Sotahuuto

Minusta suurimpia sankartekojani oli ainakin yhden kontaktin jälkeen, kun maahinkaisen linja oli mennyt muistaakseni lihapullaliitosta ja sekalaisesta massasta yli - maassa lojui muutamia kaatuneita kuolleita, tulin itse hieman linjan takana ja autoin heitä ylös yksitellen.

Pakko sanoa että jäi paljon parempi mieli kuin yhdestäkään varastetusta lipusta tai eeppisestä taposta, varsinkin kun sai päälle kohteliaan kiitoksen!

Nyt kun vastauksia on kertynyt sivun verran kehtaan itsekin fiilistellä. Aloitinhan ketjun puhtaasti siksi, että pääsisin loistamaan muiden silmissä

Linnan ympäristöön minunkin eepisimmät hetket liittyvät. Kun lähdimme viimeiseen rynnäkköön ulos linnasta ajamaan vihollisen armeijan rippeet pois Kreikan maaperältä, huomasin Sulttaanin olevan vielä hengissä. Karjahdin: "Sulttaani!" ja lähdin zweikka ylhäällä juoksemaan kohti miestä, josta saisi sellaiset lunnaat, että voisin muutta Dogen palatsiin Venetsiaan. Sulttaani selvästikin huomasi haasteeni, ja ryhtyi jaloon kamppailuun, mutta miekkani halkaisi hänen kallonsa! Valkoinen komppania kerääntyi ympärilleni ja karjuimme riemusta. Skenaarion jälkeen nimesin miekkani Sulttaaniksi (Nimimerkki Styxen viimeiset neljä kuvaa kertoo tilanteesta.)

Toinen kaksintaistelu mikä varmaan jää mieleen oli pahistontun kanssa metsäriskissä. Ryntäsin päin ja löin piken sivuun. Olin juuri lyömällä tikarilla päähän, kun yllätyksekseni huomasin, että vastustajani pudotti kilven ja sen alta paljastui tikari. Silmäni laajentuivat kauhusta. Sain juuri ja juuri ohjattua pahistontun tikarikäden bracerillani sivuun, siten että tikari osui vain kypärääni, samalla pistäen tontun manan maille.

Oma eeppisyyten tyrehtyi jo heti ensimmäisessä skenaariossa. Unkarin armeija-lipun ryöstöön tosin, eli kiva aloitus Vaeltajille.

Ja sekoitin Unkarin Unkrainaksi varmaan lähemmäs kaksikymmentä kertaa koko tapahtuman aikana. Ei ole maantieto kova sana minulla, ei.

Unkraina onkin minulle uusi paikka.. Missä se sijaitsee?

Eglardion kirjoitti:Unkraina onkin minulle uusi paikka.. Missä se sijaitsee?

Taidan siis jatkaa samaa "eeppistelyä" täälläkin... Ukrainaan siis sekoitin Unkarin, monet, monen monet kerrat.

Mulla oli kerrankin "bounty", jonka sain kuin sainkin tapettua. Enkä edes nössösti selkään vaan suoraan edestä (vaikkakin kolmen metrin päästä keihäällä kivasti!) Tämän tapon saadakseni jouduin kyllä feidaamaan oman ryhmäni ja toikkaroimaan Coronan linjan taakse.

Jee.

Triks kirjoitti:Mulla oli kerrankin "bounty", jonka sain kuin sainkin tapettua. Enkä edes nössösti selkään vaan suoraan edestä (vaikkakin kolmen metrin päästä keihäällä kivasti!) Tämän tapon saadakseni jouduin kyllä feidaamaan oman ryhmäni ja toikkaroimaan Coronan linjan taakse.

Jee.

Jep jep, kyllä meidän linjan takana on kivaa

Itse kävin muutamia skenaarioita juoksemassa pienen kilven kera metsässä ja sainkin ihan mukavasti tappoja, enemmän kuin mitä odotin koska en ollut kyseistä aseistusta treenannut riittävästi.

Sus Scrofa Domestica kirjoitti:

Eglardion kirjoitti:...vai uhrauduitko urhoollisesti muiden puolesta?

No.. hömm.. kai sen niinkin voi sanoa Lauantain viimeisessä kenttäskenaariossa olimme kilpirivissä eräällä sillalla.
Komennettiin käsky "rynnäkköön" .
Tottelevainen poika kun olen, lähdin vihollisen linjaa kohti raivoisasti miekka kohossa, vaikka ajattelin ettei siitä mitään tulisi Siinä vaiheessa huomasin että vain minä ja eräs toinen hurtta olimme siinä kahden kilpimuurin välissä keihästettävänä..

Sikälimikäli kyseessä oli skenaario jossa juostiin kilpaa siltojen yli, ja me Hurtat törmäsimme Spartaan, joka oli juossut jo lähes toisen sillan tasalle, niin minä olin se toinen "tottelevainen poika", joka lähti mukaan rynnimään. Siinä ei paljoa menetettävää ollut, kun oli jo oikea käsi mennyt spartalaisen keihääseen. Siinä ohimennen tulikin tapettua kolme spartalaista, näiden kykkiessä kilpiensä takana, tikkaavia keihäitä vältellen. Kolmannen jälkeen pysähdyinkin melko äkkiä Kuolan varsiaseeseen (tapaus löytyy http://www.youtube.com/watch?v=MxjmMDK0KUc noin 1:38 aikoihin, ja itse eeppistely 2:00 aikoihin, kuvaajasta vasemmalla).

Muita "eeppisiä" suorituksia olikin ainoastaan tapaus kannastyönnössä, jossa olin mukana rynnäköimässä vihollislinjaa päin; onnistuin kiilaamaan itseni kilpimuuriin syntyneeseen koloseen polvilleni, kilpi pään päällä. Sitten ei muuta kuin käsi sisään ja miekka viuhumaan! Valitettavasti joku sieltä takaa sohaisi keihäällä aikas tarkasti rinnuksille (propsit hänelle, oli tosi ahdas paikka!), mutta onnistuin siinä melko kasan tappoja kerätä...

Ja täytyy myöntää että sekin oli ihan hienoa kun sunnuntain viimeisessä skenaariossa johdatin linnasta ulos purkautuneen sakin, itse etunenässä, rynnäkköön vihollista päin, tämän pusekttua meitä uhkaavasti takaisin linnaa kohti keihäillään. Tosin eeppisyyttä tästä karsii melkoisesti fakta, että kuolin sielläkin melko nätisti, mutta tulipahan ajettua vihollinen takaisin sinne mistä tulikin!

Archibald kirjoitti:Yksi turalainen pakitti kypärällä naamaani viimeisessä skenussa. Silmäkulma aukesi vähän ja taju lähti pariksi sekunniksi. Menin kentän laitaan miettimään jotain kunnes tajusin etten kuollut joten menin takasin hakkaamaan naama veressä! Epic


-a

Öö...hups? Toivottavasti ei sattunu pahemmin ja ajatus kulkee samaa vauhtia kuin ennekin.

Omat eeppisimmät kohtaukset oli varmaan eka linna kun mentiin sieltä vasemmalta (hyökkääjän näkökulmasta) muurin yli ja vein kaksi lippua (Jesus Imperatorin ja Serbien armeijalipun muistaakseni), vedenkantoskenu jossa skirmattiin metsässä niin maan Tapiosti ja jyystin metsästä pöllähtäneenä kolme Coronaa ja kolme Maahinkaista raskaissa panssareissa sivusta (pahoitteluni Coronille jotka joutuivat ottamaan turhia osumia. Yksi teistä oli vaan niin pahasti kilven alla piilossa ettei meinannut kuolla niin millään, jossa kähäkässä taisi teihinkin tulla turhia osumia) sekä vein taas kaksi lippua (Seleneiden ja Tattarien) sekä toiseksi viimeinen linna, jossa mentiin kanssa vasemmalta muurin yli ja potkin porttia sisäpuolelta yksikätisenä kahden käden miekan kanssa kun molemmat armeijat toljottivat, että mitä tuokin hullu tuossa oikein säätää?

Eeppisiä tempauksia tulee mieleen lauantain linnaskenuissa. Kun Maahinkainen koukkasi taas kerran linnaan oikealta, pääsin kiertämään rynnäkössä irti päässeenä suoraan porttia puolustavan Rämän selkään. Pikspakspoks ja lukuisia kuolleita!

Oli upea hetki.

Eeppistä oli myös pakkomarssittaa sunnuntain metsässä porukkaa eteenpäin jotta ei jäädä isoimman armeijan jalkoihin. Lipunkantajan roolissa oli upeaa huomata kuinka väki totteli kun Maahinkainen karjui komentoa lippu kädessä. Ihmiset tottelivat jaloillaan ja saimme puristettua uskomattoman nopean ja organisoidun marssin. Oma joukko pysyi hyvin nipussa, mitä nyt ryhmät hajosivat sinne ryppääseen sekaisin.

Eglardion kirjoitti:(Nimimerkki Styxen viimeiset neljä kuvaa kertoo tilanteesta.)

ja nolointahan tässä on se, etten huomannut koko asiaa silloin kun otin kuvat. ikuistin siinä sitten tietämättänit koko armeijani suuren häpeän.

ainut vähänkään eeppinen tapaus tällä kertaa oli kun sunnuntaina metsässä olin yhden Korpin kanssa vähän eksynyt muista/suunnilleen ainoat hengissä, niin ryntäsin sitten koko Maahinkaisen ja Camulosin kylkeen. se oli hieno tapa kuolla. Korppitoverini tekei saman tempun, ja viitisen minuuttia myöhemmin kun paikalle hortoili vielä yksi yksinäinen Korppi ja kerroimme tempauksesta, niin sekin sitten painui sinne kylkeen. kyse oli siis molempien ryhmien koko vahvuudesta. varmaan vähän miettivät että mistä näitä oikein tippuu koko ajan...

Lauantain linnaskenuissa tuli eepisteltyä ihan muikeasti. Lämmin virne halkaisee kasvoni kun muistelen ensimmäistä kertaa jolloin hokasin että ai niin, se puolimiekkailu tuli käyttöön. Hyökkäävän latinalaisläjän kerätessä kilpiä riviin ja keihäitä taakse sivuporttia vastaan, meikäpoika kävelee eturiviin aseena pelkkä 2k-miekka. Latinalaisia vastaan ryhmittyy töötin jälkeen Serbia ja erinäistä muuta väkeä; nopeasti mennään kilpibäshiin Kuolan kanssa. Itse en kuitenkaan bäshää, vaan nappaan poikittaisella miekalla 3-4 hilparia ja miekkaa ylös nippuun! Naamakkain vastassa taisi olla Mr.Big? Kaverin ilme ainakin oli ikimuistoinen ''hei tappakaa nyt helvetti joku tuo tuosta!''. Lopulta jostain välistä löytyi miekka tökkäämään kasvoihin, mutta vei se tovin :)

Hmm.. Yks mikä tulee mieleen ekana oli se, kun tapoin ekassa linnaskenussa kaks vihollista yhdellä heittokeihäällä
Siinä seisoivat, heitin toista kypärään, josta se kimpos siinä takana olevaan viholliseen. Molemmat siitä sitten lähtivät kuolleina pois. Huvitti

Sitten komein fiilis oli siinä skenussa kun unkari oli yksin mäen alla ja meottomaanit ja muut ketkä nyt oli siinä mukana lähti juoksee niiden perään. Meitin armeijan pakka hajos saman tien ku huomattiin et WTF, unkarihan lähti karkuun!
Sitten skenaario siitä eteenpäin oli pelkkää turpiin ottamista ja juoksemista epämääräisissä kasoissa ympäriinsä. Noh, siinä sitten jossain vaiheessa kyllästyin juoksemiseen ja huusin sille epämääräiselle kasalle mitä siinä vieressä oli että "juokseminen on turhaa, nyt jäädään tähän ja kuollaan kauniisti"!! minkä keuhkoistani sain huudettua, kyll siinä ainaki osa siihen jäi kun maahinkainen siitä sit tuli päin. Sain pistettyä kaks kertaa, tönäisin poikittaisella päälleni tulleen maahinkaiskilpimiehen sivuun ja sit sain kaipaamani kauniin kuoleman toisen miekasta.

Kaunis soturin ja aliupseerin kuolema

Jees, siinä vedenkuljetus -skenessä Wanainmaan käskettiin kiertää vasemmalta kylkeen.

Noh päätin uusia saman minkä -09 kun kiersin niin kaukaa, etten nähnyt ketään ja pääsin koko rivin selkään.
13 tappoa ja ehkä pari jalkaa sain ennenkuin gobbo-JP löysi minut keskeltä vihollisiani

Riskissä olin aluksi harhaillut ylempänä rinteessä etsien ammuttavia skirmaajia. Kun laskeuduin alemmaksi metsään, olin huomaamattani jo pisteen toisella puolen, missä juuri sillä hetkellä Kuola oli myllyttämässäuudelleen kasautuvaa vihollisporukkaa. Kuolan otettua irti ja kuolleiden poistuttua ohitseni tajusin viimein missä olen. Painuin piiloon pusikkoon, mutta joku Coronalainen neito huomasi minut. Ilmeisesti ketään ei kiinnostanut läsnäoloni, kun minua ei näkynyt (enkä onnekseni ole siskoni veroisessa maineessa jousiampujana), joten pääsin kiertämään pienen kuusikon toiselta puolelta pistettä lähestyvän vihollisen selkään. Välteltyäni vielä hetken aikaa coronalaisen tytön tarkkoja silmiä, ammuin selustasta neljä tappoa, mm. possujen lipunkantajan sekä sen onnettoman harmaatabardisen, joka luuli lähtevänsä pelastamaan lippua. Lippua en kuitenkaan kiireissäni lähtenyt vihollisen selän takaa jalkojen juuresta hakemaan, vaan luikin omien luo sopivan tilaisuuden tullen.

Tiivistettynä: sain kivasti frägättyä selkiä puskasta ilman, että lähes kukaan edes tajusi läsnäoloani.

Eglardion kirjoitti: *Epic sulttaanin tappo*
*Pahistontun rujo listiminen*

Olin todistamassa molempia tilanteita. Sulttaanin tapon (ja sitä edeltävän legendaarisen hienon linnasta rynnäköinnin) näin ea-pisteeltä, ja voi pojat että se näyttikin hyvältä. Pahistonttuduelia todistin paljon lähempää, pistin häntä nimittäin keihäällä kypärään, kun teidän tilanteestanne ei vielä ottanut selvää, kumpi jää eloon. Kuolettavan osuman hän kyllä ilmeisesti sai sinulta.

Joku lauantain ekoista linnaskenuista, missä Latina oli puolustamassa linnaa. Olin ottanut jousen käyttöön. Siinä heiluriliike, ja pääsin juoksemaan muiden mukana pois linnasta, sivuportista takaisin linnaan ja lopulta huomasin tornissa vihollisen (Leviaattanin?) lipun, jonka kävin poimimassa juuri ennen skenaarion loppua. Koko ajan juostessani ammuin nuolia, tapoin mm. jonkun leskentekijoiden keihäsmiehen rintaan juuri kun oli valmistautumassa pistämään. Siistiä oli myös se, kun samassa skenussa kiersin veijarina taisteluun keskittyvien Rämäläisten selkään ja ammuin Kommandoa niskaan, tarkoituksena osua kypärän ja panssarin rakoon, en tiedä onnistuinko.

Ehkä ylpein olen siitä, kun teimme täydellisen ryhmityksen. Sos oli Entalian tuella tulossa Maahinkaisen selkään. Valkoinen komppania oli kyljittäin viholliseen, seuraten käskystä Maahinkaista. Me ryhmitymme salamannopeasti linjaan vihollisen linjojen eteen, pysäyttäen vihollisen etenemisen hurjuudellamme*. Maahinkainen lukee tilanteen, kääntyy, ja tulee mukaan, ja lyömme yhteistuumin vihollisen. Jos emme olisi sitä linjaa siihen tehneet, meidän ryhmästä ei olisi jäänyt ketään eloon, ja Maahinkaisellakin olisi ollut jokseekin haasteellista ottaa taistelukiimainen Sos-Entalia vastaan selkäänsä. En ole aivan varma, adrenaliini virtasi ja tapahtumat sumenevat päässäni, mutta muistelisin sen olleen minun pyörivä pääni joka sen "Linja tähän! Tai muuten kuolemme!"-käskyn karjaisi. Eeppisyyden huipentuman toi Jurin huuto hänen osastonsa tullessa mukaamme: "Valkoinen komppania, ette ole yksin!" Taistelun huumassa tuota tuskin enää edes kuulin, mutta voin sanoa, että jälkikäteen pienessä hiprakassa (simakanisterin juoneena) liikutuin voimakkaasti. Gloorian sai meiltä jakamattomasti Maahinkainen siitä skenusta. Melkeinpä eeppisimmät hetket ovat minulle niitä, joissa ryhmien yhteistyö ja synergia pelaa, ei niinkään yksittäiset sankariteot.

*Onhan meillä tietysti myös isot kilvet, paljon panssaria, ja pitkät tikut - ainankin pidemmät kuin Sossilaisilla.

Sulttaanin mokoma ei edes muistanut tuoda omaa aseistustaan niin lainasin sille oman(kuoltuani) ja se meni kuolemaan saman tien.

lauantain ensimmäisessä metsäskenussa palasin juurilleni persskirmaamaan. ja kirjaimellisesti, kuumeisen skirmailun saldoksi tuuppasi 6 varmaa (enemmän taikka vähemmän) duellaus-tappoa.
ja kitola, jos luet tämän, vaadin revanssia. (ilman yllätysruttolaisia sua pelastamassa )

eeppisintä tässä sohussa omalta osaltani, oli lauantain iltamätöt, jolloin tuli pelkällä tikarilla jyystettyä, turalaistoverin kanssa kumpaisellekkin reippaanlaiset 20+ tappoa, kunnes kyllästyin ja vahdoin varsijouseen joka toimi, laaki ja vainaa-periaatteella.

en nyt eeppisyydestä tiedä, mutta joka kerta kun sen ison vihreän kilven kantamisesta ja eteenpäin viemisestä palkittiin naapurin täydellisellä pakituksella, kuten tapahtuman ensimmäiset 3h, siltatyöntö, kallioilla metsässä, ja sunnuntaina lisää koko päivän, tuntee tehneensä jotain hyödyllistä.

lisäksi kovin hauskaa oli nähdä ensimmäisen (ja varmaan viimeisenkin) kerran Possuja kilpeni etupuolella, kun meni linnaan pääovesta sisään, tuli toisesta portista ulos suoraan perkeleen jämiä selkään, ja sitten edessä olikin oma linja.
Tosin metsässä possut tuskin arvostivat meidän ryhmitystä heidän vetäytymisensä eteen, kun selustasta tuli maahinkaista, kyllä siinä kilpi kolisi, eka possuista ja sitten naapurin varvuista. vieläkin sininen juova kilven reunassa...

Ensimmäisessä kenttäskenussa tuli mukavan tuntuinen adrenaliinipiikki ja sain n.6 tappoa, mikä on ihmeen paljon minulle. Loppujen lopuksi aika hatarat muistikuvat koko skenusta.

Viimeisessä linnaskenussa sain suht. kaukaa heittokeihäällä osuttua lihapullan kypärään, joka näkyi heikosti ison kilven takaa.

Samaisessa linnaskenussa en sitten ehtiny tehdä yhtäkään lyöntiä. Tunnen yhtäkkiä iskun kaulassani ja huomaan maassa jalkajousen boltin. Olin iskusta hämmentynyt, sillä se oli lähes ainut panssaroimaton kohta, eikä sekään ollut suuren suuri. Ampujaan en nähnyt, mutta vasama oli merkattu ruskea-vihreällä, joten oletin sen olevan lihapullan nuoli. Siinä olisi jollekin eeppinen tarina, jos joku tunnustaa