Sotahuuto

Kuka meistä kuudesta? :) Annetaan ryhmän sisäistä gloriaa!

Yksi pisto jäi erityisesti mieleen kun oli niin hieno. Se oli tiimityötä parhaimillaan kun pistettiin Gitollin kanssa yhtäaikainen pisto sossin kilpimiestä rintaan.

Itelle hienoin muisto on ehdottomasti Valkoisen Kuolan tekemä yhteiskoukkaus sunnuntain kenttäskenussa. Itse rynnäkkö oli jotain aivan mahtavaa, kun näki ja tajusi ettei herppaderpat ja Rämä ehdi enää mitenkään pysäyttämään sitä. Glaiven kanssa tuli tehtyä melko paljon vahinkoa tappojen ja panssaripisteiden viemisen muodossa. Jossain vaiheessa karusellipyörityksen aikana huomasin pariinkin kertaan olevan muiden ryhmien kilpirivien takana. Oli mukavaa huomata, että päättäväisillä komennoilla ja omalla esimerkillä sai porukkaa eteenpäin!

Ja samassa skenussa ehkä suurin henk. koht. saavutus oli kun sain tapettua ensimmäisen muertelaiseni (kreivi Sinisulan)! Tosin kuolin itsekin 5s tämän jälkeen kylkeä kutittavaan keihääseen.

Parhaisiin hetkiin kuului myös lauantaina se tunne kun sain gambesonin ja sen päällä olleen chainin pois päältä. Olin ihan rättiväsyny ryynättyäni niiden kanssa koko päivän ja varsinkin metsäriski imaisi ihan kaikki mehut. Henkilökohtaisella tasolla oon tosi tyytyväinen, että jakso tolla panssarikombolla mätkiä suhteellisen tehokkaasti koko lauantain ja sunnuntaiaamun.

Varmaan se kun juoksin täyspanssaroituna paviisorina metsässä ufokilpiskirmaajan kiinni ja sain kuin sainkin häneltä ryöstettyä maahinkaisen lipun. Hänellä oli vieläpä reilu etumatka aloittaessamme juoksukisan. Unohtui vain antaa se Foelle palautettavaksi...

Jotenkin jäi vain yleinen hyvä meininki mieleen. Oli kaikkea eeppisiä hetkiä joista tarinoidaan ensi sohuun ja 10-vuotta eteenpäin pienillä värityksillä mut yks mikä jäi eritoten mieleen oli lauantai lounas.
Vettä tuli niin perkeleesti ja jengillä oli jo alku-uupumus päällä, mutta linnasta soi musiikkia (mm. singing in the rain = ) ja lähes kaikki vastaantulijat hymyili, oli hyväntuulisia ja naureskeli. Siinä oli jotain upeaa ja sanoin kuvaamattoman hienoa tunnelmaa.
Muutenkin koko boffoskenen meininki on sitä parasta hetkeä, kentällä vihollisia ja kentän ulkopuolella kavereita. Kohteliasta käyttäytymistä ja ne kaikki "pienet"-jutut. Kyllä aina kuulee jotain valitteluja muilta mitä ikävää joku on tehny, mutta itse en sitä ole lainkaan kokenut...

Mutta lauantain lounastauko, meininki 10+

Jesua Sukaton kirjoitti:Yksi pisto jäi erityisesti mieleen kun oli niin hieno. Se oli tiimityötä parhaimillaan kun pistettiin Gitollin kanssa yhtäaikainen pisto sossin kilpimiestä rintaan.

Tämä oli hieno! Eeppisintä itsellenikin.

Ehdottomasti hienoin hetki oli kun metsä-kenttä -skenaariossa Pohjan Väen aloitettua metsästä ja edettyä ilman suurempia vastusteluja aukolle asti muutamat vihollisen selän suojelijat pysäyttivät meidät. Edessä pieni oja, jonka takana avoin pelto ja koko vihollisarmeijan selät. Ojan takana kourallinen antiskirmishtä. Pohja kokoaa rivejään hetken. RAIVOISAN taisteluhuudon saattelemana juoksemme metsästä kentälle ilman mitään vastustelua. Oma fiilis katossa kohti linjan selkiä.

Ei mennyt kauaa ennen kuin antiskirmish reagoi ja meidät lyötiin.

Ja tosiaan, lauantain ehtymätön hernekeitto. Vettä tuli lautaselle lisää nopeammin kuin keittoa ehti lusikalla suuhun mättää.