Possunsinistä ja limenvihreää !
Lähetetty: Keskiviikko, 16.05.2007 13:58
Moe !!
Jo omaa heraldista tunnustaan taikka logoaan suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon se, kuinka helposti se ylipäätään on toteutettavissa viiriksi taikka tabardiksi. Kaikenmaailman kiekuroita ja krumeluureja voi olla tuskaista vääntää kankaalle.
Akryylimaalihan on vesiliukoinen maali (niinkuin kaikki tietävät), joita mm. miniatyyrimaalit suureksi osaksi ovat. Akryylimaali ei kuitenkaan kuivuttuaan ole enää vesiliukoinen ja se saattaa jopa selvitä konepesusta elossa. Ainakin t-paitaan se tuntuu jämähtävän melko lailla kiinteästi... Jos koettaa maalata kostealle kankaalle, niinkuin allekirjoittanut, niin silloin se kyllä leviää.
Akryylimaaleja saa suurinpiirtein kaikista askarteluliikkeistä, mutta laatu ja hinta vaihtelee suuresti. Miniatyyrimaaleilla on ainakin todella kallista lähteä tabardia koristelemaan. Muistaakseni maksoin Tiimarin askartelu-paskarteluakryyliväreistä 1,50 euroa purkki.
Niillä onnellisilla pienemmillä paikkakunnilla, jonne Tiimarin kaupallinen hapatus ei ole vielä jostain syystä levittäytynyt eden mainoksena maitolaiturin kylkeen, voitanee taas turvautua postimyyntiin internetin välityksellä.
Kankaanvärjäysvärien suhteen voi tulla yllätyksiä, sillä toisinaan värit eivät lopputulokseltaan ole ihan sitä mitä olisi pitänyt olla. Mie sain joskus muinoin norsunharmaasta aikaan jotain mikä muistutti vaaleansinertävää.
Pitää myös muistaa, että osa kankaista hylkii värejä. Keinokuitusekoitteiset kankaat, pellavat, likaiset taikka uudenuutukaiset pesemättömät materiaalit (kankaat on käsitelty erilaisilla tärkeillä ja suoja-aineilla) eivät värjäydy hyvin, eikä niihin kangasmaalikaan tartu aina niinkuin pitäisi.
Kalliimpien ja parempilaatuisten värien suhteen tätä "hassujen sävyjen" ongelmaa ei ole ollut. Tosin, useimmat värjäysaineet eivät ole ns. pesunkestäviä, eli kostuessaan taikka kastuessaan väri lähtee liukenemaan kankaasta uudelleen. Jo pelkkä hikoaminen saa värin kankaasta tarttumaan ihan mihin tahansa muuhun materiaaliin erittäin hyvin. Taikka jos värjätyn kankaan päälle erehdyksessä jättää märän pyyhkeen pidemmäksi aikaa, niin lopputulos voi olla metkan...läikikäs.
Itse olen pesukonevärjäyksen suuri ystävä, se kun on laiskalle ihmiselle miellyttävä tapa suorittaa kyseinen prosessi. Pesukonevärjäyksessä kangas + väri ja kiinnikeaine nakataan pesukoneeseen normaalin pesuohjelman ajaksi ilman pesukemikaaleja. Lopputulos on tavallisesti tasaisempi kuin käsin värjättynä.
Monesti kuitenkin kannattaa ostaa jo värjättyä kangasta, sillä pääsee helpommalla, eihän kangasvärienkään hankkiminen ilmaista ole. Tietenkin, aina ei kaupastakaan saa mitä haluaa, joten värjäämisessä on etunsa.
Ai niin. Kangasvärien käyttöohjeita ei voi koskaan...ei koskaan lukea liian huolella. Ja ohjeita on myös syytä noudattaa pilkulleen.
Yksi tapa kiinnittää tunnuksensa tabardiin on liimaaminen. Liimaamisen voi tehdä joko kaksipuoleisella liimakankaalla, joka kiinnitetään silittämällä, taikka kangasliimalla. Tämä on toimiva metodi, varsinkin jos kuva pitäisi saada aikaan tummalle taikka kaksiväriselle pohjalle, mutta väreissä ei ole tarpeeksi pigmenttiä. Tällöin kuva tehdään ensin vaalealle pohjalle, jonka jälkeen se leikataan huolella irti ja pala liimataan ohjeitten mukaan toisen kankaan päälle. Tämä ei ole ihan yksinkertaista, mutta tekniikoilla saa aikaan hyvännäköistä jälkeä sitten kun sen taitaa.
Olen myös nähnyt toisinaan myynnissä kalvoja, joille voi printata siirtokuvia kankaalle, mutta ne ovat olleet kalliita. Minulla ei ole tietoa siitä miten ne kestävät kulutusta taikka kuinka hyvin kuviot näkyvät esim. tummilla pohjilla. Lopputulos on kuitenkin aika...muovisen näköinen.
Jos ei ole koskaan aiemmin ommellut, värjännyt taikka kuvioinut kangasta millään tavalla maalamalla, kannattaa työhön varata aikaa. Ensimmäinen työ ei aina välttämättä ole onnistunein, joten on hyvä varautua siihen että joutuu tekemään pari "testikappaletta" ennenkuin saa aikaan jotain konkreettista.
Pienillä sinisillä sotapossuilla ei tabardeja nähdä, meillä ovat käytössä ns. vyöviirit. Viireihin on aplikoitu vihreällä ja sinisellä heraldinen kuvio valkealle pohjalle. Kiltin kanssa tabardi kun ei ole ideaalein vaate, niin niiden kanssa piti keksiä jotain ihan muuta. Vyöviirit ovat olleen käytössä mm. erilaisten keskiaikaseurojen piireissä.
T: Yönsininen kisuli
Jo omaa heraldista tunnustaan taikka logoaan suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon se, kuinka helposti se ylipäätään on toteutettavissa viiriksi taikka tabardiksi. Kaikenmaailman kiekuroita ja krumeluureja voi olla tuskaista vääntää kankaalle.
Akryylimaalihan on vesiliukoinen maali (niinkuin kaikki tietävät), joita mm. miniatyyrimaalit suureksi osaksi ovat. Akryylimaali ei kuitenkaan kuivuttuaan ole enää vesiliukoinen ja se saattaa jopa selvitä konepesusta elossa. Ainakin t-paitaan se tuntuu jämähtävän melko lailla kiinteästi... Jos koettaa maalata kostealle kankaalle, niinkuin allekirjoittanut, niin silloin se kyllä leviää.
Akryylimaaleja saa suurinpiirtein kaikista askarteluliikkeistä, mutta laatu ja hinta vaihtelee suuresti. Miniatyyrimaaleilla on ainakin todella kallista lähteä tabardia koristelemaan. Muistaakseni maksoin Tiimarin askartelu-paskarteluakryyliväreistä 1,50 euroa purkki.
Niillä onnellisilla pienemmillä paikkakunnilla, jonne Tiimarin kaupallinen hapatus ei ole vielä jostain syystä levittäytynyt eden mainoksena maitolaiturin kylkeen, voitanee taas turvautua postimyyntiin internetin välityksellä.
Kankaanvärjäysvärien suhteen voi tulla yllätyksiä, sillä toisinaan värit eivät lopputulokseltaan ole ihan sitä mitä olisi pitänyt olla. Mie sain joskus muinoin norsunharmaasta aikaan jotain mikä muistutti vaaleansinertävää.
Pitää myös muistaa, että osa kankaista hylkii värejä. Keinokuitusekoitteiset kankaat, pellavat, likaiset taikka uudenuutukaiset pesemättömät materiaalit (kankaat on käsitelty erilaisilla tärkeillä ja suoja-aineilla) eivät värjäydy hyvin, eikä niihin kangasmaalikaan tartu aina niinkuin pitäisi.
Kalliimpien ja parempilaatuisten värien suhteen tätä "hassujen sävyjen" ongelmaa ei ole ollut. Tosin, useimmat värjäysaineet eivät ole ns. pesunkestäviä, eli kostuessaan taikka kastuessaan väri lähtee liukenemaan kankaasta uudelleen. Jo pelkkä hikoaminen saa värin kankaasta tarttumaan ihan mihin tahansa muuhun materiaaliin erittäin hyvin. Taikka jos värjätyn kankaan päälle erehdyksessä jättää märän pyyhkeen pidemmäksi aikaa, niin lopputulos voi olla metkan...läikikäs.
Itse olen pesukonevärjäyksen suuri ystävä, se kun on laiskalle ihmiselle miellyttävä tapa suorittaa kyseinen prosessi. Pesukonevärjäyksessä kangas + väri ja kiinnikeaine nakataan pesukoneeseen normaalin pesuohjelman ajaksi ilman pesukemikaaleja. Lopputulos on tavallisesti tasaisempi kuin käsin värjättynä.
Monesti kuitenkin kannattaa ostaa jo värjättyä kangasta, sillä pääsee helpommalla, eihän kangasvärienkään hankkiminen ilmaista ole. Tietenkin, aina ei kaupastakaan saa mitä haluaa, joten värjäämisessä on etunsa.
Ai niin. Kangasvärien käyttöohjeita ei voi koskaan...ei koskaan lukea liian huolella. Ja ohjeita on myös syytä noudattaa pilkulleen.
Yksi tapa kiinnittää tunnuksensa tabardiin on liimaaminen. Liimaamisen voi tehdä joko kaksipuoleisella liimakankaalla, joka kiinnitetään silittämällä, taikka kangasliimalla. Tämä on toimiva metodi, varsinkin jos kuva pitäisi saada aikaan tummalle taikka kaksiväriselle pohjalle, mutta väreissä ei ole tarpeeksi pigmenttiä. Tällöin kuva tehdään ensin vaalealle pohjalle, jonka jälkeen se leikataan huolella irti ja pala liimataan ohjeitten mukaan toisen kankaan päälle. Tämä ei ole ihan yksinkertaista, mutta tekniikoilla saa aikaan hyvännäköistä jälkeä sitten kun sen taitaa.
Olen myös nähnyt toisinaan myynnissä kalvoja, joille voi printata siirtokuvia kankaalle, mutta ne ovat olleet kalliita. Minulla ei ole tietoa siitä miten ne kestävät kulutusta taikka kuinka hyvin kuviot näkyvät esim. tummilla pohjilla. Lopputulos on kuitenkin aika...muovisen näköinen.
Jos ei ole koskaan aiemmin ommellut, värjännyt taikka kuvioinut kangasta millään tavalla maalamalla, kannattaa työhön varata aikaa. Ensimmäinen työ ei aina välttämättä ole onnistunein, joten on hyvä varautua siihen että joutuu tekemään pari "testikappaletta" ennenkuin saa aikaan jotain konkreettista.
Pienillä sinisillä sotapossuilla ei tabardeja nähdä, meillä ovat käytössä ns. vyöviirit. Viireihin on aplikoitu vihreällä ja sinisellä heraldinen kuvio valkealle pohjalle. Kiltin kanssa tabardi kun ei ole ideaalein vaate, niin niiden kanssa piti keksiä jotain ihan muuta. Vyöviirit ovat olleen käytössä mm. erilaisten keskiaikaseurojen piireissä.
T: Yönsininen kisuli