Sotahuuto

Palautetta saatto skenaariosta.

Tätä taistelua oli ilo johtaa, ja kun sain kuulla että Maahinkaiset olivat viimeisillä joukoillaan iskeneet piispan läpi linjasta oli ilo ylimmillään koska Kuolan ja Orcin uhraus takana hidastamiseen ei mennyt hukkaan. Aurinkopoikien pistäminen linjalle pysäyttämään etenemistä oli ehkä turhan optimistista ajattelua

Puolalla kusi kokonaan viestin vienti. Joukot asemmoitiin vähän väärin, mm. jätettiin aukko rivistöön aurinkopoikien ja seuraavan väliin. Tasaiselle meni. Jos pysäyttämässä olisi ollut joku muukin, niin lopputulos olisi varmasti ollut erilainen.

Harmitti, kun me tura, entalia ja wanainmaa seisoimme siinä katselemassa piispan ohikuljetusta muutaman metrin päässä, emmekä saaneet hyökkäyskäskyä (PL ylikomentaja siinä vieressä). Onneksi Entalian johto taas otti ohjat käsiinsä ja juoksi entaliaa karjuen vihujen kimppuun, tosin valitettavan myöhään, että olisimme piispaa hengiltä saaneet. Eräs peltipurkki sen sijaan pääsi hengestään käännyttyään turalaisia päin. Miekka jäi jumiin kilpeni taakse ja sitten paukuttelimmekin jo peltiä miekoillamme.

Jostain kuulin ilokseni nuolen hipaisseen piispan olkapäätä, eli ei se niin kovin kaukana tainnut olla. Jäi vain jälkikäteen miettimään, että mitähän olisi tapahtunut, jos olisimme kolmen porukan voimin hyökänneet suoraan jonon kylkeen, kun piispa oli siinä kohdalla. Harmitus ja huvitus, onnistunut ja kiva skenu armeijan johdon jäätymistä lukuunottamatta.

Joo olin siinä vaiheessa todistamassa kun nuoli todellakin hipaisi piispan olkapäätä, jonka jälkeen torjuin kilvelläni toisen joka olisi muuten osunut. Sitten luultavasti blondatut kutrini vetivät tulta puoleensa ja kaaduin nuolesta päähän työni tehneenä. Onneksi Maahinkaisen komentajalle oli jo kerrottu tämän olevan varalla, eli Teutonit eivät jääneet ilman johtajaa.

Skenu oli kyllä Camulosin loiston päivä, kertoman mukaan palkkasoturiryhmä keräsi nuolillaan tappoja noin kolmisen kymmentä, eli reilun kolmanneksen koko sotajoukosta.

Komentajana olin, ja tarvii sanoa, että mulla ei ollut mitään hajua tilanteesta.

Tunnelma oli kyllä loistava. Marssitaan raskaana kolonnana liian kapeaa polkua pitkin ja kärkeä käsketään koko ajan hidastamaan koska piispa ei pysy mukana. Sen jälkeen aletaan saada tiedustelijoilta uutisia vihollisesta. Pian sivustassa juoksee kyvyita sotureita ja jousimiehiä. Polun katkaisee Saulkrastin rivi valkoiseen pukeutuneita sotureita. Perältä kuuluu huutoja että lisää vihollisia tulossa.

Ei auta muu kuin painaa suoraan läpi Saulkrastin rivistä. Komentajan huutaessa tahtia lähdetään kilpi- ja keihäsmuurina painamaan päälle askele kerrallaan. Näkee miten vihollinen alkaa hätääntyä ja katsomaan vilkuilemaan taakseen joko pakoreittiä katsoakseen tai etsiäkseen lisää liittolaisia. Rivin lähestyessä alkaa viholliset ottamaan askelaia taakse, yksi kompastuu juureen ja sillä lyhyellä hetkellä kun heidän rivinäs on sekaisin koko eturivimme ryntää päälle ja teurastaa kaikki jotka saavat kiinni.

Tämän jälkeen marssi eteenpäin jatkuu. Sivussa olevia vihollisia koetetaan tappaa silloin tällöin keihäällä jos tulevat liian lähelle, mutta muuten keskitytään ottamaan nuolia vastaan kilvillä. Välillä muutama vihollinen juoksee nopeammin polulle katkaisemaan reittiämme, mutta kärkimiehet hakkaavat heidän hengiltä ilman että sivussa menijöiden tarvitsee edes hidastaa tahtiaan. Kolonnan takaa kuuluu huutoa ja taistelun pauhinaa. Tulee tietoja siitä kuinka vihollinen tappaa kolonnan hännillä olevia.

Muun väen viivyttäessä vihollisia jäämme suojaamaan sotalippua ja sen mukana kulkevaa piispaa. Nuolia lentelee melko tiheään tahtiin riviämme kohti ja torjun piispan vierellä useitakin häntä kohti ammuttuja nuolia. Lopulta turva häämöttää jo ja saatamme Pyhän miehen turvaan samalla kun kolonnan jälkijoukkojen rippeet tulevat perässämme vihollisen takaa-ajamina.

Tuli juuri sellainen olo kuin voisi kuvitella oikeassa metsäsaattotapahtumassa. Itse raahautuu haarniska kypärän rajoittaessa näkökenttää. Kärjessä hakataan armotta kaikki vastus tieltä, mutta sivustoilla liikehtii koko ajan vihollisia ja nuolia sataa, mutta polulta ei voi poistua perään. Jälkijoukko viivyttää ja uhrautuu jotta tärkeä saatettava saadaan turvaan. Tunnelmaltaan parhaimpia skenaarioita.

qMp kirjoitti:Harmitti, kun me tura, entalia ja wanainmaa seisoimme siinä katselemassa piispan ohikuljetusta muutaman metrin päässä, emmekä saaneet hyökkäyskäskyä (PL ylikomentaja siinä vieressä).

Tämä oli kyllä jokseenkin kiusallista. Kaipa meidän oli tarkoituskin päästää Teutonit ohi ja iskeä selkään sitten, kun Teutonit pysähtyvät taistelemaan tiellä odottavia joukkoja vastaan. Sääli että siellä ei sitten odottanutkaan tarpeeksi väkeä estämään vihollisen ylimarssia. Sitten kun hyökkäyskäsky lopulta tuli, minäkin jäin, vielä muutaman haavan sitomisen hidastamana, joukosta niin paljon jälkeen etten ikinä ehtinyt taistelukontaktiin asti.

Skenaario sinällään oli hieno, ja väitän että paremmalla tiedonkululla P-L olisi myös ollut edes vähän varteenotettavampi vastus.

Bianco kirjoitti:

qMp kirjoitti:Harmitti, kun me tura, entalia ja wanainmaa seisoimme siinä katselemassa piispan ohikuljetusta muutaman metrin päässä, emmekä saaneet hyökkäyskäskyä (PL ylikomentaja siinä vieressä).

Tämä oli kyllä jokseenkin kiusallista. Kaipa meidän oli tarkoituskin päästää Teutonit ohi ja iskeä selkään sitten, kun Teutonit pysähtyvät taistelemaan tiellä odottavia joukkoja vastaan. Sääli että siellä ei sitten odottanutkaan tarpeeksi väkeä estämään vihollisen ylimarssia. Sitten kun hyökkäyskäsky lopulta tuli, minäkin jäin, vielä muutaman haavan sitomisen hidastamana, joukosta niin paljon jälkeen etten ikinä ehtinyt taistelukontaktiin asti.

Skenaario sinällään oli hieno, ja väitän että paremmalla tiedonkululla P-L olisi myös ollut edes vähän varteenotettavampi vastus.

Hohoo, minä jopa väitän, että jos tielle Teutoneiden eteen olisi saatu joku raskaampi ja suurempi yksikkö kuin Auringonkehrät, olisimme voittaneet melko helposti. Itse teurastin keihäällä ORCia ja KuoLaa kuin viimeistä päivää takarivissä ja ihmettelin, miksi helvetissä vihollinen liikkuu koko ajan vain eteenpäin. Sitten skenu loppuikin ja ihmeteltiin, mikä meni vikaan. Toisaalta mua häviö ei häirinnyt...varsinkaan kun tappelus sujui niinkin hyvin!

Arvosanani skenulle oli täysi vitonen, fiilis oli mahtava!

Tämä scenaario meni meidän ryhmältä hieman sekoiluksi, kun vahingossa jouduimme omien hyökkäämiksi ja standardi menetti henkensä omien iskusta, mutta onneksi joku Maahinkaisista onnistui pelastamaan lippumme..se jolla oli hieman barbaarimainen vaatetus KIITOKSET hänelle.

Ja sitten keskivaiheilla jäimme hetkeksi Rämän kanssa toljottamaan vaan toisiamme, kunnes totesimme olevamme toistemme vihollisia ja hetken päästä huomasimme olevamme Rämän piirittämiä pakenimme mäen päälle ja saimme surmattua yhden Rämäläisen ja meidät teurastettiin surutta, mutta ainakin viivytimme Rämää niin, että eivät kerenneet häiritsemään saattuetta.

Maaston olisi pitänyt olla avoimenpaa, niin että scenaarion etenemisen olisi nähnyt pidempää.

Sen verran avoimempaa ainakin olisi pitänyt olla, että siitä polulta lähdettyäni kohti armeijan pääjoukkoa, ei ollut mitään hajua missä ne oli, kun en niitä nähnyt

Saatossa oli yksi pieni ongelma. Kun ensimmäisessä skenaariossa oli totuttu siihen, että sininen nauha puussa tarkoittaa alueen rajaa, Liskojen jahtaamat Teutoneiden kevyet pakenivat kyseisen viivan taakse, eivätkä ilmeisesti itsekään olleet aivan varmoja siitä, onko tuo raja nyt sitten todellinen vaiko ei. Liskoille jäi hieman huono saldo osittain myös tästä johtuen, sillä olisimme olleet ehkä hyvässä tilaisuudessa hyökkäämään takaviistosta saattueen kimppuun, mikä olisi meidän keihäillämme tarkoittanut varsinaista verilöylyä (tässä tapauksessa luultavimmin vihollisellemme).

Hyvä skenaario sinällään, jäi vain harmittamaan parikin seikkaa. Muunmuassa se, että ilmeisesti tiedonantoni liskoille ei päässyt koskaan perille tai tiedonkulussa sattui jotain muuta hässäkkää, mutta ilmeisesti Auerbach ja Liskot viettivät koko skenaarion vastustajan kevyen häirintäyksikön perässä ja sittemmin pääjoukon perässä, mutta kokonaisuudessaa hyödyttömänä.

Toinen asia, mikä jäi harmittamaan, oli se, että jos olisin saanut Entalian kunnolla kasaan oikeaan paikkaan, olisimme menneet suoraan läpi ja tappaneet sen pirun piispan mennessämme.

Skenaarion pisteitä minun silmissäni vähensi ainaki lopetuskäskyn puuttuminen: sain itse kertoa teutoneille, että he olivat jo ylittäneet maaliviivan hetki sitten, ja hakiessani aseitani matkan varrelta noin viisi minuuttia myöhemmin vältyin juuri ja juuri perässä tulleitten teutonien hyökkäykseltä...

Totta, viestin antamine oli sinällää hankalaa jos porukka oli hajallaa tai kuolleit. Silloha ei tarvihe viestii vierä kellekkää, ku vaa sanoo "ne tais kuolla".
Tykkäsin täst skenust kans vaik, ei aluks päässy oikkei makkuu koko skennuun. Mut loppuje lopuks kuiteki pääs vaik ei tullu yhtää killerii, enk kato semmoi kumpi tappaa enemmä tai vähemmä ku ossoo vaa nauttii täst herkust mitä tarjotaa.
Ku se ihmeen pahismunkki oli siel maahinkaisen ja kuolan keskel niin sinne oli todel vaikeet piäst kuolematta.
Onnittelut teille siit teutonit, tos skenus onnistuitte todel hyvi!!
Paris kohas jos ois ollunna jousi niin ois päässy suoraa ampumaa selkää about 5m, mut mitäpäs ny turhaa itkemää... hymyä sen tilalle ja ettiipäi.

Ite olin kolmen-neljän metrinpäässä tuosta pahis piispasta jousi viritettynä ja tähtäys sen ohimolla. Yritin tehdä marttyri kuoleman menemällä lähemmäs keihäiden etäisyyten ja ampua. Mutta kun juuri kun olin laukaisemassa nuoli tipahtaa jänteeltä liian nopean liikken takia ja laukaisin tyhjään. Voi Paska.. sekuntia myöhemmin neljä keihästä mahaan... Aina ei voi onnistua..

Rämän puolesta mielestäni juttu kaatui huonoon johtoon. Käskyjä tuli kahdelta taholta, toinen käsky kuului "joelle päin!" ja toinen "mäen päälle!", joten vähemmästäkin menee hämilleen, että kumpaa pitää totella. Lähes kaikki Rämäläiset olivat vielä hengissä skenaarion loputtua, mutta tämä johtui siitä, että olimme yhtäkkiä koko saattueen takana ja muut joukkueet olivat jo tappaneet toisensa. Juoksimme siis takaisin omalle aloitusrajallemme, mutta saattue oli jo päässyt perille...

Sivustakatsojana tilanne näytti tiukalta, mitä nyt kipeänä piispan perässä pystyin rämpimään. Teutonikaravaanin sivusta näytti todella mehevältä kohteelta, josta määrätietoinen retkue olisi voinut (vaikka itsensä uhraten) päästä läpi piispan luo ja teilata tämän, johtaen voittoon. Tälläistä sivustahyökkäystä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Näytti tosiaan siltä, että P-L:n pakka oli sekaisin, kun taas Teutonit sisukkaasti painoivat kohti tehtävän tavoitetta. Teutonikaravaania ei myöskään missään vaiheessa saatu hidastumaan, saati pysähtymään.

Kokemuksen ja äänestyksen perusteella skenu oli todella hyvä, ehkä paras. Ensi vuonna sama, mutta silloin keihäässä on saatettavan pää kun aurinko laskee...


-a

Stonetroll kirjoitti:Joo olin siinä vaiheessa todistamassa kun nuoli todellakin hipaisi piispan olkapäätä, jonka jälkeen torjuin kilvelläni toisen joka olisi muuten osunut. Sitten luultavasti blondatut kutrini vetivät tulta puoleensa ja kaaduin nuolesta päähän työni tehneenä. Onneksi Maahinkaisen komentajalle oli jo kerrottu tämän olevan varalla, eli Teutonit eivät jääneet ilman johtajaa.

No mielestäni taisi olla ratkaisevaa, kun Maahinkainen sai johdon (voin nyt puhua potaskaa) ja Piispa saatiin Maahinkaisen keskelle.. Itse huomasin, kun maaliviiva oli ylitetty, että kaikki muut saattueen porukat oli jo lahdattu ja vihollinen asteli jo kantapäillä.

Tuli mieleen tuosta yhdestä jousimarttyyrista: Et varmaankaan ollut ainoa, joka tuota yritti.. Yksikin jousipaholainen yritti ujutella lähemmäs, mutta ei kerennyt laukaista, kun tökkäsin puskan läpi tätä hilparilla (tähtäsin jousesta poispäin..) En tiedä huomasiko veikkonen minua ollenkaan, mutta taisi tulla aika yllätyksenä tuo isku. Mietin, että onko tuo aivan pöhelö, kun tuli siihen hilparin ruuaksi *kiittää ja kumartaa*

Vihollisen paine kohdistui jälkijoukkoon. Maahinkainen selvisi siksi, että sitä vastassa ei ollut puoliksikaan niin kovaa vastarintaa, kuin jälkijoukolla. Muut kuolivat, jotta Maahinkainen ja piispa pääsisivät turvaan. Kyllä se oli koko armeijan, eikä pelkän Maahinkaisen voitto.

Mahti kirjoitti:Vihollisen paine kohdistui jälkijoukkoon. Maahinkainen selvisi siksi, että sitä vastassa ei ollut puoliksikaan niin kovaa vastarintaa, kuin jälkijoukolla. Muut kuolivat, jotta Maahinkainen ja piispa pääsisivät turvaan. Kyllä se oli koko armeijan, eikä pelkän Maahinkaisen voitto.

Totta turiset kuomaseni. Yhdessä se skenaario voitettiin. Teidän uhraus antoi piispalle aikaa köpötellä reitti läpi ilman vastustajan keihästä tai nuolta pyhässä takamuksessaan, ja meidän panssarikärkemme piti reitin selvänä niin että missään vaiheessa hänen pyhyytensä ei tarvinnut hidastaa kulkuaan.

Yhteistyö kunniaan, koska sillä teutonit voittivat!

Mahti kirjoitti:Vihollisen paine kohdistui jälkijoukkoon. Maahinkainen selvisi siksi, että sitä vastassa ei ollut puoliksikaan niin kovaa vastarintaa, kuin jälkijoukolla. Muut kuolivat, jotta Maahinkainen ja piispa pääsisivät turvaan. Kyllä se oli koko armeijan, eikä pelkän Maahinkaisen voitto.

En missään tapauksessa vähättele (ainakaan tarkoitukseni ei ole ) muitten osaa! Tarkoitin vain, koska vihollisen paine kohdistui takaosaan, oli järkevää sijoittaa hänen pyhyytensä pois siitä pahimmasta paineesta.

Edit: Maahinkainen selvisi todella helpolla tuosta skenaariosta. Mitä nyt se Aurinko popula yritti pyhästi meitä hidastaa ja sitten oli sitä sekalaista sakkia.. Arvokkaan työn teitte hyvät Teutoniveljet!

Itselläni ei mennyt yhtään hauskasti tuo skenaario. Menetin näköyhteyden pääjoukkoon ensimmäisen 5 minuutin jälkeen ja loppuajan vietin juostessani karkuun liskoja ja muita mörköjä. Enkä lyönyt miekkallani kertaakaan ja rikoin itseni juostessani kuusen läpi.

Skeenario itsessään oli varmaan varsin mainio vaikka itse vietin se juostessani puskassa.

Olisihan tuo ollut ihan ok, jos kelttejä ei olisi käsketty aivan väärään laitaan. Lisaksi teutoneille oli helppoa edetä, kun takana oli raja, ja etudustan saattoi suojata lukuisilla kilvillä. Tuntui siltä, että aina kun nuoli pudotti yhden kilpimiehen, tuli kaksi tilalle.

Maastokaan ei ollut paras mahdollinen. Onnistuin päästämään itsestäni ilmat pihalle juoksemalla päin nuorta vaakasuoraan taipunutta pihlajaa, jonka luulin antavan periksi. No joo... Se oli kyllä oma moka.