No niin. Oma (karu) analyysini meidän armeijamme voiton avaimista. Pahoittelut etukäteen kaikille, joita tulen loukkaamaan.
Etelän imperiumi kantaa meistä suurinta taakkaa. Jos te lässähdätte, meiltä lähtee kerralla paljon väkeä pois. Mielestäni teillä on hyvin vähän mahdollisuuksia kasvaa (olette jo niin iso), mutta paljon mahdollisuuksia pienentyä. Olemme kaikki nähneet suurien SoHu ryhmien romahtavan takaisin n. 30hlö. Pidän tätä armeijamme suurimpana riskinä. Suontakainen, voitko ottaa asiaan jo nyt kantaa?
Muerte pysynee n. 20hlö joskin lievä kasvu on mahdollista. Lopullinen suorituskyky riippunee vanhan kaartin paikalle pääsemisestä, mutta "uudetkin" (vain muutama sohu) jäsenemme ovat viimeisen päälle varustettuja ja mielestäni varsin kovia. Uskon Muerten tekevän tasaista tulosta, mutta 20hlö on pisara meressä.
13. komppania on mielestäni luotettava tekijä. En näe merkkejä koon romahtamisesta ja konsepti on armeijan kannalta hyödyllinen ja ennustettava linjanyrkki. 13. Korjatkaa jos olen väärässä...
Ulfnar on minulle kysymysmerkki. Se saattaa suorittaa hyvin, huonosti tai hyvin huonosti skenaariosta ja päivästä riippuen. Kuolevatko kaikki huonoon aikaan tehdyssä itsemurharynnäkössä vai onnistuuko temppu ja vihollisen laita sortuu? Mikä on vahvuus sunnuntaina? Näistä syistä pidän Ulfnaria "hankalana" liittolaisena. Suoritus vaihtelkee nollasta sataan, mikä vaikeuttaa taktisessa mittakaavassa vastuunjakoa. Aikaisemmin Ulfnarilta on myös puuttunut kykyä staattiseen tai puolustukselliseen linjajyystöön. Mikä on tilanne tällä hetkellä?
Norppasotureissa on toistaiseksi paistanut kokemattomuus. Välillä norpat on päätynyt huonoihin paikkoihin, eikä ole päässyt niistä pois. Tuoreus on näkynyt myös kevyenä varustuksena. Rumpalit syövät taistelutehoa, ollen numeroissa mukana, mutta pois tekemästä tulosta. Eniten minua huolestuttaa suorituskyky suoraan edestä tulevaa linjaryhmää vastaan. Jos Norppien kohdalle osuu saman kokoinen osasto jotain raskasta linjaryhmää pitääkö rintama? Oletteko skirmaajia, antiskirmiä vai linjaa? Mitä te oikeastaan teette/haluatte tehdä? Miltä lopullinen koko näyttää? Mielestäni teillä on kasvupotentiaalia...
Rotat ovat mielestäni luottoryhmä. Pieni, kokenut ja raskaasti varustettu ryhmä, joka tietää paikkansa ja pelaa sitä hyvin. En näe Rotissa välttämättä suurta kasvupotentiaalia, mutta en myöskään usko suureen väkikatoon. Hyvä lisä armeijaamme.
Niittoväen tilanne yllätti järjestäjät (suora lainaus: "vaikka ryhmä jäisi kokonaan pois"), näillä tiedoilla en uskalla sanoa ryhmästä mitään. Kunhan tilanne selkenee avaan sanaista arkkuani enemmän...
Sitten voiton avaimiin:
1. Jos joku meistä aikoo voittaa Sotahuudon, on meidän "pakko" olla paras armeija. Armeijavoitoilla on niin suuri merkitys ryhmän pisteisiin.
2. Olemme edelleen mielestäni altavastaajina armeijajaoissa, mutta ero Irlantiin ja Englantiin on kaventunut valtavasti. Suurimpana miinuksenamme "epäluotettavuus", meillä on suurin riski flopata armeijana. Mielestäni Skotlanti on ehdottomasti kovin armeija. Maahinkainen, Kuola ja Rutto ovat vuosia tehneet
luotettavasti tasaisen vahvaa tulosta kentällä. Hopeapatongisteja lukuunottamatta kaikki ryhmät ovat 2005-2006 aloittaneita konkareita (2005: Maahinkainen, Kuola, Camulos, Rämä, Harmaasudet, Wanainmaa. 2006: Rutto itsenäistyi Maahinkaisesta, jäsenet olleet mukana jo 2005...)
3. Kuten järjestäjä sanoi, rekryllä on valtava merkitys menestykseen. Ei niinkään uusilla harrastajilla, vaan vanhojen ryhmien välillä. Vastustajalta rekrytty ottelija kusee vihollisen muroihin ja nostaa omaa väkilukuamme. Lisäksi valmiiksi varustettu konkari voittaa aloittelijan.
4. Lippuliitot voivat vielä sotkea koko paletin. Jos kaksi eri armeijan ryhmää tekevät lippuliiton, tasapaino romahtaa täysin ja yhteen liittyvät voittavat. Matemaattinen
esimerkki: Jos kaksi pienehköä ryhmää tekevät lippuliiton, vaikkapa Fianna (14) ja Galenit (9) on vaikutus armeijoihin joko 165-134 tai 142-157. Mikäli ryhmät ovat tätä isompia on vaikutus vieläkin suurempi. Esim. Akatemia (27) ja Ulfnar (17) 124-173 tai 168-129. Ainoa ratkaisu tilanteen "korjaamiseksi" olisi uudet jaot.
5. Viimevuosina linjajyystö on se, millä skenaariot ratkaistaan. Monesti hyvä koukku viimeistelee työs ja näyttää ratkaisseen skenaarion, mutta ilman linjaa joka kestää, ei
mikään kevyiden joukkojen manööveri onnistu, koska skenu on jo hävitty ennen, kuin koukku ehtii purra. Kyky jäädä henkiin pitkittyneestä konfliktista korostuu rajallisten respojen skenaarioissa, joissa tyypillisesti häviää se, jolta loppuu respat ensin. Kaikki ajatukset siitä, että pääsee aina tekemään omaa juttuaan (ellei se ole edestäpäin kovatasoista vihollista vastaan otteleminen) ovat
harhakuvitelmia
Kaljaksi ja makkaraksi:
1. Meidän armeijan on pakko voittaa
2. Pahalta näyttää, osoittakaa minun olevan väärässä...
3. Rekrytkää muista ryhmistä jos voitte, se on tehokkaampaa, kuin uusien haaliminen
4. Mielestäni jakosysteemi ei toimi. Järjestäjällä ei ole enää nappuloita joilla vastata yllätyksiin, epätasaiset jaot pilaavat voitonmahdollisuudet hyvältäkin ryhmältä, ryhmät voivat taktikoida jaot helposti äärimmäisen epätasaisiksi ilman sanktiota.
5. Esittäisin, että
jokainen ryhmämme valmistautuu tilanteeseen, jossa on
pakko taistella linjassa. Esim. linnaskenaariossa linjakyvytön joukko on
rasite armeijalleen, tuhlatessaan respoja saamatta mitään aikaan. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa muutaman piken rakentamista ja 30min harjoittelua niillä perjantai iltana, niin että on edes jotain millä tökkiä, kun skirmaaminen ei onnistu.
Tässä kaikki tältä erää, avataan keskustelu...