Säännöt
Lähetetty: Maanantai, 17.01.2011 11:04
Verierä 2011-säännöt ovat nyt valmiit ja julkaistaan. Jos säännöissä on jotain muutettavaa, niitä muutetaan hyvin joustavasti viime vuoden tapaan. Tapahtuman pisteytys julkaistaan myöhemmin, se ei ole vielä valmis.
Verierä 2011 – Säännöt (mukailtuna Verierä 2010 säännöistä)
Vaatetuksesta
Verierässä on jälleen kerran pukupakko. Minimaalinen myöhäiskeskiaikainen asu vaaditaan. Vaatteet eivät ole loppuunsa vaikeita hankkia, 25-40e jos osaa työntää kangasta omaan, kaverin tai äidin ompelukoneeseen (vaatteita saa tietysti ostettuakin, mutta saa varautua maksamaan enemmän). Halvemmallakin voi tietysti päästä; ohjenuora on että asustus päällisin puolin on historiallisen näköistä. Materiaaleissa voi siis käyttää puuvillaa, pitää mekon alla hikeä siirtävää kerrastoa tms. pientä vilunkipeliä harrastaa. Farkuissa tai kahisevissa toppatakeissa kentälle ei kuitenkaan ole asiaa. Poikkeuksena kengät saavat olla modernit (koska ovat turvallisuustekijä, ynnä kalliita/vaikeita tehdä), mutta eivät räikeät. Maiharit sopii myös peittää sitomalla kangasta nyörillä päälle. Kledjujen kanssa saa luonnollisesti myös hifistellä niin paljon kuin haluaa.
Tarkempaa pukukuvausta tulee omaan osioonsa.
Asesäännöt
Jos toisin ei mainita, aseiden vähimmäispehmusteissa sekä materiaaleissa seurataan vallitsevaa käytäntöä, ts. Sotahuuto 2010 sääntöjä.
Keihäät
Keihäät olivat 1500-luvun taistelukenttien kuninkaita muiden kahden käden varsiaseiden ohella. Keihäillä ei ole maksimipituutta, minimi on 160cm. Keihäässä on pistokärki, muttei viltävää terää. Bambu sallitaan varsimateriaalina, mutta sen tulee olla väh 30 mm paksua ja muuten turvallista laatua. Eli sorttia joka ei sälöydy vaarallisesti. Bambuvarret käydään erityisellä huolella läpi tarkastuksessa.
Heittokeihäät ovat kokonaisuudessaan kielletty. Ne eivät kuulu 1500-luvun lopun taistelukentälle.
Varsiaseet
Varsiaseet olivat yleisimpiä käytössä olleita aseita. Niiden säännöissä mennään suoraan Sotahuudon varsiasesääntöjen mukaisesti. Boffotalikot ovat erittäin pop nuijamiehille. Samoin ovat kahden käden varstat.
Käsikirveet
Kirves oli todennäköisesti yksi nuijamiesten yleismmin käsillä olleista aseista, ja siksi hyvin suositeltava ase. Kirves on yksiteräinen, eikä siinä ole pisto-osia. Terä ei ole kovin leveä, mutta sen verta sopii olla että pehmustevaatimukset täyttyvät. Vartta on suotavaa pehmustaa jonkun matkaa terän alta ohilyöntien varalle. Kirveen enimmäispituus on 100cm.
Miekat
Miekka oli hyvin yleinen ase tuohon aikaan, mutta jo menettänyt asemaansa varsiaseiden vallatessa alaa. Yleisimmin käytössä olevat miekat alkoivat olla ratsuväen ja upseerien käyttämiä sapeleita. Eli kuppikahvamiekat ovat erittäin suositeltavia, muutkin käyvät. Kahden käden miekkoja on myös ollut kohtalaisen yleisesti käytössä ammattisotilailla.
Väkipuukko/tikari
Jälleen hyvin yleinen, jokaisesta taloudesta tuohon aikaan löytynyt ase. Yksiteräinen ase, joka on kokonaismitaltaan enintään 50 cm pitkä. Väkipuukossa ei myöskään saa olla kuppikahvaa eikä jäykästä materiaalista tehtyä väistintä.
Nuijat
Yllättäen yleisin nuijamiesten ase, josta porukka sai nimensä. Aseessa oltava tunnistettava lyömäosa jonka pituus 15-20cm. Nuijalla ei voi pistää. Varstat ovat myös sallittu.
Jouset ja varsijouset, nuolet ja vasamat
Tavallinen jousi alkoi olla jo vanhanaikainen ase siinä missä varsijouset olivat iskukyvyltään ja käytön helppudeltaan ylivoimainen pitkän kantaman ase. Molemmat ovat kuitenkin tapahtuman kannalta ihan ok, tosin järjestäjät saavat kivempia viboja varsijousesta. Vasamat ja nuolet rikkovat tuhoutumattoman panssarin, muuttaen sen osuessaan tavalliseksi panssariksi. IDV- nuolet sallitaan.
Tuliaseet, arkebuusit yms.
Tuliaseet on sallittuja. Ne pitää olla toteutettu 1500-luvun lopun tyylisesti, eli ovat epätarkkoja ja hitaita ladata. Ulkonäöllisesti aseen pitää myös muistuttaa esikuviansa. Tuliaseen kuula lävistää panssarin, osuma päähän tappaa suoraan ilman haavoittumista. Kuulan pitää läpäistä samat turvallisuusvaatimukset kuin jousien ja vasamien kärjet ja kuulan lähtönopeus pitää olla turvallisissa rajoissa. Asetarkastaja päättää turvallisen rajan, maalaisjärkeä saa käyttää aseen suunnittelussa. Myös varsijousen tyyppisesti toteutetut tuliaseet on sallittu (eli sellaiset jotka käytännössä ampuvat vasamia näyttäen silti tuliaseelta).
Kilvet
Kilvet on kielletty kokonaan lukuunottamatta alle 30cm halkaisijaltaan olevia bucklereita. 1500-luvun lopun sodankäynnisä ei enää kilpiä nähty, eikä niitä nähdä Verierässäkään.
Panssarisäännöt
Panssarisäännöissä mennään valmistusmateriaalien, tyylien ja eri materiaalien paksuuksien kohdalla yleisten Sotahuutosääntöjen mukaan. Panssarien pitää olla aikakauteen sopivia, tosin asiassa joustetaan siten, että yleisesti kategoriaan ”keskiaika” sopivat panssarit ja kypärät käyvät. Jättäkää kuitenkin ne viikinki/normannikamat ja legioonalaiskamppeet tällä kertaa kotiin.
Panssarit jaetaan kahteen kategoriaan, tuhoutuviin ja tuhoutumattomiin panssareihin.
Tuhoutuvia panssareita ovat kaikki nahka-, kangas, rengas, splintti- yms. ”kevyet” panssarit. Tuhoutuva panssari suojaa yhden iskun verran osuma-alueeltaan, Sotahuudon sääntöjen mukaisesti. Toinen osuma minne tahansa osuma-alueella menee läpi.
Tuhoutumaton panssari on vähintään 1,5mm paksua levypanssaria jonka alla on toinen kerros jotain muuta, tuhoutuvaa panssaria (suosittelemme joko rengaspanssaria tai gambesonia). Tällaisella kombolla suojattu kehon kohta on käytännössä tuhoutumaton ja suojaa kaikilta muilta osumilta, paitsi nuolia, vasamia ja tuliaseita vastaan (jotka rikkovat tuhoutumattoman panssarin muuttaen sen tuhoutuvaksi panssariksi). Vain aidot historiallisen näköiset levypanssarit lasketaan, ihmeellisiä splinttiviritelmiä ei huomioida tässä säännössä. Panssarin alle tulevan gambesonin paksuutta katsotaan hyvin joustavalla otteella varsinkin jos setti on autenttisen näköinen.
Kypärät suojaavat vain yhdeltä osumalta, huolimatta valmistumateriaalista. Epähistorialliset kypärämallit on kielletty. Päähän lyödessä pitää noudattaa varovaisuutta.
Panssarointi, niin tuhoutuva kuin tuhoutumatonkin suojaa vain siltä alueelta missä sitä oikeasti on.
Taistelusäännöt
Kontakti ja kalibraatio
Eritoten tässä, mutta luonnollisesti myös kaikessa muussakin toiminnassa, peräänkuulutetaan osallistujilta tervettä järkeä ja hyvää urheilijatapaa. Taistelut käydään usein vaikeassa maastossa jossa kaatuminen voi sattua oikeasti, eli aseilla tai keihään varrella (yms) kaatamista ei sallita. Osumien tulee olla selviä pistoja, iskuja tai viiltoja; hipsuja olemattomalla voimalla ja aseen ei-vahingoittavalla osalla tehtyjä kosketuksia ei katsota osumiksi, esim. keihään varrella tai 'terällä'. Osumien laskeminen on niiden ottajan vastuulla.
Haavoittuminen
Taistelijoilla on kolme osuma-aluetta: Raajat, torso ja pää. Taistelija kestää yhteensä kaksi osumaa raajoihin (ei väliä mihin), mutta vain yhden osuman päähän tai torsoon. Saatuaan osuman joko päähän, torsoon tai kaksi raajoihin, taistelija on haavoittunut.
Haavoittunut menee matalaksi, esim. polvilleen, ei voi taistella eikä liikkua muuten kuin pois vielä jatkuvan taistelun välittömästä tallaantumisvaarasta. Hän voi suojata itseään aseellaan. Panssari suojaa haavoittunutta normaalisti.
Haavoittunut ei voi parantaa itseään.
Toisen henkilön avustamana haavoittunut voi liikkua kävelyvauhtia. Avustamisen ei tarvitse olla suoranaista kantamista, mutta auttajan tulee kulkea haavoittuneen mukana koko matka. (Tässä, kuten muuallakin haavoittumisen ympärillä, saa mehustella eläytymisellä minkä jaksaa ) Mikäli henkilö näin saatetaan takaisin aloitusalueelle tai erikseen skenaariossa määrättyyn paikkaan, hänet katsotaan eloon jääneeksi taistelun jälkeisessä pisteytyksessä.
Vastapuolen haavoittunut on mahdollista vangita.
Vangitseminen
Jos vastapuolen taistelija tulee haavoittuneen viereen ja ilmoittaa tämän olevan vanki, haavoittuneen täytyy nousta ja kävellä normaaliin, ei-vitkastelevaan tahtiin minne vangitsija tätä komentaa. Varsinaista retuuttamista ei tarvita (eläytymiselle paikka tietysti tässäkin), mutta vangitsijan täytyy pysyä vangin mukana jotta tämä katsotaan vangiksi.
Skenaariokohtaisesti on määritelty etukäteen joku merkitty alue taistelualueella minne vangit kerätään.
Vangitseminen voidaan tehdä vain jos välitöntä taistelukontaktia ei ole. Jos tällainen syntyy vankien kuljetuksen aikana, ts. vangitsijat osallistuvat taisteluun, vangit palaavat haavoittuneen tilaan ja menevät matalaksi. Jos löytyy nauhoja, he voivat tällöin parantaa itseään/toisia.
Parantaminen
Haavoittuneen parantaminen tapahtuu sitomalla haavan hoitamista merkitsevä kangasnauha haavoittuneen käsivarren ympärille. Kangasnauhoja jaetaan joukkueelle ennen jokaisen taistelun alkua, joukkue jakaa ne keskenään miten mielii. Näillä on mahdollista palauttaa haavoittunut taistelukykyiseksi; nauha kumoaa yhden haavoittumisen. Haavanauha täytyy säilyttää ennen käyttöä avonaisena, kaikki pikasolmuviritelmät on kertakaikkisesti täysin kielletty, haavanauha pitää solmia rauhallisesti haavoittuneen käteen. Tämän jälkeen tapahtuvasta uudesta haavoittumisesta kuolee automaattisesti, parantua voi siis vain kerran/skenaario. Itseään EI VOI parantaa. Käytettyjä haavanauhoja EI VOI ottaa kuolleelta uusiokäytöön, lukuunottamatta tämän hallussa mahdollisesti olevia käyttämättömiä haavanauhoja.
Kuollut
Pelaaja on kuollut silloin, kun hän saa haavoittuneena osuman mihin tahansa osuma-alueeseen tai kun hän haavoittuu toisen kerran saatuaan parannusnauhan. Kuolleet poistuvat aseitaan terästä pitäen aloitusalueelleen termospullolle. (Huom. panssarointi suojaa haavoittunuttakin.) Omalla puolella oleviä ei saa tappaa.
Verierä 2011 – Säännöt (mukailtuna Verierä 2010 säännöistä)
Vaatetuksesta
Verierässä on jälleen kerran pukupakko. Minimaalinen myöhäiskeskiaikainen asu vaaditaan. Vaatteet eivät ole loppuunsa vaikeita hankkia, 25-40e jos osaa työntää kangasta omaan, kaverin tai äidin ompelukoneeseen (vaatteita saa tietysti ostettuakin, mutta saa varautua maksamaan enemmän). Halvemmallakin voi tietysti päästä; ohjenuora on että asustus päällisin puolin on historiallisen näköistä. Materiaaleissa voi siis käyttää puuvillaa, pitää mekon alla hikeä siirtävää kerrastoa tms. pientä vilunkipeliä harrastaa. Farkuissa tai kahisevissa toppatakeissa kentälle ei kuitenkaan ole asiaa. Poikkeuksena kengät saavat olla modernit (koska ovat turvallisuustekijä, ynnä kalliita/vaikeita tehdä), mutta eivät räikeät. Maiharit sopii myös peittää sitomalla kangasta nyörillä päälle. Kledjujen kanssa saa luonnollisesti myös hifistellä niin paljon kuin haluaa.
Tarkempaa pukukuvausta tulee omaan osioonsa.
Asesäännöt
Jos toisin ei mainita, aseiden vähimmäispehmusteissa sekä materiaaleissa seurataan vallitsevaa käytäntöä, ts. Sotahuuto 2010 sääntöjä.
Keihäät
Keihäät olivat 1500-luvun taistelukenttien kuninkaita muiden kahden käden varsiaseiden ohella. Keihäillä ei ole maksimipituutta, minimi on 160cm. Keihäässä on pistokärki, muttei viltävää terää. Bambu sallitaan varsimateriaalina, mutta sen tulee olla väh 30 mm paksua ja muuten turvallista laatua. Eli sorttia joka ei sälöydy vaarallisesti. Bambuvarret käydään erityisellä huolella läpi tarkastuksessa.
Heittokeihäät ovat kokonaisuudessaan kielletty. Ne eivät kuulu 1500-luvun lopun taistelukentälle.
Varsiaseet
Varsiaseet olivat yleisimpiä käytössä olleita aseita. Niiden säännöissä mennään suoraan Sotahuudon varsiasesääntöjen mukaisesti. Boffotalikot ovat erittäin pop nuijamiehille. Samoin ovat kahden käden varstat.
Käsikirveet
Kirves oli todennäköisesti yksi nuijamiesten yleismmin käsillä olleista aseista, ja siksi hyvin suositeltava ase. Kirves on yksiteräinen, eikä siinä ole pisto-osia. Terä ei ole kovin leveä, mutta sen verta sopii olla että pehmustevaatimukset täyttyvät. Vartta on suotavaa pehmustaa jonkun matkaa terän alta ohilyöntien varalle. Kirveen enimmäispituus on 100cm.
Miekat
Miekka oli hyvin yleinen ase tuohon aikaan, mutta jo menettänyt asemaansa varsiaseiden vallatessa alaa. Yleisimmin käytössä olevat miekat alkoivat olla ratsuväen ja upseerien käyttämiä sapeleita. Eli kuppikahvamiekat ovat erittäin suositeltavia, muutkin käyvät. Kahden käden miekkoja on myös ollut kohtalaisen yleisesti käytössä ammattisotilailla.
Väkipuukko/tikari
Jälleen hyvin yleinen, jokaisesta taloudesta tuohon aikaan löytynyt ase. Yksiteräinen ase, joka on kokonaismitaltaan enintään 50 cm pitkä. Väkipuukossa ei myöskään saa olla kuppikahvaa eikä jäykästä materiaalista tehtyä väistintä.
Nuijat
Yllättäen yleisin nuijamiesten ase, josta porukka sai nimensä. Aseessa oltava tunnistettava lyömäosa jonka pituus 15-20cm. Nuijalla ei voi pistää. Varstat ovat myös sallittu.
Jouset ja varsijouset, nuolet ja vasamat
Tavallinen jousi alkoi olla jo vanhanaikainen ase siinä missä varsijouset olivat iskukyvyltään ja käytön helppudeltaan ylivoimainen pitkän kantaman ase. Molemmat ovat kuitenkin tapahtuman kannalta ihan ok, tosin järjestäjät saavat kivempia viboja varsijousesta. Vasamat ja nuolet rikkovat tuhoutumattoman panssarin, muuttaen sen osuessaan tavalliseksi panssariksi. IDV- nuolet sallitaan.
Tuliaseet, arkebuusit yms.
Tuliaseet on sallittuja. Ne pitää olla toteutettu 1500-luvun lopun tyylisesti, eli ovat epätarkkoja ja hitaita ladata. Ulkonäöllisesti aseen pitää myös muistuttaa esikuviansa. Tuliaseen kuula lävistää panssarin, osuma päähän tappaa suoraan ilman haavoittumista. Kuulan pitää läpäistä samat turvallisuusvaatimukset kuin jousien ja vasamien kärjet ja kuulan lähtönopeus pitää olla turvallisissa rajoissa. Asetarkastaja päättää turvallisen rajan, maalaisjärkeä saa käyttää aseen suunnittelussa. Myös varsijousen tyyppisesti toteutetut tuliaseet on sallittu (eli sellaiset jotka käytännössä ampuvat vasamia näyttäen silti tuliaseelta).
Kilvet
Kilvet on kielletty kokonaan lukuunottamatta alle 30cm halkaisijaltaan olevia bucklereita. 1500-luvun lopun sodankäynnisä ei enää kilpiä nähty, eikä niitä nähdä Verierässäkään.
Panssarisäännöt
Panssarisäännöissä mennään valmistusmateriaalien, tyylien ja eri materiaalien paksuuksien kohdalla yleisten Sotahuutosääntöjen mukaan. Panssarien pitää olla aikakauteen sopivia, tosin asiassa joustetaan siten, että yleisesti kategoriaan ”keskiaika” sopivat panssarit ja kypärät käyvät. Jättäkää kuitenkin ne viikinki/normannikamat ja legioonalaiskamppeet tällä kertaa kotiin.
Panssarit jaetaan kahteen kategoriaan, tuhoutuviin ja tuhoutumattomiin panssareihin.
Tuhoutuvia panssareita ovat kaikki nahka-, kangas, rengas, splintti- yms. ”kevyet” panssarit. Tuhoutuva panssari suojaa yhden iskun verran osuma-alueeltaan, Sotahuudon sääntöjen mukaisesti. Toinen osuma minne tahansa osuma-alueella menee läpi.
Tuhoutumaton panssari on vähintään 1,5mm paksua levypanssaria jonka alla on toinen kerros jotain muuta, tuhoutuvaa panssaria (suosittelemme joko rengaspanssaria tai gambesonia). Tällaisella kombolla suojattu kehon kohta on käytännössä tuhoutumaton ja suojaa kaikilta muilta osumilta, paitsi nuolia, vasamia ja tuliaseita vastaan (jotka rikkovat tuhoutumattoman panssarin muuttaen sen tuhoutuvaksi panssariksi). Vain aidot historiallisen näköiset levypanssarit lasketaan, ihmeellisiä splinttiviritelmiä ei huomioida tässä säännössä. Panssarin alle tulevan gambesonin paksuutta katsotaan hyvin joustavalla otteella varsinkin jos setti on autenttisen näköinen.
Kypärät suojaavat vain yhdeltä osumalta, huolimatta valmistumateriaalista. Epähistorialliset kypärämallit on kielletty. Päähän lyödessä pitää noudattaa varovaisuutta.
Panssarointi, niin tuhoutuva kuin tuhoutumatonkin suojaa vain siltä alueelta missä sitä oikeasti on.
Taistelusäännöt
Kontakti ja kalibraatio
Eritoten tässä, mutta luonnollisesti myös kaikessa muussakin toiminnassa, peräänkuulutetaan osallistujilta tervettä järkeä ja hyvää urheilijatapaa. Taistelut käydään usein vaikeassa maastossa jossa kaatuminen voi sattua oikeasti, eli aseilla tai keihään varrella (yms) kaatamista ei sallita. Osumien tulee olla selviä pistoja, iskuja tai viiltoja; hipsuja olemattomalla voimalla ja aseen ei-vahingoittavalla osalla tehtyjä kosketuksia ei katsota osumiksi, esim. keihään varrella tai 'terällä'. Osumien laskeminen on niiden ottajan vastuulla.
Haavoittuminen
Taistelijoilla on kolme osuma-aluetta: Raajat, torso ja pää. Taistelija kestää yhteensä kaksi osumaa raajoihin (ei väliä mihin), mutta vain yhden osuman päähän tai torsoon. Saatuaan osuman joko päähän, torsoon tai kaksi raajoihin, taistelija on haavoittunut.
Haavoittunut menee matalaksi, esim. polvilleen, ei voi taistella eikä liikkua muuten kuin pois vielä jatkuvan taistelun välittömästä tallaantumisvaarasta. Hän voi suojata itseään aseellaan. Panssari suojaa haavoittunutta normaalisti.
Haavoittunut ei voi parantaa itseään.
Toisen henkilön avustamana haavoittunut voi liikkua kävelyvauhtia. Avustamisen ei tarvitse olla suoranaista kantamista, mutta auttajan tulee kulkea haavoittuneen mukana koko matka. (Tässä, kuten muuallakin haavoittumisen ympärillä, saa mehustella eläytymisellä minkä jaksaa ) Mikäli henkilö näin saatetaan takaisin aloitusalueelle tai erikseen skenaariossa määrättyyn paikkaan, hänet katsotaan eloon jääneeksi taistelun jälkeisessä pisteytyksessä.
Vastapuolen haavoittunut on mahdollista vangita.
Vangitseminen
Jos vastapuolen taistelija tulee haavoittuneen viereen ja ilmoittaa tämän olevan vanki, haavoittuneen täytyy nousta ja kävellä normaaliin, ei-vitkastelevaan tahtiin minne vangitsija tätä komentaa. Varsinaista retuuttamista ei tarvita (eläytymiselle paikka tietysti tässäkin), mutta vangitsijan täytyy pysyä vangin mukana jotta tämä katsotaan vangiksi.
Skenaariokohtaisesti on määritelty etukäteen joku merkitty alue taistelualueella minne vangit kerätään.
Vangitseminen voidaan tehdä vain jos välitöntä taistelukontaktia ei ole. Jos tällainen syntyy vankien kuljetuksen aikana, ts. vangitsijat osallistuvat taisteluun, vangit palaavat haavoittuneen tilaan ja menevät matalaksi. Jos löytyy nauhoja, he voivat tällöin parantaa itseään/toisia.
Parantaminen
Haavoittuneen parantaminen tapahtuu sitomalla haavan hoitamista merkitsevä kangasnauha haavoittuneen käsivarren ympärille. Kangasnauhoja jaetaan joukkueelle ennen jokaisen taistelun alkua, joukkue jakaa ne keskenään miten mielii. Näillä on mahdollista palauttaa haavoittunut taistelukykyiseksi; nauha kumoaa yhden haavoittumisen. Haavanauha täytyy säilyttää ennen käyttöä avonaisena, kaikki pikasolmuviritelmät on kertakaikkisesti täysin kielletty, haavanauha pitää solmia rauhallisesti haavoittuneen käteen. Tämän jälkeen tapahtuvasta uudesta haavoittumisesta kuolee automaattisesti, parantua voi siis vain kerran/skenaario. Itseään EI VOI parantaa. Käytettyjä haavanauhoja EI VOI ottaa kuolleelta uusiokäytöön, lukuunottamatta tämän hallussa mahdollisesti olevia käyttämättömiä haavanauhoja.
Kuollut
Pelaaja on kuollut silloin, kun hän saa haavoittuneena osuman mihin tahansa osuma-alueeseen tai kun hän haavoittuu toisen kerran saatuaan parannusnauhan. Kuolleet poistuvat aseitaan terästä pitäen aloitusalueelleen termospullolle. (Huom. panssarointi suojaa haavoittunuttakin.) Omalla puolella oleviä ei saa tappaa.