Sotahuuto

Antaa tulla.

Porukallanne oli hyvä, agressiivinen ote kärhämöintiin. En kuollut vain yhdesti tai kahdesti vanainmaalaiseen selkäänpamputukseen.
Ja tykkään porukan väreistä.

Sunnuntain kenttätaistelu oli kyllä Wanainmaan keihäsmiehellä esimerkillistä toimintaa kun sain kohti rynnätessäni melko mojovan tällin suoraan naamaan, niin heti tuli anteeksipyyntö ja tarkistus että kaikki on kunnossa. Ei jäänyt yhtään huono maku siitä kun se hoidettiin asiallisesti, vaikka veri vähän maistui suussa. Mitään pysyvää vahinkoa ei tullut ja tässä naamassa ne iskun jäljet olisi vain parannus muutenkin

Harmi kun eivät nuolenne päässeet läpi. Niin ikävästi kun minua kiusasivat reeneissä niin olisi ollut varsin tyydyttävää nähdä ne suurissa määrissään välillä muidenkin niskassa. Ette useinkaan päässeet oikein omaan koloonne kunnolla tässä huudossa. Liekö huono tuuria. Mukava oli kuitenkin taistella tuttujen sotureiden puolella. Ensi vuonna näytätte sitten mihin oikein parhaimmillanne pystytte.

Jossain skenaariossa aivan linjan laidalla vetelin keihäällä oikein nätisti päin Perkelettä ja muuta sekalaista joukkoa, armeijat olivat kummallakin puolella melko harvassa, niin äkisti joku lyökin minua hilparilla niskaan. Katson että taisi olla Wanainmaasta, pahus, oveluudellanne pilasitte hyvän putkeni!

Kiitos Wanainmaalle, olitte usein suojaamassa selustaa ja piditte hyvin skirmaajat loitolla. Tavataan taas reenlileirillä mahdollisimman pian.

Eräs keihäänkäyttelijänne oli niin vakuuttava, että jousemme saivat ohjeen
lähettää hänelle lentävä lahja aina ukon sattuessa näköpiiriin.
(kiitos myös hälle wanainmaalaiselle joka kaaduttuani yhdeltä jalalta
pienellä kentällä varoi sen verran etten rytäkässä pahemmin kuristunut
kypärääni, joka onkin aina ollut piirun verran liian huonosti kiinni.)