Sotahuuto

Hevonperseen ideaan lisäisin sen, että tänä vuonna jousitarkastajat laittavat melko kattavasti tietoa ylös. Silloin tuleville vuosille tiedetään jo millaisia paunamääriä, lentonopeuksia ja nuolten painoja SoHussa on käytössä. Sen pohjalta voidaan ehkä saada sitten paremmat ohjeet tulevaisuudessa. Eli nyt vedettäisiin perstuntumalla, mutta samalla kerättäisiin tietoa jatkoa varten.

Kyllä. Tässä saataisi kaupanpäällisenä kattavaa tietoa sohun jousista ja nuolista. Mahdollisesti voitaisi myös etsiä korrelaatiota sattuneiden vahinkojen ja tämän tilastollisen tiedon välillä.

Hmm. Toisaalta on hyvä, että jousista ja nuolista saataisiin lisätietoa, mutta en oikein näe, että Sotahuuto-perjantai on se otollisin.

Saadaksemme jonkinnäköistä keskiarvoa jousista ja nuolista, meidän pitäisi saada suurinosa nuolista ja jousista tarkistettua. Tätäkään ei aina ehdi ihan perjantaina tekemään.

Sitten joku laskee sen tilaston, jonka perusteella mietitään, et mitkä on nyt ok ja mitkä ei. Sitten juoksutetaan kaikki paikalle kuulemaan tuomio ja hakemaan teippinsä, jos sellaisia saa. Jos ei saa, niin on jo niin myöhä, että tuskin ehtii saamaan edes yhtä nuolta mukaan mähinöihin.

Sinällään näen tiedonkeruun hyvänä (ja toki näistä saatuja tietoja voi sitten hyötykäyttää kun tekee päätöstä, päästääkö jotain läpi vai ei), mutta näkisin, että tänäkin vuonna kannattaa mennä sillä perinteisellä tavalla (jousen paunat, vetopituus, nuolet) tarkistuksessa ja sitten tarkastuspisteen läheisyydessä kerätä tietoja tarkastuksen ulkopuolella, sitiä, kuinka paljon nuolet painavat ja paljonkos ne lähtönopeudet nyt olikaan. Näin härskeimpien ylilyöntien kohdalla on tarvittavat välineet kasassa, mutta nuolitarkastajat eivät kuole työmäärään. Tai sitten pitää vaan olla pirusti tarkastajia, joka taas itsessään lisää riskiä, että jotain hassua pääsee läpi, jos tarkastajina on henkilöitä, jotka eivät ole rakennelleet nuolia ja tutustuneet erilaisiin ratkasuihin.

horsesarse- kirjoitti: Tästä syystä ehdotin järjestäjien sisäisillä foorumeilla ja keskustelimme pääjärjestäjän kanssa seuraavanlaisesta ideasta...

Kompkomp, just tällasta dataa ja etenki näin kattavasti omasta mielestä kaivataan tähän nuolisoppaan sekaan. Ihan niinku mun ajatuksia oltais luettu tai jotaki = D

Ei ole tarpeen ampua saman jousimiehen 50 identtistä nuolta, kyllä siitä läjästä saadaan jo parilla ihan riittävästi tietoa. Samalla näkee kanssa vähän jousiampujan jousenkäsittelyä. Jousimiesten kannattaa varautua tiukempaan ja aikaa vievempään syyniin tänä vuonna. Se on hinta jonka joutuu maksamaan siitä, ettei haluttu laittaa ihmisiä tekemään nuoliaan uusiksi. Näin laajamittaista testausta ei myöskään voida tehdä missään muualla, kuin sotahuudossa.

Luultavammin homma hoidettaisiin niin, että nuolia syynäävät jousitarkastajat, jotka ovat alansa pioneereja ja mittauksen tekevät sitten muut oman elämänsä expertit ynnä maisterismiehet.

Eniten minua siis huolettaa tuossa se, että peruskäyttäjä ei voi saada tietoa, meneekö jousi ja nuolet läpi, ennen kuin suurin osa on käyty läpi. Toki tämänkin pystyy välttämään sillä, että tiettyyn kellon aikaan kerätään pohjadataa nuolista ja jousista ennen nuolien syynäyksen aloittamista, jolloin Jussi Jousenkäyttäjä, jonka nuolet ovat niin kuin kaverilla vieressä, saa sen teippinsä heti nuolien läpikäynnin jälkeen ja epäselvien tapausten kohdalla päätös siirtyy tuonnemmaksi.

Ongelmaksi näen siis nimenomaan sen, että pe-iltana käytettävä data olisi keskiössä, kun päätetään läpimenosta. Fiksulla aikataulutuksella ongelmaa ei ole.

Datan keräys itsessään on hyvä asia. Erittäin hyvä asia on se, että järjestäjät haluavat tehdä laiteinvestointeja paremman turvallisuuden eteen.

Testien ei todellakaan ole tarkoituksena olla nuolitarkastuksen tärkein osa. Niillä kerätään ensisijaisesti dataa ja toissijaisesti voidaan kiinnittää huomiota erityisen suuriin poikkeamiin. Nuolitestailusta ei siis kannata ottaa stressiä, ellei suunnitelmana ole tuoda tehokkaalla jousella ammuttavaksi pehmustestandardin minimipäätä lähenteleviä nuolia. Mittaustulokset ovat apuväline tarkastajille, eivät muuta.

Ja se, että osaa tehdä parempia ratkaisuja, turvallisemmin, paineen alla? Se tulee kokemuksen ja harjoittelun myötä. Uuden ryhmän ja osallistujan kynnys nousee myös, jos aletaan edellyttää näitä asioita...

Niin, asia ei lienekään yksinomaan absoluuttinen, mutta kyse on ideaalista ja siitä mitä voi lopulta olettaa pitempään mukana olleilta, ja tietenkin tietystä minimitasosta jota voi olettaa kaikilta. Esim. Ottelijoiden ollessa huomattavan epäsuhtaiset toinen joutuu toimimaan enemmän tai vähemmän kontrollin ulkopuolella, ainakin sikäli kuin voittaakseen pyrkii nostamaan intensiteettiä jossa ei lopulta enää voi merkitsevästi hallita toimintaa. Erityinen riski muodostuu jos toinen (oletuksellisesti särmempi) miekkailee reagoivasti eikä ole välittömästi virittäytynyt toimintaan, ja toinen taas on, jolloin tilaisuuden tullen lyö "kaikki tai mitään" lyönnin tai piston lakipisteeltään yli tai läpi. (riskeinä lähinnä niskat, polvilumpio..) No okei, kaikenlaista sattuu, mutta tarkoitan lähinnä juuri näiden ideaalien täysin* tietoista omaksumista ja miettimistä. (vr. tuntemukseen "onhan turvallisuus tärkeää" jollain hahmottomalla ja jäsentymättömällä tasolla.)

Minusta lajin vahvuus on koostunut sekä helppoudesta aloittaa että mahdollisuudesta hifistellä – asevalinnoin, haarniskoin tai vaikka vaan vaatteillaan.

No, se onkin iso plussa. Ei vain silloin kun kaikki on jo menetetty* vaan
myös silloin kun veri on vielä tuoretta eli n. 10-12 vuoden iässä kuten
moni kerholaisistamme jyväskylässä ovat. (*eli + 10-12 )

Riskikynnyksen madaltaminen on tavoiteltavaa, mutta siihen, kuten niin
moniin asioihin, vaikuttaa madaltuva hyötysuhde. Saamme isommilla
panostuksilla turvallisuuteen vähenevän riskinalennuksen.

Lähinnä, ideaali tilanteessa lajiin, sen kypsyessä, liittyisi yhtenä
osa-alueena kontrolli ja etiketti, mikä osaltaan liittyy myös välineiden
rakenteluun, miekan voi kietoa lasikuitu-teippiin ja tehdä siitä
tukevamman ja saada näin paine (sillä voi helpommin lyödä puolustuksen
läpi tai toisen miekan sivuun, tai luoda uhka vaikutelman..) edun, mutta
silloin tämä täytyisi myös huomioida sen käytössä.

Raja pitää siis vetää johonkin, ja hyväksyä inherentti riskitaso.

Jotta postaus edes jotenkin taas liittyisi pääaiheeseen, niin tämä nuolten
kehitystyö on valtavan hienoa, enkä toivo sen johtavan jousen valintana
heikentymiseen, mutta toisaalta olisi myös hienoa nähdä keskustelua siitä
millaisia vaikkapa harjoitus- tai sohujousiampujan etiketit olisivat, ja
miten nämä esim. poikkeaisivat toisistaan? Ja sitten henkilöllä X olisi
näistä johdettujen yleisten muistisääntöjen ja tapaus esimerkkien kautta
valmiina jonkinlainen miellekartta mitä voi huomioida, vaikka hänellä
itsellään ei vielä aikaisempaa kokemusta varsinaisesti olisikaan.

EDIT. Kaikki Lainauksen isolta A:lta