Sotahuuto

Ei se kuuden armeijan jako ole mikään oikotie onneen tasapainon kannalta. Muistakaa miten valkoinen armeija otti nenään koko sotahuudon ajan, vaikka oli kuuden armeijan jako.

Huutojärjestelmä ja kaksi armeijaa, niin saadaan pitkä huutaminen+tasaiset jaot.

Salonejun idea kahdesta pääarmeijasta jotka huutavat, ei kuulosta kauhean pahalta. Aiemminhan on ollut kuuden armeijan Sotahuudoissa kaksi pääarmeijaa (ainakin -09 oli), jotka olivat selvästi tehokkaampia kuin pienemmät armeijat. Tosin tälöin tehtiin toivejaot Keski-Suomen ja Pääkaupunkiseudun ryhmien toiveiden mukaan, joka ei mennyt tarpeeksi tasaisesti. Tiedä sitten onnistuisiko huutojaot tasapainoittamaan tuon tilanteen.
Tämän lisäksi, jos pienet armeijat profiloi eri tavalla, niin niiden avulla voidaan saada heikostakin pääarmeijasta vahva, kunhan armeijat jaetaan oikein.
Se, että armeijat olisivat tämän jälkeen "lukossa" (olettaen ettei pystytä tekemään tasaista jakoa kuin yhdellä yhdistelmällä) ei eroa suuresti siitä, että armeijoita olisi vain kaksi alunperin.

Palkkiksena olleena tiedän ettei se ole kauhean mukavaa, enkä kaipaa sitä yhtään. 2007 vuoden RISK-skenaariota, jossa oli kolme armeijaa, ei ainakaan ensvuonna tule olemaan. Tuollainen kolmen osapuolen taistelu on todella vaikeata saada tasapainoitettua ja palkkiksilla se ei varmasti onnistu.

Pelkän kahden armeijan, ilman palkkiksia, tekeminen huutojaoilla voi osoittautua todella vaikeaksi, koska ennen tapahtumaa ja kesken tapahtuman tapahtuvat muutokset ryhmissä voivat muuttaa tasapainoa paljon, eikä tilannetta voi oikein millään tasapainottaakkaan.

Mutta, kertokaa mielipiteitänne ja ehdottakaa uudistuksia. Seuraavan vuoden järjestäjät miettivät kaikki ehdotukset läpi ja yrittävät löytää sen parhaimman.

Tää termi tasapainottaminen on minusta outo. Tärkeämpää kuin tasapaino on järjestelmällisyys, että kaikki armeijakombinaatiot käydään läpi ja niillä pelataan yhtä monta skenaariota ja myös vastaavanlaisia skenaarioita. Vain sillä tavalla nähdään oikeasti millä armeijalla on pakka kasassa ja millä ei, ja mikä armeija on muuntautumiskykyisin.

Taifan selkeisiin etuihin kuului selkeästi kyky toimia hyvin erilaisten armeijoiden kanssa hyvin yksiin.

Joensuu kirjoitti:Tää termi tasapainottaminen on minusta outo. Tärkeämpää kuin tasapaino on järjestelmällisyys, että kaikki armeijakombinaatiot käydään läpi ja niillä pelataan yhtä monta skenaariota ja myös vastaavanlaisia skenaarioita. Vain sillä tavalla nähdään oikeasti millä armeijalla on pakka kasassa ja millä ei, ja mikä armeija on muuntautumiskykyisin.

Taifan selkeisiin etuihin kuului selkeästi kyky toimia hyvin erilaisten armeijoiden kanssa hyvin yksiin.

Kyllä kaikki kombinaatiot olisi hyvä käydä läpi, jo ihan sen takia, että vältytään turhilta vastakkain asetteluilta kun kaikkien kanssa pääsee lyömään ja kaikkia pääsee lyömään.

Tasapainottamista kuitenkin tarvitaan. Vaikka alustavat jaot olisivatkin tasaiset, mutta viime metreillä yksi armeija menettää 10% vahvuudestaan työvuorojen, sairauksien tai loukkaantumisten takia ja toinen armeija onnistuu saamaan vielä 10% lisää väkeä, niin kentällä nähdään aika rumaa jälkeä. Silloin ei ehkä kannata pitää epätasaista jakoa käytössä niin pitkään kuin tasaista.

Tilannetta pitää arvioida ja muokata lennossa tilanteen mukaan. Vaikka jako paperilla näyttäisi tasaiselta, mutta taisteluissa tulokset ovat yksipuolisia, niin epätasaista jakoa ei pidä vain kuitata "teillä nyt ei ole pakka kasassa" kommentilla. Esim. 2006 perusjaot (2 armeijaa + palkkikset) osoittautuivat epätasaisiksi ja käytännössä kaikki palkkikset piti siirtää toiseen armeijaan.

Jos tämän vuoden tilannetta arvioidaan, niin esimerkiksi Rämä ja Valkoinen Komppania molemmat vahvistuivat oleellisesti verrattuna huutojen aikaiseen oletusvahvuuteen.

Gnomus, tuon kyllä ymmärrän joo. Tarkennan nyt vielä että tarkoitan tosiaan sitä että tapahtuman aikana pitäisi etsiä armeijakombinaatiota jolla lopputulokset ovat mahdollisimman tasaisia mikäli mitään erityisiä muutoksia ei ole syntynyt.

Enkä missään tapauksessa tarkoita sitäkään että jonkun pitäis ottaa nekkuun koko tapahtuman ajan, vaan just että kaikkia armeijakomboja pyöritettäisiin tasaisesti.

Suuret vahvuusmuutokset tapahtuman aikanakin ovat ehkä sellainen jolle lähtisin jotain tekemään.

Ja nyt rajaan tätä vielä tarkoittamaan nimenomaan valintapoolisysteemiä. Jos ollaan taas tehty armeijat perustuen järjestäjien näkemykseen siitä kuka on mitenkin kova, silloin taas ois samaan tapaan hirveen epäreilua että joku ottaa joukolla keihästä naamaan koko tapahtuman siksi että järjestäjät ovat arvioineet ryhmä- ja armeijatason heikosti.

Joensuu kirjoitti:Tää termi tasapainottaminen on minusta outo. Tärkeämpää kuin tasapaino on järjestelmällisyys, että kaikki armeijakombinaatiot käydään läpi ja niillä pelataan yhtä monta skenaariota ja myös vastaavanlaisia skenaarioita.

Meikäläisen mielestä eniten kivaa Sotahuudossa tuovat mahdollisimman tasaiset matsit. Armeijoiden pyörittämisen tarkoituksen tulisi siksi olla tasaisimman mahdollisen kombon etsiminen. En panisi ollenkaan pahakseni, jos lauantain skenaarioissa käytäisiin järjestelmällisesti läpi jokainen armeijakombinaatio, ja sitten sunnuntaina käytettäisiin pelkästään näistä tasaisimmalta näyttänyttä.

Itse en myöskään katsoisi kovin karsaasti sitäkään mahdollisuutta, että oikein rajussa voimaerossa yksittäisen ryhmän voisi siirtää pysyvästi armeijalta toiselle.

Mun parhaat matsielämykset on juuri sellaisia, joissa meno on niin tasaista, että lopussa voittajalla on kymmenen jamppaa enemmän kentällä. Mä olen Sotahuudossa tasan siksi, että tykkään hirveästi hyvästä, tasaisesta vääntämisestä, ja siksi näkisin mielelläni sen maksimoituvan.

Ja ennenkaikkea jännitys siitä kuka voittaa. Jos on sama kombo kentällä liian monetta kertaa, on lopputulos liian selvää. Mutta tänä vuonna aina kun joukkue vaihtui, seurasi pienoinen jännitys miten tällä yhdistelmällä käy. Ja kun tuli turpaan niin siteeen kokeiltiin eritavalla ja taas pieni jännääminen. Sitten kun tilanne käy liian selväksi muutaman yksipuolisen turpaan oton jälkeen kaipaisi siihen jo muutosta.

Armeijoiden vaihtaminen luo jännitystä, koska ennen sohun loppua ei pitäisi olla selvyyttä siitä mikä on armeijoiden välinen nokkimajärjestys. Jakojen vaihtuessa voi niskan päällä oleva osapuoli vaihtua, tai pakka mennä niin sekaisin että vähän aikaa voittoja menee tasaisesti kummallekin puolelle. Tämän takia jos armeijoita on kuusi, voidaan näitä vaihtoja tehdä enemmän. Jokainen armeijan vaihto on myös kaikille mahdollisuus nostaa taistelumoraalia taas ylöspäin, kun voidaan toivoa että kyllä tällä kombolla lähtee. En usko että lukkoon lyödyillä ydin armeijoille (esim ruusut) voidaan saada tätä jännitystä aikaiseksi.

Nyt tulee hulluja suunnitelmia:

Mitä jos palattaisiin kaksi pääarmeijaa ja palkkikset -systeemiin niin, että aina ruokatauoilla olisi tarjouskilpailu palkkiksista pääarmeijoiden kesken. Käytännössä valinnat tekisi armeijan sisältä valittu 3-5 hengen Diplomaattiryhmä keskenään neuvotellen.

Kummallekin armeijalle annettaisiin vaikka 1000 kultarahaa palkkaukseen, ja tarjoukset tehtäisiin kirjallisena niin ettei tiedä toisen puolen tarjousta. Tauon jälkeen järjestäjät kertoisivat kummalle puolelle kukin ryhmä menisi, mutta ei summaa mitä niistä on tarjottu.

Mikäli toinen puoli olisi jatkuvasti selvästi heikompi, olisi helppo tasapainottaa antamalla niille lisää rahaa palkkaukseen. Lopussa voisi sitten jakaa vaikka palkinnon eniten rahaa keränneelle palkkisporukalle.

Tyrisalthan kirjoitti:Nyt tulee hulluja suunnitelmia:

Mitä jos palattaisiin kaksi pääarmeijaa ja palkkikset -systeemiin niin, että aina ruokatauoilla olisi tarjouskilpailu palkkiksista pääarmeijoiden kesken. Käytännössä valinnat tekisi armeijan sisältä valittu 3-5 hengen Diplomaattiryhmä keskenään neuvotellen.

Kummallekin armeijalle annettaisiin vaikka 1000 kultarahaa palkkaukseen, ja tarjoukset tehtäisiin kirjallisena niin ettei tiedä toisen puolen tarjousta. Tauon jälkeen järjestäjät kertoisivat kummalle puolelle kukin ryhmä menisi, mutta ei summaa mitä niistä on tarjottu.

Mikäli toinen puoli olisi jatkuvasti selvästi heikompi, olisi helppo tasapainottaa antamalla niille lisää rahaa palkkaukseen. Lopussa voisi sitten jakaa vaikka palkinnon eniten rahaa keränneelle palkkisporukalle.

Itse näen tässä vielä silti sen suurimman ongelman minkä koin '07 palkkiksena toimiessani. Kun et kuulu pysyvästi mihinkään armeijaan, katosi itseltä ainakin fiilis siitä yhteenkuuluvuudesta ja armeijan yhteishengestä mitä muut ryhmät selvästi saivat osakseen. Mättää voi reeneissä yllinkyllin, mutta Sotahuudon saa aikaan se fiilis, että kuuluu johonkin isompaan.

Toki järjestelmää voi harkita, jos moni ryhmä vapaaehtoisesti ilmottautuu palkkasotureiksi (tässä painotan vapaaehtoisuutta).

Mutta tätä ja muita ehdotuksia tulen muiden järjestäjien kanssa pohtimaan.

Toisaalta palkkasoturit voivat hakea epiikkaansa siitä, että kuinka paljon rahaa saavat kerättyä Lopussa voitaisiin vaikka julkistaa eniten rahaa kerännyt palkkasotilas joukko.

Ongelmana tässä tulee tosin vastaan se, että jos palkkiksiin tulee liian pieniä/vähä tehoisia ryhmiä, jotka eivät voi tasaisesti taistella tästä palkkiosta.
Jokaisen palkkasoturiryhmän tulisi olla paperilla about saman tasoinen, että vain se, että miten kovaa vetää, vaikuttaa!

Palkkistelussa ongelmana on myös tietää paljonko on paljon. Erityisesti jos hinnat eivät ole tiedossa voi huudot mennä nopeasti metsään. Siinä sitä sitten ihmetellään puoli päivää kun 75% palkkiksita on toisen armeijan mukana tarjoamassa turpajuhlaa. Sitten jos tuo ali- tai ylikompensoidaan, niin seuraava puolipäivää jatkuu taas turpajuhlanan.

Tuollainen voisi toimia, jos Sotahuudon päätarkoitus olisi etsiä voittaja. Mutta ainakin minulle tapahtuman päätarkoitus on hauskanpito ja hyvät ja tasaiset matsit. Silloin tasapuolisuus on tärkeämmässä asemassa kuin puolen päivän turpajuhlan arvonta.

Minusta taas Sotahuudossa voi pitää hauskaa muutenkin kuin sillä että pelataan jatkuvasti mahdollisimman tasaveroisilla armeijoilla ja että jokaisen skenaarion lopputulos on mahdollisimman täpärä, kun taas tällainen epäjärjestelmällinen peukalointi hankaloittaa selkeästi niiden elämää joita kiinnostaa Sotahuudossa voittaminen ja kilpailu.

Meillä on olemassa Kuninkaantekijöitä (ja aiemmin Faba), treenileirejä (useampi vuodessa) ja treenejä joissa voi pitää ihan pelkästään hauskaa jos haluaa, mutta on olemassa ainoastaan yksi tapahtuma jossa ryhmä voi mitata miten oikeasti vertautuu muihin ryhmiin taistelutehossa. Siitä kertoo myös Sotahuudon rakenne selkeästi. On palkinnonjakoa, pistejärjestystä ja tulosten tarkastelua forumeilla.

Minusta siis on

A) Luovutettava valta ryhmien tason etukäteisarvostelusta osallistujien käsiin, käyttämällä just esim. tätä huutojärjestelmää, ilman tasoituspoolia TAI niin että tasoituspoolista arvotaan ryhmät siten että määrät tasautuvat, ja

B) Oltava korjaamatta armeijoita itsiään tapahtuman aikana (esim. millään palkkasoturiryhmillä) ellei jollekin armeijalle synny jotain oikeasti ratkaisevaa olosuhdemuutosta, ja

C) pelautettava kaikkia mahdollisia armeijakomboja yhtälaisesti, yhtä monta skenaariota ja samankaltaisia skenaarioita jotta ei keinotekoisesti koroteta tai lasketa minkään armeijan voittomahdollisuuksia ja armeijoiden mukautumis- ja yhteistyökyky tulee esiin, ja vielä

D) tehtävä tämä kaikki mahdollisimman läpinäkyvästi ja selkeän puolueettomasti niin että kyselemistä ei jää.

Jos haluat verrata ryhmäsi taistelutehoa muihin, on oikean tuloksen kannalta äärimmäisen tärkeää, että armeijat ovat tasaiset. Jos jollekin jää huudoissa tai jaoissa lyhyt tikku käteen, ei vertailusta tule enää ryhmien välillä mitään.

Oon Joensuun kanssa samaa mieltä siitä, että Sotahuuto on se tapahtuma jonne tullaan ottamaan miehestä ja ryhmästä mittaa ja katsomaan, miten hyvin treenaus kantaa hedelmää. Ja samaan hengenvetoon haluan todeta, että kuten Kantti sanoi, edellytys sille (nykyisellä pisteytysjärjestelmällä) on tasaiset puolijaot. Tällä en tarkoita sitä, että hyvän flow:n saavuttanut armeijaa ajettaisiin tarpeen tullen 2:3 alivoimalle, vaan sitä, että lähtökohdat ovat tasaiset. Eli sitä että molemmilta puolilta löytyy noin suurinpiirtein saman verran kevyttä/raskasta, kokenutta/kokematonta, varsiasein/kilvin varustautunutta jne.

Ja mitä tasapainottamiseen ylipäänsä tulee, rajattujen respojen skenaariot on siinä mielessä tosi maukkaita, että odottamattomia vahvuusmuutoksia voidaan kompensoida respojen määrässä.

Tykkäsin huutosysteemistä ihan sikana. Tykkään myös neljän armeijan konseptista. Palkkiksena olo on kohtuu kurjaa ja kuudella armeijalla ainakin meikäläisen pieni nuppi menee sekaisin miettiessäni ketä kaikkia tällä kertaa pitää/ei pidä lyödä.

Pikaista kommenttia, laitan joskus paremmalla ajalla lisää.

Neljä armeijaa on mielestäni ehdottomasti paras ratkaisu, kaksi armeijaa+palkkikset on kanssa ihan hyvä jos löytyy vapaaehtoisia palkkiksiksi. Kuusi armeijaa on ollut aina ihan hirveää, ei muista puolia ja ne vaihtuvat koko ajan. Ennakkotaktikointi on mahdotonta, kun yksikään armeija ei ole oikein kunnollinen tekijä kentällä. Viime vuoden Italian armeija oli hyvä esimerkki. Se oli käytännössä Kuola+sivustavartijat.

Ainoa vuosi, kun puolijaot on olleet oikeasti tasaiset oli viime vuosi. Muuten on aina ollut muita selkeästi heikompi tai parempi armeija. Tänä vuonna yksi oli selkeästi muita parempi, mutta väitän, ettei kovin moni osannut arvata Sherab debiä ja Rämää niin koviksi, myös Kylähullut suorittivat suhteettoman hyvin siihen nähden, ettei heitä arvioitu kovinkaan merkittäviksi tasoituksia jaettaessa. Aragonia ei ollut mitenkään erityisen heikko, lauantaina selkään saaminen johtui siitä, että se ei saanut taistella Taifan puolella, sunnuntaina homma alkoi pelata puolijakojen vaihduttua.

Kannatan edelleen neljää armeijaa ja niiden lisäksi huutojakoja. Tasoituspooli voisi olla pienempikin ja huutoja voisi hyvinkin kierrättää.

Tasavahvat osapuolet ja ryhmän kovuuden mittaus ovat jossain määrin poissulkevia tavotteita. Pitää vaan päättää kumpaa halutaan enemmän. Jossainmäärin tasaiset jaot pitää jo ihan mielenkiinnonkin nimissä tarjota jottei homma mene toisella seinään juoksemiseksi ja toisella puistokävelyksi. Pisteytyskin taitaa suosia osapuolen kokonaisvoittoa, joka taas riippuu pitkälti osapuolijaosta vaikka taktiikallakin on kohtalainen merkitys. Jos tehdään tasaiset jaot, vahva ryhmä sijoitetaan heikkojen ryhmien kanssa eli se saa jo lähtökohtaisesti penaltyä siitä että se on vahva. Vähän kuin maahinkainen taistelisi 10 vs. 10 turnauksessa balansoinnin vuoksi ilman kilpiä (tuskin se mitään muuttaisi mutta kuitenkin)
mutta kaikesta huolimatta tasainen vääntö on mielenkiintoisinta.

Epätasaiset armeijat syntyvät, jos valitsijoilla ei ole realistista kuvaa ryhmien vahvuudesta. Jotta kuva taas olisi realistisempi, auttaisi varmasti jos tehon määrittämiseen osallistuisi mahdollisimman moni. Tämän voisi tuottaa jonkinlaisella huutokauppajärjestelmällä jossa saisi maksaa ryhmästä sen verran kuin raaskii, ja kaikki voisi huutaa yhtäaikaa. Tarkemmat detailit jätän jollekin peliteorian professorille.

Sivupolkuna sanon että keskustelu kuulostaa todella hyvältä ainakin yhdestä syystä: kaikki nämä mahdollisuudet kuulostavat paremmalta kuin skenaarioiden muuttaminen jollekin osapuolelle epäedulliseksi. Näitä on nähty, ilmeisesti jotta kaikki saisivat onnistumisen kokemuksia.

Vuosien varrella tällaisia alentuvia "Menkää te ottamaan järkyttävällä alivoimalla turpaan jotta noitakin joskus hymyilyttäisi"-skenaarioita on nähty ja minusta se on ollut lähinnä turhauttavaa kaikille. Ei näiden voittajakaan ole niin tyhmä että arvostaisi voittoaan jonka on saanut säälistä. Ei siis näitä enää.

Mieluummin vaikka vaihtaisin pysyviä armeijoita kesken kaiken jos tuntuu että pakko on. Se olisi sentään selvästi perusteltavissa.

Ihan hyvä pointti Skylark, mutta asian voi kääntää myös niin, että (selvästi) heikompiaan vastaan taistelemalla ei voi todistaa omaa kovuuttansa.
Vähän kuin laittaisi Schumacherin ajamaan mikroautokisaa F1 autollansa.

Kun on voittavalla armeijalla, saa/voi saada pisteitä vain siksi että liittolaiset suorittaa hyvin, vaikkei itse niin onnistuisikaan(tai sitten on itse siinä ryhmässä joka carryää muita voittoon). Niin kauan kuin tämä on mahdollista(ja pitääkin olla IMO), ei ryhmän lopulliset pisteet kuvasta pelkkää omaa, vaan myös liittolaisten suoritusta. Hyvässä ja pahassa. Ja niin kauan kuin ryhmä itse ei voi pelkällä omalla toiminnallaan voittaa tai hävitä skenaariota(aka. ryhmäturnaus), pitäisi skenaariovoittojen ja häviöiden suhteen olla 50/50 jokaisella armeijalla. Loput pisteet tulevat sitten ryhmän omasta toiminnasta gloriamerkintöjen muodossa. Tällöin voidaan sanoa että tasapaino on saavutettu. Nyt kun tälläistä tasapainoa ei ollut, voitaisiin väittää että jotkut ryhmät ovat liian korkealla ja jotkut liian alhaalla tuloksissa omaan suoritukseensa nähden.

Tämän takia ryhmäturnaus onkin hyvä, se takaa että kaikilla on yhtälaiset mahdollisuudet pärjätä(kunhan on 10 taistelijaa jotka lyödä kentälle) kun ei voi enää syyttää ketään muuta(omaa armeijaansa) menestyksestään

Lisäys edit: Skylarkin esimerkki tasapainotuksesta pitää paikkaansa, keskitasoa vahvempi ryhmä joudutaan laittamaan heikomman ryhmän kanssa yhteen jotta kombo on tasainen. Tällöin tämän possen pitäisi taistella muita samanlaisia armeijoita vastaan. Tuloksena on tasaisia matseja joista ainakin itse pidän paljon enemmän kuin turpajuhlista. Hieno juttu jonka joku on saattanut unohtaa tässä on se, että noita glooriamainintojahan se kombinaation vahvempi osapuoli saa luonnollisesti enemmän, ja silloin pisteytys toimii.

Nostan esille huutojakosysteemiin liittyen myös oleellisen seikan: motivoituneiden ja asiantuntevien huutajien valikoituminen.

Mielestäni tärkeämpää kuin tasavahvojen ja tehokkaiden ryhmien valitseminen huutajiksi on se, että järjestäjä tietää oikeiden tyyppien olevan valitsemassa. Valinnat meinaan on mahdollista tehdä myös huonosti. En sano, että nyt olisi niin tapahtunut, vaikka olinkin yllättynyt parista huudosta.

Meillä kokouspöydän ääressä joka kierroksella oli useampi vaihtoehto mitä voitaisi ottaa, ja tähän settiin päädyttiin parilla erilaisella brainstorming-tekniikalla, maratonisähköposteilla ja pitkillä puheluilla huudettavien ryhmien jäsenten välillä ja ahkeralla kädenväännöllä ryhmän sisällä. Meiltä löytyy omalta foorumilta lukojen takaa raakaluonnoksia huutojen lopputuloksista, joissa Taifalla ei ole yhtäkään niistä ryhmistä mitä lopullisessa armeijassa oli. Luonnokset olivat täysin vakavasti otettavia ja näyttivät paperilla hyviltä. Mutta jos työtä ei olisi nähty niin paljoa ja tiedustelutiedossa olisi ollut puutteita, niin olisimme koonneet erilaisen ja vähän huonomman armeijan.

En usko, että mikään armeija lähti yhtään vähemmän motivoituneesti huutamaan. Järjestäjät olivat tehneet Aragonian huutamisen astetta helpommaksi, kun otettiin mitä jäi muilta jäljelle

Joo en minä näin uskokaan Mutta tulevaisuudessa joku huutaja varmastikaan ei jaksa nähdä sitä vaivaa, jotta saisi tehtyä ne oikeat valinnat. Siihen pitää kiinnittää huomiota. Ihmiset siellä niitä ryhmiä valitsevat, ei ryhmät

Nyt kun aukesivat nuo armeijafoorumit ja luin läpi mitä ootte jokainen omalla tahollanne kirjoittaneet ennen ja jälkeen tasoitusryhmien, niin eipä siellä siltikään oletettu Taifaa niin kovaksi kuin eräät tämän ketjun myötä ovat kovasti vakuutelleet. Lähinnä itse asiassa väheksyviä kommentteja näkynyt.

Olette ehkä sitten keskenänne puhuneet, mutta foorumintäydeltä ei näy kauhistelua ja pelkoa. Enemmänkin päin vastoin.

Kumma juttu.

Komppaisin siis taas sitä, että Rämä ja Sherab Deb aliarvioitiin.



*btw, meiän ryhmä käytti ennen huutosysteemin aukeamista VIIKKOJA erilaisten kombinaatioiden väsäilyyn, sekä ennen kahta ensimmäistä huutoa molemmilla kerroilla vielä erikseen vähintään viiden tunnin palaverit. Huutosysteemin vaihdoksen aikaan oli myöskin yksi monen tunnin istunto. Vähintään 20 tuntia kyllä taisimme pitää kokouksia turentalian kesken.


** Kastilialla arvailtiin ens alkuun jotain, mutta Noxbo-purkamisissa lytättiin sekin mahdollisuus, eli ihan oikeasti hessut, foorumi antaa sen kuvan, että meiät aliarvioitiin rankasti :/

Olen täysin samaa mieltä siitä, että Rämä+Sherba osoittautuivat huomattavasti timanttisemmaksi komboksi, mitä osattiin odottaa. Jakojen puolesta jokainen skenaario oli joka kerta (no okei, ehkä sitä 'armeijat hajallaan' skenaariota lukuunottamatta, jossa siinäkään kyse ei tosin ollut puolijaoista) kumman tahansa osapuolen voitettavissa, eli mielestäni kaikki edellytykset ja puitteet tasaiselle älyn ja taidon mittelölle olivat olemassa. Taiflown pysäyttäminen vain osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi kerta toisensa jälkeen, kaikki kunnia siitä Taifan armeijalle!

qMp: Ei kyse uskoakseni ole koskaan ollutkaan siitä, etteikö Rämää ja Sherbaa olisi aliarvioitu - kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että tänä vuonna veditte poikkeuksellisen ansioituneesti. Kuten jo itse sanoit, myöskään minä en muista että Taifan armeijan iskukykyä olisi kauhisteltu etukäteisarvioissa varsinaisten huutojen aikana. Kuten myöhemmin todistitte, siinä myös me tehtiin virhe, mutta enemmän kyse on ollut mulle ja muille jakojen jälkiviisastelijoille siitä, miten tasoituspooli jaettiin. Aragonian armeijafoorumi pidettiin tarkoituksella puhtaana pahimmista tasoituspoolikauhisteluista, koska ei haluttu levittää tappiomielialaa.

Tämä on toki räikeä esimerkki, mutta kuvittelepa mielessäsi skenaario, jossa Aragonian ja Taifan tasoitusryhmät olisi päätetty vaihtaa päikseen ja olisitte saaneet sinänsä ansiokkaasti vetäneet Riskiretkeläiset Spartan, Kylähullujen, Jesus Imperatorin ja Pohjantähden ritareiden tilalle?

Mitä tulee teidän paneutumiseenne huutojen tekemisessä, en voi nyt armeijafoorumit luettuani olla nostamatta hattua sille omistautumiselle mitä teitte teki huutojen kanssa. Se on varmasti yksi iso osatekijä Taifan tämän vuoden menestykselle. Luulenpa, että jos ja kun myös ensi vuonna tehdään huutamalla, moni armeija paneutuu huutamiseen aivan eri vakavuudella kuin tänä vuonna. (Puhumattakaan Rämän ja Turan osakkeiden arvosta!)

Mitä olisitten muuten huutaneet kakkoskierroksella, mikäli olisitte todella ottaneet Muerten ensimmäisellä?

"Tasoitukset"