaikka kiertävä sellainen) ja puheenjohtaja lähinnä saisi alussa sen reservin käyttöönsä, siinä missä muut ryhmät toteuttavat itsenäisemmin alussa määriteltyä suunnitelmaa. Uskon, että vaikka Yhtä vahvaa johtajaa ei olekaan, niin ainakin Rämä, Maahinkainen ja rutto pystyvät toteuttamaan heille ennaltamäärättyä suunnitelmaa, ilman että tarvitaan erillistä käskyhierarkiaa sen taakse (joka ei hyvin todennäköisesti toimisi kuten todettu). Toisaalta Rämällä sekä Maahinkaisella on myös omia johtajia joilla on varmasti näkemystä sen verran, että pystyy mukautumaan taistelutilanteeseen niin että vältetään Keisari_P:n mainitsemat viime vuoden P-L:n tilanteet.

Tuskinpa tässä mitään uutta tuli, mutta tulipahan sanottua.

Tuo puheenjohtaja tyylinen johtaja juttu voisi olla hyvä. Sitäkään ei erikseen tarvita nimetä, vaan vanhin ja vahvin sanoo tarvittaessa, että nyt hiljaa ja mennään vaan .

Näkisin, että rämän ja maahinkaisen johtajat voivat joutua törmäyskurssille skenupalavereissa. Näkemys erojen takija. Jotka osalta johtuvat siitä, että näimme ja koimme asiat eri tavalla viimevuonna.

Kannatan kuitekin ehdottomasti kokeneen soturin/johtajan asettamista reservin "suuntaajaksi" / selustan valvomiseen. Toimivat käskyt ovat todellakin luokaa: näätkö? tuolla aukko! näen! Hyvä, tapa!