Moe !!
Juu. Vaikka jouduin olemaan katseluaitiossa muutamaa skenua lukuun ottamatta, niin en silti kärsinyt tylsyydestä katsellessani kähinöitä. Oli varsin opettavaista ja hedelmällistä välillä vain katsoa mättöä sivusta. Voin suositella.
Ensinnäkin, voin sanoa että ryhmien taso paranee vuosi vuodelta. Osallistujilla on parempia aseita, parempia panssareita, enemmän osaamista ja parempaa pukeutumista.
Olin hämmästynyt siitäkin, kuinka monta possua jaksoi kirmata kentällä mukana, vaikka mökissä odottivatkin sauna ja oluset.
Minardilin havainnointiin ei ole sinällään mitään lisättävää. Itse pistin merkille enemmän ja vähemmän samoja seikkoja. Muutama seikka kuitenkin jäi yleisesti pieneen mieleen:
Metsä on vaativampi maasto kuin kenttä ikinä. Joukko hajaantuu helposti ja jättää rakoja puolustukseensa ja sivustakoukkaajat voivat joutua ikävästi eroon pääjoukostaan, eivätkä oikeastaan saa mitään aikaan haahuillessaan ties missä. Jousi tai keihäsryhmä tiheässä ryteikössä on melko tehoton. Niiden ei pidä siis mennä sinne.
Rinteet ja kivikot ovat sellaisia maastonmuotoja jo itsessään, että ne vaikeuttavat etenemistä, jolloin rintama venyy ja hajoaa epämääräiseksi ameebaksi. Strategia, joka edellyttää ryteikön ja kivikkojen läpi etenemistä, voi upota kuin Titanic.
Mikään ei tule olemaan niin epäkiitollista, kuin ylämäkeen hyökkääminen metsässä.
Kentällä voi aina koettaa järkyttää vihollisen omaa hyökkäämiskykyä kikkailemalla ja vaihdattamalla porukkaa, mutta liika kikkailu kostautuu, koska joukkojen liikuttelu aiheuttaa hämmennystä omissakin. Oman linjan on syytä olla niin hyvin tasapainossa, että porukoita ei tarvitsisi hyppyyttää. Epäilemättä kuitenkin tällaistä hienon näköistä juoksuttamista tullaan näkemään Sotahuudossa. Olen kuitenkin vielä skeptinen sen toimivuuden suhteen...
Taisteluissa on selkeästi neljä eri vaihetta: ryhmittyminen, hyökkääminen, kontakti ja häröpallo. Joukkue, joka pystyy pysymään kasassa ja/tai ryhmittymään uudelleen on vahvoilla, koska yksittäiset viholliset eivät niin hanakasti käy isompilukuisen vastustajan kimppuun. Erityisesti Kuola osaa kauniisti kerääntyä klimppiin uudelleen ja he usein keräävät mukaansa myös muita.
Niin oudolta kuin se kuulostaakin, on häröpallo se osa skenaariota, jossa taistelu todellakin ratkeaa. Silloin suurin osa joukoista on kuollut tai sikin-sokin kenttää, joten yllättävän paljon riippuu siitä, miten joukko on treenannut toimimaan tuollaisessa tilanteessa. Kuitenkin, tuntuu hieman siltä että se on yhä monen ryhmän heikkous...
Mutta, yhtä kaikki pitää muistaa että nyt kentällä oli kasassa vain porukoiden rippeet. SoHussa tilanne on erilainen, kun ryhmät ovat täydessä vahvuudessaan. Ei siis pidä sortua aliarviointiin kenenkään kohdalla. Possuillakin on sinistä maalia silloin, joten eiköhän pekoni lähde tummumaan.
Viimeisenä sivustakatsojan vinkkinä voisin antaa suosituksen siitä, että kannattaa panostaa ryhmissä ja yksilöinäkin vammoja ehkäiseviin varusteisiin ja joukkueen nestehuoltoon. SoHussa on paljon rankempaa, kuumempaa ja kovempia vastuksia.
T: Kyyläkisuli