Sotahuuto

Kun nyt kaikki muutkin, niin kai sitten mekin. Kertokaas millainen maku meidän ryhmästämme jäi?

Odotinkin vähän jo tätä. Te nimittäin jäitte asenteenne puolesta mieleen jo ensimmäisessä skenaariossa. Minut lähetettiin tieltä ylärinteeseen hakemaan apua, kun melkein kaikki P-L:n ryhmät oli yksi kerrallaan teurastettu, ja reserviin jätetty Wanainmaa seisoi viimeisenä tulppana koko eteenpäin marssivan Teutonijyrän edessä. Löysin sitten meidän aloituspistettämme kohti vaeltavan kuolleiden armeijan keskeltä Entalian eloonjääneet, jotka kuultuaan Wanainmaan murtuvan hetkenä minä hyvänsä juoksivat tukemaan meitä ja suojaamaan meitä kilvillään vihollisen nuolita, täysin tietoisena siitä että turpaan tulee ja raskaasti.

Sama käsitys teistä säilyikin sitten koko viikonlopun ajan. Kunnon soturihenkeä. Ansaitsitte ilman muuta kaikki glooriapisteenne.

Jep, turpaanhan me otettiin koko tapahtuman ajan ihan armottomasti, mutta oli se sen arvoista. Sotimaan sinne mentiin.

Kyllä se vaan oli niin entä Entalia jäi rankinten mieleen, jo perjantai iltana kun siinä toisiamme vastaan matsasimme niin tajusi että tää porukka ei tasan taatusti anna periksi perkele yhtään. Ja kyllä sama asenne jatkui koko viikonlopun. Oli hienoa nähä teikäläisiltä sellasta uhrautuvaisauutta jota jäi sitten odottamaan monelta muulta. Ei voi muuta sanoa kuin että hieno porukka

Kuolalla on tapana ottaa vihollisten keskuudesta erityisiä "arkkivihollisia" ja tänä vuonna arpa sattui Entalian kohdalle. Arvoisiamme vihollisia saatiinkin. Lauantaina tuntui, että Entalia oli kauraa, koska se jyrättiin niin armotta kenttämätöissä. Sunnuntain kylkihyökkäyksen jälkeen ääni kellossa muuttui. Olitte ehdottomasti tehokkain kevyistä ryhmistä, eikä tapahtuma oikein päästänyt teitä oikeuksiinsa. Kotimatkalla autoissa Entalia sai Kuolan veteraanienkin hyväksynnän. Hieno porukka, hyvä asenne ja ei mitään pahaa sanottavaa.

Olitte muuten yksi niistä harvoista ryhmistä joiden lippua emme saaneet vietyä, vaikka yritimme sitä kovasti. Sen sijaan te saitte meidän lippumme, joten meillä on ensi vuodelle paineita edessä, mikäli emme satu samalle puolelle.

Entalian rinnalla oli mukava taistella. Kiitokset erityisti tammisaarelaiselle rastalettijousiampujalle ja vasaramiehelle, jotka painelivat kelttien kanssa pitkin taistelukenttiä. Mukavaa oli, toivottavasti toimitaan yhdessä ensi vuonnakin

Ekassa skenussa taisitte tulla tukemaan wanajaa ku Teutoni tuli antaa nenille.

Perjantaina oli myös hauskaa kokeilla teitä vastaan 6vs 20, taidettiin voittaa pari kertaa. Taisitte pelätä mun ja mun kaverin naamaa ku oltiin yhessä vaiheessa kaksin keihäillä teitä vastaan ja voitettiin.

Saulkrastin on pakko yhtyä edellä kirjoittaneisiin, vaikka en Entaliasta sinänsä tutustunut kuin aivan pariin henkilöön. Hyvistä hetkistä päällimäisinä jäivät mieleen se kun tultiin arkunkannossa tokina paikalle ja "suojattiin" (niin keneltä?) teidän kovaa perääntyvä selusta, kukkulan puolustus jossa minä ja pari teidän tyyppiänne uhrattiin itsemme jotta Puola-Liettua ehtisi perääntyä parempiin asemiin ja ryhmittäytyä (mitä sitten ei koskaan tapahtunut), sekä lauantai-illan joukkomättöä Ruttoa ja Perkelettä vastaan siinä telttailualueen vieressä. Mutta totisesti oli kunnia taistella vierellänne