Sotahuuto

Ihan rehellisesti tunnustan, että silkkaa kuraa. Se ei tosin haittaa menoa.

Pohjakuraa ja tämän takia olenkin jousimies. Jos(=kun) ammun omaa, niin yleensä ehdin piiloutua puun taakse.

veikkaan että sinnä keskitasossa liidellään. tipuflailin vastustajan moraaliin vaikuttamisesta johtuvan -2 to hit bonuksen johdosta

Minä en viitsi ruveta luokittelemaan itseäni mihinkään ryhmään, vaan vasta sanon, kun tiedän 100% mihinkä kuulluun. Tämän hetkinen vastaus on tarpeeksi hyvä.

on vaikea arvioida kuinka hyvä on, kun on harjoitellut kavereitten kanssa 2 vuotta eikä ole päässyt testamaan/vertaamaan taitojaan, joten veikkaisisin...

kovempi kuin 30% harrastajista.

Tästä aiheesta kiinnostuneet voivat syventää Sotahuutoyhteisön tietämystä
foorumien uudessa Ranking -osiossa!

En osaa oikeen sanoa, kun en oo treenannu ku kavereita vastaan... On tullu nyt treenattua keskimäärin noin pari kertaa viikossa kahen vuoden ajan. Puumiekoilla tietenki sitä ennen n.5 vuotta. Luulisin että kovempi ku 30% harrastajista.

Minä oon varmaan aika huono soturi, kun en ole kovin paljoa viestejä tänne foorumille kirjoittanut.

Pellonpekko ja Höplimö2 eivät ainakaan aliarvioineet itteään. Voitte ihan hyvin ollakin siellä, mutta meidän on niin vaikea sanoa tästä asiasta mitään, kun ollaan taisteltu ainoastaan toisiamme vastaan. Ite oon kaks kuukautta boffannu, eli pohjasakkaa.

Pohjasakkaa aikavarmasti

Mää oon ihan perseestä jos joku kysyy.

Jos matsataan niin saatte itte päätellä.

Se vaan hämää että jos puhutaan soturoinnista, eikä bofferoinnista, oon (melko) varmasti parhaalla neljänneksellä.

Siihen kun kuuluu niin paljon muutakin kuin tuo miekalla hipsuttelu ja sotahuudossa turvallisuussyistä säädetyt kontaktirajat..

Ehkä justiinsa sitä 15% parempi, jos sitäkään

Empä tiedä, erityisemmin en ole päässyt kokeilemaan miekkailutaitojani muita kuin veljeä ja serkkua vastaan kokeilemaan.

Viime vuonna väitän pärjänneeni tosi hyvin. selvisin yli puolesta skenuista hengissä. Tänä vuonna heikkommin kun ei ole kerinny treenata.

Ei se hengissä selviäminen välttämättä kerro onko hyvä. Jos menee joka skenussa etulinjassa nii on aika varmaa et kuolee. Sit taas jos on joku jousiampujascoutti nii aika helposti kallistuu vaaka elämisen puolelle.

Tiedä sitten onko taitotasosta puhuminen ja hengissä pysyminen sotahuudossa ihan sama asia Mutta varmaan ihan järkevästi vedetty skenaarioissa jos ei ihan tyhmissä paikoissa itseään ole tapattanut. Tiettyä taitoa toki sekin.

Laitoin jotta kovempi kuin 50 %. En ole hillitön tappokone millään välineellä mutta oikeastaan kaikki lätkyttimet pysyvät tassuissa vähintään kohtuudella, samoin jonkinlaista pelisilmää ja komentajankykyä alkaa löytyä ja muutenkin olen tällainen jack-of-all-trades, kaikkea osaan ainakin jonkun verran. Armoton mättäjä en ole mutta osaan tehdä itsestäni varsin hyödyllisen hyvin monessa tilanteessa. Onneksi Maahinkaisen riittoisan kovatasoiset treenit ovat kehittäneet ihan silkkaa taistelutaitoakin silminnähtävästi.

Pikku hiljaa nousemasta tuolta pohjasakasta. Orivedellä se nähdään. :p

Itse en mikään paras ole varmaan löydyn tuolta pohjasakasta osaan ehkä parhaiten käyttää pitkiä aseita . Jotkut ovat hyviä ja jotkut ovat huonoja jollain on vaan enemmän taitoa aina kun jollain muulla. Asevoima ratakaisee eiks ni ? no ei. aina... Koska kyllähän joku kauhee mättäjä voittaa helposti jollain paljon huonomalla jonkun huonomman vaikka sillä ois mikä ase


Aattelin että jos joku tekis äänestyksen : Paras Ase ?

joku voi osata käyttää vaikkapa keihästä paremmin kuin joku toinen

jne.

Keihäs on ase joka vaan vaatii vähiten taitoa, ei tarvitse kuin tehdä yhtä liikettä .

Samalla keihäänkäyttö vaatii sotakentän tiukinta kuntoa, jos aikoo olla oikeasti hyvä. Lisäksi keihäsmies on se, jonka kannattaisi olla kovimmin panssaroitu, jos aikoo selvitä hengissä. Keihäsmiehenä oleminen vaatii hyvää pari- ja ryhmätyöskentelyä, jos aikoo olla tehokas. Kilpi-, jousi- tai jopa hilparimiehenä voi pärjätä jo sooloamallakin kohtalaisesti, mutta keihäsmiehen täytyy olla oikeasti joukkuepelaaja. Lisäksi se vaatii kenties tiukinta pelisilmää yksittäiseltä rivimieheltä. Eli kyllä tuossakin on varsin paljon haasteita ajateltavaksi!

Mutta totta, keihään perusperiaate on kyllä yksinkertaisin mitä boffokentältä löydetään. Loppujen lopuksihan se on melko yksitoikkoinen ase.

Sivuhuomautuksena tuleekin mieleen, että keihäs on melko ristiriitaisella tavalla varmaan aliarvostetuin ase. Tulee äkkiseltään muutamiakin syitä:

1) Kuten tulikin esille, keihäs on melko yksitoikkoinen ase
2) Ristiriitaisesti, keihästä ei kuitenkaan jakseta käyttää tarpeeksi kovalla tempolla, koska sitä ei treenata.Harva jaksaa pistää vaikkapa sata kunnollista pistoa putkeen, ja kun otetaan kunnon haarniska päälle (eli sellainen millä keihäsmiehen käytännössä pitäisi sotahuudossa mennä, jos aikoo selvitä hengissä nuolista) ja taisteluväsymys muutenkin, luku tippuu ehkä pariinkymmeneen keskiverto-keihästelijällä. Jos jää niinkään ylös.
3) Keihästekniikkaa opetetaan paljon vähemmän. Useimmiten keskitytään kilpiin
4) Keihästä on jo logistisestikin vaikeampi treenata. Pitkää keihästä on hankala kuljettaa minnekään, varsinkin jos ei kulje autolla, eikä välttämättä mahdu sinnekään
5) Varsinkin talvikaudella keihäs aseena jää vähän taka-alalle, kun jo treenitilat useimmiten estävät sen treenaamisen
6) Keihäällä ei pääse loistamaan yksilönä, koska tarvitsee oikeasti toimia ryhmän pussiin
7) Tästä syystä sooloajat kuolevatkin keihästä kokeillessaan, kun suojamies unohtuu jne, lähdetään haastamaan yksilötaidolla mikä yksinkertaisesti ei ole se juttu mitä keihäällä tehdään


Yleisesti ottaen tuntuukin siltä, että kaikki "varteenotettavat" taistelijat valitsevat tuon miekka+kilpi-yhdistelmän, koska siinä yksilötaito pääsee oikeuksiinsa. Taidan tietää suomesta ehkä yhden-kaksi boffaajaa, jotka sanoisivat pääaseekseen keihään, mikä on sinänsä vähän onnetonta koska keihäällä ne tapot tehdään...

Aika osuvasti kirjoitettu. Itselläni on ollut suunnitelmissa käyttää kevään mittaan treeneissä (myös Orivesi vol 3:ssa) keihästä niin paljon kuin suinkin, totuttelu vie varmasti aikansa.

saloneju kirjoitti:Samalla keihäänkäyttö vaatii sotakentän tiukinta kuntoa, jos aikoo olla oikeasti hyvä. Lisäksi keihäsmies on se, jonka kannattaisi olla kovimmin panssaroitu, jos aikoo selvitä hengissä. Keihäsmiehenä oleminen vaatii hyvää pari- ja ryhmätyöskentelyä, jos aikoo olla tehokas. Kilpi-, jousi- tai jopa hilparimiehenä voi pärjätä jo sooloamallakin kohtalaisesti, mutta keihäsmiehen täytyy olla oikeasti joukkuepelaaja. Lisäksi se vaatii kenties tiukinta pelisilmää yksittäiseltä rivimieheltä. Eli kyllä tuossakin on varsin paljon haasteita ajateltavaksi!

Mutta totta, keihään perusperiaate on kyllä yksinkertaisin mitä boffokentältä löydetään. Loppujen lopuksihan se on melko yksitoikkoinen ase.

Olen kyllä "kokeneena keihäsmiehenä" aikalailla erimieltä noista asioista. Keihäänkäyttö tuskin vaatii yhtään sen enempää kuntoa kuin esim. miekkamiehenä oleminen. Pitkällä aseella taistellessa oman kehon hallinta ja liikuttelu näin makrotasolla on vähäisemmässä roolissa kuin lyhyemmällä miekalla taistelu, jossa jo pelkällä kehonliikkeellä joutuu väistelemään vastustajan iskuja. Normaalia huonompikuntoinen keihäsmies (kuten minä itse) jaksaa kyllä nuohota bofferikeihäällä 100 kertaa ja varovasti sanoisin että joskus pari vuotta taaksepäin jossakin siltatyönnössä saattoi lähes noin paljon nuohota yhen matsin aikana.

Panssarointi keihäsmiehellä on toki etu, mutta ei minusta mitenkään radikaalisti suurempi kuin esim. miekkamiehellä, koska keihäällä taistelu perustuu aseen ulottuvuuteen jossa vastustaja ei pääse iskemään takaisin.

On hyvin sanottu, että keihäsmiehen pitää olla joukkuepelaaja, se on enemmän kuin totta, se on substanssi. Keihäsmiehen pitää osata tarkkaan valita paikkansa vaikka taistelisi yksinäänkin, omanpuolulaistensa joukosta.

Sen sijaan keihäsmiehen taistelun yksitoikkoisuudesta olen eri mieltä. Ei se ole pelkkää nuohoamista, vaikka siitä onkin etua. Keihäsmuodostelmassa ei vain nuohota eteenpäin vaan pitää tarkkaan katsoa mihin iskee (ristiin). Kokenut keihästaistelija osaa yksinkertaisilla ja helposti harjoitteltavilla liikkeillä torjua iskuja yhtä hyvin kuin osaa nuohotakkin. Keihäällä voi suojata omaa kehoaan. Harjoitusmahdollisuudet ovat loputtomat.

Hytti kirjoitti:
Olen kyllä "kokeneena keihäsmiehenä" aikalailla erimieltä noista asioista. Keihäänkäyttö tuskin vaatii yhtään sen enempää kuntoa kuin esim. miekkamiehenä oleminen. Pitkällä aseella taistellessa oman kehon hallinta ja liikuttelu näin makrotasolla on vähäisemmässä roolissa kuin lyhyemmällä miekalla taistelu, jossa jo pelkällä kehonliikkeellä joutuu väistelemään vastustajan iskuja. Normaalia huonompikuntoinen keihäsmies (kuten minä itse) jaksaa kyllä nuohota bofferikeihäällä 100 kertaa ja varovasti sanoisin että joskus pari vuotta taaksepäin jossakin siltatyönnössä saattoi lähes noin paljon nuohota yhen matsin aikana.

Panssarointi keihäsmiehellä on toki etu, mutta ei minusta mitenkään radikaalisti suurempi kuin esim. miekkamiehellä, koska keihäällä taistelu perustuu aseen ulottuvuuteen jossa vastustaja ei pääse iskemään takaisin.

On hyvin sanottu, että keihäsmiehen pitää olla joukkuepelaaja, se on enemmän kuin totta, se on substanssi. Keihäsmiehen pitää osata tarkkaan valita paikkansa vaikka taistelisi yksinäänkin, omanpuolulaistensa joukosta.

Sen sijaan keihäsmiehen taistelun yksitoikkoisuudesta olen eri mieltä. Ei se ole pelkkää nuohoamista, vaikka siitä onkin etua. Keihäsmuodostelmassa ei vain nuohota eteenpäin vaan pitää tarkkaan katsoa mihin iskee (ristiin). Kokenut keihästaistelija osaa yksinkertaisilla ja helposti harjoitteltavilla liikkeillä torjua iskuja yhtä hyvin kuin osaa nuohotakkin. Keihäällä voi suojata omaa kehoaan. Harjoitusmahdollisuudet ovat loputtomat.

Voisi sanoa, että keihäisiin panostavassa ryhmässä, kuten Kuolassa, on hieman erilaista toimia keihään kanssa, kuin "perusyksikössä". Keihäsmiehen pitää olla paljon aktiivisempi niin aloitteen ottamisessa kuin ympäristön tarkkailussa. Tuosta panssarista sen verran, että panssaroimaton(&panssaroitu) keihäsmies on aina ensimmäisenä ottamassa nuolesta. Jos on enemmän keihäsmiehiä ryhmässä, niin omalle kohdalle osuminen on tietenkin aina epätodennäköisempää.

No heitänpä sitten minäkin omia havaintojani keihään käyttäjänä.

Ei se keihäs tosiaan ole niin yksinkertainen ase kuin se näyttää olevan. kokeilkaa vaikka itse

Kyllä se ainakin minulla tahtoo se keihään käyttö väsyttää helpommin. Joskus harkoissa saatan vaihtaa asetta, kun ei enää kunto riitä keihääseen. Keihään tehokas käyttö tahtoo vaatia koko kehon käyttöä joka pistossa, kun taas miekalla lyöntiin vaaditaan lähinnä lyöntikättä ja ehkä torsoa.

Tuosta panssaroinnista olen suunnilleen samaa mieltä hytin kanssa. Keihäänä kun tahtoo piileskellä kilpimiesten takana, niin ei se panssarointi niin tärkeää ole. Sotahuuto 2007 olin keihäällä ilman panssaria ja hyvin pysyin elossa silloin kun mantu ei kuollut kokonaan. Toki kelttien kanssa samalla puolella olemisella saattoi olla joku osuus asiaan

Itse tosin käytän nykyistä keskivertoa hieman lyhyempää keihästä (n.2,30m ellen ole erehtynyt) joten se saattaa vaikuttaa joihinkin asioihin jotenkin ehkä emt